Osa ystävistäni kaikkosi alettuani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa.
Kait minulla ei enää ollut aikaa heille tai sitten he kokivat olevansa tiellä.. Kuka tietää..
Kun tulin raskaaksi, jälleen katosi muutama ystävä. Enää minua ei pyydetty kuin nopealle kahville, jos sillekkään.
En jaksanut itse olla kokoajan se yhteydenpitäjä, joten en edes enää tiedä missä osa ystävistäni on.
Sain lapsen ja olinkin jo melkein yksin. Synnytyksen jälkeen minulla oli lievää masennusta.
Nykyään aiemmista ystävistäni on enää murto-osa jäljellä. Suurimman osan ajastani olen lapsen kanssa kahdestaan, mieheni ollessa töissä.
Olenhan toki saanut uusiakin ystäviä lapsen myötä, mutta silti välillä on ikävä entisiäkin ystäviäni.
Onko kenellekkään muulle käynyt näin?
Kait minulla ei enää ollut aikaa heille tai sitten he kokivat olevansa tiellä.. Kuka tietää..
Kun tulin raskaaksi, jälleen katosi muutama ystävä. Enää minua ei pyydetty kuin nopealle kahville, jos sillekkään.
En jaksanut itse olla kokoajan se yhteydenpitäjä, joten en edes enää tiedä missä osa ystävistäni on.
Sain lapsen ja olinkin jo melkein yksin. Synnytyksen jälkeen minulla oli lievää masennusta.
Nykyään aiemmista ystävistäni on enää murto-osa jäljellä. Suurimman osan ajastani olen lapsen kanssa kahdestaan, mieheni ollessa töissä.
Olenhan toki saanut uusiakin ystäviä lapsen myötä, mutta silti välillä on ikävä entisiäkin ystäviäni.
Onko kenellekkään muulle käynyt näin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osalle lapsettomista ihmisistä on jotenkin vaikeaa olla lasten tai heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä. Olen huomannut saman ilmiön. Heitä ehkä ärsyttää se, että toinen ehkä puhuu lapsestaan ja he kokovat siinä asiassa itsensä ulkopuoliseksi. Osaa myös häiritsee se, jos tapaamisen aikana lapsi itkee/vaatii huomiota jne. Itseltäni on myös tämän takia joidenkin kavereiden kanssa yhteydenpito jäänyt. Joku on jopa sanonut suoraan, ettei halua tulla käymään, kun ei tykkää lapsista! Osalle lapsettomista ystävistä lapsi ei ole mikään ongelma. He jopa nauttivat keikkimisestä lapsen kanssa.
Joskus voi titysti yrittää tavata vain aikuisten kesken, mutta lapselliselle tämä ei kovin usein onnistu.
Ehkä myös lapsellisen kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Lapsettomat saattavat vielä höpöttää ihastuksistaa/baari-illoista jne. ja lapsellista vakituisessa parisuhteessa elävää nämä jutut eivät ehkä kiinnosta. Erilaiset elämäntilanteet saattavat johtaa siihen, että yhteistä säveltä ei enää löydy.
Pidä yhteyttä niihin, jotka haluavat sinun kanssa olla tekemisissä ja etsi uusia ystäviä lapsen kautta. Elämä lapsen kanssa on erilaista kuin ennen ja harva kuitenkaan kaipaa paluuta vanhaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000022986317
Lapsi tuo tietysti vielä oman lisänsä perhekuvioon.
Muistelen tässä lapsettomia vuosiani:
Kaverini saivat lapsia yksi toisensa jälkeen. Samalla heistä tuli todella rasittavaa seuraa minulle lapsettomalle sinkulle. Ensinnäkin keskustelun aiheet tuntuivat pyörivän vain tämän ihmseellisen "janipetterin" ympärillä. Perheen perustamisen jälkeen nämä ihmiset olivat sidottuja, mihinkään ei voitu lähteä. Ja jos johonkin päästiin lähtemään oli "sallamaaria" mukana ja pilasi kitinällä tai jatkuvalla huomion hakemisella keskustelun. Eli koin, ettei minulle ollut silloin mitään iloa perheen perustaneista ystävistä! Kun heillä ei kuitenkaan tuntunut olevan aikaa ja halua kohdata juuri minua.
Ehkäpä ystävilläsi on tällaisia kokemuksia?
Itse en kaipaakkaan ystäväkseni sellaista jolle minun lapseni on rasite ja aikuinen akka kokee itsensä mustankipeäksi jos lapsikin saa huomiota ohella. On mulla onneksi ystäviä jotka ei ajattele noin naivisti kuin sinä ja kilpaile huomiosta kuin lapset. Tottakai äitinä on velvollisuus huolehtia lapsistaan ja luulisi sen olevan ihan itsestäänselvyys ettei sitä vaan lähdetä huitelemaan tuostavaan kuin lasta ei olisikaan. Jotkut sinkut ne kuvittelee että äidin pitäisi unohtaa tapaamisten ajaksi lapsi kokonaan ja olla kun lasta ei olisikaan. Mutta kun se lapsi nyt sattuu olemaan perhettä ja hyvin tärkeä ihminen myöskin niin kylläpä ne omat jutut mielellään siihen lapseen menee. Jos ei tällaista kestä niin
varmasti jäät yksin ilman ystäviä loppupeleissä kun muut tekevät lapsia. Ehkä omaa asennettakin kannattaa muuttaa eikä ajatella automaattisesti ystävien lapsia ärsyttävinä riesoina, tuskin sinäkään haluaisit olla ystävä sellaisen kanssa joka inhoaisi lapsiasi.
Siis olinko silloin naivi, jos koin, etten minä enää merkinnyt ystävilleni mitään? Minusta ystävyys on vastavuoroista, jossa molemmat saavat iloa itselleen.
Nykyään mietin usein, mitkä ovat ne seikat jotka tekevät minusta hyvän ystävän ystävilleni. Pidän huolta siitä, että ystäväni saavat minulta ystävyyttä.
Ennen odotusaikaa olin melkoinen bilettäjä ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä ison kaverilauman kanssa.
No,sitten aloin odottamaan niin yks kaks ei pyydetty tupaantuliaisiin eikä pahemmin edes käymään. Silloinkin kun kylässä kävi niin oli "vaivaantunut tunnelma".. Eivät puhuneet bile-illoistaan taikka tulevista bileistä. Itse en rakautta ottanut puheeksi kun se ei tuntunut kiinnostavan ketään. Tuntui kuin jäin kertalaakista yksin...ja kirpaisi todella paljon!
Nyt kun lapsi temmeltää jaloissa niin sellaiset pariskunnat tai ystävät joilla ei lapsia ole,niin eipä heitä kylässä näy. Kai he ajattelevat että "ei sinne voi mennä kun on pieni lapsi" taikka sitten ei vaan yksinkertaisesti huvita.
Surettaa tuollainen.....=(
No,jospa he itse tekevät joskus lapsia ja kokevat samalla lailla kun minä,niin ehkä he tajuavat miten ovat satuttaneet .
valitettavasti mulle on käyny samoin.. raskaana ollessa kun ei voi/ilkeä baariin mennä, niin eipä niitä ystäviä enää ollut. onneksi samaan aikaan eräs ystäväni oli myös raskaana niin olimme suurimman osan ajasta yhdessä. nyt kun lapsi on pieni, niin tuntuu että ihan säälistä pyydetään mukaan juhliin sun muihin kinkereihin, kun tietäävät ettei sitä hoitopaikkaa ihan hetkessä saa järjestettyä. mutta onpahan tullu pyydettyä.. ihan yllätyin kuitenkin itse, etten enää edes kaipaa sellaisia kavereita jotka kokee lapseni taakkana ja huomion viejänä. onneksi lapsi kasvaa koko ajan ja hänestä alkaa olla jo seuraa :)
kävi myös minulle. Joten minulla on nykyään parhaita kavereita minun omat lapseni ( 3 kpl) ja mieheni. En tarvitse muita. Yksi hyvä ystävä löytyy jolle voin soittaa jos mieheni kanssa riitaa tms. Mutta en kaipaa sosiaalista elämää sen enempää. enää... Olen onnellinen näin.
Musta oli kauhean surullista lukea teidän juttuja, siitä miten käy, kun itse perustaa perheen ja kaverit on vielä sinkkuja, lapsettomia ja muuten meneviä.
Minulla itselläni ei ole vielä lapsia ja hyvä ystäväni on tällä hetkellä viimeisillään raskaana. Ja mulle ei ole kyllä tullut mieleenkään, että jotenkin "hylkäisin" hänet, vaikka olemmekin erilaisissa elämäntilanteissa. Ihmiset ovat tietysti luonteeltaan erilaisia eikä kaikkia kiinnosta vauva-/perhejutut.
Itse olen ilolla seurannut ja kuunnellut, kun ystäväni on kertonut raskaudestaan ja kaikesta siihen liittyvästä. Ja puolestani olen vuodattanut hänelle opiskelu-, lemmikki- ja parisuhdeilojani(ja surujakin). Odotan jo innolla ystäväni lapsen syntymää ja taas kaikkea sitä mitä se tuo mukanaan. Olemme esimerkiksi ystäväni raskauden ajan käyneet ainakin kerran viikossa iltaisin kävelyllä ja toivottavasti tämä jatkuu vielä lapsen syntymänkin jälkeen. Lapsenhan voi ottaa sinne mukaan. Olemme käyneet elokuvissa, kahvilla ja soittelemmekin lähes päivittäin.
Käymme varmasti vielä tulevaisuudessa jossakin ilman lapsia, mutta olen asennoitunut siihen, että ystäväni ei välttämättä aina pääase/jaksa tai halua tulla mukaan, sillä perhe menee edelle, niin kuin tuleekin mennä. Lupasin ystävälleni, että voin myös hoitaa hänen lastaan, jos he joskus haluavat puolison kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa.
Minusta meidän ystävyyssuhde ei ole muuttunut ystäväni raskauden aikana ja toivon todella ettei se muutu vauvan synnyttyäkään.
asenne :) Olet varmasti ystävällesi tärkeä tukipilari ja hänestä varmasti tuntuu mukavalta kun et ole "hylännyt" häntä.
Ihan tuli itselleni hyvä mieli vaikken sinua tunnekkaan mutta oli hienoa lukea juttusi.
Hyvää talven jatkoa :))
on hienosti otettu kaveri piirissä vastaan raskauksineen ja vauvoineen.
On se niinkin että jos joku on vaan ihan täynnä mattiaan/maijaansa niin eihän sitä jaksa edes toinen äiti. Kaikki pitää ottaa huomioon ja valitettavasti se vaan on niin että lapset luonnollisesti tarvitsevat vähän enemmän.
ja kyllä olen vieläkin kiinnostunut elämästä lapseni ulkopuolella ja siitä kuka on kenenkin kanssa ja kuka mies on ihan pässi :)
Hulluksihan sitä tulisi jos täytyisi koko ystävä porukka vaihtaa.
Olet varmasti ystävällesi todellinen ja hauska ystävä, ja heistä varmasti tuntuu mukavalta kun et ole unohtanut heitä, vaikka elämässäsi on nyt pienet lapset. Hienoa, että kaikki elämäntilanteet sopivat yhteen ja kaikki on kiinnostuneita toistensa asioista.
Tuli hyvä mieli, kun luin juttusi. On selvä, että lapset ovat äideilleen sijalla yksi. Jokainen rakentaa elämänsä omanlaisekseen, eikä se ole keneltäkään pois! Elämää on myös oman perheen ulkopuolella.
Lapsettomat eivät yleensä jaksa olla kiinostuneita lapsiperheen arjesta/asioista, eikä jatkuva bilettäminen ole perheenäidin hommaa... Näin se valitettavasti vaan on! Kun olen itse äiti, huomaan nyt, kuinka hölmösti olen suhtautunut omiin ystäviini, kun heillä on ollut pienet lapset. Vaikka ystävä on kertonut, että ei voi lähteä juhlimaan, ei voi lähteä shoppailemaan tms, nyt vasta tajuan miksi! Kun kaikessa täytyy aina ottaa ensin huomioon se lapsi! Ja jos vaikka saisi illaksi lapselle hoitajan, aikaisin aamulla (tai usein jo yölläkin) täytyy olla hoitamassa lasta. Eli eipä siinä enää aamuyölle baarissa juhlita, tai edes jutella kotisohvalla viinilasin ääressä...
Lapsiperheen äidit ovat siis kaikenkaikkiaan tylsää ja huonoa seuraa lapsettomille; eivät jaksa/voi bilettää, menevät aikaisin nukkumaan, eivät voi lähteä mihinkään hetken mielijohteesta, eivät pysty keskittymään ystävään ja ystävän asioihin kunnolla, kun samalla pitää vahdata että lapsonen ei kaadu/tukehdu/putoa/hajota kämppää jne. Mutta onneksi me äidit sentään ymmärrämme toisiamme ;-)
vapaa-aikaansa ja monet työssäkäyvät menevät ihan hyvissä ajoin nukkumaan. En usko, että lapsellisten ja lapsettomien välillä on tuollaista kuilua... Aika monilla bilehile-vaihe kattaa ikävuodet 18-20, ainakin mun kokemusten mukaan.