Valitettavasti näyttäisi siltä että olen menossa psykoosiin. Harhaluulot, ahdistus, epätodellinen olo, näön hämärtyminen ja sekavuus vaivaavat ja tuntuvat lisääntyvän. Aikaisemmin olen saanut pidettyä oireet aika hyvin poissa (liikunta yms), mutta nyt vanhempana kun on niin paljon huolehdittavaa tuntuu että on ikään kuin tilanteen vankina. Sitä juuri pelkään psykoosin tunteessa.
Mitäs luulette jos joudun sairaalaan ja saan lääkityksen, voinko parantua vielä "normaaliksi"? Aikaisemmista reaktiivisen psykoosin tunteista olen parantunut täysin toimintakuntoiseksi, mutta näin pahaa fiilistä ei ole aikaisemmin ollut - erityisesti koska en pääse tästä tilanteesta (työ, asunto, perhe) millään pois.
Onkos täällä vastaavan kokeneita kohtalotovereita?
Mitäs luulette jos joudun sairaalaan ja saan lääkityksen, voinko parantua vielä "normaaliksi"? Aikaisemmista reaktiivisen psykoosin tunteista olen parantunut täysin toimintakuntoiseksi, mutta näin pahaa fiilistä ei ole aikaisemmin ollut - erityisesti koska en pääse tästä tilanteesta (työ, asunto, perhe) millään pois.
Onkos täällä vastaavan kokeneita kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
nopeampaan saat lääkkeet sitä nopeammin paranet.Paranemisia sinulle
Mikä on normaali?, ite sairastuin lapsuudessa johonki psykoosin tapaseen kenenkään sen koommin huomaamatta asiaa ja nyt hiljattain olen alkanu miettiin että onkohan toi minun todellisuuteni varmasti se aivan oikea, oireiluni viimisen 20vuoden ajan ollu 100 prosenttinen passivoituminen, eristäytyminen sekä en uskalla liikkua ihmisten parissa oma alotteisuus on nollassa ja nukun 90% ajasta josta syystä uni-rytmi heittelee aika lailla.
sekä että omaan "Kokemuksia" joita kukaan muu ei muka tiedä, joka saa ahdistumaan ja enemmän vaan passivoitumaan koska minulle ne ovat 100 prosenttisen tosia ja voisin vaikka piirtää kuvan tapahtuneesta joissa lähi omainen on ollu mukana (nämä muisti/kokemukset ovat peräisin sieltä 20vuoden takaa lapsuudesta).
Kyllä nykyisin osataan psykoosi hoitaa niin, jotta useimmat voi elää ihan normaalisti. Ehkä avohoidossa ja lääkekontrolleissa pitää käydä. Mutta tunnen yhden ihmisen joka parantunut ihan työkykyiseksikin eli toivoa aina on.
Onks Sulla nimimerkki seka sikiö jonkinlainen hotosuhde, jos ei niin kannattaisi hakeutua. Eihän kertomasi tyyppinen passivoituminen ja
yksin jääminen muuta kuin huonontaa asioitasi.
Jos nukkuu 90%prosenttia ajastaan, niin eihän
siinä vähässä valveillaolossa pysty mitenkään
parantamaan asioitaan? Mitä teet tuon hereillä olo ajan?
on ns. post-traumaattinen stressireaktio, joka on hallittavissa ja miksei ihminen siis voisi olla työkykyinenkin, JOS se helpottaa ns. psykoosin hallitsemista. Kela joutaa romukoppaan ja TEO on varmasti toista mieltä.
voin sanoo, et ton em. kanssa voi ja kannattaa viihtyä. Saat usein aivan uusia kokemuksia elämästä sekä uusia ryhmiä elämääsi. Eikä se nyt silleen toistu, kun kullakin on se oma arvomaailmansa ja saa ollakin. Se on hyvä ajatellen omaa minuuttasi. Paranemista edesauttaa se, että saat olla oma itsesi ja hyväksyä trauman sekä sen, et siitä voi toipua, kun olet jo hengissä selviytynyt. Eiks kuulosta hyvältä?
että siitä selviää omalla tahdonvoimalla, siitäkin kuten kaikesta mikä elämässä kohtaa, ei ole muuta keinoa. Psykoosi tai masennus/ahdistus/paniikki ei parane keskusteluilla vaan lääkkeellä ja omalla toiminnalla. Mua vituttaa käydä psykiatrilla ja psh:lla koska ne ei tajua mun ajatusmaailaa. Se että jollain on erilainen ajatusmaailma ei tarkoita että on sairas. Kun oma ajatusmaailma on normaalitrendeistä poikkeava ja älykkyysosamäärä Mensaa niin miten tavallinen tallaaja voisi ymmärtää....?