Moi, oon 16-vuotias tyttö ja oon 167 cm pitkä ja painan nyt 51 kiloa.
Pari kk sitte painoin 47,5 kg enkä ees ollut mikään hirveen laiha! Mun äiti suurentelee asioita, nytkin se sanoo aina että näytän muka ihan luurangolta ja että on rumaa ku pää näyttää isommalta ku muu kroppa.
No täytyy munki myöntää että mun yläkroppa on samassa kunnossa kui 11-vuotiaana mutta mulle se on ihan sama.
Jos mä lihon vielä lisää nii mu reidet on ihan kamalan kokoset, mä oon päärynävartaloinen ja siks mä lihoon iha sikana aina pehvasta ja reisistä...
Mun pitäis muka lihota 60 kg että mä saisin taas alkaa liikkuun ja juokseen ja reenaan niinku joskus ennen. Vittu musta tulee iha kaamee läski tankki ja jonka lantionympärys on kaks metriä!!
Nytki tuntuu iha siltä että mun reidet vaan leviää istuessa.
Mä haluun olla laiha ja puhdas, en haluu menkkoja, ne tuli takas neljän kuukauden jälkeen. Mua vituttaa iha sikana ku menkat alko taas, musta tuntuu niin hirveen ahdistavalta ja likaiselta...
Olisinko mä muka terveemmän näköinen sillo ku painaisin 60 kiloo? Olisinko muka onnellisempi silloin? No ainakin saisin liikkua.
Musta tuntuu että mun äite ei ees oo huolissaan varsinaisesti mun terveydentilasta tai muusta, vaan siitä että ku se joutuu aina muka häpeen mua ku oon muka iha kuolleen näkönen, kalpee ja väsynyt ja mummo ihmettelee aina ku oon muka laihtunut tai ku en oo lihonu yhtään viimesen 5 vuoden aikana, ja sit se raahaa meille ruokaa, ja äiti taas häpee mua ku muka kaikki luulee että meillä ei oo ruokaa.
Mun lonkkaluut ei edes törrötä. Ne on havaittavissa ja ne tuntee mutta ei ne kyl törrötä. Mun kylkiluutki näkyy himmeesti normaaliasennossa, mutta ne näkyy seleesti vasta ku vedän henkee.
Mä haluun olla samankokonen ku olin 13-vuotiaana, olin 164/40. Aiva ihanat mitat mutta tuski enää päääsen sinne, paitsi ku lähtemällä helvettiin täältä.
Mun paino on tosta 40:stä noussut jopa 53 kg:een ja se oli hirvee virhe. Mä en käsitä et mite mä 14-vuotiaana annoin itseni lihota niin hirveeks että mun piti 15-vuotiaana alkaa laihduttaa, ja "tosi hyvin" onnistuinki ku laihduin vaan 6 kiloo.
14-vuotis terveystarkastuksessa terkka oli vaan myöhäilly että oot saanu vähä lihaa luiden päälle. Mäki vaan hymyilin takas että joo mukavaan, saan mäki muotoja. Perkele mä mitää muotoja mihinkään ees tarvin.
Mitä mun pitäis tehä? Lihottaa suosiolla 60 kg:een? Keskustelu äidin kanssa ei auta mitään.Tehdä vaikka itsari? Voisin kuolla ainaki hoikkana. Mä en haluu olla mikään normaalipainonen koska normaalipaino on lihava. Kaikki normaalipainoset mun kaveritki, on kauheen muodokkaiita ja niillä on levee perse ja hehtaarireidet. Mun yks kaveri on 173/65 ja se on iha hirvee lölly! Okei se ei reenaa melki ikinä paitsi ku kerran viikossa lavatanssii. Se on iha hullu ku se ei viitsi laihduttaa ku se on niin hirvee löysä. Mä oon tasan sitä mieltä että jos liikkuu nii sitte pitää liikkuu kunnolla että tulee hiki ja oikeesti tuntuu siltä että liikkuu.
Nykyään mä saan liikkuu vaan öisin ku jumpaan salaa ku kukaan ei nää.
Vittu en tiä mitä tekisin. Apua en kyl hae ku ei ne ota mua tosissaan, se vaan sanois että mee kotios syömään. Mä oon liian lihava hoitoon.
Mite voi olla että muka näytän NIIIIN laihalta vaikka painan paljo?? MUlla on aika pienet luut tai sillee en oo isoluinen... Joku aika sitte muutama henkilö vaan totes että et sä voi painaa 50 kiloo, sähä näytät iha 45-kiloiselta.
Sokeitako?
Pari kk sitte painoin 47,5 kg enkä ees ollut mikään hirveen laiha! Mun äiti suurentelee asioita, nytkin se sanoo aina että näytän muka ihan luurangolta ja että on rumaa ku pää näyttää isommalta ku muu kroppa.
No täytyy munki myöntää että mun yläkroppa on samassa kunnossa kui 11-vuotiaana mutta mulle se on ihan sama.
Jos mä lihon vielä lisää nii mu reidet on ihan kamalan kokoset, mä oon päärynävartaloinen ja siks mä lihoon iha sikana aina pehvasta ja reisistä...
Mun pitäis muka lihota 60 kg että mä saisin taas alkaa liikkuun ja juokseen ja reenaan niinku joskus ennen. Vittu musta tulee iha kaamee läski tankki ja jonka lantionympärys on kaks metriä!!
Nytki tuntuu iha siltä että mun reidet vaan leviää istuessa.
Mä haluun olla laiha ja puhdas, en haluu menkkoja, ne tuli takas neljän kuukauden jälkeen. Mua vituttaa iha sikana ku menkat alko taas, musta tuntuu niin hirveen ahdistavalta ja likaiselta...
Olisinko mä muka terveemmän näköinen sillo ku painaisin 60 kiloo? Olisinko muka onnellisempi silloin? No ainakin saisin liikkua.
Musta tuntuu että mun äite ei ees oo huolissaan varsinaisesti mun terveydentilasta tai muusta, vaan siitä että ku se joutuu aina muka häpeen mua ku oon muka iha kuolleen näkönen, kalpee ja väsynyt ja mummo ihmettelee aina ku oon muka laihtunut tai ku en oo lihonu yhtään viimesen 5 vuoden aikana, ja sit se raahaa meille ruokaa, ja äiti taas häpee mua ku muka kaikki luulee että meillä ei oo ruokaa.
Mun lonkkaluut ei edes törrötä. Ne on havaittavissa ja ne tuntee mutta ei ne kyl törrötä. Mun kylkiluutki näkyy himmeesti normaaliasennossa, mutta ne näkyy seleesti vasta ku vedän henkee.
Mä haluun olla samankokonen ku olin 13-vuotiaana, olin 164/40. Aiva ihanat mitat mutta tuski enää päääsen sinne, paitsi ku lähtemällä helvettiin täältä.
Mun paino on tosta 40:stä noussut jopa 53 kg:een ja se oli hirvee virhe. Mä en käsitä et mite mä 14-vuotiaana annoin itseni lihota niin hirveeks että mun piti 15-vuotiaana alkaa laihduttaa, ja "tosi hyvin" onnistuinki ku laihduin vaan 6 kiloo.
14-vuotis terveystarkastuksessa terkka oli vaan myöhäilly että oot saanu vähä lihaa luiden päälle. Mäki vaan hymyilin takas että joo mukavaan, saan mäki muotoja. Perkele mä mitää muotoja mihinkään ees tarvin.
Mitä mun pitäis tehä? Lihottaa suosiolla 60 kg:een? Keskustelu äidin kanssa ei auta mitään.Tehdä vaikka itsari? Voisin kuolla ainaki hoikkana. Mä en haluu olla mikään normaalipainonen koska normaalipaino on lihava. Kaikki normaalipainoset mun kaveritki, on kauheen muodokkaiita ja niillä on levee perse ja hehtaarireidet. Mun yks kaveri on 173/65 ja se on iha hirvee lölly! Okei se ei reenaa melki ikinä paitsi ku kerran viikossa lavatanssii. Se on iha hullu ku se ei viitsi laihduttaa ku se on niin hirvee löysä. Mä oon tasan sitä mieltä että jos liikkuu nii sitte pitää liikkuu kunnolla että tulee hiki ja oikeesti tuntuu siltä että liikkuu.
Nykyään mä saan liikkuu vaan öisin ku jumpaan salaa ku kukaan ei nää.
Vittu en tiä mitä tekisin. Apua en kyl hae ku ei ne ota mua tosissaan, se vaan sanois että mee kotios syömään. Mä oon liian lihava hoitoon.
Mite voi olla että muka näytän NIIIIN laihalta vaikka painan paljo?? MUlla on aika pienet luut tai sillee en oo isoluinen... Joku aika sitte muutama henkilö vaan totes että et sä voi painaa 50 kiloo, sähä näytät iha 45-kiloiselta.
Sokeitako?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Anoreksialle on ominaista, ettei sairastunut itse tajua olevansa sairas. Sama koskee myös monia mielisairauksia ja esimerkiksi alkoholismia. Tunne sanoo toista kuin järki ja tunne on monet anorektikot vienyt sairaalan letkuihin, jos apu on tullut ajoissa. Jos ei, niin ennenaikainen ja turha kuolema.
Osteoporoosi voi tulla jo alle 20-vuotiaana.
Selaa tuolta aiempaa nimimerkin äitixkolme viestejä, toivottavasti silmät aukeavat ja matka kohti tervehtymistä pääsisi alkamaan.
Eikö 60 kiloa ole jo ihan LIIKAA??
Anoreksialle on ominaista ennenkaikkea anorektinen ajattelutapa, paino voi olla mitä tahansa. Kirjoituksesta saa sellaisen vaikutelman, että kaikki ajatukset pyörii oman painon ympärillä.
Jos haluat että äiti ei ole huolissaan, ala syödä koulussa ja kotona normaalit monipuoliset ateriat, mutta jätä makeat välipalat, sipsit sun muut rauhassa pois. Liiku monipuolisesti ja säännöllisesti, pidä myös palautumispäivät ja huolehdi venyttelystä ja notkeudesta.
Näin ei uskoisi äidillä enää olevan huolta syömisestäsi ja painostasi. Jos on tästä huolimatta, on ongelma äidillä eikä sinulla.
Ihminen voi olla hoikka ja terve, mutta yleensä silloin painoa on kuitenkin suhteellisen paljon - koska lihaskudos painaa enemmän kuin rasvakudos, eli mahtuu siis pienempään tilaan.
oo ku pari kiloo alipainonen...mun mielestä on typerää kieltää liikunta, liikuntahan auttaa saamaan massaa ja pitää mielenterveyden siedettävänä. ja mitä väliä mitä muut sanoo ajattele itse.
No jos jämähdän tähän, niin sitte en saa koskaan liikkua muuta ku öisin.
Onko mun äiti tosiaan niin sokee ettei se nää mun ihroja ja sit kuvittelee että oon kauheeen alipainonen ja laiha. Paskat.
äidillesi vaan itsellesi. ei se voi pakottaa sua olemaan 60kilonen.. silloin olisit jo isokokoinen. paa kova kovaa vastaan ja ole laiha jos tahdot, jos et tahdo, niin älä ole. tai sit sun äiti on itse isokokoinen, eikä halua jotain kieroutuneesta syystä, että sinä olisit kaunis ja hoikka ? ei ketään voi kieltää liikkumasta. sano sille vaikka terveydelle on haitallisempaa olla liikkumatta laisinkaan, kun esim. liikkua vähintään puolituntia päivässä (vaikka kävelyä) tsemppiä mitä päätätkin tehdä!
sun painoindeksi on 18,28. Eihän sulla ole mitään hätää! Pari kiloa otat lisää ja olet "normaalipainoisen" alarajalla vieläkin.
Itse olen 180cm pitkä ja painan 62kg,eikä mun lantionympärys todellakaan ole 2m vaan 93 cm. Itsellä on sama tavoite kun minkä äitis on sulle asettanu,se 60kg,tai 59.
Tsemppiä sulle! Päätät sitten "parantua" tai et! :)
Siis sinä haluaisit jäädä ikuisesti "pikkutytöksi", vähän kuten Peter Pan halusi jäädä pikkupojaksi.
No me ihmiset kuitenkin tupataan kasvamaan iän myötä, eikä sille oikein mitään voi eikä tarvitsekaan voida.
Mikset voi nauttia siitä, että kohta lakkaat olemasta "pikkulikka" ja voit sanoa olevasi "nainen"?
Tuolta bulimiapuolelta tulin lueskelemaan... ehkä se on niin, että sitä jotenkin pelkää kasvaa aikuiseksi ja olla aikuinen nainen. Sitä yrittää ottaa vastuuta elämästään, mutta sairauden takia tarvii kuitenkin tukeutua muihin ihmisiin paljon (ainakin, jos haluu parantua). Ja silloin ei ookaan ehkä oikea hetki yrittää olla kauhean aikuinen. Itseäni ainakin auttoi bulimian pahimman vaiheen yli, kun olin vielä parikymppisenä ihan lapsi ja halusinkin sitä olla...Eli en halunnutkaan kantaa kaikkea vastuuta itsestäni yksin vaan välillä paruin pahaa oloani rakkaideni sylissä. Nyt olen pari vuotta vanhempi ja vasta nyt alan huomata aikuistuvani, henkisellä tasolla näin jäljessä aikuistun.
Jokainen pikkuhiljaa omaan tahtiin kasvakoon kohti aikuisuutta. Ei sinne tarvii väkisin hypätä. Kyllä se hetki tulee jokaisella, että alkaa kokea nauttivansa siitä, että on nainen. Kaikki aikanaan. Nyt keskittyminen vain siihen, että alkaa voida paremmin ja pääsee päivä kerrallaan parantumisessa eteenpäin. Voimia kaikille! :)
mulki on kokemusta piinavast äidist ja iskäst.. äiti sanoo et sun on pakko syödä ja iskä on sanonu mulle jo varmaa 4. luokalt asti et sut viedään letkuihin sairaalaan jos sä et syö enemmän ja sitä rataa.. nyt oon 15 ja saan kuulla vähän välii vaikka kattoessani telkkarii mun iskält et miten mä oon nii sairas.. ymmärrät varmaa.. oon aika samois mitois ku säki (168/49)45kg ois unelma
Moi.
Mä ymmärrän sun tilanteen tosi hyvin.
Mä noin 10vuotta sairastin syömishäiriöitä ja anoreksian pahin vaihe tuli kesällä, olin 18-vuotias 163/43. En myöntäny olevani sairas, kyllähän saa terveellisesti syödä ja liikkua pitää.
Noo sepä siinä vaan olikin kun kädet täris jos olis leipää juuston tai voin kans pitäny syödä...tai edes mehua missä sokeria.
Kukaan ei ymmärtäny ja äidin huoli oli syyttävää ja pelkäävää. Kamala tunne, olin tosi yksin. Niin no, lopulta oon monen ihmisen avun kautta ja monen asian avulla päässy tervehtymään - pakko kuitenkin todeta että suurin tekijä oli se, että myönsin ettei nyt kaikki ihan kunnossa ole.
Nyt tajuan että ajattelutavassa sairaus oli, siinä etten kykenis itteäni hyväksyy "lihavana", ajatukset pyöri vain ja ainoostaan ruoan ympärillä, miten sitä kuluttaa ja mitä voin syödä. se hallitsi mun päiväjärjestystä. Muutuin ihmisenä täysin - lopulta masennuin, sulkeuduin ja elämänhalu katos täysin.
Mä ymmärrän siis sun fiilikset. Vaikuttaa, että koet samanlaisia asioita kun minä vileä muutama kuukaus sitten. En haluu tyrkyttää tai mitään, mutta voit mailaa mulle ja kertoo lisää, jos susta tuntuu että oon ihan väärin tulkinnu sua tai sitte jos susta tuntuu että voisin auttaa sua.
Jos haluat niin voit sit meilata vaikka mulle: [email protected]
Se on oikeesti niin ärsyttävää. Punnituksessa olin 54 kiloo, mutta siitä muutama tuli omasta takaa, jote äiti ihmettelee mun painon nousuu vaikka en oo tän pahemmin lihonnut, paitsi lantiosta ja reisistä, niin se sano. Kiitos äiti, mä haluankin kuulla siitä miten mä aina lihon alavartalosta. Just niistä läskeistä mä haluan eroon, vaikka ei ne mee tän kapeemmaks, mä en tiä mikä siinä on, onks lihasta muka ja en pysty puristaan ku joku vajaa 2 senttii rasvaa irti mut silti mun jalat on kamalan paksut.
oo alipainonen. Eikä musta sun tarvi enää lihoo ku ehkä kilo. Menkathan alkaa yleensä ku BMI on 18.5. Musta BMI 20 on liikaa jos haluu olla hoikka eikä normaali. On mullakin liikuntakielto mut ei se haittaa, liikun silti. Ymmärrän sua tosi hyvin.
Mun äiti just haluaa sitä, että musta tulee normaali pullukka! Mut mä en anna. Paino saa olla korkeintaan 52 ja sitte se jää siihen. Iha sama, saanko liiikku vai en, liikun silti, vaikka sitten öisin ja vessassa.
No tulee mulla hyötyliikuntaa jonku verran.
Se aina hokee sitä että kun se on ollu laihimmillaan 171/63 ja oli kuulemma hoikka (äidillä tosi hyvä käsitys hoikasta) ja se aina vertaa mua siihen, että oon liian laiha siihen verrattuna. Mutta perkele, mulla on pienet luut ja muutenki, en ehkä ihan siro oo mutta silti..
Mul on kuvii ircis nimimerk. Lasilintu^^ Niissä kuvissa oon joku 49,5 kg jote hemmetin moinen läskikasa siellä on.