kivuntunne rauhasissa

En tiedä kuuluuko tää tänne. Mut kokeillaan..

Eli mulle on ilmennyt nyt kivuntunnetta kaularauhasissa. Ne on kipeät ja ovat kosketusarat. Lämpöä on n. 37,2 astetta koko ajan.

Kurkku ei ole kipeä. Enkä muutenkaan oo kipee. Mitähän tää vois olla..
211229
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

... jos sä noilla oireilla meet päivystykseen ni sulle sanotaan et joku virustauti ja seurataanhan rauhassa, voi menää itekseen ohi. Rauhaset suurenee siitä ku elimistö taistelee virusta vastaan? Mutta jos vaiva jatkuu ni tuuppa sitte uuestaa. Ja sitte jos se jatkuu pidempää ni saatetaan ottaa jopa suutelutautitesti ja pieni verenkuva ja pikasenkka verestä. Ainakin näin ni ko alkuun.

Äänestä
  • No, eikö tuo ole täysin järkevä toimintamalli? Juuri näin perusterveydenhuollossa on tarkoitus toimia, siellä hoitostrategiat pohjaavat kaikki enemmän tai vähemmän todennäköisyyksiin, lue vaikka Duodecimin kirja "yleislääketiede" ja siitä erityisesti kohta "diagnostiset menetelmät".

    Perusterveydenhuolto toimii seulomona, joka seuloo hankalat ja vakavat erikoissairaanhoitoa vaativat taudit väestöstä. Lisäksi perusterveydenhuollolle kuuluu yleisten sairauksien hoito ja samaten myös ehkäisy, tuota viimeistä taas erikoissairaanhoito ei tee juuri lainkaan, erikoissairaanhoidossa hoidetaan käytännössä vain jo ilmennyttä sairautta, kun taas perusterveydenhuollossa hoidetaan terveyttä ja pyritään ennaltaehkäisyyn, mikä on paljon tehokkaampaa kuin hoitaa vain jo ilmenneitä sairauksia. Erikoissairaanhoidossa sitten sen luonteesta johtuen ei enää käytetä diagnostisina menetelminä todennäköisyyksiä ja siis hypoteettis-deduktiivista hypoteesin testausmenetelmää. Erikoissairaanhoito pohjaa diagnostiikan perusteelliseen tietojen keruuseen ja massiivisiin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ja myös invasiivisiin tutkimuksiin. Perusterveydenhuolto ei pysty eikä ehdi laittaa tutkimusrumbaan, jossa selvitellään ihan kaikki mahdollinen, jokaista flunssapotilasta, koska muuten potilaita ei ehdittäisi hoitaa kuin murto-osa siitä mitä niitä tulee ja kustannuksetkin karkaisivat käsistä. Siis terveyskeskuksessa voidaan hyvin ensin sanoa, että seurataan 1-2 viikkoa ja katsotaan meneekö tauti ohi itsellään, jos menee niin hyvä, ja kyseessä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä virus, mutta varmuutta siitä ei saada, eikä tarvitakaan. Sitten jos 2 viikossa ei itsekseen parane, niin otetaan järkevästi suunnatut laboratoriokokeet eli nieluviljely, CRP ja verenkuva ja mahdollisesti joitakin perusteltuja virustestejä, esim. juuri mononukleoosi. Sitten näistä tulevien tulosten mukaan suunnataan hoito. Ellei selittävää löydy, niin voidaan laittaa lähete erikoissairaanhoitoon elektiivisesti, potilas voi odotella, että milloin pääsee erikoissairaanhoitoon, jos erikoislääkäri katsoo tarpeelliseksi potilaan sinne ottaa ylipäätään.

    Äänestä

  • Lääkäri 2 kirjoitti:

    No, eikö tuo ole täysin järkevä toimintamalli? Juuri näin perusterveydenhuollossa on tarkoitus toimia, siellä hoitostrategiat pohjaavat kaikki enemmän tai vähemmän todennäköisyyksiin, lue vaikka Duodecimin kirja "yleislääketiede" ja siitä erityisesti kohta "diagnostiset menetelmät".

    Perusterveydenhuolto toimii seulomona, joka seuloo hankalat ja vakavat erikoissairaanhoitoa vaativat taudit väestöstä. Lisäksi perusterveydenhuollolle kuuluu yleisten sairauksien hoito ja samaten myös ehkäisy, tuota viimeistä taas erikoissairaanhoito ei tee juuri lainkaan, erikoissairaanhoidossa hoidetaan käytännössä vain jo ilmennyttä sairautta, kun taas perusterveydenhuollossa hoidetaan terveyttä ja pyritään ennaltaehkäisyyn, mikä on paljon tehokkaampaa kuin hoitaa vain jo ilmenneitä sairauksia. Erikoissairaanhoidossa sitten sen luonteesta johtuen ei enää käytetä diagnostisina menetelminä todennäköisyyksiä ja siis hypoteettis-deduktiivista hypoteesin testausmenetelmää. Erikoissairaanhoito pohjaa diagnostiikan perusteelliseen tietojen keruuseen ja massiivisiin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ja myös invasiivisiin tutkimuksiin. Perusterveydenhuolto ei pysty eikä ehdi laittaa tutkimusrumbaan, jossa selvitellään ihan kaikki mahdollinen, jokaista flunssapotilasta, koska muuten potilaita ei ehdittäisi hoitaa kuin murto-osa siitä mitä niitä tulee ja kustannuksetkin karkaisivat käsistä. Siis terveyskeskuksessa voidaan hyvin ensin sanoa, että seurataan 1-2 viikkoa ja katsotaan meneekö tauti ohi itsellään, jos menee niin hyvä, ja kyseessä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä virus, mutta varmuutta siitä ei saada, eikä tarvitakaan. Sitten jos 2 viikossa ei itsekseen parane, niin otetaan järkevästi suunnatut laboratoriokokeet eli nieluviljely, CRP ja verenkuva ja mahdollisesti joitakin perusteltuja virustestejä, esim. juuri mononukleoosi. Sitten näistä tulevien tulosten mukaan suunnataan hoito. Ellei selittävää löydy, niin voidaan laittaa lähete erikoissairaanhoitoon elektiivisesti, potilas voi odotella, että milloin pääsee erikoissairaanhoitoon, jos erikoislääkäri katsoo tarpeelliseksi potilaan sinne ottaa ylipäätään.

    Oikeassa olet, mutta tarkoitus olikin välittää kysyjälle viesti, että hänen ei kannata ehkä olla niin kauhean huolisssaan, vaan voi rauhassa seurata oirettaan, ei niinkään arvostella perusterveydenhuoltoa joka joskus onkin arvauskeskus ;-). Se olisi juttu sinänsä, mutta ei palvele kysyjän tarpeitä. Taidat itse olla tk;ssa töissä kun noin provosoiduit. Nimim. niin kohta minäkin.

    Äänestä

  • Lääkäri 2 kirjoitti:

    No, eikö tuo ole täysin järkevä toimintamalli? Juuri näin perusterveydenhuollossa on tarkoitus toimia, siellä hoitostrategiat pohjaavat kaikki enemmän tai vähemmän todennäköisyyksiin, lue vaikka Duodecimin kirja "yleislääketiede" ja siitä erityisesti kohta "diagnostiset menetelmät".

    Perusterveydenhuolto toimii seulomona, joka seuloo hankalat ja vakavat erikoissairaanhoitoa vaativat taudit väestöstä. Lisäksi perusterveydenhuollolle kuuluu yleisten sairauksien hoito ja samaten myös ehkäisy, tuota viimeistä taas erikoissairaanhoito ei tee juuri lainkaan, erikoissairaanhoidossa hoidetaan käytännössä vain jo ilmennyttä sairautta, kun taas perusterveydenhuollossa hoidetaan terveyttä ja pyritään ennaltaehkäisyyn, mikä on paljon tehokkaampaa kuin hoitaa vain jo ilmenneitä sairauksia. Erikoissairaanhoidossa sitten sen luonteesta johtuen ei enää käytetä diagnostisina menetelminä todennäköisyyksiä ja siis hypoteettis-deduktiivista hypoteesin testausmenetelmää. Erikoissairaanhoito pohjaa diagnostiikan perusteelliseen tietojen keruuseen ja massiivisiin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ja myös invasiivisiin tutkimuksiin. Perusterveydenhuolto ei pysty eikä ehdi laittaa tutkimusrumbaan, jossa selvitellään ihan kaikki mahdollinen, jokaista flunssapotilasta, koska muuten potilaita ei ehdittäisi hoitaa kuin murto-osa siitä mitä niitä tulee ja kustannuksetkin karkaisivat käsistä. Siis terveyskeskuksessa voidaan hyvin ensin sanoa, että seurataan 1-2 viikkoa ja katsotaan meneekö tauti ohi itsellään, jos menee niin hyvä, ja kyseessä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä virus, mutta varmuutta siitä ei saada, eikä tarvitakaan. Sitten jos 2 viikossa ei itsekseen parane, niin otetaan järkevästi suunnatut laboratoriokokeet eli nieluviljely, CRP ja verenkuva ja mahdollisesti joitakin perusteltuja virustestejä, esim. juuri mononukleoosi. Sitten näistä tulevien tulosten mukaan suunnataan hoito. Ellei selittävää löydy, niin voidaan laittaa lähete erikoissairaanhoitoon elektiivisesti, potilas voi odotella, että milloin pääsee erikoissairaanhoitoon, jos erikoislääkäri katsoo tarpeelliseksi potilaan sinne ottaa ylipäätään.

    voiko tuon selkeemmin enää sanoa ;-). Täytyy sanoa että mull ainaki pyyhki näin suorittaja/toteuttajatason pulliaisena täysin yli hilseen. Mutta toivottavasti joku muu ymmärsi. HIENOLTA se ainaski kuulosti :0).

    Äänestä

  • Lääkäri 2 kirjoitti:

    No, eikö tuo ole täysin järkevä toimintamalli? Juuri näin perusterveydenhuollossa on tarkoitus toimia, siellä hoitostrategiat pohjaavat kaikki enemmän tai vähemmän todennäköisyyksiin, lue vaikka Duodecimin kirja "yleislääketiede" ja siitä erityisesti kohta "diagnostiset menetelmät".

    Perusterveydenhuolto toimii seulomona, joka seuloo hankalat ja vakavat erikoissairaanhoitoa vaativat taudit väestöstä. Lisäksi perusterveydenhuollolle kuuluu yleisten sairauksien hoito ja samaten myös ehkäisy, tuota viimeistä taas erikoissairaanhoito ei tee juuri lainkaan, erikoissairaanhoidossa hoidetaan käytännössä vain jo ilmennyttä sairautta, kun taas perusterveydenhuollossa hoidetaan terveyttä ja pyritään ennaltaehkäisyyn, mikä on paljon tehokkaampaa kuin hoitaa vain jo ilmenneitä sairauksia. Erikoissairaanhoidossa sitten sen luonteesta johtuen ei enää käytetä diagnostisina menetelminä todennäköisyyksiä ja siis hypoteettis-deduktiivista hypoteesin testausmenetelmää. Erikoissairaanhoito pohjaa diagnostiikan perusteelliseen tietojen keruuseen ja massiivisiin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ja myös invasiivisiin tutkimuksiin. Perusterveydenhuolto ei pysty eikä ehdi laittaa tutkimusrumbaan, jossa selvitellään ihan kaikki mahdollinen, jokaista flunssapotilasta, koska muuten potilaita ei ehdittäisi hoitaa kuin murto-osa siitä mitä niitä tulee ja kustannuksetkin karkaisivat käsistä. Siis terveyskeskuksessa voidaan hyvin ensin sanoa, että seurataan 1-2 viikkoa ja katsotaan meneekö tauti ohi itsellään, jos menee niin hyvä, ja kyseessä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä virus, mutta varmuutta siitä ei saada, eikä tarvitakaan. Sitten jos 2 viikossa ei itsekseen parane, niin otetaan järkevästi suunnatut laboratoriokokeet eli nieluviljely, CRP ja verenkuva ja mahdollisesti joitakin perusteltuja virustestejä, esim. juuri mononukleoosi. Sitten näistä tulevien tulosten mukaan suunnataan hoito. Ellei selittävää löydy, niin voidaan laittaa lähete erikoissairaanhoitoon elektiivisesti, potilas voi odotella, että milloin pääsee erikoissairaanhoitoon, jos erikoislääkäri katsoo tarpeelliseksi potilaan sinne ottaa ylipäätään.

    Kyllä! Juuri näin! Erityisen maltillinen ja selväjärkinen mielipide lääkäri 2:lla. Prikulleen ja tämälleen oikein. Hymyilevälle kirjoittajalle sanoisin, että suomalainen terveyskeskus on sellainen etu, jota ei äkkiarvaamatta ymmärrä johonkin Medicaidiin, Medicareen verrattuna, missä ensin tarkistetaan ja tutkitaan rahapussi, pankkitili ja varallisuus sen ehtona, että vaivalle lotkautetaan edes puolta korvaa. Tutkimisesta ja hoidosta puhumattakaan.

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    Kyllä! Juuri näin! Erityisen maltillinen ja selväjärkinen mielipide lääkäri 2:lla. Prikulleen ja tämälleen oikein. Hymyilevälle kirjoittajalle sanoisin, että suomalainen terveyskeskus on sellainen etu, jota ei äkkiarvaamatta ymmärrä johonkin Medicaidiin, Medicareen verrattuna, missä ensin tarkistetaan ja tutkitaan rahapussi, pankkitili ja varallisuus sen ehtona, että vaivalle lotkautetaan edes puolta korvaa. Tutkimisesta ja hoidosta puhumattakaan.

    ... ei voi kiistellä. Terveyskeskus oli joskus muinoin hyvä juttu ja toki jossain mielesä edelleen. Se vaan on nyt suuressa murroksessa, jossa toiminta tulee varmaankin muuttumaan ja aika näyttää hyvään vai huonoon suuntaan.Tällä menolla aikas tehotonta toimintaa. Ja tämä muutos taitaa olla pakon sanelema.

    Silti minä ainakin menen vaivoineni (siis jos kyse on muusta kuin antibioottireseptistä) mieluummin yksityiselle erikoislääkärille, jossa saan heti asiantuntevan arvion ja mahdollisesti lähetteen sitten jatkoja varten vaikka julkisen terv.huollon puolelle. Ei millään pahalla nuoria lääkäreitä kohtaan, mutta en kyllä kauheasti luota tuolla tk:ssa heidän ammattitaitoonsa.Myös lapseni vien erikoislääkärille, jos koen että jottai on pielessä, samoin omat vanhukseni. Ja myös maksan mieluusti siitä asiantuntevasta ja miellyttävästä palvelusta.

    Äänestä

  • Hymynaama2 kirjoitti:

    ... ei voi kiistellä. Terveyskeskus oli joskus muinoin hyvä juttu ja toki jossain mielesä edelleen. Se vaan on nyt suuressa murroksessa, jossa toiminta tulee varmaankin muuttumaan ja aika näyttää hyvään vai huonoon suuntaan.Tällä menolla aikas tehotonta toimintaa. Ja tämä muutos taitaa olla pakon sanelema.

    Silti minä ainakin menen vaivoineni (siis jos kyse on muusta kuin antibioottireseptistä) mieluummin yksityiselle erikoislääkärille, jossa saan heti asiantuntevan arvion ja mahdollisesti lähetteen sitten jatkoja varten vaikka julkisen terv.huollon puolelle. Ei millään pahalla nuoria lääkäreitä kohtaan, mutta en kyllä kauheasti luota tuolla tk:ssa heidän ammattitaitoonsa.Myös lapseni vien erikoislääkärille, jos koen että jottai on pielessä, samoin omat vanhukseni. Ja myös maksan mieluusti siitä asiantuntevasta ja miellyttävästä palvelusta.

    >yksityiselle erikoislääkärille, jossa saan heti asiantuntevan arvion

    ...kumpa vain tietäisit...

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    >yksityiselle erikoislääkärille, jossa saan heti asiantuntevan arvion

    ...kumpa vain tietäisit...

    elämäntarinoita on useita, mutta ainakin minun kokemukseni tähän asti ovat pelkkää plussaa. Siis ne vähän mitä on.

    Terveyskeskuksiin pitää mennä suurin piirtein ambulsnssilla jalat edella ennen kuin saa tutkimuksia tai hoitoa. Mutta se kai on tarkoituskin, sillä ajetaan ihmiset käyttämään yksityisiä palveluja?

    Äänestä

  • kokemuksia ja kirjoitti:

    elämäntarinoita on useita, mutta ainakin minun kokemukseni tähän asti ovat pelkkää plussaa. Siis ne vähän mitä on.

    Terveyskeskuksiin pitää mennä suurin piirtein ambulsnssilla jalat edella ennen kuin saa tutkimuksia tai hoitoa. Mutta se kai on tarkoituskin, sillä ajetaan ihmiset käyttämään yksityisiä palveluja?

    Yksityispuolella hoidetaan vain ns. matalan riskin potilaita eikä yhtään mitään hoitoon liittyvää turvaa ole. Mikäli potilas valitsee itse lääkärin ns. pikkuvaivoissa (ns. ei henkeä uhkaavat vaivat [vaivasta johtuva harmi on eri asia] poislukien esim. lähetteellä ja hoitotakuuna ostettavat palvelut esim. ortopediset tai sydäninvasiiviset palvelut), lääkäri tarkastelee usein oireita vain oman spesialiteettinsa puitteissa. Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta, eikä siihen välttämättä ole ambitioitakaan tai henkilökohtaisia taloudellisia vaikuttimia. Aina ei aikaa varaavan diagnoosiarvailu satu oikeaan, olen kovin pahoillani.

    Useimmat terveyskeskuksissa työskentelevät seniorit ovat sekä erikoislääkäreitä (yleislääketiede) että heillä on erittäin luja pitkä kliininen kokemus sairauksista ja niiden hoidosta tai perusterveydenhuolto tarjoaa usein myös erikoislääkärin palveluja. Konsultaatiotoiminta toimii notkeasti. Se on myös kiinni siitä kuinka palveluja käyttää. Päivystysluukku ei aina ole oikea tapa.

    Pohjoismainen palvelujen organisointi tai yksityisten palvelujen tarjoaminen angloamerikkalaiseen tapaan on vain muutamia tapoja terveydenhuollon palveluiden organisoinnista. Mikset ehdota Välimeren järjestelmää taikka Saksan kotiin saapuvaa omalääkärijärjestelmän laajempaa käyttöönottoa ja kokeilua?

    Pohjoismainen terveyskeskustyö on erittäin kunnioitettavaa ja monialaista osaamista ja taitoa vaativaa työtä.

    Mukava, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä.

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    Yksityispuolella hoidetaan vain ns. matalan riskin potilaita eikä yhtään mitään hoitoon liittyvää turvaa ole. Mikäli potilas valitsee itse lääkärin ns. pikkuvaivoissa (ns. ei henkeä uhkaavat vaivat [vaivasta johtuva harmi on eri asia] poislukien esim. lähetteellä ja hoitotakuuna ostettavat palvelut esim. ortopediset tai sydäninvasiiviset palvelut), lääkäri tarkastelee usein oireita vain oman spesialiteettinsa puitteissa. Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta, eikä siihen välttämättä ole ambitioitakaan tai henkilökohtaisia taloudellisia vaikuttimia. Aina ei aikaa varaavan diagnoosiarvailu satu oikeaan, olen kovin pahoillani.

    Useimmat terveyskeskuksissa työskentelevät seniorit ovat sekä erikoislääkäreitä (yleislääketiede) että heillä on erittäin luja pitkä kliininen kokemus sairauksista ja niiden hoidosta tai perusterveydenhuolto tarjoaa usein myös erikoislääkärin palveluja. Konsultaatiotoiminta toimii notkeasti. Se on myös kiinni siitä kuinka palveluja käyttää. Päivystysluukku ei aina ole oikea tapa.

    Pohjoismainen palvelujen organisointi tai yksityisten palvelujen tarjoaminen angloamerikkalaiseen tapaan on vain muutamia tapoja terveydenhuollon palveluiden organisoinnista. Mikset ehdota Välimeren järjestelmää taikka Saksan kotiin saapuvaa omalääkärijärjestelmän laajempaa käyttöönottoa ja kokeilua?

    Pohjoismainen terveyskeskustyö on erittäin kunnioitettavaa ja monialaista osaamista ja taitoa vaativaa työtä.

    Mukava, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä.

    Jäi vielä kertomatta, että matala riski tarkoittaa usein matalaa laatua. Olen tästäkin puolestasi pahoillani. Perusterveydenhuolto ei valikoi riskien perusteella potilaitaan, vaan suurin osa potilaista ohjautuu sinne alkuselvittelyihin. Siksi myös laadusta on pidettävä huoli. Laatua voidaan arvoida usein eri indikaattorein ja mittarein ja esim. antibioottireseptin saamisen vaivattomuus ei suinkaan ole koko hoidon laadun totaali mittari. Sinulla ovat eri laatumittarit hoidon suhteen, toisilla toiset.

    Toiseksi, oletko seurannut antibioottimääräysten vuosittaista lukumäärää ja sen kasvua? Oletko seurannut multiresistenttien mikrobien määrän kasvua? Mikäli antibiootit vapautettaisiin tosi vaivattomasti ruokakauppoihin, voisimme saman tien räjäyttää biologisen aseen ja toivottaa satoja vuosia sitten laajasti kansaa väestöä, naapureita, isiä, äitejä ja lapsia surmanneet taudit avosylin takaisin pariimme raivomaan. Mieti vielä sitä laadukkaan hoidon kriteeriäsi.

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    Yksityispuolella hoidetaan vain ns. matalan riskin potilaita eikä yhtään mitään hoitoon liittyvää turvaa ole. Mikäli potilas valitsee itse lääkärin ns. pikkuvaivoissa (ns. ei henkeä uhkaavat vaivat [vaivasta johtuva harmi on eri asia] poislukien esim. lähetteellä ja hoitotakuuna ostettavat palvelut esim. ortopediset tai sydäninvasiiviset palvelut), lääkäri tarkastelee usein oireita vain oman spesialiteettinsa puitteissa. Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta, eikä siihen välttämättä ole ambitioitakaan tai henkilökohtaisia taloudellisia vaikuttimia. Aina ei aikaa varaavan diagnoosiarvailu satu oikeaan, olen kovin pahoillani.

    Useimmat terveyskeskuksissa työskentelevät seniorit ovat sekä erikoislääkäreitä (yleislääketiede) että heillä on erittäin luja pitkä kliininen kokemus sairauksista ja niiden hoidosta tai perusterveydenhuolto tarjoaa usein myös erikoislääkärin palveluja. Konsultaatiotoiminta toimii notkeasti. Se on myös kiinni siitä kuinka palveluja käyttää. Päivystysluukku ei aina ole oikea tapa.

    Pohjoismainen palvelujen organisointi tai yksityisten palvelujen tarjoaminen angloamerikkalaiseen tapaan on vain muutamia tapoja terveydenhuollon palveluiden organisoinnista. Mikset ehdota Välimeren järjestelmää taikka Saksan kotiin saapuvaa omalääkärijärjestelmän laajempaa käyttöönottoa ja kokeilua?

    Pohjoismainen terveyskeskustyö on erittäin kunnioitettavaa ja monialaista osaamista ja taitoa vaativaa työtä.

    Mukava, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä.

    " Aina ei aikaa varaavan diagnoosiarvailu satu oikeaan, olen kovin pahoillani."

    Kuten ei myöskään terveyskeskuksessa, jossa niille niin kokeneille "hyvämaineisille" erikoislääkärille ei edes saa aikoja. Siis ajanvarauksella. Ehkä kuitenkin yksityisen puolen erikoislääkäri (ja onhan niitä yksityisvastaanotoillakin yleislääketieteeseen erikoistuneita )omaa ehkä erioislääkärinä jonkin näköistä silmää enemmän kuin uransa alussa oleva.Ja kuka tomppeli se nyt sokeana uskoo heidänkään arviointia. Mutta kun johonkin on uskottava ja luotettava jos apua meinaa saada, niin mieluummin sitten yksityiselle erikoislääkärille tilanteen arvioon ja sieltä sitten tarvitaessa julkisen terv.huollon puolelle lähetteellä.

    " Konsultaatiotoiminta toimii notkeasti."
    Ai toimiiko :-).

    "Se on myös kiinni siitä kuinka palveluja käyttää. Päivystysluukku ei aina ole oikea tapa."

    Nimenomaan. Jos haluat jotai saada ni elä mene päivystysaikana jos ei ole henki kyseessä.

    " Mikset ehdota Välimeren järjestelmää taikka Saksan kotiin saapuvaa omalääkärijärjestelmän laajempaa käyttöönottoa ja kokeilua?

    Miten mä ny semmosta menisin esittämään josta minä en mittää tiiä :-). Tietäsin ja hyväksi havaitsisin ni toki heti esittäisin.

    "Pohjoismainen terveyskeskustyö on erittäin kunnioitettavaa ja monialaista osaamista ja taitoa vaativaa työtä."

    Siinä olemme pääpiirteittäin samaa mieltä. Miksihän sitten se kunnioitus ja ammattitaitovaatimukset ei näy työntekijöisden palkoissa.Ja miksi kukaan joka kykenee vielä "hanttiin laittamaan" ei millää haluaisi lähteä terveyskeskuksen vuodeosastolle, koska se on se vihoviimenen paikka, johon laitetaan vaan kuolemaan ;-).

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    Jäi vielä kertomatta, että matala riski tarkoittaa usein matalaa laatua. Olen tästäkin puolestasi pahoillani. Perusterveydenhuolto ei valikoi riskien perusteella potilaitaan, vaan suurin osa potilaista ohjautuu sinne alkuselvittelyihin. Siksi myös laadusta on pidettävä huoli. Laatua voidaan arvoida usein eri indikaattorein ja mittarein ja esim. antibioottireseptin saamisen vaivattomuus ei suinkaan ole koko hoidon laadun totaali mittari. Sinulla ovat eri laatumittarit hoidon suhteen, toisilla toiset.

    Toiseksi, oletko seurannut antibioottimääräysten vuosittaista lukumäärää ja sen kasvua? Oletko seurannut multiresistenttien mikrobien määrän kasvua? Mikäli antibiootit vapautettaisiin tosi vaivattomasti ruokakauppoihin, voisimme saman tien räjäyttää biologisen aseen ja toivottaa satoja vuosia sitten laajasti kansaa väestöä, naapureita, isiä, äitejä ja lapsia surmanneet taudit avosylin takaisin pariimme raivomaan. Mieti vielä sitä laadukkaan hoidon kriteeriäsi.

    En kai minä nyt sitä tarkoittanut että joku antibioottireseptin saaminen olisi joku laatumittari. Otin tuon reseptiasian esille ainoastaan siinä mielessä, että se on ainoa asia jonka terveyskeskuksesta tarvitsen kun mulla ei ole itsellä oikeutta reseptejä kirjoittaa :-).Muuten mulla on pikkasen semmonen käsitys että kun usea terveysasema kärsii lääkäripulasta, siinä kärsii myös alkuselvittelyt vaivasi suhteen.Siis resurssipula haittaa terveyskeskusten tehokasta seulontatyötä.

    "Mikäli antibiootit vapautettaisiin tosi vaivattomasti ruokakauppoihin, voisimme saman tien räjäyttää biologisen aseen ja toivottaa satoja vuosia sitten laajasti kansaa väestöä, naapureita, isiä, äitejä ja lapsia surmanneet taudit avosylin takaisin pariimme raivomaan. "

    Juu tuossa olen kanssasi samaa mieltä. Mutta riittääkö se että ne Suomessa ovat reseptien takana? Kyllä tänään suomalaisetkin osaavat hamstrata antibioottinsa etelän lomakohteiden maitokauppojen hyllyltä.

    "Mieti vielä sitä laadukkaan hoidon kriteeriäsi.

    Nii, mikä se taas summielestä olikaa :-).

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    Yksityispuolella hoidetaan vain ns. matalan riskin potilaita eikä yhtään mitään hoitoon liittyvää turvaa ole. Mikäli potilas valitsee itse lääkärin ns. pikkuvaivoissa (ns. ei henkeä uhkaavat vaivat [vaivasta johtuva harmi on eri asia] poislukien esim. lähetteellä ja hoitotakuuna ostettavat palvelut esim. ortopediset tai sydäninvasiiviset palvelut), lääkäri tarkastelee usein oireita vain oman spesialiteettinsa puitteissa. Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta, eikä siihen välttämättä ole ambitioitakaan tai henkilökohtaisia taloudellisia vaikuttimia. Aina ei aikaa varaavan diagnoosiarvailu satu oikeaan, olen kovin pahoillani.

    Useimmat terveyskeskuksissa työskentelevät seniorit ovat sekä erikoislääkäreitä (yleislääketiede) että heillä on erittäin luja pitkä kliininen kokemus sairauksista ja niiden hoidosta tai perusterveydenhuolto tarjoaa usein myös erikoislääkärin palveluja. Konsultaatiotoiminta toimii notkeasti. Se on myös kiinni siitä kuinka palveluja käyttää. Päivystysluukku ei aina ole oikea tapa.

    Pohjoismainen palvelujen organisointi tai yksityisten palvelujen tarjoaminen angloamerikkalaiseen tapaan on vain muutamia tapoja terveydenhuollon palveluiden organisoinnista. Mikset ehdota Välimeren järjestelmää taikka Saksan kotiin saapuvaa omalääkärijärjestelmän laajempaa käyttöönottoa ja kokeilua?

    Pohjoismainen terveyskeskustyö on erittäin kunnioitettavaa ja monialaista osaamista ja taitoa vaativaa työtä.

    Mukava, että kokemuksesi ovat olleet myönteisiä.

    "Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta,"

    Väitätkö että jos menet terveyskeskukseen valittamaan esim polvikipua niin sinut tutkitaan laajemmalti. Kyllä mulla on semmonen käsitys että siellä hoidetaan vain ja ainoastaan se vaiva mitä valitat. En kai minä odotakkaan että yvo:lla mulle polvikivun takia tehtäsiin joku kokovartalomagneetti. Jos ei ny sitte epäillä että polvessa on joku metastaasi, jota voi olla muuallaki luustossa.

    Äänestä

  • kakkonen kirjoitti:

    "Kaikki muu saattaa jäädä tutkimatta,"

    Väitätkö että jos menet terveyskeskukseen valittamaan esim polvikipua niin sinut tutkitaan laajemmalti. Kyllä mulla on semmonen käsitys että siellä hoidetaan vain ja ainoastaan se vaiva mitä valitat. En kai minä odotakkaan että yvo:lla mulle polvikivun takia tehtäsiin joku kokovartalomagneetti. Jos ei ny sitte epäillä että polvessa on joku metastaasi, jota voi olla muuallaki luustossa.

    >polvikipua


    Kuka sinua hoitaisi tarkoituksenmukaisimmin?
    - reumatologi
    - nefrologi
    - infektiolääkäri
    - ortopedi
    - fysiatri
    - keuhkolääkäri (sarkoidoosi)
    - lääkintävoimistelija
    - naprapaatti
    - kiropraktikko

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    >polvikipua


    Kuka sinua hoitaisi tarkoituksenmukaisimmin?
    - reumatologi
    - nefrologi
    - infektiolääkäri
    - ortopedi
    - fysiatri
    - keuhkolääkäri (sarkoidoosi)
    - lääkintävoimistelija
    - naprapaatti
    - kiropraktikko

    aloitettava. Ihan sama vaikka ortopedi kunhan ei opetteleva tk lääkäri joka laittaa ensimmäisenä polveen kortisonia ja käskee seurata kaksi viikkoa. Ilman mitää lisätutkimuksia.

    Lisäksi vielä tuosta tk:n tehottomuudesta. On esim. tämmönen parikymppinen sälli, jolla on koulusta poissaoloja lähes viikottain painottuen lähinnä alkuviikkoon. Hän käy lekurilla suunnilleen kerran viikoassa apämääräisten oireiden vuoksi. On pientä kurkkukipua, heikotusta, huimausta. Oikein ei saa otetta mistä on kyse.Peruasverikokeet on otettu, niissä ei mitää. Eikö tohtorin päässä pitäisi jotai liikahtaa, et vois vaikka tarkemmin paneutua siihen missä vika piilee. Mutta kun ei. Saiarslomatodistus viikoksi, jos olisit töissä, työnantaja ei edes hyväksyisi moista syytä poissaolon perusteeksi.

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    >polvikipua


    Kuka sinua hoitaisi tarkoituksenmukaisimmin?
    - reumatologi
    - nefrologi
    - infektiolääkäri
    - ortopedi
    - fysiatri
    - keuhkolääkäri (sarkoidoosi)
    - lääkintävoimistelija
    - naprapaatti
    - kiropraktikko

    ....Jos mä olen loukannut polveni ni ei kyllä ekaksi tule mieleen mennä sitä keuhkolääkärille näyttämää :-).

    Äänestä

  • se on kirjoitti:

    aloitettava. Ihan sama vaikka ortopedi kunhan ei opetteleva tk lääkäri joka laittaa ensimmäisenä polveen kortisonia ja käskee seurata kaksi viikkoa. Ilman mitää lisätutkimuksia.

    Lisäksi vielä tuosta tk:n tehottomuudesta. On esim. tämmönen parikymppinen sälli, jolla on koulusta poissaoloja lähes viikottain painottuen lähinnä alkuviikkoon. Hän käy lekurilla suunnilleen kerran viikoassa apämääräisten oireiden vuoksi. On pientä kurkkukipua, heikotusta, huimausta. Oikein ei saa otetta mistä on kyse.Peruasverikokeet on otettu, niissä ei mitää. Eikö tohtorin päässä pitäisi jotai liikahtaa, et vois vaikka tarkemmin paneutua siihen missä vika piilee. Mutta kun ei. Saiarslomatodistus viikoksi, jos olisit töissä, työnantaja ei edes hyväksyisi moista syytä poissaolon perusteeksi.

    ovat pahimmillaan alkuviikosta ja siihenkin on syynsä. Useimmat oppilaitokset säätävät ilmastointiaan viikonlopuksi, joko vähän pienemmälle tai kokonaan kiinni. Kyllä se on valitettavaa, ettei kokonaisuutta huomata, jos viikosta toiseen aina alkuviikosta on päänsärkyä, pahoinvointia, mahakipuja, mutta annas olla, jos menetkin, vaikka sairauden vuoksi oppilaitokseen vasta viikon puolivälissä, niin säästyt edellä mainitulta tuskalta. Ja mahakipujen syyksi etsitään poikkeuksetta jotain maito-ongelmia tai helicobakteeria, mutta ei huomata sitä, että lomilla tai vapaapäivinä ei sitä mahakipuakaan ole, jos se siis johtuisi jostain sairaudesta, niin kai se nyt vaivaisi koko ajan riippumatta viikonpäivästä.

    Äänestä

  • wieläpä kirjoitti:

    ....Jos mä olen loukannut polveni ni ei kyllä ekaksi tule mieleen mennä sitä keuhkolääkärille näyttämää :-).

    loukannut polveni

    Annoit puutteellisen anamneesin. Mainitsit vain polvikivun. Et mainnut, että takana on trauma tai vaikkapa laskettelureissu. Jos mainitsisit yskän ja kuumeen, voisin ajatella kysessä olevan reaktiivisen artriitin. Kuten huomaat, samaa oiretta ei hoideta aina samalla tavalla. Se on kuin ottaisi aina buranaa ummetukseen ja kolotukseen. Jos näin yksinkertaista olisi, toivottaisin sinut oitis tervetulleeksi työhön.

    Äänestä

  • juuri koululaisilla tai opi... kirjoitti:

    ovat pahimmillaan alkuviikosta ja siihenkin on syynsä. Useimmat oppilaitokset säätävät ilmastointiaan viikonlopuksi, joko vähän pienemmälle tai kokonaan kiinni. Kyllä se on valitettavaa, ettei kokonaisuutta huomata, jos viikosta toiseen aina alkuviikosta on päänsärkyä, pahoinvointia, mahakipuja, mutta annas olla, jos menetkin, vaikka sairauden vuoksi oppilaitokseen vasta viikon puolivälissä, niin säästyt edellä mainitulta tuskalta. Ja mahakipujen syyksi etsitään poikkeuksetta jotain maito-ongelmia tai helicobakteeria, mutta ei huomata sitä, että lomilla tai vapaapäivinä ei sitä mahakipuakaan ole, jos se siis johtuisi jostain sairaudesta, niin kai se nyt vaivaisi koko ajan riippumatta viikonpäivästä.

    kotona jos poissaolot ovt ns. maanantai-poissaoloja? Eli maanantaina ei pystytä em. oireideen vuoksi kouluun.Ja tämä sama ongelma on esiintynyt jo useita vuosia riippumatta asunnosta tai koulusta.

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    loukannut polveni

    Annoit puutteellisen anamneesin. Mainitsit vain polvikivun. Et mainnut, että takana on trauma tai vaikkapa laskettelureissu. Jos mainitsisit yskän ja kuumeen, voisin ajatella kysessä olevan reaktiivisen artriitin. Kuten huomaat, samaa oiretta ei hoideta aina samalla tavalla. Se on kuin ottaisi aina buranaa ummetukseen ja kolotukseen. Jos näin yksinkertaista olisi, toivottaisin sinut oitis tervetulleeksi työhön.

    "Annoit puutteellisen anamneesin."

    Nii ja sulla oli heti vastaus puutteellisen anamneesin pohjalta :-).

    Äänestä

  • booky kirjoitti:

    loukannut polveni

    Annoit puutteellisen anamneesin. Mainitsit vain polvikivun. Et mainnut, että takana on trauma tai vaikkapa laskettelureissu. Jos mainitsisit yskän ja kuumeen, voisin ajatella kysessä olevan reaktiivisen artriitin. Kuten huomaat, samaa oiretta ei hoideta aina samalla tavalla. Se on kuin ottaisi aina buranaa ummetukseen ja kolotukseen. Jos näin yksinkertaista olisi, toivottaisin sinut oitis tervetulleeksi työhön.

    "toivottaisin sinut oitis tervetulleeksi työhön."

    Ai mihin? Jakamaan samaa lääkettä liukuhihnalta ummetukseen ja kolotukseen. Kiitos mutta ei kiitos. Minä teen tällä hetkellä huomattavasti monipuolisempaa työtä :-).Minäkin pystyn parempaan kuin liukuhihnatyöhön. Osaan jopa ajatella ja tehdä johtopäätösiä ihan itsenäisesti ja aika usein jopa onnistuneesti. Nooo, väliin kyllä vähän heittää sivuraiteille ja arviointikyky pettää mutta noin niin kuin pääasiassa ihan yes.

    Jos mä olisin yrittäjä, en kyllä ihan noilla perusteilla ottaisi työntkijää. Vähän kyllä tsekkaisin monipuolisdemmin :-).

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


myy4546 kirjoitti:

En tiedä kuuluuko tää tänne. Mut kokeillaan..

Eli mulle on ilmennyt nyt kivuntunnetta kaularauhasissa. Ne on kipeät ja ovat kosketusarat. Lämpöä on n. 37,2 astetta koko ajan.

Kurkku ei ole kipeä. Enkä muutenkaan oo kipee. Mitähän tää vois olla..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu