Hei, miten määritellään traumatisoitunut ihminen? Itse olen traumatisoitunut pienestä asti, on ollut perheessä omia ongelmia, alkoholisuutta, en muista että minua olisi rakastettu siinä hässäkässä, vaikka sanotaan että on, minä en muista, oikeastaan en tahdo muistaa, sisarukset ovat kiusanneet minua pienestä asti, minun ulkomuotoni takia, minua on hakattu, läpsitty, reivtty tukasta, tökitty mahaan, limpitty naamaan, ja haukuttu(vanhemmat eivät ole tuohon asiaan mitäänoikein sanonut silloin) En pidä jos joku koskee minuun hyvässäkin mielessä, esim jos joku läheinen haluaisi halata minua, tai silittää, menen ahdistuneeksi, ja menen kauemmas häntä, en ole saanut sellaista aitoa rakkautta vastakkaiselta sukupuolelta, jollaista olen toivonut, minua ei ole koskaan ajateltu, että minulla olisi tunteet! En osaa itsekkään erottaa väärää oikeasta, enkä hyvää ja pahaa toisistansa, minulla ei ole itsestäni varsinaista minäkuvaa, yritän kopioida toisten ihmisten elämää ja esiintyä heinä, lapsena olen ollut todella passiivinen, leikin joskus pienenä kuolema leikkejä, että hirtän itseni tai omissa maailmoissani että laitoin silmät kiinni ja leikin että tipuin kalliolta alas, ja naureskelin sille tyhmänä! En tule ihmisten kanssa toimeen luonteeni takia, yritän hakea syytä mikä minussa olisi vikana, kaikkea olen miettinyt skitsofreniaa päässäjoku vamma tai vastaava, ole siis luulosairaskin! Minua on sanottu luonnevikaiseksi koska sitähän oikeastaan olen, minulla ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä kuten sanoin! Sairastan masennusta, ja olen yrittänyt tappaa itseni ja vahingoittaa, mutta en tiedä, johtuuko kaikki siitä, mitä olen lapsena kokenut, se miten minua kiusattiin lapsena, kostan sen tässä iässä mulle viattomille. Jos joku osaisi neuvoa, kiitän häntä :)
Traumatisoituneesta ihmisestä?
KippariGlla
1286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun tuossa lopussa sanot, että lapsuuden aikaiset kaltoin kohtelut kostat nyt viattomille?
Itsellänikin rankka lapsuus ja nuoruus, joiden takia ahdistuneisuus ja ajoittainen masennus kun
viel paniikkioireitakin. Kaikesta tästä huolimatta
en vihaa ketään tai kosta, koska en saa siitä mitään tyydytystä, Koen mieluummin muita auttamalla saada oloni tuntumaan hyvältä.
Tuota mainitsemaasi läheisyyden tunnetta minäkin
vierastan.
Kyllä Sinun pitäisi hakeutua ammatti auttajan luo
keskustelemaan noista traumaattisista lapsuusmuistoista ja eipä kait aikuiselämäsikään
oikein kohdallaan, ennenkuin nuo menneisyyden huonot asiat saat käsiteltyä.
Lähinnä Sun oman kertomuksen perusteella lääkäri
tai psykiatri pystyy määrittelemään miten vaikeaasteisesta ongelmasta kohdallasi on kyse?
Joten pikimmiten lääkäriin jonka kautta saat ohjeen/lähetteen oikeaan paikkaan.
Ehkä Sinunkin elämässä siten alkaisi parempi jakso.