Tässä pohdin vaan, että olisiko meitä olemassa, jos vanhempamme olisivat voineet päättää elämämme jo kohtuun... Useat raskaudet on yllättäneet vanhemmat. Niin siis aattelen, että oon itse ainakin onnellinen siitä, että sain elämän, eikä sitä multa pois otettu...
Jos abortoidut lapset olisivatkin saaneet kasvaa aikuisikään, ni luulen, että moni kiittelisi elämästään ja hengestään...
Pieni vauva on viaton, enkä halua uskoa, että kenelläkään toisella ihmisellä on oikeutta tuhota elämää, sortaa heikompaa sillä tavoin...
Jos vauva saisi valita, se kieltäisi abortin!
Jos abortoidut lapset olisivatkin saaneet kasvaa aikuisikään, ni luulen, että moni kiittelisi elämästään ja hengestään...
Pieni vauva on viaton, enkä halua uskoa, että kenelläkään toisella ihmisellä on oikeutta tuhota elämää, sortaa heikompaa sillä tavoin...
Jos vauva saisi valita, se kieltäisi abortin!
Vastaukset 17
Vanhimmat
jos se vauva joutuisi elämään kurjuudessa, meinaatko että se vauva edelleen kiittelisi elämästään...
Olisiko meitä elossa, jos äitimme, olisivat päättäneet käyttää ehkäisyä kuukauden pidempään? Olisiko meitä elossa, jos isämme olisivat olleet kuukauden työkomennuksella silloin kuin meidät on siitetty? Olisiko meitä elossa, jos vanhemmillamme ei olisikaan ollut mojovaa riitaa, ja eivät olisikaan sopineet sitä seksillä, eivätkä kiihkossaan tulleet jättämättä kortsua käyttämättä? Tai olisiko minua elossa, jos vanhempani olisivatkin saaneet toisen lapsensa jo vuotta aiemmin, ja päättäneet sen jälkeen lapsiluvun olevan jo täynnä. Ei, ei meitä olisi olemassa.
Niin on pienistä jutuista kiinni konkreettisesti juuri meidän elämämme. Mutta jos ei minua tai sinua olisi, voisi olla vaikka meitä kuukautta nuoremmat "sisaremme". Olisiko se huonompi vaihtoehto kuin nykyinen? Ethän sinä olisi sitä silloin miettimässäkään. Mietipä sitä.
ei huolehdi tisestään loppuelämäänsä, eihän?
Olen yhä sitä mieltä ettei lasten pidä tehdä aikuisten päätöksiä. :D
***
Minua ei kauhistuta ajatus siitä, että äitini olisi abortoinut minut ollessani vielä aluillani. Jos äitini olisi tuntenut sen oikeaksi ratkaisuksi, niin olisin halunnut hänen tekevän sen. Silloin minulle ei olisi vielä ehtinyt edes kehittyä tietoisuutta, jolla olisin voinut miettiä ja murehtia olemassaoloani. En olisi halunnut syntyä äidille, joka ei olisi ollut valmis ottamaan minua vastaan. En olisi halunnut tuottaa äidilleni sitä tuskaa ja epätoivoa, jota hän olisi kokenut odottaessaan ei-toivottua lasta. En olisi halunnut pilata äitini elämää. En olisi halunnut käyttää vastentahtoista äitiä pelkkänä välineenä saada itselleni elämä. En olisi halunnut hyväksikäyttää äitiäni antamatta itse hänelle mitään iloa.
Mutta syntymääni edeltäneet olosuhteet sattuivat olemaan sellaiset, että äitini pystyi toivottamaan minut tervetulleeksi, synnyin, ja tällä hetkellä nautin elämästäni. Mutta olosuhteet olisivat saattaneet olla toisenlaiset, enkä koe, että se olisi harmi, jos elämäni olisi siinä vaiheessa päätetty ennen kuin se ehti alkaakaan. Niin moni asia olisi voinut mennä toisin...
Minun äitini olisi voinut päättää minun elämäni jo ennen syntymääni. Olen syntynyt vuoden 1970 jälkeen, jolloin nykyinen aborttilaki valtaosin astui voimaan. Minä olin yllätysraskaus ja vahinko äidilleni, mutten silti epätoivottu. Valtaosa raksauksista lienee nykyäänkin vielä yllätyksiä, ja onneksi valtaosa niistä on, kuten minä olin, iloisia yllätyksiä. Eivät ihmiset vielä sentään onneksi niitä iloisia yllätyksiään abortoi. Harva abortoi edes ne yllätykset, jotka herättävät ilon lisäksi myöskin pelkoa ja hämmennystä. Abortit tehdään valtaosin silloin, kun raskaus on epätoivoa, onnettomuutta ja ahdistusta aiheuttava yllätys, ilman iloa raskaudesta.
Minäkin olen toki onnellinen, ettei äitini abortoinut minua. Toisaalta en olisi onnellinen, mikäli hän olisi synnyttänyt minut vastentahtoisesti, jos olisin tehnyt hänet onnettomaksi vain siksi, että synnyin. Olen iloinen siitä, että hänkin iloitsi minusta. Olen iloinen, että hän antoi minulle paitsi elämän, myöskin sen kaikkein tärkeimmän, eväät hyvään elämään. En tosin osaa kokea, että minut abortoidessaan hän olisi vienyt minulta elämää. En minä tiedostanut eläneeni äitini kohdussa. Ei hän abortissa olisi minulta riistänyt mitään, mikä minulla olisi ennästään ollut.
Oon samaa mieltä, että ei oo oikeutta kellään viedä toisen elämää. kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa sikiö on jo vauva. Itse en päästäisi sitä niin pitkälle, että äidillä on oikeus päättää siihen asti kunnes vauva pärjäisi jo omillaan kohdun ulkopuolella.
Mä uskon, että joku on suunnitellut sen pienen ihmisen tulevaisuuden, geenit, elämän... ja että se pieni ihminen on siellä kasvaakseen, kehittyäkseen.
Vahinkoja sattuu kaikille -sanonta on olemassa. Mutta voiko aatella, että pieni ihmisenalku on vain vahinko. Se on mielestäni paljon enemmän, jo siellä kohdussa. Mutta jokainen tekee sen, minkä näkee parhaaksi.
Mielessäni on vain paljon pyörinyt kohtuun kuollut isoveljeni. Mulle mun ajatuksissa hän on mun menehtynyt isoveikka. Hän olisi ollut toivottu ja odotettu, mutta näin vain kävi. Sytytän toisinaan kynttilän veljeni muistolle. Mulle hän oli elävä ihminen, vaikka kuolikin jo kohtuun.
Oon toisinaan miettiny, että mitä tekisin jos tulisin nyt raskaaksi. Itse aattelen, ettei mulla oo vaihtoehtona kuin sitten synnyttää se lapsi, pitää siitä huolta ja rakastaa sitä. Kyllä jokaiselle elämälle on annettava mahdollisuus.
Nämä on siis vain mun mielipiteitä, enkä vaadi kaikkia ajattelemaan samoin. Mutta elämä on lahja. Ja sen lahjan haluaisin kyetä antamaan kaikille abortoiduille lapsille. mutta ei taida olla mun tehtävä. Toivon vaan koko sydämestäni, että joku muu sen tehtävän täyttää.
kertoa, sulle kukaan ei voi antaa elämän lahjaa abortoiduille. Älä menetä untasi heidän takiaan.
Ei olisi ja näin ollen ei sunkaan tarvisisi miettiä moista asiaa vaan voisit keskittyä johonkin antoisampaan kuten elämään.
Olet oikeassa pieni vauva on viaton ja minäkin toivon että kukaan ei tuhoaisi heidän elämäänsä.
Mutta vauvat eivät kuulukkaan abortti sivuille sillä eihän niitä kukaan abortoi vaan alkioita tai sikiöitä.
Ei olisi minua jos äiti olisi päättänyt vahingostaan
eroon hankkiutua.
kauhea menetys kenellekään?
No mutta sä et siitä varmaan tietäisi sitten yhtään mitään. Eiks ois helppoa, ei tarvis sunkaan olla notkumassa tälläsillä palstoilla kirjottelemassa jonninjoutavuuksia.
Taas kerran ja Jos ja Jos..
Mut mäpäs elän, kiitos äidin..
Eikä tuota sun pohdintaas voi viedä tuon pidemmälle, suosittelisin pitämään nuo ajatukset ihan itselläsi!!
"Jos vauva saisi valita, se kieltäisi abortin!"
- SE EI OLE VAUVA KUN SE ABORTOIDAAN,
PANE SE JO KALIISI!!!!!
vOI ElämÄ!!!
Ilman muuta olisin halunnut syntyä... siitä huolimatta että mutsi kittasi viinaa ja synnyin vähän vajavaisena.Isä pahoinpiteli koko lapsuusiän, sitte siirrettiin koulukotiin kun ei tavallinen koulu ollut hyvä enkä pärjänny. Sitte aina kotona selkään ja väkivaltaa ja selkää ja viinaa ja pahoinpitelyä. Muttei kukaan välittäny tai hakenu pois tai mitään... kunnes erään kerran sai äiti haulikosta ja isä joutu linnaa ja me veljen kanssa lastenkotiin.
hyvät eväät oon saanu ja linnassakin on tullu jo käytyä, nuori oon kuitenki vielä iältäni mutten aio koskaan lapsia tehdä, en koskaan
sillä voisimmehan pohtia kaikkia elämämme tapahtumia ja ratkaisuja, JOS VAIN..."Jos vain Matti ei olisi lähtenyt autolla, niin olisi vielä hengissä, Jos olisin valinnut Penan, enkä Ristoa niin..."jne
Turhaa ja typerää, ihminen oppii teoistaan ja ihmisen on jatkettava elämäänsä eteenpäin.
Oletko muuten SINÄ koskaan miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos äitisi ei olisi valinnut isääsi, vaan jonkun toisen, Sinua ei olisikaan...tai jos, jos, jos...
...mutta kun se vauva kasvaa aikuiseksi, niin kymmenes osa niistä vauvoista teettää itse abortin... Eli aikuisella on enemmän älyä tehdä päätöksiä kuin vauvalla, jonka tarpeet ovat vain hengissä säilymiseen liittyviä.
niinhän se näyttää olevan.
on jo vaarana ylikansoitus..hoh hoijaa kiinassa on lapsiluku määritelty ettei liikaa ihmisiä synny..ja näin on varmasti muuallakin joskus tehtävä meitä on liikaa kuluttamassa maapallon resursseja jos ihmisluku kasvaa kasvamistaan.