HT veneen tuulilasi etuosan korottaminen

Hartsi on yleisnimitys monille erilaisille keinotekoisille aineille. Alunperin nimi tulee luonnon hartsista jolla esim. käsiteltiin faaraoiden käärinliinat, taisi olla peräisin pihkasta.

Kun ensimmäiset ihmisen tekemät "hartsit" keksittiin, niin joku keksi ottaa käyttöön ton "resin" sanan josta suomennos "hartsi" on tullut käyttöön. Resin sanaa käytetään yleisesti sekä kertamuovien nestemäisistä ( tahmeita kuten juokseva pihka) hartseista , että myös kestomuoveista ( esim. ämpärimuovi).

Kertamuovin "hartsi" on jo itsessään polymeeri, mutta kestomuoveihin verrattuna muodostuu hyvin lyhyistä polymeeriketjuista.

Kun kertamuovin "hartsiin" lisätään kovetetta, saa kovete aikaan kemiallisen reaktion joko käynnistämällä reaktion kuten tavallisessa "lasikuituhartsissa" eli paremminkin polyesterihartsissa, jossa kovettaja ei juuri ota osaa reaktioon vaan ainoastaan käynnistää sen, jolloin hartsi reagoi keskenänsä ( itse asiassa hartsin styreeni liuotin polymeroituu ja muodostaa ketjuja hartsin esipolymeerin ketjujen kanssa).

2-k systeemeissä kovetin ei oikeastaan ole "kovetin" siinä missä polyesterin katalyyttikovetin, vaan tässä tapauksessa "kovetteen" molekyylit reagoivat hartsin molekyylien kanssa muodostaen yhteisen makromolekyylin.

Hartsien molekyylirakenteesta riippuen kertamuovin molekyylirakenne voi olla verkkomainen ; vähän verkkoa - elastinen materiaali; paljon tiuhaa verkkoa , kuten epoksissa muodostaa lujan ja huonosti esim. kosteutta läpäisevän muovin.


Kun muovin sekaan sekoitetaan lasikuitua , joka on ihan oikeaa lasia, mutta erittäin ohuiksi säikeiksi tehtyä ( näitä yksittäisiä pitkiä säikeitä kutsutaan kuiduiksi) - syntyy lasikuitulujitemuovi.

Lasikuitua ( ja muita lujitekuituja) voidaan käyttää sekä kertamuovien, että kestomuovien kanssa.

Tavallisin lujitemuovi on halvoissa ( heh) veneissä käytetty lasikuitulujitettu polyesteri; muita vaihtoehtoja hartseiksi ovat mm. vinyyliesteri, epoksit ( näitäkin on liuta erilaisia), polyuretaanit ( n. 2 miljoonaa erilaista sekoitusta) , fenolihartsit, ja polyimidit - joista viimeistä käytetään lento- ja avaruustekniikassa koska kestää lyhytaikaisesti jopa 600 asteen lämpötilaa.

Kuitulujitteena lasikuitu on tavallisin, sitäkin tosin löytyy eri laatuja, muistaakseni S, E, ja C-lasia ; kaikki tuntevat myös hiilikuidun, aramidit ( Kevlar, Nomex, vectra jne. ), UHMWLPE, puukuitu, pellava ja muut kasvikuidut, SiC, boorikuitu, jne.

Periaatteena on että kallista ei kannata pilata halvalla ( tai ainakaan huonolla) , niimpä lasi-polyesteri on tavallinen yhdistelmä, ja hiilikuitu-epoksi samoin.

Kopin jatkon veneeseen voi tehdä hyvin kotimaisesta koivuvaneristakin , kun sen käsittelee epoksilla kauttaaltaan jotta ei ime kosteutta ja sitten homehdu - toisaalta siihen voi ensin imeyttää homeenestoainetta ja sitten käsitellä polyesterilläkin.

Filmivaneri on filmivaneria , silläkin paikkansa, mutta ei veneenrakennuksessa, koska filmipintaan ei mikään tartu kunnolla, vaan se on aina hiottava puulle.

Kaikki vedenkestävästi liimattu vaneri on ns. vesivaneria , ja kaikki(?) kotimainen vaneri on filmiliimattua vedenkestävää vaneria.

Kopin voi myös tehdä jalopuuvanerista, esim. mahonki, tai mahonkipintaisesta vanerista , ja sen voi pinnoittaa epoksilla ja lasikuitukankaalla, joka muodostaa läpinäkyvän ( melkein näkymätön) pinnan , jonka voi sitten lakata 2-k PU lakalla ( UV suojattua) ...


aiheista on kirjoitettu kirjoja .. itsellä tullut opiskeltua ammattiin.

Voi siihen tulla jos oikeen kännipäissään murjasee, laita siihen yläreunaan vaikka jostain jalopuusta tukilista kiertämään.
Ja onhan se kivamman näkönenkin kun siinä on joku lista.

Tuskin se niin kovin taipuu ettei polyesteri tai epoksi sitä kestäisi. Mutta kannattaahan siitä sen verran tukeva tehdä että kestää nojata ja aallon kaatua päälle.