Mikä ihme siinä on, että vaikka kaipaan kovasti vakinaista suhdetta ja se on mielestäni ainoa aidosti läheinen suhde, ihastukset sekoittavat silti pään.
Olen ollut samassa suhteessa melko onnellisesti jo useita vuosia, eikä todellisia ongelmia ole. Minulla on todella kaunis naisystävä, mutta tottakai pidän myös muita naisia kauniina. Nyt sitten kävi niin, että eräs työpaikkatuttu ihastui minuun. Hänkin on todella kaunis, mukava, fiksu ja pidän keskustelemisesta hänen kanssaan. Olen kertonut hänelle että seurustelen ja nyt tuntuu että pilasin jotain pahasti. Ihan hirmuisen ristiriitaiset tunteet! Haluan jatkaa suhdetta entisen kanssa ja unohtaa kaikki muut, sillä nykyisen suhteen eteen on todella tehty töitä. Vai haluanko? Jos eroaisin, en luultavastikaan pystyisi seurustelemaan tämän uuden ihmisen kanssa, sillä miksi niin ei voisi käydä toistakin kertaa? Kuitenkin, todellisuudessa varmaankin lähtisin treffeille vaikka heti.
En ole mielestäni kovinkaan pinnallinen, 99-prosenttinen kauneus naisessa on silmissä ja hymyssä. Mikä siinä sitten on? Ei ole kauaa kun viimeksi riitelimme naisystäväni kanssa ja tässä tilanteessa riidatkin tuntuvat kovin erilaisilta. ikäänkuin riidan lopputuloksella ei olisi niin merkitystä.
Ja olenko ihastunut työpaikkatoveriini? Ennen kuin hän sai tietää seurustelustani, hän uskalsi hymyillä ja jutella aivan eri lailla. Nyt hän on jotenkin aivan hiljainen ja etäinen, ei tunnu todellakaan yhtä hyvältä. Melkein toivon, etten olisi kertonut seurustelevani mutta tiedän, että se olisi johtanut vain suurempiin hankaluuksiin, ennen pitkää. Ja miten tästä eteenpäin? Näen häntä edelleen liki päivittäin, miten minun tulisi suhtautua? En kertakaikkiaan voi olla ihastelematta hänen silmiään ja hymyään, mutta tuntuu että se on niin väärin. En halua missään nimessä pettää ketään, mutta tunteet on vaan NIIIIIN sekaisin. En varmaan edes kaipaa vastauksia tähän, varsinkaan niiltä angstipaskiaisilta, jotka ei osaa kuin vittuilla toisten avautumiselle. Asialliset kommentit ovat tottakai tervetulleita. Ja kohtalotoverit, onko heitä?
Olen ollut samassa suhteessa melko onnellisesti jo useita vuosia, eikä todellisia ongelmia ole. Minulla on todella kaunis naisystävä, mutta tottakai pidän myös muita naisia kauniina. Nyt sitten kävi niin, että eräs työpaikkatuttu ihastui minuun. Hänkin on todella kaunis, mukava, fiksu ja pidän keskustelemisesta hänen kanssaan. Olen kertonut hänelle että seurustelen ja nyt tuntuu että pilasin jotain pahasti. Ihan hirmuisen ristiriitaiset tunteet! Haluan jatkaa suhdetta entisen kanssa ja unohtaa kaikki muut, sillä nykyisen suhteen eteen on todella tehty töitä. Vai haluanko? Jos eroaisin, en luultavastikaan pystyisi seurustelemaan tämän uuden ihmisen kanssa, sillä miksi niin ei voisi käydä toistakin kertaa? Kuitenkin, todellisuudessa varmaankin lähtisin treffeille vaikka heti.
En ole mielestäni kovinkaan pinnallinen, 99-prosenttinen kauneus naisessa on silmissä ja hymyssä. Mikä siinä sitten on? Ei ole kauaa kun viimeksi riitelimme naisystäväni kanssa ja tässä tilanteessa riidatkin tuntuvat kovin erilaisilta. ikäänkuin riidan lopputuloksella ei olisi niin merkitystä.
Ja olenko ihastunut työpaikkatoveriini? Ennen kuin hän sai tietää seurustelustani, hän uskalsi hymyillä ja jutella aivan eri lailla. Nyt hän on jotenkin aivan hiljainen ja etäinen, ei tunnu todellakaan yhtä hyvältä. Melkein toivon, etten olisi kertonut seurustelevani mutta tiedän, että se olisi johtanut vain suurempiin hankaluuksiin, ennen pitkää. Ja miten tästä eteenpäin? Näen häntä edelleen liki päivittäin, miten minun tulisi suhtautua? En kertakaikkiaan voi olla ihastelematta hänen silmiään ja hymyään, mutta tuntuu että se on niin väärin. En halua missään nimessä pettää ketään, mutta tunteet on vaan NIIIIIN sekaisin. En varmaan edes kaipaa vastauksia tähän, varsinkaan niiltä angstipaskiaisilta, jotka ei osaa kuin vittuilla toisten avautumiselle. Asialliset kommentit ovat tottakai tervetulleita. Ja kohtalotoverit, onko heitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hieman ihastunut työtoveriisi..Parempi että kerroit että seurustelet..Olet rehellinen.Jos on hyvä parisuhde niin en minä ainakaan menis pilaamaan suotta yhden ihastuksen takia.Hän on ihastunut sinuun ja ottaa nyt etäisyyttä, tekisit samoi..Joskus suhteen aikana tulee kysymyksiä(varsinkin jos on ihastunut toiseen) että haluanko olla juuri tämän kumppanin kanssa ja suhdetta kyseenalaistetaan..Ihan normaanlia.
Olet ihastunut työtoveriisi ja flirttailut hänelle,pientä kivaa arkeen ehkäpä ja nyt olet masentunut kun hän ei enää anna vastakaikua.Hän varmasti pettyi.Flirttailitte ym ja hän kai oletti että olet vapaa kun annat sellaisa signaaleja..Ottakaa etäisyyttä toisiinne..Pieni flirtti on mukavaa päivänpiristystä, jossain kulkee kuitenkin raja sillekkin..Jos suhteesin on ok ja haluat sitä jatkaa niin kyllä minä unohtaisin nuo työpaikkaromanssit..
hattuun ja housuihin!
Ajattelepa ihan järjellä tuota tilannettasi. Olet ihastunut työkaveriisi ja sillä siisti. Mitä pahaa siinä on ja saattaahan se mennä ohi muutamassa viikossa, jos et asiaa niin kovasti pähkäile. Ei ihastumisilleen kukaan mitään voi, mutta se onkin eri asia mitä sen jälkeen tapahtuu. Niille voi ja sille, että antaako sen ihastumisen viedä mennessään. Mieti sen nykyisen suhteesi ongelmia. Oletko mielestäsi sen oikean ihmisen kanssa yhdessä ja miksi enää ei riitelyn lopputuloksella ole väliä? Siksikö, että et enää halua jatkaa suhdettanne? Vaikuttaako ihastumisesi aiheuttaen riitoja vai oletko ihastunut siksi, että kaipaat jotakin paikkaavaa hyvän olon tunnetta riitojen tilalle?
Joka tapauksessa, päätitpä mitä tahansa, niin älä ihastustasi käytä kainalosauvana. Saattaa hyvinkin olla, että et ihan oikeasti olisikaan hänestä kiinnostunut ja se olisi väärin.
Toisaalta, voihan se olla myös niinkin, että työkaverisi ei ole sinuun ihastunut pätkääkään. Olet itse tulkinnut väärin ja hän vetäytyi siksi, että ei halua antaa sinulle vääriä ymmärryksiä.
Siis jäitä hattuun ja mieti mitä haluat. Tee päätös. Lähde huonosta (?) suhteesta ennen kuin teet mitään millä loukkaat toista. Tai paranna suhdettanne jotenkin. Menkää vaikka pariksi päiväksi kylpylään, jos on varaa ja etsikää toisistanne uusia hyviä puolia. Mieti myös mihin nykyisessä kumppanissasi rakastuit. Ovatko ne piirteet vielä olemassa?
itselläni on melkein samanlainen tilanne. tällä hetkellä olen ihastunut ja ihastun useinkin.Pyrin yleensä välttämään ihastukseni kohdetta koska tiedän välittäväni nykyisestä kumppanista.mutta nyt...ihastuin todella entiseen työkaveriin,hän tietää että seurustelen ja että olen ihastunut häneen,hänki tuntee samoin minua kohtaan,mutta hänkin seurustelee.olemme tapailleet ja viestittelemme lähes päivittäin, mutta emme ole kuitenkaan pettäneet kumppaneitamme...vielä... riitely kumppanin kanssa tuntuu tosiaan erilaiselta ja välillä salaa toivon et hän kyllästyisi minuun ei tarvitsisi jättää häntä kuin nallikalliolle, mutta silti se tuntuu väärältä.ja kun ei tiedä onnistuuko suhde ihastuksen kanssa vai ei ja en uskalla riskeerata omaa nykyistä suhdetta,tilanne on aika kiusallinen...sinuna yrittäisin lähestyä ihastuksen kohdetta ja ensin jutella niitä näitä ja ottaa selvää millainen tää toinen on(pettäminen on väärin enkä sitä nyt halua neuvoakkaan)vaan et kun saat hänet kaveriksesi huomaat välitätkö tästä todella vai onko se pelkkä ohimenevä kohtaus.ja se on hyvä et hän tietää sinun seurustelevan,hän ei odota et meet sänkyyn hänen kanssaan heti....en tiiä onko täs mun kirjotuksessa mitään järkee mut kuiten...pärjäile :)