Paljon julkisuutta saanut kuunari Koivisto näyttää tulleen matkansa päähän. En ota kantaa tapahtumien yksityiskohtiin, joita en tunne, ja joita käsitteleviä keskusteluja näyttää löytyvän sieltä täältä. Sen sijaan esitän yleisen väitteen, että kunnat ja valtio eivät yleisesti ottaen ole kovin myötämielisiä vanhoille laivoille ja yrityksille säilyttää niitä.
Suurella yleisöllä on todennäköisesti erilainen käsitys valtion ja kuntien roolista, koska suuren yleisön tiedot perustuvat tiedotusvälineiden kertomuksiin merimuseosta, asioita käsittelevistä toimikunnista, muutamasta museolaivasta ja perinnelaivoille myönnetyistä avustuksista. Tämä kaikki on vain pintaa.
Kunnilla ja kaupungeilla näyttää olevan taipumus hävittää tai ainakin kohdella huonosti vanhoja laivoja. Esimerkkejä on paljon. Yksi näkyvimmistä on ollut höyrylaiva Pohjola Tampereella.
Varustamo, jossa Tampereen kaupunki on pääomistaja, antoi höyrylaiva Pohjolan ränsistyä, vaikka laivan säilyttäminen ei olisi vaatinut kuin maihin nostamisen, koneen ja kattilan suojaamisen ruosteelta sekä aluksen peittämisen jollakin sadetta pitävällä rakennelmalla. Kustannukset olisivat olleet samaa luokkaa kuin mitä maksaa jonkin puistopläntin ja istutuksen hoitaminen kaupungissa. Tämän tyyppisiin kohteisiin Tampereen kaupungilla riittää yllin kyllin rahaa.
Höyrylaiva Pohjolan pääseminen rappiolle ei johtunut rahapulasta, vaan se johtui siitä, että tietoisesti päätettiin antaa aluksen tuhoutua. Koska monet tahot huomauttivat vuosien varrella aluksen huonosta kunnosta ja ehdottivat jotain tehtävän, yhtiön ja kaupungin johto ei voi puolustautua sillä, ettei se muka tiennyt asiasta, tai että se ei ollut tarkoitus antaa aluksen rappeutua.
Vertailun vuoksi: Jos ihminen näkee tulipalon eikä sammuta sitä, vaikka muut pyytävät, ja vaikka hänellä on kädessään paloruisku, jolla palo sammuisi, kyllä silloin voidaan sanoa, että ruiskun pitelijä antaa tahallaan talon palaa eli käytännössä polttaa sen.
Näin kävi Pohjolalle. Se tuhottiin tahallaan ja täysin tietoisena siitä, mitä on tapahtumassa.
Sama mikä tapahtui Tampereella höyrylaiva Pohjolalle, tapahtui pienemmässä mittakaavassa Suonenjoella tervahöyry Ahdille.
Alan harrastajat nostivat 1990-luvulla suurella vaivalla järven pohjasta vanhan tervahöyry Ahdin. Alukselle suunniteltiin erilaisia käyttötarkoituksia sen mukaan, kuinka paljon varoja olisi käytettävissä. Kallein vaihtoehto oli aluksen täydellinen uudelleen rakentaminen liikkuvaksi höyrylaivaksi. Halvin vaihtoehto puolestaan olisi ollut laivan kattaminen sadetta pitäväksi ja muuttaminen maalla olevaksi rantakahvilaksi ja näyttelytilaksi. Alus olisi ollut eräänlainen vanhojen aikojen muistomerkki suunnitellun Savon kanavan suulla.
Suonenjoen kaupunki ei halunnut aluksen säilymistä, joten alus jätettiin tarkoituksella muutamaksi vuodeksi täysin säiden ja sadeveden armoille, jonka jälkeen se leikeltiin kappaleiksi. Laivan vaivalloinen nostaminen järvestä ja toimet sen pelastamiseksi menivät hukkaan. Kaupungilla ei ehkä edes ollut todellisia aikeita säilyttää alusta. Nostajien annettiin kuitenkin olla siinä uskossa, jotta heidät saatiin tekemään työtä hylyn siivoamisessa pois rannasta, johon se oli uponnut. Projekti olisi tullut kalliiksi, jos se olisi teetetty jollakin firmalla.
Jos joku oikaisee edellä mainittua kertomukseni todistelemalla, ettei Suonenjoen kaupungilla ollut mitään tekemistä Ahdin pilkkomisen kanssa, niin lukekaa kaupunki-sanan tilalla kaupunkilaiset.
Osassa tapauksista kaupungin rooli ei ole suora eli kaupunki ei nimellisesti päätä jonkin aluksen tuhoamisesta, mutta kaupungin toimet tai toimettomuus edesauttaa prosessia. Yksi esimerkki on Jyväskylässä pitkään maalla ruostunut entinen höyrylaiva Lahtis. Vaikka laiva oli muodollisesti yksityisen varustamon omaisuutta, kaupunki, joka oli varustamon yhteistyökumppani ja avustaja, olisi voinut panostaa edes vähän Lahtiksen säilymiseen. Alus sai kuitenkin ruostua rauhassa Jyväskylän satamassa pensaiden kasvaessa sen pohjalla. Jo parin päivän työpanoksella, johon kaupunki olisi voinut osoittaa esimeriksi joukon työttömiä, Lahtiksen tuhoutumisprosessia olisi voitu hidastaa. Pohja olisi voitu siivota ja suojata enemmältä ruostumiselta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Yksi esimerkki kaupungin kielteisestä vaikutuksesta aluksen säilymiseen on surullisenkuuluisa entinen matkustajalaiva Jyväskylä, joka ruostui Lahden satamassa sen vuoksi, että kaupungin edustajien ja aluksen omistajan välillä oli arvovaltakiista. Masentavan prosessin masentava loppuhuipennus oli se, kun laiva hinattiin poliisisaattueessa pois paikalta, jossa se oli vuosikymmenet ollut, ja sen annettiin upota läheiseen toiseen satamaan.
Kuunari Koiviston viimeiset vaiheet ilmeisesti muistuttavat jonkin verran Jyväskylä-laivan tapausta.
En väitä, etteikö alusten omistajissakin olisi ollut syytä siihen miten lopulta on käynyt, mutta jos kaupunki olisi osoittanut vihamielisyyden sijasta positiivista tahtoa, kummankin aluksen kohtalo olisi ollut parempi. Jonkinlainen kompromissi olisi varmasti saatu aikaan.
Jyväskylän ja Koiviston tapaukset ovat vain pari satunnaista esimerkkiä tämän tyyppisistä laivojen kohtaloista. Tunnetaan muitakin tapauksia, joissa ainoa kaupungin tarjoama apu vanhan laivan säilyttämistä yrittävälle on ollut kauhakuormaaja ja iso lasku. Kaupungin asenne on siis ollut vihamielinen, eikä kaupunki ole nähnyt minkäänlaista positiivista arvoa siinä, että jotkut ovat uhranneet vuosia aikaa ja vaivaa ja rahaa historiallisen kohteen säilyttämiseksi. Tämä ei koske pelkästään laivoja vaan kaikkea vanhaa rakennuksista perinnemaisemiin.
Kaupunkien pikkusieluisissa pikkuvirkamiehissä elää sitkeänä 1970-lukulainen junttiasenne, että kaikki vanha ja kaunis vain matalaksi ja tilalle rumaa betonia, muovia ja nykyarkkitehtuuria.
On vielä yksi alue, missä kaupungit ovat mestareita toimimaan siten, että seuraukset ovat haitallisia vanhojen alusten säilyttämistä ajatellen. Tämä alue ovat alusten säilyttämiseen ja korjaamiseen sopivat satamat ja telakat. Porin Reposaari on vain yksi esimerkki siitä miten korjaustelakka ja satama lakkautetaan ja alukset häädetään tuhoutumaan. Vastaavaa on tapahtunut siellä täällä. Kaupungit tuntuvat suorastaan vainoavan telakoita mitä ihmeellisimmillä perusteilla. Telakoiden tilalle rakennetaan asuinalueita tai niiden käyttö kielletään, koska laivojen korjaamisesta aiheutuu ääniä tai muuta haittaa. Telakka on kuitenkin vanhan laivan säilyttämisen kannalta elintärkeä asia.
Edellä on puhuttu kaupungeista. Entäs valtio? Se on vielä pahempi. Valtio säätää erilaisia velvoitteita ja määräyksiä, jotka tekevät yksityisten laivojen käyttämisen aina vain hankalammaksi tai jopa mahdottomaksi. Valtion määräysten vuoksi merenkulkulaitoksen suorittamien katsastusten (esimerkiksi vuokraveneiden katsastukset, höyrylaivojen kattiloiden katsastukset ja kauppa-alusten runkojen, koneiston ja merikelpoisuuden katsastukset) korvauksista on tullut monilla aloilla harrastuksen kaikkien suurin yksittäinen menoerä, kun vielä 15 vuotta sitten katsastuksista perittiin lähinnä nimellinen maksu erityisesti jos katsastus liittyi harrastustoimintaan. Syynä kohonneisiin maksuihin on ilmeisesti liikelaitosperiaate eli merenkulkuhallitus kattaa kulujaan perimillään maksuilla. Jos sama periaate olisi voimassa autojen katsastamisessa, katsastus maksaisi Helsingissä esimerkiksi 100 euroa ja Ivalossa 1500 euroa, sillä katsastaja tai katsastajat perisivät Ivalon matkasta matkakorvauksen ja päivärahat. Valtion kannalta tuollainen voi tuntua tarkoituksenmukaiselta, mutta kansalaisten kannalta ei tunnu reilulta, että eri ihmisiltä peritään eri suuruinen maksu samasta pakolliseksi määrätystä toimenpiteestä, jonka suorittamiseen valtiolla on yksinoikeus.
Vaikka kaupungit ovat yleisesti vihamielisiä vanhoja aluksia kohtaan, joissakin harvoissa tapauksissa kaupunki panostaa vanhojen alusten säilyttämiseen. Millaista kaupungin tai joidenkin valtion ylläpitämien museoiden politiikka on silloin?
Niin kuin voi arvata, kaupunki tai valtion ylläpitämä museo ei toimi järkevällä tavalla. Välillä säilytettävän aluksen kunnostamiseen pannaan paljon rahaa, ja alukseen tehdään perusremontti. Sen jälkeen aluksen annetaan rappeutua määrärahojen puutteessa. Parinkymmenen vuoden päästä siihen pitää taas tehdä suuri peruskorjaus. Rahaa menee paljon hukkaan.
Yksi esimerkki edellä mainitusta on majakkalaiva Kemi. Siihen tehtiin jättimäinen remontti 1980-luvulla. Kannet ja hytit uusittiin. Nyt lehdet kirjoittavat, että aluksen sisätilat ovat homehtuneet pilalle, koska kannet ovat vuotaneet ja hytit ovat kastuneet. Taas pitäisi tehdä uusi kallis peruskorjaus.
Moni yksityinen laivanomistaja on pitänyt aluksensa paremmassa kunnossa murto-osalla siitä rahasta mitä Kemin jättimäisiin korjauksiin on käytetty ja tullaan käyttämään.
Kemin tapauksessa syy aluksen rappioon on paitsi korjausmäärärahojen poukkoilu, myös museoviraston jääräpäisyys. Samanlainen jääräpäisyys, joka vaatii, että Finlandia-talo on päällystettävä aina ja aina uudestaan samalla sopimattomalla marmorilla, joka lähes heti alkaa käpristyä pilalle.
Jos Kemin puukansiin upotettaisiin jokin piilossa oleva vettä pitävä rakenne (lasikuitu, pelti, mikä tahansa), joka ei näkyisi päälle päin, aluksen kannet eivät vuotaisi. Kansi näyttäisi sekä ylhäältä päin että alhaalta päin täysin aidoilta ja tuntuisikin siltä. Tämä ei kuitenkaan käy, koska museovirasto vaatii, että kannet on tehtävä perinnemenetelmällä. Mitään piileviä sateen pitäviä rakenteita ei saa tehdä. Museoviraston mielestä pilalle homehtuneet hytin ja jatkuva suurten korjausten tarve on ilmeisesti pienempi paha kuin se, että hieman joustettaisiin historiallisuudessa (jossa museovirasto itsekin joustaa mutta erilaisissa kohteissa).
Yksi asia on useimmille museoille pyhääkin pyhempi. Se on esineiden käyttämättömyys. Museoesineen, olipa se laiva tai mikä tahansa, on jökötettävä paikallaan elottomana ja riisuttuna niin kuin museoesineet ovat. Pelkkä puhekin siitä, että museolaiva kunnostettaisiin liikennöitävään kuntoon, on museoihmisille kauhistus.
Edellä mainittuun "sääntöön" löytyy sentään joitakin poikkeuksia kuten Savonlinnan museon liikkuvat laivat Mikko ja Savonlinna. Huhut tosin kertovat, että jälkimmäisen kohdalla on menty liian pitkälle toiseen suuntaan eli "museohöyrylaivan" pohjalla jytkii uusi voimakas diesel tuottamassa sähköä paitsi öljypolttimelle myös uusille jääkaapeille ja muille laitteille, joita tarvitaan, kun alusta käytetään edustus- ja bisnestoimintaan. Museohenkisyys kärsii, mutta onneksi alus sentään säilyy. Toivottavasti dieseleitä ei asenneta lisää.
Aidosti laivojen säilyttämiseen omistautunut käyttäisi Savonlinnan museon rahat eri tavalla kuin miten ne nyt käytetään. Hän panisi dieseleiden sijasta purjekuunari Salaman ajokuntoon. Vaikka määrärahoja ei lisättäisi, Salaman kunnostus lähtisi alkuun siten, että toimistopuolen työtunteja vähennettäisiin ja vastaavasti tekniikkapuolen työtunteja lisättäisiin.
Suurella yleisöllä on todennäköisesti erilainen käsitys valtion ja kuntien roolista, koska suuren yleisön tiedot perustuvat tiedotusvälineiden kertomuksiin merimuseosta, asioita käsittelevistä toimikunnista, muutamasta museolaivasta ja perinnelaivoille myönnetyistä avustuksista. Tämä kaikki on vain pintaa.
Kunnilla ja kaupungeilla näyttää olevan taipumus hävittää tai ainakin kohdella huonosti vanhoja laivoja. Esimerkkejä on paljon. Yksi näkyvimmistä on ollut höyrylaiva Pohjola Tampereella.
Varustamo, jossa Tampereen kaupunki on pääomistaja, antoi höyrylaiva Pohjolan ränsistyä, vaikka laivan säilyttäminen ei olisi vaatinut kuin maihin nostamisen, koneen ja kattilan suojaamisen ruosteelta sekä aluksen peittämisen jollakin sadetta pitävällä rakennelmalla. Kustannukset olisivat olleet samaa luokkaa kuin mitä maksaa jonkin puistopläntin ja istutuksen hoitaminen kaupungissa. Tämän tyyppisiin kohteisiin Tampereen kaupungilla riittää yllin kyllin rahaa.
Höyrylaiva Pohjolan pääseminen rappiolle ei johtunut rahapulasta, vaan se johtui siitä, että tietoisesti päätettiin antaa aluksen tuhoutua. Koska monet tahot huomauttivat vuosien varrella aluksen huonosta kunnosta ja ehdottivat jotain tehtävän, yhtiön ja kaupungin johto ei voi puolustautua sillä, ettei se muka tiennyt asiasta, tai että se ei ollut tarkoitus antaa aluksen rappeutua.
Vertailun vuoksi: Jos ihminen näkee tulipalon eikä sammuta sitä, vaikka muut pyytävät, ja vaikka hänellä on kädessään paloruisku, jolla palo sammuisi, kyllä silloin voidaan sanoa, että ruiskun pitelijä antaa tahallaan talon palaa eli käytännössä polttaa sen.
Näin kävi Pohjolalle. Se tuhottiin tahallaan ja täysin tietoisena siitä, mitä on tapahtumassa.
Sama mikä tapahtui Tampereella höyrylaiva Pohjolalle, tapahtui pienemmässä mittakaavassa Suonenjoella tervahöyry Ahdille.
Alan harrastajat nostivat 1990-luvulla suurella vaivalla järven pohjasta vanhan tervahöyry Ahdin. Alukselle suunniteltiin erilaisia käyttötarkoituksia sen mukaan, kuinka paljon varoja olisi käytettävissä. Kallein vaihtoehto oli aluksen täydellinen uudelleen rakentaminen liikkuvaksi höyrylaivaksi. Halvin vaihtoehto puolestaan olisi ollut laivan kattaminen sadetta pitäväksi ja muuttaminen maalla olevaksi rantakahvilaksi ja näyttelytilaksi. Alus olisi ollut eräänlainen vanhojen aikojen muistomerkki suunnitellun Savon kanavan suulla.
Suonenjoen kaupunki ei halunnut aluksen säilymistä, joten alus jätettiin tarkoituksella muutamaksi vuodeksi täysin säiden ja sadeveden armoille, jonka jälkeen se leikeltiin kappaleiksi. Laivan vaivalloinen nostaminen järvestä ja toimet sen pelastamiseksi menivät hukkaan. Kaupungilla ei ehkä edes ollut todellisia aikeita säilyttää alusta. Nostajien annettiin kuitenkin olla siinä uskossa, jotta heidät saatiin tekemään työtä hylyn siivoamisessa pois rannasta, johon se oli uponnut. Projekti olisi tullut kalliiksi, jos se olisi teetetty jollakin firmalla.
Jos joku oikaisee edellä mainittua kertomukseni todistelemalla, ettei Suonenjoen kaupungilla ollut mitään tekemistä Ahdin pilkkomisen kanssa, niin lukekaa kaupunki-sanan tilalla kaupunkilaiset.
Osassa tapauksista kaupungin rooli ei ole suora eli kaupunki ei nimellisesti päätä jonkin aluksen tuhoamisesta, mutta kaupungin toimet tai toimettomuus edesauttaa prosessia. Yksi esimerkki on Jyväskylässä pitkään maalla ruostunut entinen höyrylaiva Lahtis. Vaikka laiva oli muodollisesti yksityisen varustamon omaisuutta, kaupunki, joka oli varustamon yhteistyökumppani ja avustaja, olisi voinut panostaa edes vähän Lahtiksen säilymiseen. Alus sai kuitenkin ruostua rauhassa Jyväskylän satamassa pensaiden kasvaessa sen pohjalla. Jo parin päivän työpanoksella, johon kaupunki olisi voinut osoittaa esimeriksi joukon työttömiä, Lahtiksen tuhoutumisprosessia olisi voitu hidastaa. Pohja olisi voitu siivota ja suojata enemmältä ruostumiselta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Yksi esimerkki kaupungin kielteisestä vaikutuksesta aluksen säilymiseen on surullisenkuuluisa entinen matkustajalaiva Jyväskylä, joka ruostui Lahden satamassa sen vuoksi, että kaupungin edustajien ja aluksen omistajan välillä oli arvovaltakiista. Masentavan prosessin masentava loppuhuipennus oli se, kun laiva hinattiin poliisisaattueessa pois paikalta, jossa se oli vuosikymmenet ollut, ja sen annettiin upota läheiseen toiseen satamaan.
Kuunari Koiviston viimeiset vaiheet ilmeisesti muistuttavat jonkin verran Jyväskylä-laivan tapausta.
En väitä, etteikö alusten omistajissakin olisi ollut syytä siihen miten lopulta on käynyt, mutta jos kaupunki olisi osoittanut vihamielisyyden sijasta positiivista tahtoa, kummankin aluksen kohtalo olisi ollut parempi. Jonkinlainen kompromissi olisi varmasti saatu aikaan.
Jyväskylän ja Koiviston tapaukset ovat vain pari satunnaista esimerkkiä tämän tyyppisistä laivojen kohtaloista. Tunnetaan muitakin tapauksia, joissa ainoa kaupungin tarjoama apu vanhan laivan säilyttämistä yrittävälle on ollut kauhakuormaaja ja iso lasku. Kaupungin asenne on siis ollut vihamielinen, eikä kaupunki ole nähnyt minkäänlaista positiivista arvoa siinä, että jotkut ovat uhranneet vuosia aikaa ja vaivaa ja rahaa historiallisen kohteen säilyttämiseksi. Tämä ei koske pelkästään laivoja vaan kaikkea vanhaa rakennuksista perinnemaisemiin.
Kaupunkien pikkusieluisissa pikkuvirkamiehissä elää sitkeänä 1970-lukulainen junttiasenne, että kaikki vanha ja kaunis vain matalaksi ja tilalle rumaa betonia, muovia ja nykyarkkitehtuuria.
On vielä yksi alue, missä kaupungit ovat mestareita toimimaan siten, että seuraukset ovat haitallisia vanhojen alusten säilyttämistä ajatellen. Tämä alue ovat alusten säilyttämiseen ja korjaamiseen sopivat satamat ja telakat. Porin Reposaari on vain yksi esimerkki siitä miten korjaustelakka ja satama lakkautetaan ja alukset häädetään tuhoutumaan. Vastaavaa on tapahtunut siellä täällä. Kaupungit tuntuvat suorastaan vainoavan telakoita mitä ihmeellisimmillä perusteilla. Telakoiden tilalle rakennetaan asuinalueita tai niiden käyttö kielletään, koska laivojen korjaamisesta aiheutuu ääniä tai muuta haittaa. Telakka on kuitenkin vanhan laivan säilyttämisen kannalta elintärkeä asia.
Edellä on puhuttu kaupungeista. Entäs valtio? Se on vielä pahempi. Valtio säätää erilaisia velvoitteita ja määräyksiä, jotka tekevät yksityisten laivojen käyttämisen aina vain hankalammaksi tai jopa mahdottomaksi. Valtion määräysten vuoksi merenkulkulaitoksen suorittamien katsastusten (esimerkiksi vuokraveneiden katsastukset, höyrylaivojen kattiloiden katsastukset ja kauppa-alusten runkojen, koneiston ja merikelpoisuuden katsastukset) korvauksista on tullut monilla aloilla harrastuksen kaikkien suurin yksittäinen menoerä, kun vielä 15 vuotta sitten katsastuksista perittiin lähinnä nimellinen maksu erityisesti jos katsastus liittyi harrastustoimintaan. Syynä kohonneisiin maksuihin on ilmeisesti liikelaitosperiaate eli merenkulkuhallitus kattaa kulujaan perimillään maksuilla. Jos sama periaate olisi voimassa autojen katsastamisessa, katsastus maksaisi Helsingissä esimerkiksi 100 euroa ja Ivalossa 1500 euroa, sillä katsastaja tai katsastajat perisivät Ivalon matkasta matkakorvauksen ja päivärahat. Valtion kannalta tuollainen voi tuntua tarkoituksenmukaiselta, mutta kansalaisten kannalta ei tunnu reilulta, että eri ihmisiltä peritään eri suuruinen maksu samasta pakolliseksi määrätystä toimenpiteestä, jonka suorittamiseen valtiolla on yksinoikeus.
Vaikka kaupungit ovat yleisesti vihamielisiä vanhoja aluksia kohtaan, joissakin harvoissa tapauksissa kaupunki panostaa vanhojen alusten säilyttämiseen. Millaista kaupungin tai joidenkin valtion ylläpitämien museoiden politiikka on silloin?
Niin kuin voi arvata, kaupunki tai valtion ylläpitämä museo ei toimi järkevällä tavalla. Välillä säilytettävän aluksen kunnostamiseen pannaan paljon rahaa, ja alukseen tehdään perusremontti. Sen jälkeen aluksen annetaan rappeutua määrärahojen puutteessa. Parinkymmenen vuoden päästä siihen pitää taas tehdä suuri peruskorjaus. Rahaa menee paljon hukkaan.
Yksi esimerkki edellä mainitusta on majakkalaiva Kemi. Siihen tehtiin jättimäinen remontti 1980-luvulla. Kannet ja hytit uusittiin. Nyt lehdet kirjoittavat, että aluksen sisätilat ovat homehtuneet pilalle, koska kannet ovat vuotaneet ja hytit ovat kastuneet. Taas pitäisi tehdä uusi kallis peruskorjaus.
Moni yksityinen laivanomistaja on pitänyt aluksensa paremmassa kunnossa murto-osalla siitä rahasta mitä Kemin jättimäisiin korjauksiin on käytetty ja tullaan käyttämään.
Kemin tapauksessa syy aluksen rappioon on paitsi korjausmäärärahojen poukkoilu, myös museoviraston jääräpäisyys. Samanlainen jääräpäisyys, joka vaatii, että Finlandia-talo on päällystettävä aina ja aina uudestaan samalla sopimattomalla marmorilla, joka lähes heti alkaa käpristyä pilalle.
Jos Kemin puukansiin upotettaisiin jokin piilossa oleva vettä pitävä rakenne (lasikuitu, pelti, mikä tahansa), joka ei näkyisi päälle päin, aluksen kannet eivät vuotaisi. Kansi näyttäisi sekä ylhäältä päin että alhaalta päin täysin aidoilta ja tuntuisikin siltä. Tämä ei kuitenkaan käy, koska museovirasto vaatii, että kannet on tehtävä perinnemenetelmällä. Mitään piileviä sateen pitäviä rakenteita ei saa tehdä. Museoviraston mielestä pilalle homehtuneet hytin ja jatkuva suurten korjausten tarve on ilmeisesti pienempi paha kuin se, että hieman joustettaisiin historiallisuudessa (jossa museovirasto itsekin joustaa mutta erilaisissa kohteissa).
Yksi asia on useimmille museoille pyhääkin pyhempi. Se on esineiden käyttämättömyys. Museoesineen, olipa se laiva tai mikä tahansa, on jökötettävä paikallaan elottomana ja riisuttuna niin kuin museoesineet ovat. Pelkkä puhekin siitä, että museolaiva kunnostettaisiin liikennöitävään kuntoon, on museoihmisille kauhistus.
Edellä mainittuun "sääntöön" löytyy sentään joitakin poikkeuksia kuten Savonlinnan museon liikkuvat laivat Mikko ja Savonlinna. Huhut tosin kertovat, että jälkimmäisen kohdalla on menty liian pitkälle toiseen suuntaan eli "museohöyrylaivan" pohjalla jytkii uusi voimakas diesel tuottamassa sähköä paitsi öljypolttimelle myös uusille jääkaapeille ja muille laitteille, joita tarvitaan, kun alusta käytetään edustus- ja bisnestoimintaan. Museohenkisyys kärsii, mutta onneksi alus sentään säilyy. Toivottavasti dieseleitä ei asenneta lisää.
Aidosti laivojen säilyttämiseen omistautunut käyttäisi Savonlinnan museon rahat eri tavalla kuin miten ne nyt käytetään. Hän panisi dieseleiden sijasta purjekuunari Salaman ajokuntoon. Vaikka määrärahoja ei lisättäisi, Salaman kunnostus lähtisi alkuun siten, että toimistopuolen työtunteja vähennettäisiin ja vastaavasti tekniikkapuolen työtunteja lisättäisiin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen täysin samaa mieltä kaupunkien nuivasta suhtautumisesta museoalustoimintaan. Muutenkin tunnen olevani samalla aaltopituudella monessa asiassa. Ainoastaan sen asian haluan korjata, että mielestäni betonikuorella 20-vuotta sitten päällystetty Kuunari Koivisto ei ole enää vertailukelpoinen muiden - huonokuntoistenkaan - museolaivojen kanssa. Kun Koivistosta otettuja kuvia katselee, on jäljellä enää hämärästi aluksen muodot heijastava harmaa betonikuori.
Mielestäni Koivisto oliei aikanaan joko pitänyt jättää niille sijoilleen tai sitten kunnostaa oikeaoppisesti uusimalla runkoa.
Minulla on ollut kuusi kesää venepaikka Kuunari Koiviston naapurissa. Matkaa on sata metriä.
Monesti on tullut sitä katseltua niin maan kuin meren puolelta.
Porilaisena olen ensinnäkin sitä mieltä,että Yyyteriin,Kirjurinluotoon ja Reposaaren rantakaistaleelle ei pitäisi rakentaa mitään,mitä ei saada vuorokaudessa puskutraktorilla poistetuksi.
Vapaa-ajan asuntomessut tuovat Räpsööseen rahaa,mielipiteeni saattaa harmittaa moniakin paikallisia,siitä huolimatta rannan rakentaminen on minusta lyhytnäköistä toimintaa.
Viime syksynä Perinnevenetelakan piha-alue oli täynnä raatoja. Siis veneitä,joista puuttui peräpeili taikka joista oli jäljellä kaksi rikkinäistä laitaa. Puoli päivää kävelin ja katselin,olin ymmärtävinäni ajatuksen,lahoista silpuista näki niiden rakentamistavan. Monen on varmaan vaikea mieltää sellainen säilytettäväksi itseisarvoksi. Pihan betoniveneet toki kovenevat ensimmäisen sata vuotta mutta mutta... hurjia ovat näihin kivikoihin jo painonsa ja syväyksensä vuoksi. Potentiaalisia ostajia ei kaiketi ole joka oksalle.
Telakan työpaja tarjosi harrastepaikan kylän nuorisolle,sitä pidin hyvänä asiana.
Vuosikaudet olin mielessäni Heikolan kanssa samalla puolella Koiviston rakentamisesta. Entisöintiähän Koivistolle ei voi tehdä,laiva on kahden ferrobetonikerroksen välissä. Viime syksynä oli pakko vaihtaa mielipidettä,Koiviston kunnostamiseen ei löydy koskaan siihen tarvittavaa rahaa. Koivistosta,upoksissa olevasta Zeuksesta,Mariasta ja miljoonasta tonnista muuta kamaa kaupunki pääsi eroon järjestämällä alueelle vapaa-ajan messut. Itse telakka-alue olisi ollut Reposaaren historiaa ja säilyttämisen arvoinen. Koivistojupakan myötä se menetetään nyt eräänlaiselle ökyrakentamiselle. Tämä on mielestäni asian pointti. Porin kaupunkia on mielestäni moitittava historiansa hävittämisestä,Koiviston asia on vasta toisena.
Porin Ahlaisten lansseilla on rakennettu kaksi 1800-luvun Suomen suurinta purjelaivaa. Krimin-,sen Oolanninsodan, aikana Ahlaislaiset valtasivat engelsmanneilta pari luotauslaivaa,Reposaaren redillä kerrotaan olleen parhaimmillaan yli 300 purjelaivaa.Reposaari oli Suomen vilkkain vientisatama. Jo noista eväistä luulisi syntyvän matkailukohde. Reposaaren telakka oli korjaustelakka,sen alue jää kesähuviloiden alle ja siellä pysyy.
Reposaaren laiturissa kelluu Porin Karhu,vanha satamajäänsärkijä. Häveliäisyyssyistäköhän sen kotipaikka H:ki on raaputettu kyljestä pois. Maissa on nähtävyytenä satamahinaaja Santtu. Vuosien saatossa Reposaareen on kertynyt laivojen painolastina määrättömästi hiekkaa ja sen mukana ainutlaatuinen kasvisto. Se tunnetaan hyvin.
Entisöimällä telakka-alue,hankkimalla kulkukunnossa oleva Porin Karhu,siirtämällä Santtu
ja rakentamalla opastereitti painolastialueen kautta kalasatamaan olisi tehty palvelus nykyiselle ja tuleville sukupolville.
Vaikka näin on tehty,älkää nyt kuitenkaan jättäkö reissuillanne Reposaarta väliin. Jos ei ole aikaa poiketa maanmainioitten ravintoloitten kalapöytiin niin maistakaa kioskin Räpsööläistä, ruispuolikkaat ja komiat silakkapihvit välissä.
Silakanpyynnissäkin peltimopojen aika alkaa kohta olla ohi. Mihinhän Porin kaupunki aikoo säilöä tuon osan historiaansa,Pohjanlahden silakanpyytäjien talvitukikohdan historian?
Olisi se telakka-alue sopinut siihenkin tarkoitukseen.
Vai vanha Porin Karhu kelluu Reposaaressa?
Ensimmäinen,Lypsyniemessä rakennettu Porin Karhu luovutettiin Neuvostoliittoon sotakorvauksena,seuraava, 1950 Valmetilla rakennettu rakennettiin uudelleen 90-luvulla Ahti Perheenmiehen toimesta Emil-nimiseksi ja myytiin Containerships Oy:n venäläiselle tytäryhtiölle ja toimii nykyään Pietarissa! Siis minkä Porin Karhun olet nähnyt Reposaaressa, vaiko vain Karhun?
Vastaan em. nimimerkille ja samalla oikaisen muutaman väärinkäsityksen:
Viime syksynä oli koivikossa enää nk. "kokkoveneet", joita ei Reposaaren VPK antanut kuivan kesän takia polttaa. Kaupunki vei ne varoen Tahkoluodon hiilisatamaan, jotta voisi "esitellä" ne tulevassa huutokaupassa ja sillä tavalla osoittaa, että "siellähän ei ole kuin romuja". Arvo- ja museoveneitä ei tontilla viime syksynä enää ollut.
Toinen asia on Kuunari Koivisto, jonka Porin kaupunki on päättänyt hävittää viimeistä piirtoa myöden, ettei sitä koskaan takiloitaisi tai varusteltaisi Syy on täysin läpinäkyvä ja päättäjien luonteen paljastava:
Jos laiva olisi valmistunut tekemämme aikataulun mukaisesti eli 31.3.2007, lähtenyt liput ja sponsoreiden banderollit liehuen Reposaaresta TV:n, lehdistön ja radion saattelemana Caterpillarin V8 D 17 000 supsuttaessa max. kierroksilla 600r/min., niin mitä Porin päättäjät olisivat medialle voineet sanoa? Ei mitään, koska Porin kaupunki oli tehnyt 15 vuotta selväksi ettei se pane latiakaan hankkeeseen ja oli yrittänyt päästä hankkeesta koko ajan eroon.
Laivan ja hankkeen tuhoaminen pakkokeinoin jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ja kasvojen pelastukseksi!
Koivisto oli jo muuttoa varten pakattu, lähes valmis takila nostokunnossa, nosturit, hinaaja ja uusi telakkapakka valmiina. Kaikki Koiviston tarvittavat osat ja varusteet oli hankittu 15 vuoden aikana pikkuhiljaa ja tarkasti harkiten, asunto-osa oli valmiina, samoin peräpakan rommikahvila , keulapakan vierastilat ja ruumaverstas viimeistelyä vailla valmiina. Verstaan koneet ja penkit ruumassa ja alus täysin asuinkunnossa. Suunnitelmamme mukaan Koivisto piti takiloida syksyllä, varustella ennen talvea ja muu tekniikka asentaa ja viimeistellä talven aikana.Emme saaneet työrauhaa vaan "häätötöitä" tilalle!?
Pori pelästyi, että nyt se "äijä" tekee sen Koiviston sittenkin heidän silmiensä edessä yksin valmiiksi! Ilman että Porin tai yhteiskunta auttaa. Se olisi ollut katastrofi niille päättäjille, jotka ovat masinoineet kaikille nettisivuillekin haukkujat ja hankkeen vastustajat. Porille ei jäänyt vaihtoehtoja ja kun vielä oli EU- ja veromarkat pantu naapurikunnan Luvian pikkupaattiin, 16 metriseen IHANA-kaljaasiin niin Koivistosta oli päästävä eroon maksoi mitä maksoi!
Meille sanottiin aina asiasta kysyttäessä ,ettei mikään kuulu Porin kaupungille: "Ei se mitä teidän asiakkaanne sanovat, ei se minne menette, eikä se mitä teille tapahtuu kunhan lähdette". "Ellette lähde niin otetaan kovemmat keinot käyttöön". "Kyllä me seurauksista vastaamme" jne. Nyt Pori ryhtyy vastaamaan:
Koiviston sisustus tuhottiin, kaikki arvokas merirosvottiin Joulunpyhinä, 14 vaihtolavakuormaa Koivistoon ammattimaisesti valittuja esineitä ja varusteita vietiin Hangassuon kaatopaikalle ja peitettiin sinne. Koneet, käsityökalut ja arvokas laivakirjasto 1700-luvulta alkaen hävitettiin ja lopuksi uutisoitiin koko kansalle, että Koivisto romutetaan!Harri Juhola kehtasi vielä laittaa nimensä lehtiin. Kohta ei enää kehtaa!
Vertaansa vailla oleva merihistoriallinen teko Porin kaupungilta, joka kutsuu itseään "Meri-Poriksi".
Ne, jotka kehtaavat vielä tämän kulttuuriterrorin tunnustaa ja karjalaisen laivanrakennuksen viimeisen alkuperäisen laivamuseon hävittää tai tukea sen hävittämistä, voisivat kirjoittaa nimellään juttunsa tästä eteenpäin. Lapsemme ja lapsenlapsemmekin voisivat kaukana tulevaisuudessa ihmetellä isiensä tekoja.
Arvoveneet on myyty 10 euroa kappaleelta , 60 museomoottoria, Hitlerin sotakoneet ja 50 perämoottoria ja kaikki laivatavara myyty ryöstöhintaan tai varastettu. Mitään luetteloita hävitysta laivatavarasta ei ole eikä huutokauppakirjanpitoa. Myytävien laivojen tiedot annettiin tahallaan väärinä ja "pikkuveneinä" myyntiesitteessä ja Porin upottamat kuunarit ja troolarit myytiin veden alla(vesi oli 120). Koko toimenpide oli lainvastainen, koska huutokaupassa myytiin yli 70 ulkopuolisen venettä, moottoria tai muuta omaisuutta.
Esimerkiksi kuunari Koiviston oikea omistaja on Konsultointi HS Oy- niminen insinööritoimisto eikä Kuunari Koivisto Ry, jota häädettiin satamasta.
Porilla on alkanut nyt uusi "projekti":
Nyt on hankittava kaikki mahdolliset kielteiset lausunnot ja kirjoitukset Koivistosta, että se voitaisiin arvottomana tuomita romutettavaksi.
Karjalaisilta tai koivistolaisilta ei tietenkään kysytä mitään, koska Koivisto on heidän aarteensa ja ainutlaatuinen muisto Karjalan Koiviston kylän laivanrakennuksen historiaa; "mittaamattoman arvokas", kuten he asian ilmaisevat!
On tuosa pohdittavaa Porilla, jos nuo asiat pitävät kutinsa. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä että jos näin on, miten on voinut Pori em. tavalla toimia? Jotenkin tuntuu niin mahdottomalta ja käsittämnättömältä. Suosittelisin hyvää asianajajaa, jolla on myös kyky AJAA asiaa salissa.
Itse en pidä Koivistoa minään kulttuurillisena historiallisena laivana sen betonoinnin jälkeen, vaan tavallisena laivana josta jollakin on ollut unelma. Sen sijaan olen erittäin huolissani siitä, jos asiat pitävät paikkaansa, että on pienen ihmisen unelma murskattu. Se on kyllä 'tappojuttu' jo.
Romut on romuja, mutta vanhoja kirjoja, koneita, tarvikkeita... jos niillä on ollut historiallinen arvo, on ollut paha asia ne tuhota. Antiikin raja lienee siinä 100 vuotta, joten kaikki 1800-1900 vaihde sitä on.
On erityisen surullista se, miten on ihmistä kohdeltu. Se onko kyseessä kuplavolkkari tai laiva, ei ole sinällään merkityksellistä, vaan se että tässä on mies unelmineen ja omaisuuksineen 'tapettu' laillisesti jos nuo Heikolan kirjoittamat asiat ovat todet.
Mutta aika sen näyttää ja oikeuslaitos. Toivotan Heikolalle vointeja sekä pitkää ikää, jotta hän saisi nähdä oikeudejn päätöksen tässä asiassa, joka saattaa venyä vuosiksi tai vuosikymmeniksi.
Historiasta en ole niin perillä mutta siinä se Merentutkimuslaitoksen(?) Octopussyn kanssa on useamman kesän kellutellut Räpsöön Kauppatorin altaan tienoilla. Liekkö sitten väärennös mutta hytin kyljessä lukee Porin Karhu.
Kaikki Piimän kertoma on totta. Olen ollut Koiviston talkoissa vuosia.
Pori tekee perinneterroria, jota ei Suomessa ole tehty koskaan aikaisemmin!
Koivistolla oli Suomen mittapuun mukaan arvioiden jopa arvokas merihistoriallinen kirjasto ja esineistö ellei Porin kaupunki olisi sitä tuhonnut. Nyt se on kaatopaikalla?!?
Kuunari Koivisto on uniikki ja alkuperäinen karjalainen suuri purejelaiva, joka oli suojattu pohjolan oloja ajatelleen parhaalla mahdollisella tavalla eli hengittävällä ferrobetonilla. Samanlaisella, mitä 1986 suunniteltiin Sigynin pohjaan.Aatos Erkko esti sen toteuttamisen. Menetelmä on loistava vanhan puualuksen ryhtiä ja säilyttämistä ajatellen.Vanha alkuperäinen laiva on suojassa ryhtiä antavan kuoren sisällä: Koiviston alkuperäinen kirvestyö säilyy tulevillekin sukupolville sisältä aitona. Ulkopuolen voi naamioida vaikka millaiseksi.
Porin kaupunki,Harri Juhola ja tuhoprojektia johtava tekninen apukaupunginjohtaja Kari Hannus eivät voi sietää, että Koivisto valmistuisi ja liputtaisi takiloituna Reposaaressa. Se on hävitettävä millä hinnalla hyvänsä. Veronmaksajat maksavat ilman mukinoita kulut.
Taitaa olla taloolaiset vähän vähissä, kun Piimän pitää itse kirjoittaa kommentti ja samalla ottaa siihen itse kantaa. Kukaan ihminen ei ole niin paljon tehnyt hallaa omalle asialleen kuin Piipmä itse. Miten se onkin mahdollista kaivaa itselleen kuoppaa tuolla atvalla. Hullu mikä hullu.
>>> Kuunari Koivisto on uniikki ja alkuperäinen karjalainen suuri purejelaiva, joka oli suojattu pohjolan oloja ajatelleen parhaalla mahdollisella tavalla eli hengittävällä ferrobetonilla.
-- Vi helvetti mitä paskaa!!!!!!!!!!!
>>> Samanlaisella, mitä 1986 suunniteltiin Sigynin pohjaan.Aatos Erkko esti sen toteuttamisen.
-- Erkko on järkimies.
>>> Menetelmä on loistava vanhan puualuksen ryhtiä ja säilyttämistä ajatellen.
-- Niin kuin Koivostosta näkyy :) :) :) :) :)
Kaikki Piimän kertoma on totta. Olen ollut Koiviston talkoissa vuosia.
Kirjoitus kertoo mielen todellisesta järkkymisestä. Henkilö on välillä pomo ja hetkittäin taas talkoolainen.
Erikoinen jopa huolestuttava tapa, mutta ei yhteiskunnalle vaarallinen. Vasta kun siihen yhdistetään voimakas itsetunto jolla sokaistaan "normaalit" ihmiset se voi aiheuttaa yhtä paljon haittaa kuin tyhmä ja ahkera kesä apulainen.
Tallipojat ovat taas päässeet vapaaksi.
Nyt kannattaa käydä Reposaaressa katsomassa Porin suurta ihmettä! Samalla jokainen asiaa ymmärtävä voi ihailla yhtä Suomen suurinta ja kauneinta purjelaivan runkoa, joka seisoo viittä vaille valmiina Porin kaupungin maakrapujen pukkaamana karilla.
Uusi "Koiviston luiska" saadaan kuulemma kohta valmiiksi ja sitten pari kaivinkonetta vetävät kevyesti 500 tonnisen Koiviston kuiville. Näin meillä täällä Porissa osataan!
Satakunnan Kansan keskustelupalstalla voi jokainen ihailla Koiviston rungon kauneutta ja valmista ulkokuorta avaamalla Jan Eeralan "rupuranta"-sivut.
Koivisto on ainoa Suomessa rakennettu suuri purjelaiva, joka tietenkin kuuluu Porissa romuttaa.
Jos laiva olisi missä muualla tahansa, se olisi kansallisaarre! Pori on kuitenkin sisämaan kaupunki, jokikaupunki ja päättäjät umpisiltojen takana olevia maakrapuja.Eivät tiedä edes mikä on vanttiruuvi!
Saimaalla seilaa kesäisin yksityisten ihmisten ( perheiden )kunnostamia Höyrylaivoja ja dieselöityjä Wanhoja laivoja.Voitteko kuvitella.Puufirmojen ei kannattanut pitää niitä kunnossa,mutta nyt ne ovat lasten ihasteltavina kesäisin Regatoissa eri puolilla Saimaan vesistöä.Ajatelkaa mikä kulttuuri teko.Ja mikä parasta,omistajat eivät paljon "ruikuta"yhteiskunnan apuja vaan ovat tyytyväisiä kesäihmisiä,käykää juttelemassa heidän kanssa,lapset mukaan.
Koeta rauhoittua jo Heikola, vedä nyt happea välillä tai hakeudu hoitoon, pelle!
Kaikki häpee sua!
Tästäkö alkoi se sivupersoonateoreetikkojen taistelu Rehellisen rakentajan mollaamiseksi aidossa Vihamielinen Suomi hengessä.
Todella erittäin paljon kielteisiä vaikutuksia on koitunut J. Heikolalle, kuunari Koivisto-yhdistykselle ja jopa J. Heikolan läheisille.
Mutta vastuuta ei kanna kukaan, ei rahan suhteen yhtä vähän kuin rajan suhteen.
voi,voi Assi Koivisto, nostit esiin tällaisen ikivanhan kommenttiketjun taas meidän kaikkien harmiksi(?)
Jonnekar kirjoitti 2007 tammikuussa että aika näyttää puhuiko J.Heikola totta.
Aika on näyttänyt miksi J. Heikolan kirjoituksia ei ole uskottu. Shiphorros, nettimanipuloijien subjektiivinen näkökulma, ei kaihda keinoja miten oma "totuus" yritetään iskostaa lukijan mieleen totuutena.
Vuodatus.Pitäisikö kaikki romu aina säilyttää.
Me täällä Turussa ollaan sentään tajuttu että vanhan voi myös hävittää uuden ja uljaan tieltä.
Melko sarkastista:-)
Meillä Turussa on lisäksi semmonen tapa, että jos joku rakennus sinnittelee kaiken maailman suojelujen avulla riittävän pitkään, niin se syttyy - hupsista vaan - palamaan!!
no mitähän uutta ja uljasta turussa on ???? milestäni turku on edelleen ja tulee olemaan suomen pers reikä eli pitäähän suomen kansalla olla joku paikka mistä ja mihin paskantaa.
Näin oo asia. Seillähän ravintolatkin rakennetaan paskahuussiin.
Voi puhuu paskast mittää ku koko kaupunki haisee ain paskalt.
Sentään suomen vanhin kaupunki ja siellä on suomen uusin rakennuskanta.
paskahuusis ol se on vanha kusiputka.
vai homot ja hulut asuaa turussa, ja heikolakin joskus.
Eks tie,kyl mulle vaa soppii et Turkkulaise ja Raumlaise toisias haukkuu. Jatkakaa vaa. Ottaka Ukilaisekki mukkaa,ei hekkä ni kaksisi o.
Tiedän mikä on homo mutta mikä on hulu,onkos se joku raumaan viittaava sana.
Ja mitä tarkoittaa "hulut asuaa" ei taida olla suomea lainkaan.
Kun katsoo kirjoitustasi, ei ne kieliopit sielläkään ihan nappiin mennyt, mutta osaan kuitenkin päätellä missä sulla sattuu. Mutta jos ei osaa ajatella, silloin ei ymmärrä.
Hyvä mielipide asiasta.
Voitko kopioida sen vaikka tänne Satakunnan kansan keskustelupalstalle missä on runsaasti asiaa kuunari Koivistosta:
http://www.satakunnankansa.fi/keskustelut/thread.jspa?threadID=35&messageID=46201#46201
Kiitos oli tosi asiallinen ja kattava kirjoitus
Suomi24 keskustelun ohjeissa mainitaan joitakin asioita, joita kirjoituksissa ei saa olla. Aion rikkoa tietoisesti yhtä näistä säännöistä, joten pitäkäähän varanne.
Kirjoitin jokin aika sitten tämän ketjun aloitusviestin, jossa pohdiskelin vanhojen laivojen ylläpitoon liittyviä asioita. Kuunari Koivistosta en kovin paljon kirjoittanut, koska en tiennyt yksityiskohtia siitä, mitä alukselle oli tapahtumassa ja millaisessa kunnossa se oli.
Nyt olen hieman perehtynyt asiaan ja katsellut Koivistosta otettuja kuvia.
http://www.satakunnankansa.fi/kuvagalleria/data/sahkeet/229/1.shtml
Oheisessa kuvasarjassa Koivisto ei mielestäni näytä ollenkaan niin pahalta kuin mitä eräiltä tahoilta on annettu ymmärtää. Esimeriksi sarjan toisessa kuvassa, joka on otettu perästä päin, Koivisto näyttää todella linjakkaalta. Se on kaunis laiva.
Harmaa betonipinta luonnollisesti hämää niitä, joilla ei ole kykyä nähdä kauneutta pintaa syvemmältä. Jos Koivisto maalattaisiin mustaksi ja siihen pystytettäisiin tyyliin sopivat mastot, ja se hinattaisiin kauemmas merelle, tuskin löytyisi montakaan ihmistä, joka kuvailisi näkyä rumaksi. Kauneus pitää vain osata nähdä.
Rumuus ei siis ole riittävä syy hajottaa kuunari Koivistoa. Jos laivoja alettaisiin romuttaa rumuusjärjestyksessä, kuunari Koivistolla ei olisi mitään hätää. Liikkuva teräsmöhkäle Silja Serenadekin on täydessä loistossaan rumempi näky kuin linjakas Koivisto pahimmassa alennustilassaan.
Miksi Koivisto siis hajotetaan?
En ole ajatustenlukija, mutta syy vaikuttaa yksikertaiselta. Koiviston rusikoimisen taustalla on sama primitiivinen vietti, joka saa ajattelemattomat pikkupojat kivittämään ikkunoita tai katulamppuja. On kiva nähdä kun ne särkyvät.
Erityisen halukkaasti tuhoamiseen syyllistyvät sellaiset ihmiset, jotka eivät saa mitään positiivista aikaan elämässään. Heille särkeminen on ainoa tapa ilmaista itseään. Kun särjetään toisten tekemiä esineitä, tapahtuu edes jotain muutosta. Samalla poistuu yksi ikävä muistutus siitä, että joku muu on joskus kyennyt luomaan jotain sellaista, minkä aikaansaamiseen särkijöillä ei koskaan olisi kykyä.
Koiviston repimisessä näytellään siis taas kerran ikiaikainen brutaali tuhoamisnäytelmä, joka on historia kuluessa näytelty miljoonia kertoja ennenkin.
Masentavaa, mutta tällaista on maailman meno.
Entäs se säännön rikkominen, josta alussa mainitsin?
Rikoin sitä jo.
Vai mitä muuta kuvat kuunari Koivistosta ja rannalla odottavista kauhakuormaajista muka ovat kuin karkeaa pornografiaa?
Niin kenen maailma tästä nyt sitten paranee. Ei ymmärrä meikämanne. Voisiko joku asian omainen perustella. Miksi tämä kuunari piti näin tuhota.
Vai onko se juuri niin. Ne tuhoavat jotka eivät itse mitään aikaan saa?
Tässä on varmaan kyseessä suuriltaosin se, että Pori purkaa suuren suurta vitustustaan Heikolaan, joka on rassannut päättäjien hermoja miloin milläkin asiallsiella ja asiattomalla jutulla vainannut jo hieman vajaa neljännesvuosita, ja siksi näin raju tilanne. Porin kannalta ylireagointia mutta ymmärtää sen jos on tätä juttua seurannut niin kuin kotipaikan puolesta.
Se mitä kylvää, niittää, mutta harmi sinänsä koko tilanne.
aika sitkee selviytyjä :) http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite/AMLayout&cid=1194616188298&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper
vähän taustaa. http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite/AMLayout&cid=1194613634369&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper
Olette näköjään kiinnostuneita Heikola/Koivisto/Lenax/etc.asioista.Nostetaan
siis ylös tämäkin.
Nainhan se on, vai onko?