Olkaa kilttejä ja kertokaa kokemuksianne sekä kommenttejanne seuraavaan...
Sain tietää olevani raskaana. Yllätysraskaus. Ei aikaisempia lapsia.
Minä ja avomies molemmat yli 3-kymppisiä.
On ollut tarkoitus hankkia lapsia kyllä, vaan ei vielä.
Kun tein positiivisen raskaustestin, järkytyin ja aloin itekä. Mies tokaisi että mitä sitä enää auttaa itkeä, pitää vaan hoitaa se pois.
Säntäsi sitten telkkarin ääreen leffaa katsomaan ja minä itkin yksinäni makkarissa.
Kysyin vielä ennen nukkumaan menoa että entäs jos en pysty (aborttiin) niin mies tokaisi "PAKKO" ja että on siihen muutkin pystyneet.
Onko tämä nyt alkujärkytyksen pakoreaktiota vai onko mieheni todella ääliöiden kuningas?
Emme mitään keskustelleet, ratkaisu vaan tuli kuin kaupan hyllyltä että näin se on tehtävä ja sillä siisti.
Itse en ole koskaan ollut abortin kannattaja enkä osaa kuvitella toteuttavani sitä.
Raskauskin pelottaa, ei sitä ole edes vielä tajunnut mistä oikein on kyse..
Sain tietää olevani raskaana. Yllätysraskaus. Ei aikaisempia lapsia.
Minä ja avomies molemmat yli 3-kymppisiä.
On ollut tarkoitus hankkia lapsia kyllä, vaan ei vielä.
Kun tein positiivisen raskaustestin, järkytyin ja aloin itekä. Mies tokaisi että mitä sitä enää auttaa itkeä, pitää vaan hoitaa se pois.
Säntäsi sitten telkkarin ääreen leffaa katsomaan ja minä itkin yksinäni makkarissa.
Kysyin vielä ennen nukkumaan menoa että entäs jos en pysty (aborttiin) niin mies tokaisi "PAKKO" ja että on siihen muutkin pystyneet.
Onko tämä nyt alkujärkytyksen pakoreaktiota vai onko mieheni todella ääliöiden kuningas?
Emme mitään keskustelleet, ratkaisu vaan tuli kuin kaupan hyllyltä että näin se on tehtävä ja sillä siisti.
Itse en ole koskaan ollut abortin kannattaja enkä osaa kuvitella toteuttavani sitä.
Raskauskin pelottaa, ei sitä ole edes vielä tajunnut mistä oikein on kyse..
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja hoida tollainen ukko pois!
Olen itse yksivuotiaan pojan isä. Itselläni on ikää 22 vuotta. Tyttöystävä, jonka kanssa asun edelleen saman katon alla, pamahti yllättäen raskaaksi.
Ikävää kuulla, että aikuinen mies voi olla noin ällistyttävän kylmä. Olikohan tarkoituksenne myöhemminkään yrittää lapsia? Koska opiskelen, minun ensireaktioni oli rahatilanteen selvittäminen: mitä tulemme saamaan apua yhteiskunnalta, mitä menoja on ja tulee olemaan lapsen syntyessä. Abortista ei koskaan edes keskusteltu vaan rakkauden hedelmä oli tervetullut taloudellisesta "ahdingosta" huolimatta.
Törkeintä miehesi käyttäytymisessä on mielestäni tuo sana "pakko". Ei kenenkään ole pakko. Ja kaikki eivät tosiaan siihen pysty. Eikä ole syytäkään. Mainittakoon vielä, etten ole uskovainen, hihhuli tai muuten ylempiin voimiin liiemmin uskova (koska sellaisia veikkauksia näillä palstoilla niin usein saa) - suhtaudun vain yllätyksiinkin lämmöllä ja inhimillisyydellä. Onneksi suhtautumiseni kannatti - minulla on aivan täydellinen tytär.
Heips!
Meni jotenkin yli ymmärryksen. Voisitko selittää...
"Olen itse yksivuotiaan pojan isä." ja "minulla on aivan täydellinen tytär." Eli onko sinulla poika vai tytär???
Kylläkin nainen olen, mutta ajattelin silti vastata.. Eli kuitenkin on tarkotus niitä lapsia tehdä? Kuulostaa kovin kummalta että miksi tuo nyt pitäisi abortoida..jos kerran niitä on tarkoitus kuitenkin vielä tehdä. Kyllä mä ajattelin sun tilanteessa varmaan niin, että jos tuon nyt abortoit ja sitten muutaman vuoden päästä sitten teette uuden (jos luoja vielä suo..) niin varmaan tuut aina miettimään sitä, joka ei päässyt näkemään tätä maailmaa. Kuitenkin oletan, että muutaman vuoden päästä miehellesikin aika olisi oikea, sillä ette ole niin "nuoria" että olis aikaa kovin kauaa odotella..
Kannattaa kertoa miehelle oma kantasi asiasta, mikä se sitten onkaan ja sovitte vaikka että mihin mennessä teette päätöksen. Ei miehelläs oo mitään oikeutta painostaa tuolla tavalla sua. Se on myös sun päätös. Ja jos todella haluat pitää lapsen, niin voit myös mainita miehelles siitä, että sinähän voit kasvattaa lapsen myös yksin tai uuden kumppanin kanssa ajan myötä..
Itse olen 15.viikolla raskaana ja jo tässä vaiheessa tästä syntymättömästä lapsesta on tullut rakas ja se ajaa aina kaiken edelle. Se on uskomaton tunne, kuinka omaa lastaan voikaan rakastaa. Sen kuitenkin sanon, että älä tee aborttia jos et ole ehdottoman varma asiasta! Itse kuvittelisin, että se taakka voi painaa koko lopun elämää.. Onhan asia toisaalta niinkin, että lapsella on oikeus tulla maailmaan haluttuna ja rakastettuna. Suosittelisin nyt nostamaan kissan pöydällä ja puhumaan. Sanot ainakin niin, että jos ei eri vaihtoehdoista puhuta, niin aborttia et ainakaan aio tehdä! Tsemppiä sulle!
Älä missään nimessä tee aborttia vain miehen käytöksen ja sanomisen takia. Todella pentu koko mies! Miten asiat muuttuu esim. muutaman vuoden aikana, että nyt sitä ei haluta ja sitten vaikka kahden vuoden päästä halutaisiinkin.
Ei kukaan ole täysin valmis vanhemmuuteen ihan noin vaan, siihen kasvaa vähitellen. Miehelle se vauva on todellisuutta vasta kun näkee ultaäänikuvista tai kun lapsi syntyy ja se on konkreettisesti nähtävissä. Äidille se lapsi on jo paljon ennen sitä! Jos teet abortin pelkästä toisen tahdosta, tulet varmasti katumaan sitä. Entä jos käykin niin, että nyt teet abortin etkä myöhemmin yrityksistä huolimatta tulekaan raskaaksi, näinkin voi käydä.
Ei abortti ole mikään helppo ratkaisu koskaan. Se on asia joka tulisi seuraamaan sinua tavalla tai toisella lopun ikääsi.
Jos jää odottamaan oikeaa aikaa tehdä lapsia niin niitä ei tule ollenkaan. Aina on jotain esteenä. Ensin on koulu ja sitten on ura ja uralla eteneminen. Sitten sitä huomaa olevansa uransa huipulla. Ei sieltäkään uskalla lähteä. Kaikki kaatuu. Sitä tuntee itsensä korvaamattomaksi, ettei pysty jäämään mammalomille. Totuus on kuitenkin se, että kaikki ovat korvattavissa.
Ota vastaan vauva, älä edes mieti aborttia. Naiset eivät voi saada vauvoja lopun elämää. Miehet voivat siittää vauvoja minkä ikäisenä vaan, mutta naisen fysiikalla on rajansa.
Ehkä nyt on oikea aika sinulle saada vauva. Nauti raskaudestasi. Onnea odotukseen!
En tiedä miten pitkällä raskaudessasi olet.... Ja miten tulit raskaaksi - oletan, että vahingossa... Mutta kuinka vahingossa...?!?
Keskustelu miehesi kanssa asiasta on ainut oikea ulostie tilanteesta - ellet sitten tee päätöstä täysin itse. Jos miehesi todellakin vastustaa raskautta, on erittäin todennäköistä, että päädyt yksinhuoltajaksi. Sekään tie ei ole helppo. Jos et itsekään tiedä haluatko lasta, on abortti myös yksi mahdollisuus. Nykyisin abortti on helppo tehdä pillereillä - jos raskaus on alkuvaiheessa. Eikä pillereillä tehdyillä aborteilla ole todistettavasti osuutta tuleviin raskauksiin.
Olen itse abortoinut pillereillä yhden sikiön välittömästi sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana. Asia ei ole vaivannut minua koskaan. Nyt mulla on 2 vuotias tyttö ja poika on tulossa parin kuukauden päästä.
Että ratkaisu on joko teidän yhteinen, tai sitten täysin omasi. Raskaus on kuitenkin teistä molemmista lähtöisin. Tärkeintä on kokonaisuus ja molempien mielipiteiden kuuleminen. Mies on näissä tilanteissa aina altavastaajana: hän voi sanoa ettei halua lasta, muttei pääse isyyttä pakoonkaan... Siksi mielestäni on tärkeää keskustella ja todella selvittää mitä mies asiasta ajattelee... Tuo abortti-juttu kun saattaa olla myös vain ensireaktio...
Meillä oli sama tilanne, että kun testi näytti positiivista en oikein itse osannut suhtautua asiaan vielä mitenkään. Koko ajatuskin tuntui jotenkin vieraalta. Kun kerroin miehelleni että on vauva tulossa, niin hän alkoi heti puhua vaan abortista, kuinka tämä olisi ainoa oikea ratkaisu jne... nyt olemme puhuneet asiasta ja päätimme pitää vauvan. Kerroin miehelleni tunteistani ja siitä että olin sitä mieltä, että oli kohtuutonta pyytää tekemään abortti puhumatta asiasta. Toivottavasti saatte puhuttua ja teette päätöksen joka on teille oikea.
Kerrot jo itse viestissäsi vastauksen: Et ole abortin kannattaja.
Eli ole rohkeasti omassa kannassasi; pidä lapsi, kun se nyt on sinulle (teille?) suotu. Lapsia ei tehdä, ne saadaan, jos on tuuria.
Suomalainen yhteiskunta on niin oivallinen, että pärjäät kyllä myös yksinäsi, jos miehesi ei halua lapsensa elämään ottaa osaa.
Toivottavasti tulevan isän reaktio on todellakin vain alkujärkytystä. Miesten reaktiot eivät aina kolahda naisille. Itse olen saanut jo yli 10 vuotta kuulla ensimmäisestä reaktiostani "AHA" - mutta mites muuten sitä keskellä työpaikkaa reagoisi... :D
Meillä kävi niin että kun tein positiivisen testin ja kerroin miehelleni, niin hän ei puhunut minulle mitään koko päivänä. Itse olisin halunnut iloita raskaudesta...mutta vaikeaahan se oli kun miehen asenne oli mitä oli. Sanoin sitten miehelle että kasvatan lapsen vaikka yksin. Nyt meillä on kaksi vuotias tytär, joka on isälleen kaikki kaikessa...isää jopa harmittaa käytös raskaus aikana.
Sinulla on aivan vääränlainen mies. Olette jo siinä iässä, että mikä ettei? Kuulostaisi miehesi puolelta siltä, että ette olisi tunteneet kauan ja hän ei halua lasta kanssasi. Minä en katselisi tuollaista äijää, mutta lapsen tekisin.
Naisen hedelmällisyys ROMAHTAA noin 35 ikävuoden jälkeen. Eli jos tarkoitus on myöhemmin lapsia tehdä niin en suosittelisi kenellekään kolmekymppiselle tekemään aborttia. Myös abortti heikentää naisen hedelmällisyyttä. Saattaa olla että myöhemmin niitä lapsia ei enää tule ja joudut käymään läpi tuskallisia lapsettomuushoitoja jne jne. Kannattaa miettiä myös asian tätä puolta...
Minun miehenikään ei ilostunut kun sai kuulla raskaudestani..olimme silloin vielä opiskelijoita..parin päivän miettimisen jälkeen mieheni jopa innostui asiasta ja tänä päivänä poika on isälleen maailman tärkein!! älä hyvä ihminen tee aborttia ja jätä tommonen paska..nauti raskaudestas ja toivottavasti miehesi tajuaa
Itse olen tehnyt abortinlääkkeillä kolme vuotta sitten, kun tulin raskaaksi.Mieheni päätös "ei ole rahaa, ollaan seurusteltu niin vähän, ei ole vakituista työtä, jne jne". Abortti tehtiin. Olin silloin 19, mieheni 23...noh, en minä sitä kauheasti ole katunut, vaikka kuvittelin etten koskaan tee aborttia. Tulin uudelleen raskaaksi reilu vuosi myöhemmin. Mikään ei ollut muuttunut, olimme toki seurustelleet jo pidempään ja asuimme yhdessä. Mutta taloudellinen tilanne oli sama. Abortista ei kuitenkaan edes keskusteltu. Tai no, minä varovasti kysyin että mites, ethän sinä aborttia halua. Ja eihän mies sitä halunnut. Tosin myöhemmästä käytöksestä, (PETTI)tuli sellainen olo, että olisi silti halunnut. Joka tapauksessa, mies reagoi pettämällä minua "kun elämä loppui nyt tähän"...no, siitä ollaan "selvitty" ja meillä on nyt 4kk:n ikäinen IHANA poika jota molemmat rakastaa NIIIIN paljon:)
Pointtini oli nyt se että, yllätysraskauden sattuessa eteen, mies ei ehkä reagoin niin kypsästi kun voisi olettaa...mutta keskustelemalla asiat selviävät. Ja monta yh:aa on ystäväpiirissänikin ja he pärjäävät MAINIOSTI(jos siihen päädyt). Ennen kuin tein abortin, mietin että jos me erottaisiin nyt mieheni kanssa, ennen aborttia, minä en sitä tekisi.Tein sen siis tavallaan mieheni takia..Niin ne yksinhuoltaja: He käyvät useammin ulkona tuulettumassa että pää pysyy ehjänä, rahallisesti tekee välillä tiukkaa mutta kun ei ole liian ylpeä vaan menee rohkeasti luukuillw hakemaan apua. He saavat itse päättää miten lapsen kanssa menetellään, ei tule kasvatustappeluita jne jne:)
Ja on totta että naisilla tulee biologia eteen jos liian vanhaksi odottaa.Onko miehesi ymmärtänyt tätä??Mitä jos nyt teet abortin ja muutaman vuoden päästä et joko voi saada lasta tai sitten miehesi ilmoittaa ettei haluakkaan. Voisitko antaa itselles anteeksi sen?Jutelkaa miehesi kanssa, äläkä vaan päädy aborttiin..et sinä ikuisesti lapsia voi saada:/
Mies on nyt sulatellut asiaa ja hyväksynyt sen eli katsotaan miten käy.. sanat kirpaisevat vielä mutta mies on käytöstään anteeksi pyytänyt joten ehkä tämä tästä selviää parempaan päin..?
Sain itse tietää kaksi päivää sitten tulevani isäksi. Olen 31 vee ja vaimoni 26. Olemme onnellisesti naimisissa jo toista vuotta. Asumme ulkomailla, itse olen ollut poissa Suomesta jo noin 3 vuotta. Lastentekoa olemme kuitenkin suunnitelleet vasta muutaman vuoden päähän lähinnä taloudellisista syistä. (Vaimoni ulkomaalainen, asumme maassa jossa lastenteko todellakin tarkoittaa erittäin suurta rahallista ponnistelua, koska yhteiskunnan turvaverkot ovat vähäisiä. Oma työni on niin ja näin eli ihan varmasti tulee vaikeuksia tulla palkallani toimeen perheen lisääntyessä)
Tästä kaikesta huolimatta edes pieniin mieliimme ei tullut ajatustakaan abortoinnista. Kun saimme tietää raskaudesta niin päätös oli tehty samantien. Tottakai lapsi pidetään ja otetaan vastaan ilolla! (huom. en ole mikään usk. hihhuli, joten mitään tällaista ei ole siis taustalla)
Maassa maan tavalla, joten olen jo alkanut valmistautumaan siihen että joudun painamaan kahtakauheammin töitä kunhan pienokainen aikanaan maailmaan tulee. Mutta totta helvetissä olen sen valmis tekemään onhan se meidän rakkauden tulos. Ei tulisi mieleenikään tappaa sitä taloudellisin perustein.
Syy siihen miksi kirjoitan tänne on se, että mikäli asuisimme nyt Suomessa niin meillä ei olisi mitään syytä perustella esim. aborttia rahattomuudella. Suomessa on aivan uskomattoman hieno tukijärjestelmä, jolla helpotetaan myös perheenperustamista. Näin ollen koen todella typerinä aborttimyönteiset kommentit, joita perustellaan vain taloudellisilla syillä. Tottakait jokainen taaplaa tyylillään, mutta hei jos hieman maailmaa näkisi ja koittaisi sitä elämistä muualla niin osaisi arvostaa sitä kaikkea hyvää mitä verorahoilla on saatu aikaan.
Miehesi tulisi ottaa se pää pois puskasta ja tuntea edes hieman vastuuta tekemisistään. Suomessa lapsi syntyy pörssi kourassa, näin se vaan on. Kyllä sitä pärjää, on sitä muutki pärjänny. Jos jotain haluaa niin sen eteen on myös valmis tekeen töitä ja uhraamaan jotain. Lapsia ei tehdä kello eikä kalenteri kourassa, niitä saadaan jos onni käy.
Joka tapauksessa koita saada avointa keskustelua nyt miehesi kanssa ja tuokaa kumpikin omat toiveenne/pelkonne yms esiin. Siitä ne ongelmat lähtee purkautuun. Ja ei muuta kuin tsemppiä! Niin ja tottakai onnea raskaudesta!
uusia mutta lapset pysyy aina...www.lopettakaatappaminen.info abortti videon löydät tästä osoittesta näytä se miehellesi ehkä sitten hän tietää mitä se oikeasti on!!!
Jos olette yli 3o v. ei tosiaankaan ole varmaa, että saatte edes tämän jälkeen ikinä mahdollisuutta saada lasta.
Jos miehesi oikeasti oli tosissaan, hän on valehdellut sinulle. Ei hän lasta halua, jos ei tajua, että teidän olisi se jo korkea aika hommata.
Ei tulisi mieleenkään reagoida noin, vaikka olen opiskelija ja vaimoni tällä hetkellä työtön, jos olisi vauva tulossa.
sanaa EHKÄISY? ?
Vaikka kuinka hyvää ehkäisyä käyttäisi niin voi tulla raskaaksi. vaikka kuinka olisi pillerit ja kierukat ja kondomit niin lapsi voi saada alkunsa!!!
sinun on ymmärrettävä, että ratkaisu on SINUN ! Sinä päätät naisena omasta ruumiistasi ja sinä päätät sen teetkö lapsen vaiko et. Voi hyvinkin olla, että jos olette suunnitelleet lapsenteon myöhemmäksi, sitä ei koskaan tule. Jos uskot KOSKAAN haluavasi omaa lasta, tee se nyt kun se on tulossa ! Mies joko sulattaa sen ajan kanssa tai sitten ei, se on hänen ongelmansa. Miehestä aina pääsee eroon, mutta voi olla että tämä on sinun ainutkertainen mahdollisuutesi. Ikääkin on jo senverran, että mahdollisuus pienenee kokoajan. Uskoisin, että olet jo aikuinen ja osaat päättää omasta elämästäsi.
mä siis söin pillereitä ja kas kummaa. menkkoja ei tullu enkä ihan heti uskonu että oon raskaana vaikka testit oli tehty lääkärissä yms.
lääkäri sano että tähän raskautumiseen on varmasti vaikuttanut eräs lääkekuuri jonka sain pillereitä syödessäni. juuh. no kun sitten sain sanottua miehelleni asiasta, oli kommentti seuraava: sun pitää mennä hoitamaan asia. suutuin melko lailla. en kommentoinut tätä mitenkään vaan olin ihan lukossa seuraavan kuukauuden eikä mieskään mitään kysellyt. yritin olla ajattelematta koko asiaa koska en myöskään ollut kunnolla sisäistänyt raskautta. kun sitten pääsin alkupaniikin ohi, ilmoitin vaan että en todellakaan ole menossa "hoitamaan mitään asiaa" vaan pidän mun lapsen joko ilman miestä tai sen kanssa. mies sitten suuttui kun en ollut kysynyt hänen mielipidettään kun tein päätöksen lapsen pitämisestä (eikä edes tajua että ei itsekään kysynyt minulta yhtään mitään vaan ilmoitti että abortti on ainoa vaihtoehto).
yritin miettiä aborttia, mutta se olisi ollut aivan liian vaikeaa minulle henk.koht. ja nyt on aivan pakko sanoa että vaikka tää suhde lapsen isään ei jatkuisi en tule ikinä katumaan sitä että olen itsepäisesti ja ihan täysin ominpäin pitänyt lapseni joka syntyy muutaman viikon sisällä. nyt lapsen isä on ihan mukana mutta tuskin unodan ikinä sitä millainen hän oli minulle kun kerroin raskaudesta...
Taisit kysellä miesten mielipidettä, mutta mun oli pakko kertoa oma stoorini:
meilläkin kävi juuri samalla tavalla (oltiin oltu jo yhdessä yli 10 vuotta). yllätysraskaus, josta minä olin innoissani mutta mieheni hoki vielä yli 12 raskausvkolle että "tapa se"( henkistä väkivaltaa). Pidin lapsen miehen vastustelusta huolimatta, sain kuulla koko raskausajan kuinka tuhoan hänen elämänsä. Itkin siis todella paljon koko raskauden ajan kun tyhmänä ajattelin että vastapuoli innostuu hiljalleen asiasta.Mutta ei(tasan kerran väkisin laitoin mieheni käden masulleni kun lapsi liikkui-häntä ei asia kiinnostanut). Sitten terve lapsi syntyi, koliikkisena, ja käytännössä katsoen olin avioliitossa oleva yksinhuoltaja. Sitten taas tapahtui jtkn, ja olin taas raskaana kun esikoinen oli 6kk. Taas alkoi mieheni puolelta sama "tappamis"painostus-mutta tiukkana tätinä sanoin etten lastani tapa,mielummin olen yksinhuoltaja kuin hullun lapsivihaajan kanssa.Avioliitto jatkui ja mies tyytyi kohtaloon. Taas terve lapsi syntyi (vaikka kaikenlaista hankaluuksia raskaudessa oli kun muksut tuli niin peräkanaan), sitten se mieheni vähäinenkin kiinnostus lapsiaan kohtaan loppui. Hän huomioi hieman esikoistaan (tyttöä) mutta suorastaan syrji kuopusta(poikaa), tästä syystä poika vierastikin isäänsä yli vuoden vanhaksi.Taas olin yksinhuoltaja jolla oli vielä 2 vauvan lisäksi isompi vauva.
Kaikken tämän jälkeen minulle on tehty 1 abortti(olisin pitänyt lapsen mutta olin syönyt niin paljon kiellettyjä lääkkeitä, etten uskaltanut riskeerata, pääni ei yksinkertaisesti olisi kestänyt kun muutenkin oli jo rankkaa jos lapsella olisi ollut jkn vakava vamma jonka olisin itse aiheuttanut).
Mikään ei ole kamalampaa kuin itse päättää lapsensa tappamisesta.Milloinkaan ei voi välttyä abortti ajatukselta kun näkee raskaana olevia tai ihan pikkuvauvoja, tai sitten miettii että nyt olisi laskettu aika, ja se olisi ollut varmaankin tyttövauva yms.
Eli kauhean pitkässä romaanissa yritän kertoa sinulle että älä anna miehesi vaikuttaa päätökseesi, koska vain sinä joudut kantamaan taakkasi(abortin) lopunikäsi, jos miehesi on jo nyt tuollainen v...pää(ei mies paljon muistele aborttia, on tyytyväinen kun murhe on pois päivänjärjestyksestä). Tuntui kuin olisit haluamassa lasta mutta alistut miehen tahtoon. Tai onko miehesi jtkn niin ihmeellistä että et halua menettää häntä. Minä olen siitä hyvä esimerkki kun lyyti pitää päänsä (annoin miehelleni myös vaihtoehdon että saa mennä-koska lapset olivat yllätyksiä.mutta hän jäi) olen ollut aina lapsirakas (mutta ainahan raskaus yms pelottaa), sain 2 kaunista lasta, toimin edelleen avioliitossa olevana yksinhuoltajana ja nyt harkitsen eroa, koska aviomieheni elämäntyyliin (narsistinen seikkailija)ei yksinkertaisesti sovi lapset. Edelleen muistan enkelilapsen tappopäivän, lasketunajan yms mutta yritän mennä eteenpäin ja toivottavasti enemmän valoa alkaisi näkyä. TSEMPPIÄ RATKAISUUSi
Vaikkakin suhdetta ei ollut kestänyt kuin pari kuukautta vakavana alkujaan,niin kuitenkin kuullessani uutisen ensimmäisen kerran, en saanut pariin päivään väkisinkään hymyä naamalta. Suunniteltu ja puhuttu kyllä, mutta ei odotettu ihan niin pian kuitenkaan raskautta. Teki silti äärionnelliseksi... ja varsinkin katsoessani tätä naiseläjää silmiin, jota myös nykyään vaimokseni kutsun.
Omasta mielestäni kannattaisi harkita tuota suhdetta erittäin vakavasti, ei perheenlisän takia pitäisi kyyneliä vuotaa muuta kuin onnesta.