Mun äiti on todella typerä. On kuullu muutaman kerran ku yökin vessassa, joten en enää uskalla, mutta se ei tajua!!! jos silmät punottaa, ja se kysyy miks, sanon "oon vaa väsyny" se uskoo kaiken. Se luulee et käyn psykalla ja syön pillereitä sen takii ku ei oo kavereita tai koulu menee huonosti tai mua ei huomioida tarpeeks!!!:::D
just!!
mites, tietääkö teijän vänhemmat sairaudestanne:)
just!!
mites, tietääkö teijän vänhemmat sairaudestanne:)
Vastaukset 15
Vanhimmat
eikö sinulla olisi minkäänlaista mahdollisuutta kertoa äidillesi. Kyllä sun äiti varmaan aavistaa juttusi mutta, hänen on vaikea kysyä sinulta loukkaamatta sinua... kuten tiedät asia on arka, varmaan äitisi pelkää asian pahentavan sinun tilaasi ja pelkää ehkä enemmän kuin sinä. Sinulle se on jo tuttua. Ole rohkea ja puhu, äidin rakkaus on uskomattoman kestävää.
kuten sinäkin
Kumpikohan on tyhmempi, sinä vai äitisi??
Jatka vaan tyttö tuohon tahtiin, niin ei tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä... Ainahan sitä voi muita syytellä omista ongelmistaan!
oikein, että kehut sillä, ettei äitisi tiedä vakavasta sairaudestasi? Kannattaisko kertoo ennenkuin oma tilanteesi menee todella pahaksi. Ei oo helppoa sulla, mutta ei varmaan äidilläsikään.
eipä tiie meidänkään äiti. välillä toivoisin sen tajuavan että sairastan bulimiaa, mutta aika turha toivo on. ihmettelee vaan miksi kaikki ruoka häviää päivässä ja toistaa aina samaa " taas sä oot syöny koko paketin" jne. käyn ruuan jälkeen vessassa, suutun aina kun minulle puhutaan ruuasta, silmät punottaa ja huulenpielet rikki. eihän se äidin vika ole että tätä sairastan mutta haluaisin niin että se joku päivä avaisi silmät ja auttaisi parantumaan. kerran olen koittanut asiasta kertoa, keräsin kauan rohkeutta. ehdin sanoa että mulla on vähän ongelmia ruuan suhteen.. äiti puuskahti ja sanoi että on hänelläkin ollut rankka päivä ja eka kerta kun saa levähtää että voisinko jättää hänet rauhaan, hän katsoo nyt kotikatua. teki todella surulliseksi enkä toista tuollaista vastaanottoa halua, joten jääköön sairaus vain omaan tietooni (ettei äiti rasitu).
Oli kyllä todella ilkeästi ja osumattomasti sanottu "yks äiti". bulimia on sairaus, ei valinta. äitejä ei tässä sairauksista olla syyttelemässä, silmien sulkemisesta kyllä. nuoren tytön ei kuulukkaan ottaa yksin vastuuta tämäntyyppisen sairauden paranemisesta. erittäin edesvastuuttoman äidin puheilta kuulostaa..
sairauteesi varaa aika lääkäriltä, perheneuvolasta, terv.hoitajalta jne.
Jos äitisi ei kuuntele, kirjoita hänelle kirje ja kerro,että tarvitset apua. Tai sano hänelle suoraan: minulla on BULIMIA! Kysymys on sinusta ja sinun tulevaisuudestasi. Hienoa, että olet tiedostanut tilanteesi noin kypsällä tavalla.
Toivon sinulle paljon sisua ja rohkeutta!
itselläni on bulimia, ystäväni kertoivat siitä terveydenhoitajalle ja pakottivat minut sinne. minut
laitettiin käymään nuoriso psykiatrisella, siellä he yrittivät saada minut puhumaan äidille. ja no sehän ei onnistunut, joten he kertoivat sen äidilleni (rikkoivat samalla vaitiolovelvollisuuden).. ensin äitini ei halunnut uskoa, vaan syytti psykologeja/psykiatreja. äidit on usein sinisilmäisiä, nykyisin äitini auttaa minua niin hyvin kuin voi. vaikkakin se menee välillä hieman yli. mutta kannattaa siitä vanhemmille siltikin kertoa tai antaa ammattiihmisen puhua.
noo, toi eka viesti oli hieman liioiteltu, mutta meijän äiti ei oo muutenkaa mitenkää kovin välkky.. toi oli kyllä paha, ku jonkun äiti sanoo, et " anna mun kattoo kotikatu rauhassa" tms. ..
parantukaa ihmiset siis ensin haette apua. purskahin itkuu tänää psykalla, en ikinä ois uskonu et tekisin sen.
Hyvä, kun sait itkettyä. Siitä se lähtee. Aina ei tarvi olla vahva ja selviytyä. Apua saa ja pitää pyytää!
Minusta sinä olet tyhmä kun et kerro!!!!!!! soivaat täällä sitä joka välittää!!!!!!!!!!
onhan se tyhmää olla kertomatta (kun tukea äidiltä varmasti saisi), mutta se ei välttämättä ole yhtä helposti tehty kuin sanottu. itsekään en ole pystynyt kertomaan äidille bulimiasta. välittäminen muuttuu helposti ahdistavaksi tarkkailuksi ja muutenkin helpompi puhua sairaudesta ulkopuolisen kanssa.
omaa tilannettasi saattaisi helpottaa, kun äitisi tietäisi eikä tarvitsisi enää salailla.
se helpottaisikin, aivan varmasti, tämä salailukin osaltaan uuvuttaa sairauden lisäksi :/ kerran olen koittanut hälle puhua ja huonosti meni (selitin sen tossa aiemmassa kommentissa). se ei estä yrittämästä uudestaan, mutta pelkään että saan samanlaisen vastaanoton kun viimeksi ja sitä en kestäisi...
..kyse on siitä, että jos kerron äitille, se antaa minun syödä ja syödä..ja lisää vaan syödä, sen mielestä on katos hyvä jos syö tarpeeksi. mutta ulos se ei päästäis yksin..ja kyttäis muaoikein kunnolla.!! en kerro sille.
Äidit on oikein typeriä varsinkin kun he ovat olleet ryyppäämässä äidit kiroilee ja on hyvin tyhmiä aina kun minä haluan syödä olkkarissa äiti alkaa huutaa äiti on siis niin tyhmä