onko muita?kertokaa tarinanne ja hoidoistanne..ois kiva vaihdella ajatuksia!
yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
vissiin sairastava
71565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä ikävä kyllä on mutta sen kanssa vaan on opittava elämään.
Ei auta muu! Kyllä aika opettaa ja toki ammattiapu, kuten mullakin on, auttaa, sampoin lääkitys.
Tiedän ja osaan tuntea sua tosi hyvin!
Koitahan jaksella ja hae säkin ammattiapua ja mitä tahansa, jotta elämäsi helpottuisi!!
Näin toivotellen:Paniikkihäiriöinen,mut hallussa
Hei,
Täällä olisi yksi ahdistunut. Mulla todettiin ensin keskivaikea masennus, jonka hoitoon sain mirtatsapiinia ja aloin käydä juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa viikoittain. Tuolla nk. terapiassa kävi ilmi, että masennuksen lisäksi kärsin tuosta yleistyneestä ahdistuneisuudesta sekä paniikkihäiriöstä.
Mirtan lisäksi syön tällä hetkellä pienellä annoksella risperdalia, joka ei kuitenkaan vielä ole alkanut tehota. Oikeaa lääkettä on sitten vaikea löytää!
Nyt olen pari viikkoa selaillut sellaista ahdistuksen hallinnan työkirjaa, jonka tuo sairaanhoitaja antoi. Siinä pidetään mm. ajatuspäiväkirjaa ja opitaan tunnistamaan ahdistusta ja paniikkia aiheuttavia tilanteita sekä sitä, kuinka niistä selviää.
Vaihdan mielelläni ajatuksia asiasta enemmänkin, jos haluat!:) Laita vaikka mailia; [email protected]
lääkityksen v. 97. Siinä oli kolme lääkettä: Efexor, Remeron ja Buspar. GAD hävisi kokonaan n. 2-3 vuodessa lääkityksen alettua. Ei ole tullut takaisin.
Nähdäkseni tärkeintä on lääkityksen aikana - koska vain silloin se on mahdollista - OPETELLA tuntemaan paniikkinsa ja etsiä keinot, miten uhkaavissa tilanteissa selviytyy. Ja koska ahdistusmieliala on koko ajan jollain tasolla päällä, pitää odottaa ensin, että lääkitys lievittää tätä yleistä ahdistusta. Sen jälkeen opettelin yksi kerrallaan kohtamaan aiemmin paniikkia aiheuttaneita tilanteita ja tunnustelin, miten elimistöni siihen reagoi. Lääkityksen avulla paniikki ei pääse kasvamaan koskaan liian suureksi, ja sitä oppiikin lopulta itse hallitsemaan. Tulee ns. tilanteen herraksi. Kun opin tuon, pysyvät oireet poissa nytkin, kun lääkitystä ei enää ole.
Olen ilmeisesti kärsinyt ko. vaivasta lapsesta asti. Kanavoin kaikki tunteeni ja pelkoni fyysisiksi oireiksi: milloin sattuu käteen, milloin rintaa, vaikea hengittää, kiristää rintaan, pistää, sydän pamppailee, hikoiluttaa, pyörryttää, ahdistaa. Olen vuosia juossut eri lääkäreillä ja hakenut fyysistä vaivaa mm. viime aikoita ylävatsa / rintakipuihin, mutta ei syytä. Voiko tällainen olla yleistä ahdistuneisuushäiriötä ?? Lapsena kun sattui jotain "pahaa" niin sain aina maha- tai käsikivun, että ihan sairaalaan vietiin ja siellä kun lääkäri tutki niin heti parani tai parani jo matkalla. Ymmärrän tällaiset lapsella, mutta miten ihmeessä vielä näin lähe 40-vuoden iässä ? Onko muilla fyysisiä oireita ja jos niin millaisia?
kaikenlaisia fyysisiä vaivoja (vakavia) epäilin koko ajan: pisto rinnassa => kohta tulee sydänkohtaus, vähän maha kipeä => lienee mahasyöpää, pudotin jonkin esineen käsistäni => kyseessä varmaankin ALS-tauti. Tätä kierrettä jatkui muutama vuosi, kunnes lääkärini sanoi, että vika taitaa olla psyykkinen. Siitä se toipuminen alkoi oikealla lääkityksellä.
Juu, kalliiksi tämä tulee. Mulla ajat taas seuraavasti: Kardiologi (yksit), fysiatri (yksit), tk-yleislääkärin, työterveyslääkäri, silmälääkäri, lisäksi yritän saada aikaa sydänultraan....ja kaikki tämä 2 viikon sisällä tulossa. Voi kun joku lääkäri sanoisi, että ei mitään fyysistä sairautta ole oikeasti, vaan kaikki todella johtuu korvien välistä, niin mua ainakin helpottaisi sellainen tieto. Eniten pelkään sydäriä, sitten mahasyöpää, sitten aivokasvainta jne....illat meneekin usein netissä lukiessa erilaisia sairauksia ja niiden oireita ja sitten tietenkin mun psyyke muodostaa ne oireet ja kierra taas valmis, ALS-epäily myös.
Tämä on aivan naurettavaa, mutta kuulunee tähän sairauteen. Ja miksei voi uskoa kun pari viikkoa lääkärissäkäynnin jälkeen, että terve on ????!!!
Tulee ihan otsikon mukainen tunne, kun lukee tätä Kallista-otsikon juttua. Just noin se menee minullakin. Illat pitkään etsitään netistä erilaisia sairauksia ja on helvetin levoton olo.
Juuri nuo käsittämättömät kivut on kaikkein paskamaisimpia ja oudoimpia samaan aikaan. Mitään erityisen voimakkaita ne eivät ole, mutta just sen verran voimakkaita, että tuntuvat ja saavat mielen pois tolaltaan.
Lääkärissä käynti helpottaa hetkeksi, mutta oma mieli tekee kepposet välittömästi, kun sieltä on pois päässyt.
Itsellä on lääkityksenä Mirtazapiin 15mg ja sydämen nopealyöntisyyteen beeta-salpaajia.
Sen verran tämä sairaus pysyy aisoissa, että jos kaljan juonnin lopettaisi kokonaan, niin kohtaukset vähenisivät puoleen ainakin. Kankkuspäivät ovat aina kaikkein pahimpia. Toki niitä silloin tällöin tulee muutenkin. Yhden todella rajun paniikkihäiriökohtauksen olen saanut, ja se tapahtui onnekseni katkaisuasemalla, joten olin parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Kerran on sen jälkeen tullut eräänä iltana kohtaus ABC-marketissa, ja olo oli aivan kauhea, kun ei pystynyt tekemään aivan yksinkertaisia valintojakaan jonkun nuudeli-paketin ja hernekeittopurkin välillä. Sain kuitenkin lopulta ostokset tehtyä ja olin aivan lopen uupunut, kun pääsin muutaman sadan metrin päähän kaupasta kävellen. Olisi tehnyt mieli jäädä puiston penkille nukkumaan, vaikka talvi olikin.
Nyt kun pidin pienen tauon tässä kirjoittelussa ja otin salpaajan, niin alkaa olo helpottaa. Millaisia kokemuksia muilla on lääkkeistä ja itse taudista?