En tiedä lestaadiolaisuudesta tarpeeksi joten kaikki väitteeni eivät ehkä ole paikkaansa pitäviä, mutta...
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkään, miksi lestaadiolaisuudessa ikään kuin vältellään armolahoja. Niin hengen armolahjoja(profetoiminen, kielillä puhuminen jne...) kuin myös Jumalan siunaamia maallisia taitoja(esim. musiikki,urheilu jne...) Tai ehkä tukahduttaminen on parempi sana. Jos jollain on lahjoja ne pitää pitää piilossa eikä niitä saa käyttää. MIKSI EI? Jokainen ihminen on Jumalan luomus, lahjoineen ja piirteineen. Jos Jumala on luonut jollekkin absoluuttisen sävelkorvan tai erinomaiset kyvyt heittää moukaria niin miksi ei saisi musisoida tai urheilla? Eikö Jumalan luomien lahjojen käyttämättä jättäminen ole suorastaan kapinointia Jumalaa vastaan.
Ja tiedän että joku vastaa tähän: "Ei saa lähteä maailman mukaan, ja maailman arvostamiin juttuihin...jne(perus lestaadiolaisuutta...)" EI niin, eikä tarvikkaan. Kun lahjojaan käyttää, kaiken tekemisen voi omistaa Herralle, Herraa palvellen.
Toinen nämä Hengen armolahjat. Olen kuullut ettei lestaadiolaisuudessa niistä opeteta, miksei? Raamatussahan on kuitenkin niille suht selkeet käyttöohjeet.
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkään, miksi lestaadiolaisuudessa ikään kuin vältellään armolahoja. Niin hengen armolahjoja(profetoiminen, kielillä puhuminen jne...) kuin myös Jumalan siunaamia maallisia taitoja(esim. musiikki,urheilu jne...) Tai ehkä tukahduttaminen on parempi sana. Jos jollain on lahjoja ne pitää pitää piilossa eikä niitä saa käyttää. MIKSI EI? Jokainen ihminen on Jumalan luomus, lahjoineen ja piirteineen. Jos Jumala on luonut jollekkin absoluuttisen sävelkorvan tai erinomaiset kyvyt heittää moukaria niin miksi ei saisi musisoida tai urheilla? Eikö Jumalan luomien lahjojen käyttämättä jättäminen ole suorastaan kapinointia Jumalaa vastaan.
Ja tiedän että joku vastaa tähän: "Ei saa lähteä maailman mukaan, ja maailman arvostamiin juttuihin...jne(perus lestaadiolaisuutta...)" EI niin, eikä tarvikkaan. Kun lahjojaan käyttää, kaiken tekemisen voi omistaa Herralle, Herraa palvellen.
Toinen nämä Hengen armolahjat. Olen kuullut ettei lestaadiolaisuudessa niistä opeteta, miksei? Raamatussahan on kuitenkin niille suht selkeet käyttöohjeet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vähän samaan tapaan kuin Jehovan todistajilla niin myös lestadiolaisilla on kulkenut kirjoittamattomana sääntönä, että pitää elää yhteisön normien mukaan eikä poiketa liikaa "keskiarvosta". Ihmisiä ei suoraan kielletä, mutta ei kehotatakaan sivistämään itseään yleisesti tutustumalla uskontoihin, tieteen eri aloihin, joidenkin maiden (pakana)kulttuureihin ja niin edelleen. Ikäänkuin kuin kaikki oikea ja täsmällinen tieto on vain ja ainoastaan tämän uskontokunnan sisällä. Kaikki ulkopuolinen veisi (tottakai aina) pois Jumalasta eikä lähentäisi Häneen... Jehovan todistajien ei sallita epäillä opettajiaan, heille ei ole edes kerrottu Uuden maailman raamatunkäännöksen (väännöksen) kirjoittajia, he eivät saa tarkkaa tietoa yhteisön toimintakriteereistä eikä heillä pidetä suotavana tuota "muun laisiin ihmisiin tutustumista". Lestadiolaisuus ja JT-uskonto ovat ulkonaisissa asioissa jossain kohden rinnastettavissa. En tarkoita tällä sitä, miten jonkun oppi on oikeampi tai parempi kuin toisen, vaan yleistä valtahierarkiaa, sosiaalisia suhteita, normeja ja taloutta!
Eli jos lähdemme siitä oletuksesta, että lestadiolaiskodissa lapselle opetetaan tietyt normit (painotukset riippuvat lest. suuntauksesta), hän ei kyseenalaista niitä. Jos lapsi kasvaessaan kritisoi niitä vanhanaikaisina, epäraamatullisina, niin hän saattaa jopa joutua hoitokokoukseen "epäuskoisena". Eli yhteisössä olevat väärätkin normit saavat jatkaa elämäänsä, jos suurin osa jäsenistä on niiden kannalla.
Lestadiolaispiireissä opetetaan "maallisista ihmisistä erottautumista" eli "ei pidä istua siellä, missä pilkkaajat istuvat". Tuon kaltaiset Raamatun jakeet ovat käsitetty täysin väärin ja irrotettu kontekstistaan. Niistä on otettu yhteisön kilpi ulkomaailmaa vastaan. "Kun me pysymme näissä ohjeissa, olemme oma lauma ja pystymme paremmin torjumaan epäuskot ja vääräuskoiset". Varmasti on paljon hyviä ohjeita, mitkä edistävät rauhaa ja hyvää oloa, mutta kolikon kääntöpuolena on eristyneisyys "normaali elämästä" ja "normaaleista ihmisistä". Yhteisön ulkopuoliset kristityt ja ei-uskovat koetaan usein uhkaksi, koska ne (kuten minä itse juuri nyt) kritisoin voimakkaasti ihmisten (mm. Laestadius) aikaansaannosta, mikä saattaa olla hyvinkin kaukana Raamatusta.
Se, että on omat opit, syntilistat ja mitkä ehdot ja kiellot kulloinkin ovat oimassa, pakottaa ihmisen ajattelemaan tietyllä tavalla. Jos kritisoi ja huomaa olevansa vapaampi olematta noudattamatta jokaista pilkun puolikasta, on "harhaoppinen" ja hänet jopa saatetaan erottaa seurakunnasta. Tällä ei siis ole mitään tekemistä ihmisen sydämentilan, vain pääasiallisesti ulkoisen habituksen kanssa. Jopa oma perhe saattaa olla olematta yhteydessä tuohon seurakunnasta eronneeseen ihmiseen.
Kun tätä taustaa ja ajattelumallia vastaan katsoo useiden lestadiolaistuttavien elämää, niin ymmärtää hyvin sen, ettei siellä tehdä mitään, mitä ei Raamatussa sanota. (Näitä asioita ei siis myöskään kielletä Raamatussa, kuten jazzmusiikin soitto saksofonilla, jalkapallon pelaaminen ammatikseen...) On turvallista elää tietyssä pallossa, mikä suojaa kaikelta. "Vihollinen" on silloin ulkoistettu eikä sitä tule päästää seurakunnan sisälle.
Tuo sokeus johtaa vain siihen, että seurakunta koostuu 98%:sen täydellisistä ja oikeaoppisista ihmisistä (heidän omasta mielestään), joilla ei ole juurikaan parannuksen tarvetta. Monilla ihmisillä ei ole tajua, että sisältä päin Perkele hyökkää, ei ulkoapäin. Voisi vertauskuvallisesti sanoa, että jos jossain seurakunnassa olisi tuollainen viholliseläin, sitä ruokittaisiin omien joukossa ja se eläin voisi erittäin paksusti...
Miten pitkään vietit aikaasi tietokoneen ääressä isuessasi ja profetoimassa tätä kirjallista tuotostasi? Eikö olisi parempi lukea sanaa, kuin vastailla tällä foorumilla esitettyihin typeryyksiin? Aikaa sinulla on, lienet yksi sosiaalihuollon ylläpitämä JT?
Lissu aivan loistava kirjoitus! Upeat argumentit kaikille ja todella osuvat!
kuvitelmassa, ett' itse elää täysin vapaana tuomitsevaisuudesta ja säännöistä. Lissu-hyvä, se on vain illuusio ! Tule jo sieltä esille ja myönnä, että paljon on sullakin ennakkoluuloja ja luulohan ei ole tiedon väärti.
Jehovan todistajilla, mormooneilla, muslimeilla, lestadiolaisilla ja monilla muillakin uskonnoilla on yhteneviä käytäntöjä ja tapakulttuuria. Jokaisessa ryhmässä muodostuu ajan myötä omia sääntöjä, jotka niiden alkuperäisessä muodossaan ovat palvelleet ryhmän alkuperäisen tarkoituksen ja tavoitteiden tukemista, ylläpitämistä jne, mutta jotka ovat sitten tulleet vain osaksi tapakulttuuria, joka elää omaa elämäänsää ja johon sitten sosiaalistutaan automaattisesti ilman että asialla enää olisi niinkään hengellistä merkitystä. Krakan käyttö yksi esimerkki.
Kaikki lestadiolaislapset käyvät koulua, kuka enemmän, kuka vähemmän. Uskonnontunneilla käydään läpi myös vieraita uskontoja, joten ei tässä aivan umpiossa eletä.
Keskiarvon mittaaminen on vähän vaikeaa tapojen tai sääntöjen noudattamista ajatellen. Olen tosin melko varma, että hajontaa on aika runsaasti.
Tutustun työkseni eri uskontoihin ja siihen liittyvään. Sen kautta en omasta uskostani vieroitu, mutta sen sijaan rukoilen, ettei omassa sisimmässäni taistelu omaa lihaa, perkelettä ja maailmaa vastaan loppuisi. Järjen avulla ei voida todistaa Jumalan olemassaoloa, Jeesus historiallisena henkilönä voidaan. Suuri uskontojen kirjo mielestäni on ilmausta ihmisten etsimisestä ja Jumalkaipuusta.
Lestadiolaisuudessa ja JT_ssä molemmissa voi olla yhtäläisiä organisatorisia piirteitä. Tosin lestadiolaisuuden piirissä ei ole kovin selkeää hallinnollista hierarkiaa JT:n tavoin.
Maailmasta erottautuminen ei ole samaa kuin eristäytyminen, sekin voi olla aika paljon henkilöstä kiinni, minkä kukin kokee eristäytymiseksi. Maailmasta erottautuminen on varmaankin pyrkimystä elämään Jumalan Sanan mukaan. Itse olen kokenut turvaksi sen, etteivät kaikki maailman kuppilat ja soittoruokalat tutuiksi tulleet nuorena. Jazzia saksofonilla...se kuulostaa rangaistukselta korvissani...Mutta jos joku siitä nauttii, niin hyvä on. Klassinen pianomusiikki tai Bachin koraalit sen sijaan, niistä nautin ! Ja niitähän voin kuunnella kotonani. Urheilu on järkevä ja terveellinen harrastus. En tosin koe kovin järkeväksi sitä, että urheilusta tulee ammatti - Arttu Lappi on mäkihyppääjä ja yliopisto-opiskelija, joten ei ole yhden kortin varaan kaikkea jättänyt. Jalkapalloilijan ammatista en paljon tiedä, sen vain, että enemmän taitavat ihmiset ottelujen aikan hurmiossa huutaa kuin lestadiolaiset seuroissa. Joukkovoima vie mukanaan, seurassa kuin seurassa....
Vastasin vain aloitukseen ja kerroin sen, mitä yhteneväistä olen nähnyt noissa seurakunnan valtahierarkiakuvioissa...
Mielestäni keskustelun avaus ei ollut typeryys. Olen itsekin ihmetellyt tällaista lahjojen piilottelua lest. piireissä, esim. muutama koulukaverini ja tuttavani saivat harrastaa vain tiettyjä asioita vaikka lahjoja olisi ollut mm. musiikin suuntaan. (Tuo oli vanhempien sokeutta ja auktoriteettiuskoa enemmän kuin "Jumalalle kuuliaisuutta".) Ja luen kyllä Raamattua, rukoilen ja käyn hengellisissä tilaisuuksissa. On tärkeää jakaa myös muille siitä, mitä on saanut. Uskon, että jos jossain asiassa sanon väärin, niin Pyhä Henki kyllä nuhtelee ja sanoo siitä.
Sokealla Reetalla näyttää olevan varaa arvostella muiden ajankäyttöä ja sitä, mihin kirjoitan ja miten. Valitettavasti minua on siunattu kirjallisilla lahjoilla, joten välillä kirjoittelen tänne ja luen muiden kirjoituksia. (Niin sanotusti laajennan maailmankuvaani...) En ole JT enkä lestadiolainen. Sosiaalihuollon ylläpitämä jt??? Tuo on yhtä kannustava kommentti kuin se, että joskus ei-uskova muusikkokaverini sanoi minulle "Et sä näytä uskovalta" :)! Tuo sinun kommenttisi näyttää yhtä ennakkoluuloiselta kuin "kaikki mustalaiset ovat varkaita"... Aikuistupa hieman...
En ole väittänyt, että eläisin täysin jonkun ajatusjärjestelmän ulkopuolella. Tottakai menneisyyteni ja elämänkatsomukseni vaikuttavat siihen, miten suhtaudun ihmisiin ja uusiin asioihin. Moni elää ennakkoluulojensa kautta. Olen saanut onneksi niistä osittain vapautua... (Lue Joyce Meyerin "Mielen Taistelukenttä") Uskovan asenne pitäisi olla "uskoa kaikista aina hyvää" - tuo ei tarkoita sokeutta ihmisten suhteen vaan asennoitumista eri tilanteisiin. Voit itse elää täysin ennakkoluulojesi kautta tai yrittää vapautua niistä Pyhän Hengen avulla...
Onko yhteisön (esim. lest. srk) säännöt ja tottumukset syy olla muuttumatta ja uudistumatta? Myönnän, että on helpompi urautua. Henkilökohtaisesti minulle ne ihmiset, joiden kanssa voi jutella mistä vaan ja jotka ovat rikastuttaneet omaa elämääni ja ovat mielenkiintoisia ja mukavia, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät ole jumiutuneet vain yhden seurakunnan näkökantoihin, haluavat uudistua mieleltään joka päivä. Tästä syystä itse opiskelen koko ajan jotain pientä vaan siitä syystä, etten kuvittelisi maailman pyörivän ympärilläni ja kuten minä kuvittelen. Mitä sanoo Raamattu muutoksesta ja sisäisestä jumiutumisesta:
Room. 12:
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
---> Kohta puhuu mielen uudistumisesta? Uudistuminen on urautumisen vastakohta. Vastaavia jakeita on Raamatussa useampiakin...
----------------
"Maailmasta erottautuminen ei ole samaa kuin eristäytyminen, sekin voi olla aika paljon henkilöstä kiinni, minkä kukin kokee eristäytymiseksi. Maailmasta erottautuminen on varmaankin pyrkimystä elämään Jumalan Sanan mukaan. Itse olen kokenut turvaksi sen, etteivät kaikki maailman kuppilat ja soittoruokalat tutuiksi tulleet nuorena. Jazzia saksofonilla...se kuulostaa rangaistukselta korvissani...Mutta jos joku siitä nauttii, niin hyvä on. Klassinen pianomusiikki tai Bachin koraalit sen sijaan, niistä nautin ! Ja niitähän voin kuunnella kotonani."
-----------
En suostu toimimaan jollain tietyllä tavalla, koska en halua toimia omaatuntoani vastaan. Esim. veronkierto on yksi asia, mitä en halua enää tehdä - Luoja minut tuolta varjelkoon. Ymmärrän, että ihmiset suojaavat minänsä ja pitävät uskonsa eheänä. Sitä en tajua, että ihmiset tekevät itselleen sellaisen ympäristön, missä usko on stabiili ja jähmeä eikä mikään ulkoinen vaara uhkaa ihmistä. Mun käsitykseni mukaan Raamatun aikana Kristuksen tunnustaminen oli yksi vaarallisimmista asioista, ja mitä lähemmäs lopunaikoja tullaan, sitä enemmän tulee kieltäytymistä ja asioiden vesittämistä. Eli ihminen ei voi suojata itseään menemättä tiettyihin paikkoihin, koska moottorisahamurhaaja voi tulla kotiovesta läpi :)! Puhumme tuosta ehkä vähän eri kannalta, mutta haluan ihmisiä herätellä ajattelemaan uskoa ja elämää muultakin kuin oman pikkuelämän kannalta... Jumala ei tehnyt meille mitään lintukotoa vaan oikeasti taistelukentän, tuollai rankemmin sanottuna.
Musiikkimaku on jokaisen oma asia. Kyllä tuo Bachin minulle menee, pianomusiikki on 70%:sti syvältä... Olen huomannut, että ensimmäiseksi, kun ihmiset aloittavat musiikin opiskelun tulee Bach, Mozart, sen jälkeen Beethoven ja aina siitä siirrytään uudempaan ja uudempaan musiikkiin. En pidä kaikesta klassisesta nykymusiikista, mutta olen huomannut, että mitä enemmän opiskelen, sitä vähemmän on ennakkoluuloja musiikin suhteen. Hauskinta ja letkeintä musiikkia on mielestäni jazz, mikä on sekoittunut Etelä-am. musiikkiin!!! Mutta tuosta on turha kiistellä. Jokaisella on oma mus. makunsa.
En ole väittänytkään sinun elävän täysin jonkun ajatusjärjestelmän ulkopuolella, sehän olisi täysi mahdottomuus - sitähän juuri tarkoitin.
Ennakkoluuloista minunkin mielestäni on hyvä pyrkiä eroon, se ei valitettavasti täysin onnistu, niin uskon. Alitajuntaisesti, tiedostamattamme, teemme valintoja ja arvioita historiastamme käsin, ennakkoluuloisestikin välillä. Elämän kestävä kehitys on onneksi suurimmalle osalle ihmisiä mahdollisuus, pakkokin se voi olla. Omien ajatusten ja mielipiteiden uudelleenarvioiminen voi siis tapahtua "vapaaehtoisesti" tai Pakon edessä - riippuen osaksi myös siitä, mitkä kokemukset kulloinkin meitä ohjaavat näihin muutoksiin. Uskoisin kuitenkin, että peruselementit omasta minästä, omista arvoista jne..muotoutuvat jossakin vaiheessa ja saa kokea olevansa sisältäpäin ohjautuva eikä niin paljon enää nojaudu toisten mielipiteisiin omien valintojen ja arvojen suhteen.
Monet psykologiet ja uskonnolliset kirjat ovat mielenkiintoista luettavaa, antoisiakin, varsinkin jos niihin suhtautuu terveellä kriittisyydellä.
Es-lest.säännöt eivät mielestäni poikkea muidrn, samankaltaisten yhteisöjen säännöistä kovinkaan paljon ainakaan siinä suhteessa, miten niitä inhimillisesti voidaan käyttää vallan välineenä. Minulla on ystäviä aika useissa eri yhteisöissä ja niiden ulkopuolella. Olemme joskus keskustellessamme tulleet siihen tulokseen, että varsinkin ulkonaisilla säännöillä voi olla yhteisöä profiloiva merkitys ja sääntöjen rikkominen voi aiheuttaa pahennusta - se rikkoo yhteisyyttä. Helluntailainen ystäväni, joka tupakoi, voi kokea olevansa seurakuntansa ulkosyrjällä koska tupakointi heidän piirissään on väärin. Esikoislestadiolaisuuden, vanhoillisuuden tai maolaisuuden piirissä on muita asioita, joita paheksutaan. Yritän vain sanoa, että joka yhteisössä on sen hyvät ja nurjat puolensa ja syrjäytymismekansimit toimivat suurinpiirtein samalla tavalla.
Uudistuminen on käsite, jonka kukin määrittelee eri tavalla, eikö vain ? Minustakin on ollut virkistävää tutustua uusiin ihmisiin ja kokea sitä, kuinka Jumala tekee työtään erilaisten ihmisten parissa. Omasta tapakulttuuristani käsin voin kokea vaikeaksi ne ilmaisumuodot hengellisestä uudistumisesta ja kokemuksista yöleensä, jotka ovat täysin erilaisia mihin olen kasvanut. Helluntailainen ystäväni voi kokea lestadiolaisseurat jäykähköiksi, jopa hengettömiksi. Lestadiolainen ystäväni voi kokea helluntailaisten ylistyslaulut kovin pinnallisiksi. Mielen uudistuminen on mielestäni aivan muuta kuin se, että minun tulisi ulkonaisesti muuttua niin, että tapani ilmaista uskoani olisi jotenkin toisenlainen, että helluntailaisena alkaisin käyttäytyä lestadiolaisen tavoin - tai päinvastoin. Mielen uudistuminen on sitä, että Pyhä Henki tekee työtä. Jumalalta voin sitä mieltä pyytää, että saisin muuttua. Siihen minulla henkilökohtaisesti on suuri tarve.
Urautuminen vaikkapa ennakkoluuloisuuteen lestadiolaisia kohtaan - heidän urautumiseensa ja sääntöihinsä - on sekin urautumista. Hyvää tuotetta ei kannata markkinoida toista haukkumalla. Todellinen ilo ja onni on sellaista, että se lisääntyy jakamalla - sitä toivotan itselleni ja myös sinulle.
Olet aivan oikeassa siinäkin, että veronkierto on vääryys ja synti, samoin kateus, omahyväisyys yms asiat, joissa voimme sisäisesti olla valvomattomia - joita siis itsellemme hyväksymme. Luulen, että näiden salaisten paheidemme tähden, joita siis hyväksymme itsellemme, voimme kokea, ettei elämässä ole siunausta. Luulen näin, en tiedä.
Taisin mainita minäkin, että musiikkimaku on henkilökohtainen asia. Esikoislestadiolaisessa tapakulttuurissa laulujen säestämiseen tai musiikin harjoittamiseen voidaan suhtautua varauksella, jopa kielteisesti. Lestadiolaisuuden piirissä on tosin aika useita musiikin ammattilaisia ja monet harrastavat sitä vapaa-aikanaan.
Kaikkien ovien aukaiseminen ei mielestäni ole välttämätöntä eikä oire siitä, että olisi jäykkä ja jähmettynyt ihmisenä. Kotiemme kulttuurit eroavat toinen toisistaan ja joillekin meistä kapakan ovet eivät tunnu luontevilta aukaistavilta. Kiitän omia vanhempiani siitä, että ovienaukaisu-politiikka oli järkähtämättömän tiukka. Tietyistä paikoista ei siis tullut tuttuja. Sen kautta piti sitten aikuisuuden kynnyksellä murrosvaiheessa kapinoida toisella tavalla - ehkä vähän lievemmin. Omat lapset saattavat seurata neuvojamme tai eivät, rakkaus heitä kohtaan ei on riippumatonta siitä, kuinka vähän/paljon he seuraavat ohjeitamme. Uskon, että tietyillä säännöillä ja ohjeilla on ihmistä suojeleva vaikutus.
Kommenttisi musiikinopiskelun alkeista yllätti, minusta oli huomattavasti helpompaa soittaa esim Joplinin melodisia kappaleita kuin Beethovenin tai Chopinin teoksia. Ei minusta kyllä pianistia tullut, mutta edelleen nautin kuuntelusta. Ja edelleen kuuntelen mieluummin Bachia kuin jazzia saksofonilla soitettuna.
Meillä on nämä kaikki armolahjat käytösä. Emme vaan tee niistä suurta numeroa koska annamme kunnian jumalalle. Pane merkille kun juttelet seuraavankerran elävässäuskossa olevien ihmisten kanssa niin huomaat että he tietämättään profetoivat ja puhuvat kielillä...Usein huoma kun eläväkristitty ja kuolleenuskonkantaja juttelevat tämä kuollut ei ymmärrä juurikaan mitään... koska hänelle ei vielä ole auennut jumalan salaisuudet. joten eikö tämä silloin ole aika vierasta kieltä.
Meillä on myös valtavan lahjakkaita urheilu.musiikki.käsityö ihmisiä he kaikki käyttävät näitä lahjojaan varmasti oman itsensä iloksi ja herran kunniaksi
myöskin... Kravatittomuus on tapakulttuuria..hehhe, mistäköhän moinen on lähtenyt? Ei uskossa tarvita mitään tapakulttuureja, turhaa ihmiset sellasia luovat. Jeesus katsoo sydämeen, ei siihen onko kraka kaulassa vai ei. Usko pois, Jeesus ei välitä pitääkö krakaa vai ei! Jeesus välittää siitä, että suullasi tunnustat että Jeesus on Herra ja sydämessäs uskot siihen!
"Kielillä": mitä on elävä kristillisyys sinulle? onko se sitä että lest.saarnaajat lukevat samoja rukouksia kirjoista sunnuntaista toiseen eikä pahemmin yhtään itse muodostettua lausetta. Eikö se ole aika kuollutta ja kaavamaista.
Näyttää myös siltä että kyseenalaistat muiden elävän kristillisyyden. onko est.lestlaiset ainoita eläviä kristittyjä? Jos ovat niin paljon on teillä työtä tehtävänä.. Jeesushan ei Raamatun mukaan takaisin tule ennen kuin usko on saarnattu kaikkialle kaikille kansoille.
laittaa hiljaiseksi.Juuri noin ne asiat ovat.
Jotkut sitten yrittävät analysoida asioita, joiden lähestyminenkin tuottaa ainoastaan ihmettelyä ja luuloja.
Kirjoitit kuitenkin asiasta siten, kuin itsekin asiaa tunnen Jumalaan nojaavana ihmisenä.
Eikö silloin juuri Jumalan kunnia tule hämärrytetyksi, kun armolahjaa käytetään salamyhkäisesti piilossa?
Itse asiassa siinä ei tarvita muuta, kuin uskoo lupaukset tosiksi ja voi laittaa käden sairaan päälle ja pyytää Jeesuksen nimessä terveyttä Jumalalta. esimerkiksi.
1, KOR. 13:8
Rakkaus ei koskaan katoa,
mutta profetoiminen vaikenee
kielillä puhuminen lakkaa
tieto käy turhaksi.