Teollisuusrakennuksen kosteusvaurion seuraukset työntekijöille
Lääkärilehti
2003;58(47):4809-4814
Kari Reijula, Kaarina Huuskonen, Ritva Piipari, Vuokko Hupli ja Tari Haahtela
Kosteusvaurion havaitseminen
Potilastutkimukset
Kuntoutustutkimus
Kolme tapausesimerkkiä
Pohdinta
English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Kirjallisuutta
Altistuminen mikrobeille kosteusvauriorakennuksessa voi johtaa ärsytysoireisiin, allergiseen sairauteen, yleisoireisiin tai toistuviin tulehdussairauksiin (1-3). Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisterin mukaan vuonna 2001 todettiin 153 homeiden aiheuttamaa ammattitautia, joista 57 oli maanviljelijöiden homepölykeuhkoja (4). Suurin yksittäinen tautiryhmä oli ammattiastma, jota todettiin 66 tapausta vuodessa (43 % kaikista).
Kosteusvaurioiden runsas esiintyminen edellyttää työpaikkarakennusten asianmukaista tutkimista, vaurioituneiden rakenteiden mikrobiologista analyysia ja oireilevien työntekijöiden kliinisiä tutkimuksia. Kosteusvauriorakennuksissa altistuvien terveysvaaran arviointi edellyttää kosteusvaurion laajuuden määrittämistä, rakenteita pilaavan mikrobikasvuston sukujen ja lajien nimeämistä ja joissakin tapauksissa mikrobitoksiinien (endo- ja mykotoksiinien) määrittämistä (5).
Tässä kirjoituksessa esitetään Etelä-Suomessa sijaitsevan teollisuuslaitoksen kosteusvaurio-ongelman kehittyminen, rakennukseen liittyvät tutkimukset, työntekijöiden oireet, kliiniset tutkimukset ja korjaustöiden vaikutukset oireiluun. Lisäksi arvioimme sairastuneiden ja työstä pois jääneiden työntekijöiden työhön paluun onnistumista ja ammatillisen kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen käynnistymistä.
Kosteusvaurion havaitseminen
1950-luvulla rakennetussa betonirunkoisessa yksikerroksisessa tehdasrakennuksessa oli työssä 140 henkilöä. Tuotantohalli oli kooltaan noin 1 000 m2 ja siinä sijaitsi yrityksen kemikaaleja valmistava tuotanto-osasto, varastotilat, keittiö, ruokala ja työterveysasema. Rakennus oli muurattu kevytbetoniharkoista, siinä oli peltikatto ja lattiana valettu betonilaatta.
Yhdellä tehtaan työterveysaseman työntekijöistä alkoi esiintyä työpäivien aikana ja niiden jälkeen yskää ja hengenahdistusta, joita tutkittiin paikallisessa keskussairaalassa ilman, että oireiden aiheuttajaa saatiin selville. Oireiden jatkuessa heräisi epäily, että oireet voivat liittyä rakennuksessa esiintyneisiin kosteusvaurioihin. Samanaikaisesti havaittiin, että tuotantotilojen alapohjassa, erityisesti työterveysaseman alueella, oli merkittäviä kosteusvaurioita. Tarkempia tutkimuksia varten työnantaja palkkasi ulkopuolisen asiantuntijan, joka mittasi huoneilman mikrobipitoisuudet ja antoi arvion rakenteissa olevista kosteusvaurioista.
Tuotantolaitoksen sisäilman mikrobiologisissa mittauksissa (Andersen keräin, 15 min keräysaika, 28 l/min) todettiin seuraavia mikrobeja: Aspergillus, Geotrichum, Phialophora, Paecilomyces ja Cladosporium. Kosteusvaurioituneista materiaalinäytteistä kasvoi Aspergillus, Paecilomyces, Trichoderma, Rhizopus ja Cladosporium sienet.
Toinen ulkopuolinen asiantuntija teki pistokoemaisen rakennusteknisen selvityksen. Betonipintaisessa lattialaatassa todettiin halkeamia, joiden kautta lattian pesuvesi oli päässyt laatan alla oleviin kerroksiin kostuttaen rakenteita. Rakennuksen alla olevan saviperäisen maa-aineksen kosteus oli lisäksi noussut rakennuksen perustuksiin. Toimimattomat salaojitukset lisäsivät maakosteutta rakennuksen ympärillä. Ulkoseinässä todettiin kevytbetoniharkoissa halkeamia, joiden kautta kosteus oli noussut myös seinärakenteisiin. Kattorakenteiden vuodot olivat aiheuttaneet kosteus- ja homevaurioita yläpohjan eristeisiin.
Rakennuksen ryömintätilassa oli vuosien kuluessa ollut syksyisin ja keväisin vettä, joka kostutti lattian kantavan betonilaatan rakennusmuotteja. Ne olivat lahonneet ja osa niistä oli pudonnut saviperäiseen maahan. Alapohjaan rakennusaikana jätetty jäte oli kastunut ja homehtunut. Ryömintätilan pinnoilla oli silmin nähtävää ja pitkälle edennyttä homekasvustoa. Puutteellisesti tiivistettyjen lattialuukkujen ja putkistojen läpivientien sekä huoneilman alipaineisuuden takia mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita saattoi levitä ryömintätilasta tuotantotiloihin. Tämän vuoksi homeen haju oli aistittavissa useissa kohdissa tehdasrakennusta.
Potilastutkimukset
Kosteusvaurion tultua ilmi työntekijöille tehtiin Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely (6) olosuhdevalitusten ja työhön liittyvän oireilun laajuuden määrittämiseksi. Kyselyyn vastasi 122 (87 %) työntekijää. Eniten valituksia tuli työtilan pölystä ja liasta (36 % vastaajista) sekä tunkkaisesta ilmasta (32 %). Työntekijät valittivat eniten työhön liittyvänä oireena väsymystä (25 %), käsien ärsytystä (25 %) sekä nenän (21 %) ja silmien (18 %) oireita.
Työntekijöille ilmoitettiin, että terveystarkastus tehdään niille työntekijöille, jotka epäilevät oireiden johtuvan työpaikan sisäilmasta. Yrityksessä toimivista 140 työntekijästä 75 hakeutui terveystarkastukseen. Yleisimmin työhön liittyneinä oireina valitettiin yskää (75 %), nenän tukkoisuutta (73 %), hengenahdistusta ja hengityksen vinkumista (65 %) sekä silmien oireilua (62 %).
Koska rakennuksen kosteus- ja homevaurio todettiin merkittäväksi ja altistumista homeille tuotantotiloissa pidettiin todennäköisenä, 52 oireilevaa työntekijää lähetettiin perusteellisempiin tutkimuksiin Työterveyslaitokselle, Hyksin keuhkosairauksien poliklinikalle tai Iho- ja allergiasairaalan sisäilmapoliklinikalle. Työterveysasemalla kirjatut keskeisimmät tulokset näiden potilaiden kliinisestä tilasta on esitetty taulukossa 1.
IgG-vasta-aineet määritettiin työntekijöiden (n = 80) verinäytteistä Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa ELISA-menetelmällä (7). Niillä työntekijöillä, joilla oireilu ja löydökset viittasivat työperäiseen oireiluun ja jotka lähetettiin tämän vuoksi jatkotutkimuksiin, oli muita yleisemmin kohonnut vasta-ainetaso tutkituille kosteusvauriomikrobeille. Löydös oli vain viitteellinen, sillä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä minkään yksittäisen mikrobin vasta-aineissa.
Jatkotutkimuksissa todettujen ammattitautien ja muiden sairauksien yhteenveto esitetään taulukossa 2. Työterveyslaitoksen ja Hyksin jatkotutkimuksissa todettiin ammattitauteina kolme ammattiastmaa, kaksi allergista alveoliittia, yksi työperäinen alveoliitin kaltainen reaktio, 4 ODTS (organic dust toxic syndrome, orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) -tapausta sekä yksi allerginen laryngiitti. Yhdellä työntekijällä, jolla oli ammattiastma, todettiin myös laryngiitti ja toisella työntekijällä työperäinen silmän sidekalvotulehdus. Lisäksi tutkimuksissa löytyi joukko muita sairauksia, jotka on lueteltu taulukossa 2. Ylähengitysteiden työperäisenä ärsytysoireistona pidettiin tilaa, jossa työpaikalla esiintyi hengitystieoireita, mutta ammattitautia ei voitu varmistaa.
Kuntoutustutkimus
Kaksitoista työssä oireilevaa työntekijää ohjattiin työnantajan kustantamana kuntoutustutkimukseen Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskukseen. Siellä sosiaalityöntekijä selvitti jokaisen työntekijän sosiaalisen tilanteen, ristiriitatilanteet ja ohjasi tarvittaviin jatkotoimiin. Työryhmän psykologi haastatteli jokaisen, kartoitti oppimis- ja päättelykykyä, etsi persoonallisuuden erityispiirteitä ja lahjakkuusalueita. Hän arvioi kunkin psyykkistä toimintakykyä ja edellytyksiä selviytyä työhön liittyvästä kriisistä. Työryhmän lääkäri tutustui aikaisempiin potilasasiakirjoihin ja oli yhteydessä työpaikan työterveyslääkäriin lisätutkimusten järjestelyissä. Tavoitteena oli kokonaisvaltainen terveydentilan tutkiminen, hoidon tarpeen ja mahdollisuuksien sekä lääketieteellisten toiminnallisten rajoitusten selvittäminen.
Työryhmä perehtyi tutkittavien aikaisempiin ja nykyisiin työolosuhteisiin työterveyshuollon työpaikkaselvitysraporttien, työhygieenisten mittaustulosten, työsuojelupäällikön haastattelun ja työryhmän lääkärin tekemän työpaikkakäynnin perusteella. Työryhmä oli yhteydessä myös työpaikan tapaturmavakuutus- ja työeläkeyhtiöihin sekä Vakuutuskuntoutuskeskuksen (VKK:n) kuntoutuspäällikköön.
Kuntoutuskeskuksessa järjestettiin yhteistoimintakokous, johon osallistuivat tutkittavien, kuntoutustyöryhmän, työnantajan ja työterveyshuollon edustajien lisäksi tutkittavien valitsemat luottamushenkilöt ja ammattiliittojen lakimiehet. Keskustelussa neuvoteltiin tutkittavien työhön paluuseen liittyvien ongelmien ratkaisuvaihtoehdoista.
Kuntoutusjakso kesti kaksi kuukautta, jona aikana jokaiselle työstettiin ja käynnistettiin yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma. Jatkoseuranta ja prosessin hoito siirtyivät sen jälkeen työterveyshuoltoon.
Selvitysten perusteella kolmen työntekijän katsottiin voivan palata entiseen työhönsä työjärjestelyin. Heistä yksi palasi täysiaikaiseen ja kaksi osa-aikaiseen työhön. Yhdeksän työntekijää todettiin oireidensa takia soveltumattomaksi tavalliseen työhönsä. Heistä kuusi, joille työnantaja ei pystynyt osoittamaan terveydelle sopivaa uutta työtä, ohjattiin vajaakuntoisina työnhakijoina työvoimatoimistoon ammatillisen kuntoutuksen käynnistämiseksi. Yhdelle ikääntyneelle ja monioireiselle ehdotettiin yksilöllisen varhaiseläkkeen ennakkopäätöksen hakemista. Samalla sovittiin, että jos eläkepäätös olisi kielteinen, tutkittu ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimatoimistoon, ja jollei työllistyminen onnistu, hän siirtyisi aikanaan työttömyyseläkkeelle. Kahden työntekijän ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu jatkui VKK:n kuntoutusneuvojan ohjauksessa yhteistyössä työeläkelaitoksen ja tapaturmavakuutusyhtiön kanssa.
Kolme tapausesimerkkiä
Tapaus 1
Työntekijä oli 35-vuotias pakkaaja, jolla ei ollut aikaisemmin allergiasairauksia. Äidillä oli astma, mutta sisarukset sekä omat lapset olivat terveitä. Hän asui uudessa rivitalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 10 vuotta noin 10 savuketta päivässä. Perheessä oli kissa.
Työntekijä oli työskennellyt useita vuosia tehtaan tiloissa, joista löytyi kosteusvauroita. Hänelle ilmaantui työssä iltapäivisin ja työpäivien iltoina kuumeilua sekä hengenahdistusta, yskää ja nivelkipuja ranteissa, polvissa, kyynär- sekä olkanivelissä. Vapaapäivinä ei ollut kuumeilua ja yskä oli vähäisempää kuin työpäivinä.
Tehdyissä astmatutkimuksissa ja thoraxkuvassa ei todettu poikkeavaa, ja ihon pistotestin perussarja oli negatiivinen. Keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit työterveyshuollossa tehtyjen diffuusiokapasiteetti- ja spirometriamittausten perusteella. Työpaikka-PEF-seurannassa kuukautta myöhemmin PEF-taso oli 510-550 l/min eikä PEF-tasossa ollut eroa työ- ja vapaapäivien välillä. Tämän seurannan aikana potilas oli ollut vain muutamana päivänä työssä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita Aspergillus fumigatukselle ja Phialophora bubakiille.
Työterveyslaitoksen tutkimuksia edeltävällä viikolla potilas oli ollut työssä vain kaksi päivää. Tutkimuksissa ei todettu poikkeavaa kliinisessä tilassa ja verikokeissa. Ihon pistotestit homeilla olivat negatiiviset. Keuhkojen ohutleiketietokonetomografia (HRCT) -tutkimuksessa todettiin molemmin puolin subpleuraalisesti vähäisiä, mutta selviä mattalasimuutoksia, jotka sopivat allergiseen alveoliittiin. Spirometria ja diffuusiokapasiteetti olivat normaalit. Potilaalle tehtiin työpaikka-altistuskoe, jolloin hän oli yhden päivän työpaikalla seuraten lämpöä ja PEF-arvoja. Lämpö nousi työpaikalla 37,5 C:seen, mutta PEF-arvot pysyivät tasaisina (530-560 l/min). Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehtiin bronkoskopia ja bronkoalveolaarinen huuhtelu (BAL), joissa löydökset olivat normaalit.
Altistumistietojen, oireiden ja keuhkojen HRCT-tutkimuksen perusteella sairautta pidettiin kosteusvaurion rakenteissa olleiden mikrobien aiheuttamana allergisena alveoliittina. Tutkittava oli oireeton sairauslomalla, jonka jälkeen Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tehtiin keuhkojen HRCT-tutkimus uudelleen. Muutokset olivat hävinneet, joten alveoliitti katsottiin parantuneeksi.
Työntekijä on yrittänyt palata työhönsä kosteusvaurioremontin jälkeen, mutta työpaikalla tehdyistä saneerauksista huolimatta oireet kuumeiluineen alkoivat poikkeuksetta ensimmäisenä päivänä työhön paluun jälkeen. Potilaalle aloitettiin ammatillinen kuntoutus ja hän vaihtoi työtä ja työpaikkaa.
Tapaus 2
Työntekijä oli 25-vuotias pakkaaja, jolla oli nuoruusiästä alkaen ollut ympärivuotista nenän tukkoisuutta. Hänellä oli todettu pölypunkkiallergia ja nikkeliallergia. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 7 vuotta 10 savuketta päivässä. Hänellä oli koira ja hän asui kerrostaloasunnossa, jossa ei ollut merkittäviä kosteusvaurioita.
Työntekijä oli työskennellyt noin kolme vuotta tehtaan tiloissa, joista löydettiin kosteusvaurioita. Parin vuoden aikana hänellä oli ollut toistuvia hengitystieinfektioita, pitkittynyttä kuivaa yskää, päänsärkyä ja väsymystä. Noin vuoden ajan hänellä oli työviikkoina äänen käheytymistä ja vetistävää nuhaa. Työpaikan korjausremonttien aikana oireet voimistuivat ja uusina oireina ilmeni limaisuutta sekä lämmönnousua työpäivinä.
Työterveyshuollossa keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit. PEF-seurannassa todettiin työviikon edetessä laskevia arvoja ja PEF-taso vaihteli välillä 510- 430l/min. Merkitsevää vuorokausivaihtelua ei todettu. Työviikon aikana todettiin työpäivinä lämmönnousua tasolle 37,8 C:tta. Vapaapäivinä kuumeilua ei todettu. Verinäytteessä ei todettu IgG-luokan homevasta-aineita.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotesti perussarjalle, vesivauriohomeille ja varastopunkeille olivat negatiiviset. Nenän sivuontelo- ja thoraxkuvissa sekä keuhkojen HRCT-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa. Keuhkotilavuudet olivat normaalit eikä hyperreaktiviteettia todettu. Hemoglobiinin suhteen korjattu kokonaisdiffuusiokapasiteetti oli normaalin alarajalla (76 % viitearvosta) ja spesifinen diffuusiokapasiteetti oli normaali (93 %). Verrattaessa diffuusiokapasiteettitulosta pari kuukautta aiemmin tutkittavan työssä ollessa tehtyyn tutkimukseen todettiin merkitsevä diffuusiokapasiteetin lasku. Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehdyssä bronkofiberoskopiassa todettiin keuhkoputkissa makroskooppisesti lievät tulehdusmuutokset sekä runsaasti limaa. BAL-näytteessä todettiin selvästi kohonnut kokonaissolumäärä, voimakas makrofagilisä sekä tavallista enemmän neutrofiilejä. Löydös sopi ODTS:aan, sen sijaan alveoliittiin viittaavaa lymfosytoosia ei todettu.
Altistumistietojen, oirekuvan, BAL-löydöksen ja diffuusiokapasiteetin laskun perusteella työntekijällä diagnosoitiin kosteusvauriomikrobien aiheuttama työperäinen ODTS.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa diffuusiokapasiteetti oli selvästi alentunut työssäolojakson aikana, mutta arvot palautuivat normaaleiksi pitemmän sairausloman aikana. Tällöin tehtiin myös kliininen rasituskoe valtimoverikaasuseurannalla, jossa ei todettu rasitushypoksemiaa. Työpaikalla jatkuvan remontin takia potilas oli sairauslomalla, jonka aikana hän oli oireeton. Kun potilas yritti palata työhön, äänen käheys, yskä ja limaisuus alkoivat uudestaan, mutta kuumeilua ei ilmennyt. Hän sanoutui irti työstään ennen kuin kuntoutustutkimus käynnistyi.
Tapaus 3
Työntekijä oli 35-vuotias nainen, joka aikaisemmin oli yleensä terve eikä hänellä ollut allergisia sairauksia. Hän asui kerrostalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Aikaisemmin hän oli työskennellyt karjatilan emäntänä yli kymmenen vuotta, minkä jälkeen hän oli toiminut vuoden siivoojana ennen nykyistä työtään. Hänellä ei ollut kotieläimiä. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut keskimäärin 20 savuketta päivässä noin 10 vuoden ajan.
Nainen oli työskennellyt kaksi vuotta pakkaajana työpisteessä, jossa todettiin kosteusvaurioita. Vuoden kuluttua työn aloittamisesta hänelle ilmaantui yskää, äänen käheytymistä, vetistä nuhaa, toistuvia keuhkoputken tulehduksia sekä myöhemmin hengityksen vinkumista, mutta ei kuumeilua. Oireet pahenivat työpäivinä, ja hän oli oireeton ainoastaan pidempien lomien aikana.
Työntekijä hakeutui useita kertoja työterveysasemalle hengenahdistus- ja äänenkäheytymiskohtausten vuoksi. Työterveyshuollossa todettiin toistamiseen vinkunoita uloshengityksessä ja äänen käheys. PEF-seurannassa ei havaittu merkitsevää vuorokausivaihtelua eikä eroa työn ja vapaapäivien välillä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita seuraaville mikrobeille: Rhodotorula glutinis, Aspergillus fumigatus ja Phialophora bubaki.
Työterveyslaitoksella keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotestissa perussarja ja työpaikalta saadut aineet henna ja senna, joita tutkittava työssään pakkasi, olivat negatiiviset. Ihotestissä homesarjassa todettiin Aspergillus fumigatukselle histamiinia pienempi (3/6 mm) reaktio, muut homeet olivat negatiiviset. Keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä histamiinialtistuksessa todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Potilaan oireita pidettiin epäspesifisinä ärsytysoireina, jotka voivat liittyä työpaikan kosteus- ja homevaurioihin.
Potilas yritti palata työhön, mutta oireilu jatkui ja hän sai työssä hengenahdistuskohtauksen, jolloin työterveyshuollossa kuultiin keuhkoista pidentynyt uloshengitys ja vinkunat. Vuorokausi-FEV1/PEF-seurannan tulos oli tasainen, keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä potilaalla todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Aspergillus fumigatus-homeuutteella tehdyssä keuhkoputkialtistuksessa todettiin merkitsevä FEV1- ja PEF-lasku, ja korvalääkäri totesi kurkunpäässä ja äänessä altistuskokeen jälkeen olennaisen muutoksen. Tutkittavalla todettiin Aspergillus fumigatuksen aiheuttama ammattiastma ja laryngiitti. Työterveyslaitoksen kontrollitutkimuksessa kuuden kuukauden kuluttua, jolloin tutkittava oli sairauslomalla, keuhkotilavuudet olivat normaalit ja PEF-seuranta tasainen.
Potilas yritti palata työhön kosteusvaurioremontin valmistuttua astmalääkitystä käyttäen, mutta lähinnä laryngiittioireiden takia työhön paluu epäonnistui. Kuntoutustutkimuksen perusteella käynnistettiin ammatillinen kuntoutus ja uudelleenkoulutus.
Pohdinta
Homepölylle altistuminen voi aiheuttaa allergisen astman, nuhan ja silmätulehduksen (8). Mikrobeille ja niiden aineenvaihduntatuotteille (esim. toksiineille) altistuminen voi johtaa myös allergiseen alveoliittiin tai ODTS-oireyhtymään (7-9). Mikäli altistuminen on tapahtunut pääasiallisesti työpaikalla, näitä tauteja voidaan pitää ammattitauteina, jos ammattitaudin kriteerit muuten täyttyvät. Työpaikan rakennuksesta peräisin olevat mikrobit (home- ja hiivasienet ja bakteerit) voivat aiheuttaa astmaa, nuhaa ja allergista alveoliittia (1,12). Näissä tautitapauksissa sairaus voi syntyä IgE-välitteisen välittömän yliherkkyyden (allerginen astma, nuha ja sidekalvon tulehdus) tai pääasiassa soluvälitteisen immuniteetin (allerginen alveoliitti) mekanismeilla.
Valtaosassa kosteusvauriorakennuksissa todetuista ammattiastmatapauksista ei voida osoittaa IgE-välitteistä herkistymistä, vaikka taudinkuva sopii immunologisella mekanismilla syntyneeseen sairauteen. Ärsytyspohjaisia oireita ja sairauksia ovat mm. silmätulehdukset, nuha ja keuhkoputkentulehdukset. ODTS-oireyhtymällä tarkoitetaan keuhkorakkulatason ei-immunologista reaktiota hengitysilman epäpuhtauksiin, kuten hometoksiineihin, joskin rajanveto alveoliitin ja ODTS:n välillä on usein vaikeaa. Ärsytyspohjaisista sairauksista vain ODTS hyväksytään nykyisen ammattitautilain mukaan ammattitaudiksi.
Mikäli homealtistuminen työpaikalla on ilmeinen ja työntekijöiden oireet liittyvät työpaikalla tapahtuvaan altistumiseen, on sairauksien diagnostiikassa noudatettava hyväksyttyjä toimintatapoja (1,13). Allergisen alveoliitin diagnostiset kriteerit on määritelty aikaisemmin (10). Ammattiastman ja -nuhan diagnostiikka edellyttää yleensä altistuskokeiden tekemistä (14-16). Oireiden alkuvaiheessa oikein tehty työpaikka-PEF-seuranta auttaa arvioimaan jatkotutkimustarpeen ja on arvokas apu lopullisessa diagnostiikassa. Tässä työpaikassa työterveyshuolto päätyi käyttämään Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyä ongelman laajuuden määrittämiseen. Kyselyä suositetaan käyttämään toimistotyöpaikoilla, eikä siitä ole vertailuaineistoja teollisilta työpaikoilta (6).
Keuhkoputkialtistuskokeita homeiden aiheuttamien ammattiastmojen toteamiseksi tehdään Suomessa joidenkin keskussairaaloiden keuhko-osastoilla ja Työterveyslaitoksen potilasosastolla. Näihin tutkimuksiin potilaat yleensä pääsevät vasta vaihtelevan odotusajan jälkeen, jolloin työpaikan altistustilanne ja potilaiden oirekuva voivat olla jo oleellisesti muuttuneet alkuvaiheen tilanteesta. Tällöin oireiden alkuvaiheessa tehdyt työpaikka-PEF-seurannat ja keuhkojen toimintakokeet ovat hyviä apuvälineitä diagnostiikassa. Keuhkoputkialtistuskokeeseen soveltuvia uutteita on tällä hetkellä käytettävissä vain kolmesta kosteusvauriomikrobista. Altistuskoe voi siten jäädä negatiiviseksi, jos nämä mikrobilajit eivät kata työpaikalta eristettyjä mikrobeja. Tällöin oikein toteutettu työpaikka-PEF-seuranta ja mahdollinen työpaikka-altistuskoe voivat auttaa diagnostiikassa.
IgG-luokan homevasta-aineiden esiintyminen työntekijän veressä on merkki jossain elämän vaiheessa tapahtuneesta altistumisesta. Vasta-aineet eivät kerro allergisesta herkistymisestä eivätkä altistumisen ajankohdasta. Osuessaan yksiin työpaikalta otettujen mikrobimääritysten kanssa, vasta-aineiden esiintyminen viittaa siihen, että työpaikan mikrobialtistus on voinut aiheuttaa vasta-aineen muodostumisen. Yksilötason ammattitautien diagnostiikassa IgG-vasta-ainelöydöksistä on näin ollen apua altistumisen arviossa, mutta ei itse sairauksien diagnostiikassa. Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin hiljattain, että IgG vasta-aineet Trichoderma citrinovirideelle näyttivät liittyvän kohonneeseen riskiin sairastua astmaan (17). Sairastumisen yhteyttä ei todettu muilla tutkituilla kosteusvauriomikrobeilla.
Keuhkopoliklinikoilla ja Työterveyslaitoksella kosteusvaurioiden mikrobialtistumisen takia tutkituilla ammattitautiepäilypotilailla todetaan runsaasti muitakin kroonisia keuhko- ja ylähengitysteiden sairauksia, jotka voivat selittää oireilun. Tässä aineistossa todettiin yhteensä 18 muuta keuhko- tai ylähengitystiealueen diagnoosia (taulukko 2) eli enemmän kuin ammattitautidiagnooseja. Näiden sairauksien erotusdiagnostiikka on syytä pitää mielessä jo perusterveydenhuollossa kosteusvaurioaltistuneita henkilöitä tutkittaessa.
Tässä tapauksessa kosteusvaurio ja siihen liittyvä homeongelma oli selvä ja laajuudeltaan varsin mittava. Työntekijöiden tutkimuksissa alkuvaiheen työterveyshuollon tarkastukseen hakeutui 140 työntekijästä 75, mikä vastaa aiemmin esitettyjä arvioita oireilevien työntekijöiden osuudesta (1,5,17). Kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti voitiin perusteellisissa tutkimuksissa todeta 12 työntekijällä, ja näistä 10 oli vakavia alempien hengitysteiden sairauksia (astma, alveoliitti, ODTS). Tämä esimerkki osoittaa, että työpaikan kosteusvaurioihin liittyvä mikrobialtistuminen voi olla todellinen ja merkittävä työperäinen terveysriski.
Rakennus on tutkittava samanaikaisesti kuin työntekijät, jotta oireiden aiheuttajat saadaan selville. Kosteusvaurion laajuuden määrittäminen ja mikrobiologiset tutkimukset auttavat työterveyshuoltoa arvioimaan terveysvaaraa. Vaurioituneiden materiaalien mikrobiologiset tutkimukset auttavat selvittämään oireiden ja sairauksien aiheuttajat, ja rakennetutkimuksien avulla arvioidaan korjaustoimenpiteiden laajuus ja aikataulu. Korjaukset tehdään osastoimalla tilat siten, että työntekijät eivät altistu toimenpiteiden yhteydessä. Useimmiten korjaustoimenpiteet joudutaan tekemään tuotannon jatkuessa. Tässä tapauksessa osalla työntekijöistä esiintyi varotoimenpiteistä huolimatta oireita vielä korjausten jälkeen, mikä viittaa siihen, että pölyä pääsi korjausaikana kulkeutumaan muihin tiloihin tai ettei siivous poistanut kaikkea remonttipölyä.
English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Moisture problems with molds can cause work-related symptoms and occupational diseases. Usually the problems are located only in limited areas of the workplace buildings causing symptoms in a limited number of workers. Exposure to molds in water-damaged buildings tends to lead to symptoms more likely than to clear-cut occupational diseases. In the present report, moisture problems in a factory building were exceptionally large, leading to work-related symptoms and occupational diseases caused by molds in a large proportion of the workers. Altogether 75 employees contacted the occupational health personnel of the workplace because of work-related symptoms. Out of them 52 were distinquished as potential cases of occuaptional disease and were referred either to the Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki or to the local central hospital. In 12 workers, a definion of mold-induced occupational disease was confirmed by clinical examinations. Overall 10 workers were not able to return to the workplace because of work-related symptoms that appeared soon after entering the workplace building.
Kirjoittajat
Kari Reijula
LKT, professori
aluelaitoksen johtaja
Uudenmaan aluetyöterveyslaitos
[email protected]
Kaarina Huuskonen
LL, kuntoutuslääkäri
Vuokko Hupli
LKT, ylilääkäri
Kuntoutussäätiö, Helsinki
Ritva Piipari
LKT, erikoislääkäri
Työlääketieteen osasto
Työterveyslaitos, Helsinki
Tari Haahtela
LKT, professori
HUS, Iho- ja allergiasairaala
Taulukko 1. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevien ja
ammattitautiepäilyinä jatkotutkimuksiin lähetettyjen työntekijöiden
(n = 52) löydökset työterveysasemalla.
__________________________________________________
Löydös n (%)
__________________________________________________
Kohonnut lämpö (Tax > 37 C) 26 (50)
Uloshengityksen vinkuminen 21 (40)
Poikkeava eturinoskopialöydös 19 (37)
Äänen käheys 9 (17)
Ihoreaktio (punoitus) 6 (12)
Silmien sidekalvon punoitus 5 (10)
Taulukko 2. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevilla ja
jatkotutkimuksiin lähetetyllä 52 työntekijällä Työterveyslaitoksella
ja keskussairaalassa todetut ammattitaudit sekä muut sairaudet.
__________________________________________________
AmmattitauDIT
Orgaanisen pölyn toksinen oireyhtymä (ODTS) 4
Allerginen alveoliitti 2
Ammattiastma 2
Ammattiastma ja allerginen laryngiitti 1
Konjunktiviitti 1
Laryngiitti 1
Reactio alveolitica 1
Yhteensä 12
Muut tutkimuksissa todetut sairaudet tai oireet
Ylähengitysteiden ärsytysoireet 18
Astma 9
Keuhkoahtaumatauti (COPD) 4
Ympärivuotinen nuha 3
Allerginen nuha ja konjunktiviitti 2
Hengenahdistus 2
Yhteensä 38
Kirjallisuutta
Reijula K, Haahtela T. Sisäilmasto-ongelmat; altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suom Lääkäril 1998;53:4215-30.
Bornehag CG, Blomquist G, Gyntelberg F ym. Dampness in buildings and health. Nordic interdisciplinary review of the scientific evidence on associations between exposure to "dampness" in buildings and health effects. Indoor Air 2001:11:79-89.
Verhoeff AP, Burge HA. Health risk assessment of fungi in home environments. Ann Allergy Asthma Immunol 1997;78:544-56.
Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R, Keskinen H, Mäkinen I, Saalo A. Ammattitaudit 2001. Helsinki: Työterveyslaitos, 2002.
Reijula K, Kallas T, Kähkönen E ym. Kosteus- ja homevaurio-ongelmat työpaikalla. Opas työterveyshuoltoa varten. Helsinki: Työterveyslaitos, 1999.
Sundman-Digert C, Reijula K. Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla. Suom Lääkäril 2002;57:1235-40.
Laitinen S, Reiman M, Kujanpää L, Haatainen S, Pennanen S. IgG antibodies against Aspergillus versicolor as a biological monitoring method for mould exposure in water-damaged buildings. Occup Hygiene 1995:4:289-96.
Gutman A, Bush RK. Allergens and other factors important in atopic disease. Kirjassa: Patterson R toim. Allergic diseases. Diagnosis and Management. Philadelphia: J.B. Lippincott Company, 1993:93-158.
Rylander R, Haglind P. Airborne endotoxins and humidifier disease. Clinical Allergy 1984;14:109-12.
Terho EO. Keukorakkuloiden yliherkkyysreaktiot. Kirjassa: Haahtela T, Hannuksela M, Terho E, toim. Allergologia. Vammala: Duodecim, 1993:332-39.
Terho EO. Orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä. Kirjassa: Kinnula V, Tukiainen P, Laitinen LA, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:341-42.
Kerätär R, Reijula K. Kosteusvaurioon liittyvän homepölyaltistuksen aiheuttama allerginen alveoliitti. Duodecim 1995;111:1033-8.
Majvikin suositus: Kosteusvaurioimikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 1998;53:2149-55.
Newman Taylor AJ. Occupational asthma. Thorax 1980;35:241-5.
Nordman H, Keskinen H. Keuhkojen ammattitaudit, Ammattiastma. Kirjassa: Kinnula V, Laitinen LA, Tukiainen P, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:604-12.
Reijula K, Haahtela T, Klaukka T, Rantanen J. Incidence of occupational asthma and persistent asthma in young adults has increased in Finland. Chest 1996;110:58-61.
Männistö J, Salmi T, Mäkinen-Kiljunen S, Haahtela T. Homevauriotalon asukkaiden sairastaminen. Suom Lääkäril 1995;27:2805-10.
Jaakkola MS, Laitinen S, Piipari R, ym. Immunoglobulin G antibodies against indoor dampness-related microbes and adult-onset asthma; a population-based incident case-control study. Clin Exp Immunol 2002;129:107-12.
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll20022 (2003474809)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto
Lääkärilehti
2003;58(47):4809-4814
Kari Reijula, Kaarina Huuskonen, Ritva Piipari, Vuokko Hupli ja Tari Haahtela
Kosteusvaurion havaitseminen
Potilastutkimukset
Kuntoutustutkimus
Kolme tapausesimerkkiä
Pohdinta
English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Kirjallisuutta
Altistuminen mikrobeille kosteusvauriorakennuksessa voi johtaa ärsytysoireisiin, allergiseen sairauteen, yleisoireisiin tai toistuviin tulehdussairauksiin (1-3). Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisterin mukaan vuonna 2001 todettiin 153 homeiden aiheuttamaa ammattitautia, joista 57 oli maanviljelijöiden homepölykeuhkoja (4). Suurin yksittäinen tautiryhmä oli ammattiastma, jota todettiin 66 tapausta vuodessa (43 % kaikista).
Kosteusvaurioiden runsas esiintyminen edellyttää työpaikkarakennusten asianmukaista tutkimista, vaurioituneiden rakenteiden mikrobiologista analyysia ja oireilevien työntekijöiden kliinisiä tutkimuksia. Kosteusvauriorakennuksissa altistuvien terveysvaaran arviointi edellyttää kosteusvaurion laajuuden määrittämistä, rakenteita pilaavan mikrobikasvuston sukujen ja lajien nimeämistä ja joissakin tapauksissa mikrobitoksiinien (endo- ja mykotoksiinien) määrittämistä (5).
Tässä kirjoituksessa esitetään Etelä-Suomessa sijaitsevan teollisuuslaitoksen kosteusvaurio-ongelman kehittyminen, rakennukseen liittyvät tutkimukset, työntekijöiden oireet, kliiniset tutkimukset ja korjaustöiden vaikutukset oireiluun. Lisäksi arvioimme sairastuneiden ja työstä pois jääneiden työntekijöiden työhön paluun onnistumista ja ammatillisen kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen käynnistymistä.
Kosteusvaurion havaitseminen
1950-luvulla rakennetussa betonirunkoisessa yksikerroksisessa tehdasrakennuksessa oli työssä 140 henkilöä. Tuotantohalli oli kooltaan noin 1 000 m2 ja siinä sijaitsi yrityksen kemikaaleja valmistava tuotanto-osasto, varastotilat, keittiö, ruokala ja työterveysasema. Rakennus oli muurattu kevytbetoniharkoista, siinä oli peltikatto ja lattiana valettu betonilaatta.
Yhdellä tehtaan työterveysaseman työntekijöistä alkoi esiintyä työpäivien aikana ja niiden jälkeen yskää ja hengenahdistusta, joita tutkittiin paikallisessa keskussairaalassa ilman, että oireiden aiheuttajaa saatiin selville. Oireiden jatkuessa heräisi epäily, että oireet voivat liittyä rakennuksessa esiintyneisiin kosteusvaurioihin. Samanaikaisesti havaittiin, että tuotantotilojen alapohjassa, erityisesti työterveysaseman alueella, oli merkittäviä kosteusvaurioita. Tarkempia tutkimuksia varten työnantaja palkkasi ulkopuolisen asiantuntijan, joka mittasi huoneilman mikrobipitoisuudet ja antoi arvion rakenteissa olevista kosteusvaurioista.
Tuotantolaitoksen sisäilman mikrobiologisissa mittauksissa (Andersen keräin, 15 min keräysaika, 28 l/min) todettiin seuraavia mikrobeja: Aspergillus, Geotrichum, Phialophora, Paecilomyces ja Cladosporium. Kosteusvaurioituneista materiaalinäytteistä kasvoi Aspergillus, Paecilomyces, Trichoderma, Rhizopus ja Cladosporium sienet.
Toinen ulkopuolinen asiantuntija teki pistokoemaisen rakennusteknisen selvityksen. Betonipintaisessa lattialaatassa todettiin halkeamia, joiden kautta lattian pesuvesi oli päässyt laatan alla oleviin kerroksiin kostuttaen rakenteita. Rakennuksen alla olevan saviperäisen maa-aineksen kosteus oli lisäksi noussut rakennuksen perustuksiin. Toimimattomat salaojitukset lisäsivät maakosteutta rakennuksen ympärillä. Ulkoseinässä todettiin kevytbetoniharkoissa halkeamia, joiden kautta kosteus oli noussut myös seinärakenteisiin. Kattorakenteiden vuodot olivat aiheuttaneet kosteus- ja homevaurioita yläpohjan eristeisiin.
Rakennuksen ryömintätilassa oli vuosien kuluessa ollut syksyisin ja keväisin vettä, joka kostutti lattian kantavan betonilaatan rakennusmuotteja. Ne olivat lahonneet ja osa niistä oli pudonnut saviperäiseen maahan. Alapohjaan rakennusaikana jätetty jäte oli kastunut ja homehtunut. Ryömintätilan pinnoilla oli silmin nähtävää ja pitkälle edennyttä homekasvustoa. Puutteellisesti tiivistettyjen lattialuukkujen ja putkistojen läpivientien sekä huoneilman alipaineisuuden takia mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita saattoi levitä ryömintätilasta tuotantotiloihin. Tämän vuoksi homeen haju oli aistittavissa useissa kohdissa tehdasrakennusta.
Potilastutkimukset
Kosteusvaurion tultua ilmi työntekijöille tehtiin Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely (6) olosuhdevalitusten ja työhön liittyvän oireilun laajuuden määrittämiseksi. Kyselyyn vastasi 122 (87 %) työntekijää. Eniten valituksia tuli työtilan pölystä ja liasta (36 % vastaajista) sekä tunkkaisesta ilmasta (32 %). Työntekijät valittivat eniten työhön liittyvänä oireena väsymystä (25 %), käsien ärsytystä (25 %) sekä nenän (21 %) ja silmien (18 %) oireita.
Työntekijöille ilmoitettiin, että terveystarkastus tehdään niille työntekijöille, jotka epäilevät oireiden johtuvan työpaikan sisäilmasta. Yrityksessä toimivista 140 työntekijästä 75 hakeutui terveystarkastukseen. Yleisimmin työhön liittyneinä oireina valitettiin yskää (75 %), nenän tukkoisuutta (73 %), hengenahdistusta ja hengityksen vinkumista (65 %) sekä silmien oireilua (62 %).
Koska rakennuksen kosteus- ja homevaurio todettiin merkittäväksi ja altistumista homeille tuotantotiloissa pidettiin todennäköisenä, 52 oireilevaa työntekijää lähetettiin perusteellisempiin tutkimuksiin Työterveyslaitokselle, Hyksin keuhkosairauksien poliklinikalle tai Iho- ja allergiasairaalan sisäilmapoliklinikalle. Työterveysasemalla kirjatut keskeisimmät tulokset näiden potilaiden kliinisestä tilasta on esitetty taulukossa 1.
IgG-vasta-aineet määritettiin työntekijöiden (n = 80) verinäytteistä Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa ELISA-menetelmällä (7). Niillä työntekijöillä, joilla oireilu ja löydökset viittasivat työperäiseen oireiluun ja jotka lähetettiin tämän vuoksi jatkotutkimuksiin, oli muita yleisemmin kohonnut vasta-ainetaso tutkituille kosteusvauriomikrobeille. Löydös oli vain viitteellinen, sillä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä minkään yksittäisen mikrobin vasta-aineissa.
Jatkotutkimuksissa todettujen ammattitautien ja muiden sairauksien yhteenveto esitetään taulukossa 2. Työterveyslaitoksen ja Hyksin jatkotutkimuksissa todettiin ammattitauteina kolme ammattiastmaa, kaksi allergista alveoliittia, yksi työperäinen alveoliitin kaltainen reaktio, 4 ODTS (organic dust toxic syndrome, orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) -tapausta sekä yksi allerginen laryngiitti. Yhdellä työntekijällä, jolla oli ammattiastma, todettiin myös laryngiitti ja toisella työntekijällä työperäinen silmän sidekalvotulehdus. Lisäksi tutkimuksissa löytyi joukko muita sairauksia, jotka on lueteltu taulukossa 2. Ylähengitysteiden työperäisenä ärsytysoireistona pidettiin tilaa, jossa työpaikalla esiintyi hengitystieoireita, mutta ammattitautia ei voitu varmistaa.
Kuntoutustutkimus
Kaksitoista työssä oireilevaa työntekijää ohjattiin työnantajan kustantamana kuntoutustutkimukseen Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskukseen. Siellä sosiaalityöntekijä selvitti jokaisen työntekijän sosiaalisen tilanteen, ristiriitatilanteet ja ohjasi tarvittaviin jatkotoimiin. Työryhmän psykologi haastatteli jokaisen, kartoitti oppimis- ja päättelykykyä, etsi persoonallisuuden erityispiirteitä ja lahjakkuusalueita. Hän arvioi kunkin psyykkistä toimintakykyä ja edellytyksiä selviytyä työhön liittyvästä kriisistä. Työryhmän lääkäri tutustui aikaisempiin potilasasiakirjoihin ja oli yhteydessä työpaikan työterveyslääkäriin lisätutkimusten järjestelyissä. Tavoitteena oli kokonaisvaltainen terveydentilan tutkiminen, hoidon tarpeen ja mahdollisuuksien sekä lääketieteellisten toiminnallisten rajoitusten selvittäminen.
Työryhmä perehtyi tutkittavien aikaisempiin ja nykyisiin työolosuhteisiin työterveyshuollon työpaikkaselvitysraporttien, työhygieenisten mittaustulosten, työsuojelupäällikön haastattelun ja työryhmän lääkärin tekemän työpaikkakäynnin perusteella. Työryhmä oli yhteydessä myös työpaikan tapaturmavakuutus- ja työeläkeyhtiöihin sekä Vakuutuskuntoutuskeskuksen (VKK:n) kuntoutuspäällikköön.
Kuntoutuskeskuksessa järjestettiin yhteistoimintakokous, johon osallistuivat tutkittavien, kuntoutustyöryhmän, työnantajan ja työterveyshuollon edustajien lisäksi tutkittavien valitsemat luottamushenkilöt ja ammattiliittojen lakimiehet. Keskustelussa neuvoteltiin tutkittavien työhön paluuseen liittyvien ongelmien ratkaisuvaihtoehdoista.
Kuntoutusjakso kesti kaksi kuukautta, jona aikana jokaiselle työstettiin ja käynnistettiin yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma. Jatkoseuranta ja prosessin hoito siirtyivät sen jälkeen työterveyshuoltoon.
Selvitysten perusteella kolmen työntekijän katsottiin voivan palata entiseen työhönsä työjärjestelyin. Heistä yksi palasi täysiaikaiseen ja kaksi osa-aikaiseen työhön. Yhdeksän työntekijää todettiin oireidensa takia soveltumattomaksi tavalliseen työhönsä. Heistä kuusi, joille työnantaja ei pystynyt osoittamaan terveydelle sopivaa uutta työtä, ohjattiin vajaakuntoisina työnhakijoina työvoimatoimistoon ammatillisen kuntoutuksen käynnistämiseksi. Yhdelle ikääntyneelle ja monioireiselle ehdotettiin yksilöllisen varhaiseläkkeen ennakkopäätöksen hakemista. Samalla sovittiin, että jos eläkepäätös olisi kielteinen, tutkittu ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimatoimistoon, ja jollei työllistyminen onnistu, hän siirtyisi aikanaan työttömyyseläkkeelle. Kahden työntekijän ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu jatkui VKK:n kuntoutusneuvojan ohjauksessa yhteistyössä työeläkelaitoksen ja tapaturmavakuutusyhtiön kanssa.
Kolme tapausesimerkkiä
Tapaus 1
Työntekijä oli 35-vuotias pakkaaja, jolla ei ollut aikaisemmin allergiasairauksia. Äidillä oli astma, mutta sisarukset sekä omat lapset olivat terveitä. Hän asui uudessa rivitalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 10 vuotta noin 10 savuketta päivässä. Perheessä oli kissa.
Työntekijä oli työskennellyt useita vuosia tehtaan tiloissa, joista löytyi kosteusvauroita. Hänelle ilmaantui työssä iltapäivisin ja työpäivien iltoina kuumeilua sekä hengenahdistusta, yskää ja nivelkipuja ranteissa, polvissa, kyynär- sekä olkanivelissä. Vapaapäivinä ei ollut kuumeilua ja yskä oli vähäisempää kuin työpäivinä.
Tehdyissä astmatutkimuksissa ja thoraxkuvassa ei todettu poikkeavaa, ja ihon pistotestin perussarja oli negatiivinen. Keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit työterveyshuollossa tehtyjen diffuusiokapasiteetti- ja spirometriamittausten perusteella. Työpaikka-PEF-seurannassa kuukautta myöhemmin PEF-taso oli 510-550 l/min eikä PEF-tasossa ollut eroa työ- ja vapaapäivien välillä. Tämän seurannan aikana potilas oli ollut vain muutamana päivänä työssä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita Aspergillus fumigatukselle ja Phialophora bubakiille.
Työterveyslaitoksen tutkimuksia edeltävällä viikolla potilas oli ollut työssä vain kaksi päivää. Tutkimuksissa ei todettu poikkeavaa kliinisessä tilassa ja verikokeissa. Ihon pistotestit homeilla olivat negatiiviset. Keuhkojen ohutleiketietokonetomografia (HRCT) -tutkimuksessa todettiin molemmin puolin subpleuraalisesti vähäisiä, mutta selviä mattalasimuutoksia, jotka sopivat allergiseen alveoliittiin. Spirometria ja diffuusiokapasiteetti olivat normaalit. Potilaalle tehtiin työpaikka-altistuskoe, jolloin hän oli yhden päivän työpaikalla seuraten lämpöä ja PEF-arvoja. Lämpö nousi työpaikalla 37,5 C:seen, mutta PEF-arvot pysyivät tasaisina (530-560 l/min). Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehtiin bronkoskopia ja bronkoalveolaarinen huuhtelu (BAL), joissa löydökset olivat normaalit.
Altistumistietojen, oireiden ja keuhkojen HRCT-tutkimuksen perusteella sairautta pidettiin kosteusvaurion rakenteissa olleiden mikrobien aiheuttamana allergisena alveoliittina. Tutkittava oli oireeton sairauslomalla, jonka jälkeen Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tehtiin keuhkojen HRCT-tutkimus uudelleen. Muutokset olivat hävinneet, joten alveoliitti katsottiin parantuneeksi.
Työntekijä on yrittänyt palata työhönsä kosteusvaurioremontin jälkeen, mutta työpaikalla tehdyistä saneerauksista huolimatta oireet kuumeiluineen alkoivat poikkeuksetta ensimmäisenä päivänä työhön paluun jälkeen. Potilaalle aloitettiin ammatillinen kuntoutus ja hän vaihtoi työtä ja työpaikkaa.
Tapaus 2
Työntekijä oli 25-vuotias pakkaaja, jolla oli nuoruusiästä alkaen ollut ympärivuotista nenän tukkoisuutta. Hänellä oli todettu pölypunkkiallergia ja nikkeliallergia. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut 7 vuotta 10 savuketta päivässä. Hänellä oli koira ja hän asui kerrostaloasunnossa, jossa ei ollut merkittäviä kosteusvaurioita.
Työntekijä oli työskennellyt noin kolme vuotta tehtaan tiloissa, joista löydettiin kosteusvaurioita. Parin vuoden aikana hänellä oli ollut toistuvia hengitystieinfektioita, pitkittynyttä kuivaa yskää, päänsärkyä ja väsymystä. Noin vuoden ajan hänellä oli työviikkoina äänen käheytymistä ja vetistävää nuhaa. Työpaikan korjausremonttien aikana oireet voimistuivat ja uusina oireina ilmeni limaisuutta sekä lämmönnousua työpäivinä.
Työterveyshuollossa keuhkotilavuudet ja kaasujenvaihdunta olivat normaalit. PEF-seurannassa todettiin työviikon edetessä laskevia arvoja ja PEF-taso vaihteli välillä 510- 430l/min. Merkitsevää vuorokausivaihtelua ei todettu. Työviikon aikana todettiin työpäivinä lämmönnousua tasolle 37,8 C:tta. Vapaapäivinä kuumeilua ei todettu. Verinäytteessä ei todettu IgG-luokan homevasta-aineita.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotesti perussarjalle, vesivauriohomeille ja varastopunkeille olivat negatiiviset. Nenän sivuontelo- ja thoraxkuvissa sekä keuhkojen HRCT-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa. Keuhkotilavuudet olivat normaalit eikä hyperreaktiviteettia todettu. Hemoglobiinin suhteen korjattu kokonaisdiffuusiokapasiteetti oli normaalin alarajalla (76 % viitearvosta) ja spesifinen diffuusiokapasiteetti oli normaali (93 %). Verrattaessa diffuusiokapasiteettitulosta pari kuukautta aiemmin tutkittavan työssä ollessa tehtyyn tutkimukseen todettiin merkitsevä diffuusiokapasiteetin lasku. Alveoliitti- ja ODTS-epäilyn takia tehdyssä bronkofiberoskopiassa todettiin keuhkoputkissa makroskooppisesti lievät tulehdusmuutokset sekä runsaasti limaa. BAL-näytteessä todettiin selvästi kohonnut kokonaissolumäärä, voimakas makrofagilisä sekä tavallista enemmän neutrofiilejä. Löydös sopi ODTS:aan, sen sijaan alveoliittiin viittaavaa lymfosytoosia ei todettu.
Altistumistietojen, oirekuvan, BAL-löydöksen ja diffuusiokapasiteetin laskun perusteella työntekijällä diagnosoitiin kosteusvauriomikrobien aiheuttama työperäinen ODTS.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa diffuusiokapasiteetti oli selvästi alentunut työssäolojakson aikana, mutta arvot palautuivat normaaleiksi pitemmän sairausloman aikana. Tällöin tehtiin myös kliininen rasituskoe valtimoverikaasuseurannalla, jossa ei todettu rasitushypoksemiaa. Työpaikalla jatkuvan remontin takia potilas oli sairauslomalla, jonka aikana hän oli oireeton. Kun potilas yritti palata työhön, äänen käheys, yskä ja limaisuus alkoivat uudestaan, mutta kuumeilua ei ilmennyt. Hän sanoutui irti työstään ennen kuin kuntoutustutkimus käynnistyi.
Tapaus 3
Työntekijä oli 35-vuotias nainen, joka aikaisemmin oli yleensä terve eikä hänellä ollut allergisia sairauksia. Hän asui kerrostalossa, jossa ei ollut kosteusvaurioita. Aikaisemmin hän oli työskennellyt karjatilan emäntänä yli kymmenen vuotta, minkä jälkeen hän oli toiminut vuoden siivoojana ennen nykyistä työtään. Hänellä ei ollut kotieläimiä. Hän tupakoi päivittäin ja oli tupakoinut keskimäärin 20 savuketta päivässä noin 10 vuoden ajan.
Nainen oli työskennellyt kaksi vuotta pakkaajana työpisteessä, jossa todettiin kosteusvaurioita. Vuoden kuluttua työn aloittamisesta hänelle ilmaantui yskää, äänen käheytymistä, vetistä nuhaa, toistuvia keuhkoputken tulehduksia sekä myöhemmin hengityksen vinkumista, mutta ei kuumeilua. Oireet pahenivat työpäivinä, ja hän oli oireeton ainoastaan pidempien lomien aikana.
Työntekijä hakeutui useita kertoja työterveysasemalle hengenahdistus- ja äänenkäheytymiskohtausten vuoksi. Työterveyshuollossa todettiin toistamiseen vinkunoita uloshengityksessä ja äänen käheys. PEF-seurannassa ei havaittu merkitsevää vuorokausivaihtelua eikä eroa työn ja vapaapäivien välillä. Verinäytteessä todettiin IgG-luokan vasta-aineita seuraaville mikrobeille: Rhodotorula glutinis, Aspergillus fumigatus ja Phialophora bubaki.
Työterveyslaitoksella keuhkojen kuuntelulöydös oli normaali. Ihon pistotestissa perussarja ja työpaikalta saadut aineet henna ja senna, joita tutkittava työssään pakkasi, olivat negatiiviset. Ihotestissä homesarjassa todettiin Aspergillus fumigatukselle histamiinia pienempi (3/6 mm) reaktio, muut homeet olivat negatiiviset. Keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä histamiinialtistuksessa todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Potilaan oireita pidettiin epäspesifisinä ärsytysoireina, jotka voivat liittyä työpaikan kosteus- ja homevaurioihin.
Potilas yritti palata työhön, mutta oireilu jatkui ja hän sai työssä hengenahdistuskohtauksen, jolloin työterveyshuollossa kuultiin keuhkoista pidentynyt uloshengitys ja vinkunat. Vuorokausi-FEV1/PEF-seurannan tulos oli tasainen, keuhkotilavuudet ja kaasujen vaihdunta olivat normaalit eikä potilaalla todettu keuhkoputkien hyperreaktiviteettia. Aspergillus fumigatus-homeuutteella tehdyssä keuhkoputkialtistuksessa todettiin merkitsevä FEV1- ja PEF-lasku, ja korvalääkäri totesi kurkunpäässä ja äänessä altistuskokeen jälkeen olennaisen muutoksen. Tutkittavalla todettiin Aspergillus fumigatuksen aiheuttama ammattiastma ja laryngiitti. Työterveyslaitoksen kontrollitutkimuksessa kuuden kuukauden kuluttua, jolloin tutkittava oli sairauslomalla, keuhkotilavuudet olivat normaalit ja PEF-seuranta tasainen.
Potilas yritti palata työhön kosteusvaurioremontin valmistuttua astmalääkitystä käyttäen, mutta lähinnä laryngiittioireiden takia työhön paluu epäonnistui. Kuntoutustutkimuksen perusteella käynnistettiin ammatillinen kuntoutus ja uudelleenkoulutus.
Pohdinta
Homepölylle altistuminen voi aiheuttaa allergisen astman, nuhan ja silmätulehduksen (8). Mikrobeille ja niiden aineenvaihduntatuotteille (esim. toksiineille) altistuminen voi johtaa myös allergiseen alveoliittiin tai ODTS-oireyhtymään (7-9). Mikäli altistuminen on tapahtunut pääasiallisesti työpaikalla, näitä tauteja voidaan pitää ammattitauteina, jos ammattitaudin kriteerit muuten täyttyvät. Työpaikan rakennuksesta peräisin olevat mikrobit (home- ja hiivasienet ja bakteerit) voivat aiheuttaa astmaa, nuhaa ja allergista alveoliittia (1,12). Näissä tautitapauksissa sairaus voi syntyä IgE-välitteisen välittömän yliherkkyyden (allerginen astma, nuha ja sidekalvon tulehdus) tai pääasiassa soluvälitteisen immuniteetin (allerginen alveoliitti) mekanismeilla.
Valtaosassa kosteusvauriorakennuksissa todetuista ammattiastmatapauksista ei voida osoittaa IgE-välitteistä herkistymistä, vaikka taudinkuva sopii immunologisella mekanismilla syntyneeseen sairauteen. Ärsytyspohjaisia oireita ja sairauksia ovat mm. silmätulehdukset, nuha ja keuhkoputkentulehdukset. ODTS-oireyhtymällä tarkoitetaan keuhkorakkulatason ei-immunologista reaktiota hengitysilman epäpuhtauksiin, kuten hometoksiineihin, joskin rajanveto alveoliitin ja ODTS:n välillä on usein vaikeaa. Ärsytyspohjaisista sairauksista vain ODTS hyväksytään nykyisen ammattitautilain mukaan ammattitaudiksi.
Mikäli homealtistuminen työpaikalla on ilmeinen ja työntekijöiden oireet liittyvät työpaikalla tapahtuvaan altistumiseen, on sairauksien diagnostiikassa noudatettava hyväksyttyjä toimintatapoja (1,13). Allergisen alveoliitin diagnostiset kriteerit on määritelty aikaisemmin (10). Ammattiastman ja -nuhan diagnostiikka edellyttää yleensä altistuskokeiden tekemistä (14-16). Oireiden alkuvaiheessa oikein tehty työpaikka-PEF-seuranta auttaa arvioimaan jatkotutkimustarpeen ja on arvokas apu lopullisessa diagnostiikassa. Tässä työpaikassa työterveyshuolto päätyi käyttämään Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyä ongelman laajuuden määrittämiseen. Kyselyä suositetaan käyttämään toimistotyöpaikoilla, eikä siitä ole vertailuaineistoja teollisilta työpaikoilta (6).
Keuhkoputkialtistuskokeita homeiden aiheuttamien ammattiastmojen toteamiseksi tehdään Suomessa joidenkin keskussairaaloiden keuhko-osastoilla ja Työterveyslaitoksen potilasosastolla. Näihin tutkimuksiin potilaat yleensä pääsevät vasta vaihtelevan odotusajan jälkeen, jolloin työpaikan altistustilanne ja potilaiden oirekuva voivat olla jo oleellisesti muuttuneet alkuvaiheen tilanteesta. Tällöin oireiden alkuvaiheessa tehdyt työpaikka-PEF-seurannat ja keuhkojen toimintakokeet ovat hyviä apuvälineitä diagnostiikassa. Keuhkoputkialtistuskokeeseen soveltuvia uutteita on tällä hetkellä käytettävissä vain kolmesta kosteusvauriomikrobista. Altistuskoe voi siten jäädä negatiiviseksi, jos nämä mikrobilajit eivät kata työpaikalta eristettyjä mikrobeja. Tällöin oikein toteutettu työpaikka-PEF-seuranta ja mahdollinen työpaikka-altistuskoe voivat auttaa diagnostiikassa.
IgG-luokan homevasta-aineiden esiintyminen työntekijän veressä on merkki jossain elämän vaiheessa tapahtuneesta altistumisesta. Vasta-aineet eivät kerro allergisesta herkistymisestä eivätkä altistumisen ajankohdasta. Osuessaan yksiin työpaikalta otettujen mikrobimääritysten kanssa, vasta-aineiden esiintyminen viittaa siihen, että työpaikan mikrobialtistus on voinut aiheuttaa vasta-aineen muodostumisen. Yksilötason ammattitautien diagnostiikassa IgG-vasta-ainelöydöksistä on näin ollen apua altistumisen arviossa, mutta ei itse sairauksien diagnostiikassa. Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin hiljattain, että IgG vasta-aineet Trichoderma citrinovirideelle näyttivät liittyvän kohonneeseen riskiin sairastua astmaan (17). Sairastumisen yhteyttä ei todettu muilla tutkituilla kosteusvauriomikrobeilla.
Keuhkopoliklinikoilla ja Työterveyslaitoksella kosteusvaurioiden mikrobialtistumisen takia tutkituilla ammattitautiepäilypotilailla todetaan runsaasti muitakin kroonisia keuhko- ja ylähengitysteiden sairauksia, jotka voivat selittää oireilun. Tässä aineistossa todettiin yhteensä 18 muuta keuhko- tai ylähengitystiealueen diagnoosia (taulukko 2) eli enemmän kuin ammattitautidiagnooseja. Näiden sairauksien erotusdiagnostiikka on syytä pitää mielessä jo perusterveydenhuollossa kosteusvaurioaltistuneita henkilöitä tutkittaessa.
Tässä tapauksessa kosteusvaurio ja siihen liittyvä homeongelma oli selvä ja laajuudeltaan varsin mittava. Työntekijöiden tutkimuksissa alkuvaiheen työterveyshuollon tarkastukseen hakeutui 140 työntekijästä 75, mikä vastaa aiemmin esitettyjä arvioita oireilevien työntekijöiden osuudesta (1,5,17). Kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti voitiin perusteellisissa tutkimuksissa todeta 12 työntekijällä, ja näistä 10 oli vakavia alempien hengitysteiden sairauksia (astma, alveoliitti, ODTS). Tämä esimerkki osoittaa, että työpaikan kosteusvaurioihin liittyvä mikrobialtistuminen voi olla todellinen ja merkittävä työperäinen terveysriski.
Rakennus on tutkittava samanaikaisesti kuin työntekijät, jotta oireiden aiheuttajat saadaan selville. Kosteusvaurion laajuuden määrittäminen ja mikrobiologiset tutkimukset auttavat työterveyshuoltoa arvioimaan terveysvaaraa. Vaurioituneiden materiaalien mikrobiologiset tutkimukset auttavat selvittämään oireiden ja sairauksien aiheuttajat, ja rakennetutkimuksien avulla arvioidaan korjaustoimenpiteiden laajuus ja aikataulu. Korjaukset tehdään osastoimalla tilat siten, että työntekijät eivät altistu toimenpiteiden yhteydessä. Useimmiten korjaustoimenpiteet joudutaan tekemään tuotannon jatkuessa. Tässä tapauksessa osalla työntekijöistä esiintyi varotoimenpiteistä huolimatta oireita vielä korjausten jälkeen, mikä viittaa siihen, että pölyä pääsi korjausaikana kulkeutumaan muihin tiloihin tai ettei siivous poistanut kaikkea remonttipölyä.
English summary:Work-related symptoms of employees in a water-damaged industrial building
Moisture problems with molds can cause work-related symptoms and occupational diseases. Usually the problems are located only in limited areas of the workplace buildings causing symptoms in a limited number of workers. Exposure to molds in water-damaged buildings tends to lead to symptoms more likely than to clear-cut occupational diseases. In the present report, moisture problems in a factory building were exceptionally large, leading to work-related symptoms and occupational diseases caused by molds in a large proportion of the workers. Altogether 75 employees contacted the occupational health personnel of the workplace because of work-related symptoms. Out of them 52 were distinquished as potential cases of occuaptional disease and were referred either to the Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki or to the local central hospital. In 12 workers, a definion of mold-induced occupational disease was confirmed by clinical examinations. Overall 10 workers were not able to return to the workplace because of work-related symptoms that appeared soon after entering the workplace building.
Kirjoittajat
Kari Reijula
LKT, professori
aluelaitoksen johtaja
Uudenmaan aluetyöterveyslaitos
[email protected]
Kaarina Huuskonen
LL, kuntoutuslääkäri
Vuokko Hupli
LKT, ylilääkäri
Kuntoutussäätiö, Helsinki
Ritva Piipari
LKT, erikoislääkäri
Työlääketieteen osasto
Työterveyslaitos, Helsinki
Tari Haahtela
LKT, professori
HUS, Iho- ja allergiasairaala
Taulukko 1. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevien ja
ammattitautiepäilyinä jatkotutkimuksiin lähetettyjen työntekijöiden
(n = 52) löydökset työterveysasemalla.
__________________________________________________
Löydös n (%)
__________________________________________________
Kohonnut lämpö (Tax > 37 C) 26 (50)
Uloshengityksen vinkuminen 21 (40)
Poikkeava eturinoskopialöydös 19 (37)
Äänen käheys 9 (17)
Ihoreaktio (punoitus) 6 (12)
Silmien sidekalvon punoitus 5 (10)
Taulukko 2. Kosteusvauriorakennuksessa oireilevilla ja
jatkotutkimuksiin lähetetyllä 52 työntekijällä Työterveyslaitoksella
ja keskussairaalassa todetut ammattitaudit sekä muut sairaudet.
__________________________________________________
AmmattitauDIT
Orgaanisen pölyn toksinen oireyhtymä (ODTS) 4
Allerginen alveoliitti 2
Ammattiastma 2
Ammattiastma ja allerginen laryngiitti 1
Konjunktiviitti 1
Laryngiitti 1
Reactio alveolitica 1
Yhteensä 12
Muut tutkimuksissa todetut sairaudet tai oireet
Ylähengitysteiden ärsytysoireet 18
Astma 9
Keuhkoahtaumatauti (COPD) 4
Ympärivuotinen nuha 3
Allerginen nuha ja konjunktiviitti 2
Hengenahdistus 2
Yhteensä 38
Kirjallisuutta
Reijula K, Haahtela T. Sisäilmasto-ongelmat; altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suom Lääkäril 1998;53:4215-30.
Bornehag CG, Blomquist G, Gyntelberg F ym. Dampness in buildings and health. Nordic interdisciplinary review of the scientific evidence on associations between exposure to "dampness" in buildings and health effects. Indoor Air 2001:11:79-89.
Verhoeff AP, Burge HA. Health risk assessment of fungi in home environments. Ann Allergy Asthma Immunol 1997;78:544-56.
Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R, Keskinen H, Mäkinen I, Saalo A. Ammattitaudit 2001. Helsinki: Työterveyslaitos, 2002.
Reijula K, Kallas T, Kähkönen E ym. Kosteus- ja homevaurio-ongelmat työpaikalla. Opas työterveyshuoltoa varten. Helsinki: Työterveyslaitos, 1999.
Sundman-Digert C, Reijula K. Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla. Suom Lääkäril 2002;57:1235-40.
Laitinen S, Reiman M, Kujanpää L, Haatainen S, Pennanen S. IgG antibodies against Aspergillus versicolor as a biological monitoring method for mould exposure in water-damaged buildings. Occup Hygiene 1995:4:289-96.
Gutman A, Bush RK. Allergens and other factors important in atopic disease. Kirjassa: Patterson R toim. Allergic diseases. Diagnosis and Management. Philadelphia: J.B. Lippincott Company, 1993:93-158.
Rylander R, Haglind P. Airborne endotoxins and humidifier disease. Clinical Allergy 1984;14:109-12.
Terho EO. Keukorakkuloiden yliherkkyysreaktiot. Kirjassa: Haahtela T, Hannuksela M, Terho E, toim. Allergologia. Vammala: Duodecim, 1993:332-39.
Terho EO. Orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä. Kirjassa: Kinnula V, Tukiainen P, Laitinen LA, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:341-42.
Kerätär R, Reijula K. Kosteusvaurioon liittyvän homepölyaltistuksen aiheuttama allerginen alveoliitti. Duodecim 1995;111:1033-8.
Majvikin suositus: Kosteusvaurioimikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 1998;53:2149-55.
Newman Taylor AJ. Occupational asthma. Thorax 1980;35:241-5.
Nordman H, Keskinen H. Keuhkojen ammattitaudit, Ammattiastma. Kirjassa: Kinnula V, Laitinen LA, Tukiainen P, toim. Keuhkosairaudet. Jyväskylä: Duodecim, 2000:604-12.
Reijula K, Haahtela T, Klaukka T, Rantanen J. Incidence of occupational asthma and persistent asthma in young adults has increased in Finland. Chest 1996;110:58-61.
Männistö J, Salmi T, Mäkinen-Kiljunen S, Haahtela T. Homevauriotalon asukkaiden sairastaminen. Suom Lääkäril 1995;27:2805-10.
Jaakkola MS, Laitinen S, Piipari R, ym. Immunoglobulin G antibodies against indoor dampness-related microbes and adult-onset asthma; a population-based incident case-control study. Clin Exp Immunol 2002;129:107-12.
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll20022 (2003474809)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa oli aika tiivis paketti kosteusvaurio-ongelmasta työpaikalla. Siis tiivistettynä voidaan sanoa, että osalle ihmisistä kosteusvauriomikrobit aiheuttavat oireita, niiden aiheuttamista taudeista lähinnä astma ja allergiset hengitystieoireet sekä alveoliitti tai ODTS tulevat kyseeseen. Ammattitauti-selvittelyn osalta merkityksellisiä siis ovat ammattiastma, eli jos voidaan osoittaa että potilaalla on astma, joka on aiheutunut työpaikan homealtistuksesta, samaten tietysti allerginen alveoliitti työperäiseksi osoitettuna oikeuttaa ammattitauti-diagnoosin ja allerginen nuha osoitettuna työpaikan homealtistuksesta johtuvana samaten sekä ei-allergisista oireista tuo ODTS ainoana, muita ärsytyspohjaisia oireita ei ammattitaudiksi siis katsota.
Hoito näyttää sille, että vältetään altistus:
esimerkkipotilas 1, alveoliitti: "Työntekijä on yrittänyt palata työhönsä kosteusvaurioremontin jälkeen, mutta työpaikalla tehdyistä saneerauksista huolimatta oireet kuumeiluineen alkoivat poikkeuksetta ensimmäisenä päivänä työhön paluun jälkeen. Potilaalle aloitettiin ammatillinen kuntoutus ja hän vaihtoi työtä ja työpaikkaa."
potilas 2, työperäinen ODTS: "Työpaikalla jatkuvan remontin takia potilas oli sairauslomalla, jonka aikana hän oli oireeton. Kun potilas yritti palata työhön, äänen käheys, yskä ja limaisuus alkoivat uudestaan, mutta kuumeilua ei ilmennyt. Hän sanoutui irti työstään ennen kuin kuntoutustutkimus käynnistyi."
esimerkkipotilas 3, Aspergillus fumigatuksen aiheuttama ammattiastma ja laryngiitti: "Potilas yritti palata työhön kosteusvaurioremontin valmistuttua astmalääkitystä käyttäen, mutta lähinnä laryngiittioireiden takia työhön paluu epäonnistui. Kuntoutustutkimuksen perusteella käynnistettiin ammatillinen kuntoutus ja uudelleenkoulutus."
eli, hyvänä yhteenvetona:
Homepölylle altistuminen voi aiheuttaa allergisen astman, nuhan ja silmätulehduksen. Mikrobeille ja niiden aineenvaihduntatuotteille (esim. toksiineille) altistuminen voi johtaa myös allergiseen alveoliittiin tai ODTS-oireyhtymään. Mikäli altistuminen on tapahtunut pääasiallisesti työpaikalla, näitä tauteja voidaan pitää ammattitauteina, jos ammattitaudin kriteerit muuten täyttyvät. Työpaikan rakennuksesta peräisin olevat mikrobit (home- ja hiivasienet ja bakteerit) voivat aiheuttaa astmaa, nuhaa ja allergista alveoliittia.
Hoitona on altistuksen lopettaminen, muuta hyvää hoitomuotoa ei voida katsoa olevan.
ei olekaan keuhkojen toimintakoe? (- keuhkojen toimintakokeet ovat normaalit, Putksen kalvosta?)
"Altistumistietojen, oirekuvan, BAL-löydöksen ja diffuusiokapasiteetin laskun perusteella työntekijällä diagnosoitiin kosteusvauriomikrobien aiheuttama työperäinen ODTS.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000037264105
"
"Putuksen kalvon kriteerit
Diagnoosi:
- rahinat auskultaatiossa
- keuhkojen toimintakokeet ovat normaalit
- keuhko-rtg normaali
- keuhkoputkien huuhtelunäytteessä leukosyyttivoittoinen solujakauma
- biopsia: alveolien tulehdus
"
eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee