Onko ihmisen mahdollista opetella empatiaa aikuisena esim. terapiassa? Jos menneisyydessä tai lapsuudessa on ollut tapahtumia, jotka ovat kääntäneet ihmisen itsekkääksi ja vain itseään ajattelevaksi eli ei ole lapsena oppinut ottamaan toisten tunteita huomioon?
Lisäksi ongelmana on jatkuva vieraissa käyminen. Voiko ihminen oppia vielä näkemään lähelleen? Ymmärtää ettei mikään ole itsestäänselvyys...Mitä tehdä kun itseään ei arvosta tarpeeksi uskoakseen suhteen pysyvyyteen vaan aina "ruoho vihertää muualla"? Pitää aina olla valmiina joku toinen ettei tyhjän päälle jää.
Lisäksi ongelmana on jatkuva vieraissa käyminen. Voiko ihminen oppia vielä näkemään lähelleen? Ymmärtää ettei mikään ole itsestäänselvyys...Mitä tehdä kun itseään ei arvosta tarpeeksi uskoakseen suhteen pysyvyyteen vaan aina "ruoho vihertää muualla"? Pitää aina olla valmiina joku toinen ettei tyhjän päälle jää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aikuisena,voin olla väärässäkin.Vieraissa käynti nyt ei auta ketään,menettää vain puolisonsa,kun kärähtää.Ehkäpä et halua kiintyä kehenkään?
Empatia piti katsoa sanakirjasta:
.............
http://dictionary.reference.com/search?r=2&q=Empathy
empathy
noun
understanding and entering into another's feelings
1.the intellectual identification with or vicarious experiencing of the feelings, thoughts, or attitudes of another.
Identification with and understanding of another's situation, feelings, and motives. See Synonyms at pity.
............
Se on siis suomeksi toisten tunteiden ymmärtämistä, myötätuntoa ja myös säälin tuntemista.
Tällaista voidaan vaatia. Se on siis tahdonvarainen asia. Ei sitä tarvitse kummemmin opetella kun ymmärtää sen velvollisuudekseen ja alkaa sitä tekemään.
Sanon että kykenevät, otappa kissa lemmikki. itekkin muutuin ärtysästä kauhukakarasta, rakastavaksi ja ymmärtäväiseksi nynnyksi, elettyä 10 vuotta kissan kanssa.
kiinni? Mulla oli rankka lapsuus tai oikeestaan
nuoruus eli koulukiusausta yms. Nuorena olin vihainen ja katkera kostonhimoinen, kun koko
elämä jumittui siihen, että niin koulutus kuin
ammatinkin valinta jäi haaveeksi. Myöhemmin iän myötä nuop negatiiviset tunteet menneisyyden
tapahtumista poistuneet, koska eihän niiden ylläpito mitö toinna. Energiaa vaan hukkaan menee.
Kyllä elämän vastoinkäymiset, ahdistuneisuus ja
toisinaan masennus saa minut ainakin tuntemaan
myötätuntoa muita vastaavissa ongelmissa kamppailevia kohtaan. Jokainen ihminen on arvokas,
myös ns. normaalit, menestyneet, kauniit ja rikkaat, sillä enhän voi tietää millaista Heidänkin elämänsä todellisuudessa on.
Empatia on eräässä mielessä HALUA ymmärtää toisen tunteita. Jos sinulla on halua, voit harjoitella empatiaa. On sula mahdottomuus, että jokainen voisi TIETÄÄ miltä toisesta tuntuu, koska on mahdotonta hankkia kaikkia samoja elämänkokemuksia ja tapahtumia, jotka kaikilla muillakin on. Mielestäni empatian ensimmäinen askel on siinä, että pistää hetkeksi oman mielipiteensä syrjään (niistä ei siis tarvitse luopua), on hiljaa ja kuuntelee. Eikä yritä ymmärtämistä liikaa tyyliin "niinniiinniiin" puhetta päälle omista asioista. Empatiaa oppii, kun oikeasti kuuntelee hiljaa, mitä toinen sanoo. Siinä saa tietoa toisen tunteista, ja tieto auttaa ymmärtämään.
Empatiaa voi todellakin opetella ja hienoa, että löytyy ihmisiä, joilla on siihen aikuisiälläkin halua! :)