telekkarin kautta, ol muuten hyvä ohjelma Uteliv kakkosella , aiheena ol tällä kertoo lehtometsä. Kyllä ol hienosti kuvattu,mukava se on katella keskitalaven pakkasella kesäsen lehdon elämätä.
Vielä kun oes kuullu samalla sujen uluvontoo metästä..
No,jatkakee riitelyänne,anteeks jos keskeytin.
Vielä kun oes kuullu samalla sujen uluvontoo metästä..
No,jatkakee riitelyänne,anteeks jos keskeytin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aika pitkäksi. Hanki metästyslupa, terhakka pystykorva ja rihlakko. Ja eiku hyvä käsintaottu kirves reppuun ja tervastulille kahvinkeittoon.
Minkä takia sen kirveen pitäsi olla käsintaottu?
Viskarssi tekkee nii hyviä tehastekossie kirveitä jotta...
Pehmeitä ovat vähän Fiskarsin terät. Ei tarvitse tahkoloita teroitukseen, vaan puikko riittää ihan hyvin.
Siirtää suomalainen mies alkujuurilleen. Niinkuin käsintaottu puukko, siinä on aivan eri henki, kuin marketista ostettu kiiltävä massatuote ja teräkin on selvästi purevampi, kun se on kunnolla sepän tekemä.
Siksi sen työkalun, kuten kirves, täytyy olla käsityönä tehty.
Korhonen tuntuu tietävän nämä asiat, mutta hän onkin hiljaa istunu erämaissa nuotioilla, niinkuin minäkin, ja on näitä muitakin näillä sivuilla.
Sitten pyssynäkin pitäsi olla jousipyssy. Mulle varmaan sopisikin jouskari, kun kerrankin yksi kaveri sano jotta jos sen ja meikäläisen tehtävänä oesi ollu ruutinkeksintä nii jousipyssyllä vielä ammuttassiin. Jotta semmosia luonnonsuojelijoeta ollaan.
Ukkini kertoi joskus sen ajan asioista, kun jousella metsästivät ja ensimmäisiä ruutiaseita itse porasivat 1800-luvun puolella. Ukkini kuoli 1965, 87 vuoden ikäisenä.
Ei voi muuta sanoa, kuin voi niitä aikoja.
Lohia oli ollut joka järvessä, kun ei ollu voimalaitoksia ja omatekoisilla langoilla ja puukeloilla, veneen perästä meloessa, se lanka hampaitten raossa, ja kun lohi jymäyttää kiinni vanhasta lusikasta,ahjossa kuparoituun peltiin, ja vanhat kumiteräsaappaat nousee ilmaan veneen pohjalta lohen iskun voimasta ja mela meinaa pudota käsistä.-kestääkö omatekemä lanka vai karkaako se kymppikiloinen.Tämmöisten asioiden kanssa silloin pirttien hämärissä illalla puheltiin.
Ja se jousimetsästys hyväksi opetetun koiran kanssa, sen tiedän vakuuttaa, ettei mee miehen elämä hukkaan siinä hommassa.
Ihan tekisi mieleni huutaa avaruuteen saakka,yli siperian ja alaskan, että ilman sitä elämä ei oo elämää.
ja sitten lämpimän ja nauravaisen naisen luo saunomaan loppuviikoksi.
Onko tämä menetetty, vai tulisiko se takaisin.
Mukava juttu!
Harmi vaan, että ne lohet katosivat paljolti Etelä-Suomesta. 40 vuotta sitten järvien vesikin oli monin paikoin kirkkaampaa Suomessa ennen suo-ojituksia.
Kaikkea ei ole menetetty! Vielä on mistä iloita.
Vai vei mehtäojat lohen? Minulla kun on aina ennen ollut käsitys jotta lohennousun entissiin kutujokkiin estää nuo voimalaitokset.
Vastasin vähän hätäisesti. Muisti pätkii. Suo-ojitukset ovat syynä Etelä-Suomen jalokalojen katoamiseen. Etenkin taimenet vähenivät niiden johdosta.
Näin tuon väitteen jostain kotimaisesta TV-dokumentista noin vuosi sitten... Lohesta siinä ei taidettu sanoa mitään erikseen...
Voisihan sen nuolenlennätyskoneen joskus hommata. Eivät ole kalliitakaan ja hyvänä kanalintuvuonna saattaisi jopa hyvällä harjoittelulla saalistakin saada.
Katsoin saman ohjelman ja kyllä se kesäinen metsä saattoi hetken omissa ajatuksissakin käydä.
Hieno ohjelma. Ja mitä tuohon metästämiseen tuloo;
Ite olen metästänyt haulipyssyllä nyt 16 vuotta, mutta tiedättekö mitä, en ole koskaan ampunut yhtään ainutta elukkaa. Pitäiskö jättää tuo metästysmaksu nyt viimein maksamatta ja myydä pyssy.
Moni on kysynyt, et millainen metästäjä oikein olen, kun en ole saalista saanut. Viime syksynä kyselijät kuitenkin jäivät sanattomiksi, kun esitin heille valokuvia metsähanhista. On se niin hieno lintu, että ampumatta jäi ja jää vastakin. Siinä ne 50 metrin päässä toljottivat suomättäällä. Kuvat puhukoot puolesta ja oikeat metästäjät sanokoot mitä haluaa. Et näin täällä.
iski mullekkii aikannaa,jätin metästysmaksun maksamatta ja myin asseet pois.Oon kulukenu metällä ja järvillä ja tuntureilla iliman asetta,joskus kamera mukana.
Nyt kyllä vähä harmittaa,pitäs tutkinto suorittoo uuvestaan. Ei piäse muuten minkkejä harventammaan.
Tekkeevät aeka pahhoo jäläkee linnustossa.
Hieno temppu sinulta, onhan tuota polvenkorkuisesta tullut luonnossa rämmittyä. 30 vuotta metsästellyt, vuosi vuodelta aseen kanssa vähemmän liikkeellä. Filmiä päähän kertynyt todella runsaasti, enempi menee nykyisin muuten luontoa seuratessa, sopii itselleni hyvin. Se ampumatta jäänyt laukaus, taitaa olla minunkin paras laukaus.
On sitten merkitystä. Jos metsälle menevi haulikon kanssa, niin olísi se paikallaan tuoda paisti joskus kotiin.
Sehän on varma juttu, että riista,-kanalinnut ja peurat ja hirvet ja jänikset ovat ruoaksi tarkoitettuja, myös ihmiselle. Joten ei niiden saaliiksi saamisesta tarvitse kantaa omantunnon tuskia, eikä jättää sen tähden ottamatta.
Seuraavassa hetkessä joku havukka tai näätä tai kettu, jopa susi nappaa sen kuitenkin ja jos ei ne, niin joku tauti sen teeren ja metson nujertaa ja kanervikossa hiiret ja myyrät sen möyhentää parissa viikossa.
Ja kyllä ihmisellä on oikeus kohtuudella ottaa ruuakseen se puhdas luonnontuote, joka on ravinnoksi tarkoitettukin.
Ainoa järki, mikä siinä on pidettävä tiukasti kiinni, on se, että ei huolimattomilla laukauksilla haavoiteta riistaa, vaan se saadaan välittömästi ja ilman tuskaa otettua, mitä tarvitaan.
Tämä melankolinen suhtautuminen ammuttuun riistaan nähden ei ole muuta kuin turhaa sääliä.
Ja siitä huolimatta ei olla säälimättömiä ja riistaa säästämättömiä.
Näin se menee meidän ihmistenkin kohdalla. Parempi on kuolla vaikka sodassa kuin jonkun pedon tai taudin runtelemana.-
Ja nämä hyysääjät sen tosiasian haluavat kieltää, ja syyllistää ne, jotka lopulta tekevätkin oikein.
Kuviahan voi aina ottaa, siinä ei mitään, mutta turha lällärimeininki voi mennä myös vinoon.
linjoa kuletaan. 20 vuotta oon joka syksy ampunu yhen mustan töyren. ite oon aena sen marinoinu, paestanu ja emännän kanssa pistelly perujen ja kastimen kanssa hyvillämielin poskeen. yks riittää.nuorempana ol seuralla kolomen töyren kiintiö per jäsen ja sekkii riitti. paljon on kilometriä ja hyviä kokemuksia jeäny muistiin vuosien varrelta mehtäreissuilla. meikäläisen paras riistalaukaus ol vuonna 83 ku rommautin 243;lla ensimmäisen meton latvasta. se ol iso vanha mehto. sillon ku sitä ihhailin siinä petäjän alla ni peätin että viimonen mehto jonka ammun. peätös on pitänny.