kun ruvetaan siipan kanssa virittelemään hellaan tulta ja ajatuksena olisi tehdä kaalikeittoa näin pakkasella. Mikä se olisi hyvä neuvo, että keitetyn kaalen haju ei leviäisi pitkin pirttiä - muu kuin liesituuletin? Mikä neutralisoi hajun?
Nyt olis hyvät neuvot tarpeeseen,
desavuu
12950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuoreena.
Vain sillo on vitamiinit kunnossa.
Keittämällä häviää kaalesta kaikki terveellinen.
kaalin, eikä kaalen. Meniko kaaliin? Vertaa sana maali(maalin )
Äikänkoe on eri osotteessa.
Jos kerran kaalisoppaa aikoo tehdä tuoksahtaahan se tietenkin. Mitäs sillä on väliä. Vitamiinit ovat tallessa vaikka keittämällä. Paras mahdollinen laihdustusruoka ja varmasti terveellinen. Välttääpä syömästä liikaa ja epäterveellisiä ruokia. Suosittelen kaalikeitoksia kaikille joilla navan ympärysmitta on yli 90. Eiku hoikistummaan vaan!
eikä hajuhaittoja liiemmin tullut, kun hellan pahus tupsautti savut sisälle ja jouduttiin siipan kanssa vähän tuulettaan. Matalapainetta lienee sen verran ollut eilissäpäivänä.
Halpaa ja hyvää ruokaa tuo kaalikeitto, ja sopii mainiosta laihdutusruuaksi sitä tarvitseville.
Keitän sen ns. painekattilassa.
Ostin sen 80 luvulla, vetoisuudeltaan 10 l varustettu lämpömittarilla ja tiukasti kiiniruuvattavalla kannella. Ei tule tuoksuja, eikä hajuja, joskin varovainen sen kanssa pitää olla, liika kuumentaminen ei ole hyväksi.
Joskaan räjähdysvaaraa ei kuitenkaan ole, koska siitä pitää huolen varoventtiili, ei kylläkään kertaakaan ole auennut. Saapi lainata, jos tahtoo.
että kaalikeitto pitää keittää ilman kantta, niin se olisi vähemmän ilmavaivoja aiheuttavaa. Johonkin kaalen ongelmaan tarjottiin persiljaa, en muista oliko se haju vai mikä
myynnissä Sokkarilla? Tähän hätään ei ehdi touhuta, mutta ensi kerraksi.
Aikoinaan Neuvostoliitosta. (en oo kommari) ne kun siellä touhuaa sen kaalen kans vielä paljo enempi ku me.
En oo missään aikasemmin nähny tällasta, kerran joku sano mulle ettei tuommosta varmasti sais suomessa myydäkkään, vaan hyvin on pelittäny.
Sulla tuossa tuo aikasempi juttu ei oikein "purru" lyhyeksi jääp tämännii.
koska haen yhtä hyvää neuvoa, jota ei vielä ole tullut - nähtäväksi jää.
Ja muuten mahtavat "kokki kolmoset" olla vielä työelämässä.
painekattilat olivat muotia Suomessakin, yleensä olivat ALU-merkkisiä. Meillekin ostettiin sellainen ja käytettiin muutamia vuosia. Kannen reunat kolhiintuivat vähitellen niin, ettei se pitänyt enää painetta, jonka jälkeen sitä saattoi käyttää tavallisena 10 l. kattilana. Painekattilan kansi kiinnitettiin vahvalla jousella, joka toimi samalla paineentasaajana; kansi myötäili ja tuhahteli, jos ylipainetta alkoi tulla liikaa.
60-luku (ehkä seuraavakin) oli alumiinin aikaa. Alumiinikattilat olivat silloin yleisimpia. Teräspohjaisena se oli kalliimpi, mutta kuumensi paremmin keittolevyllä. Teräskattilat olivat kallis ylellisyys. Alumiininen oli senaikainen MehuMaijakin, jolla mehustettiin happamiakin marjoja.
Nykyisin alumiiniset keittoastiat on tuomittu epäterveellisiksi. Ei tarvitsisi meidän kerätä kovin paljon ko. metallia kehoomme.
syötyä "parempiin suihin", kun ei vieraitakaan käynyt. Pakkaseenkin tuli säästettyä.
Kaipaamaan jäin edelleen hyviä neuvoja hajun poistamiseksi, mutta ehkä aika ei ollut otollinen. Pitänee palata "astialle" myöhemmin.