En tiedä, miksi edes kirjoitan tätä tänne, pitää kai vain saada purkaa sydäntään. Tilanteeni on (niinkuin varmaan monen muunkin) epätoivoinen. Olen yksinhuoltajanainen, eronnut miehestäni hänen alkoholisminsa vuoksi. Ryhdyin yksityisyrittäjäksi, koska olin pitkäaikaistyötön enkä saanut työtä mistään. Firma meni nurin, jouduin peruspäivärahoille. Myytävää omaisuutta ei ole ja laskut kasaantuivat, sekä yrityksen että omat. Pankista en saanut lainaa, koska ensin olin pitkään työttömänä ja sitten yrittäjänä ja yritys ei kannattanut. Koska tiesin, etten mitenkään voi selvitä veloistani, ajattelin kokeilla onneani viimeisellä kaksikymppiselläni ja aloin pelata netissä pokeria ym. rahapelejä. Minulla oli aloittelijan tuuria ja voitin noin 700 euroa. Tästähän riemastuin. Se 700 ei olisi läheskään riittänyt laskuihini, joten ajattelin kokeilla, jos voittaisin enemmän. Hävisin lähes koko rahan, mutta sitten kun oli enää muutama euro jäljellä, voitin 1200. Tästä alkoi pelihelvettini. Hävisin ja voitin vuoronperään ja toivoin isoa pottia joka päästäisi minut taloudellisesti kuiville. Sitten olivat rahat totaalisen loppu. Otin kaikki mahdolliset pikavipit, joita sai ilman vakuuksia ja maksoin laskuja ja ostin ruokaa ja pelasin. Sitten kun oli taas vain muutama kymppi rahaa, epätoivoisena ajattelin taas kokeilla, jos pelissä onnistaisi. No eipä onnistanut. Kaikki pikavippipaikat oli käytetty, lainaa ei herunut enää edes sieltä. Laskuja on jäljellä noin kuuden tuhannen euron edestä, lähes kaikki perinnässä. Luottotiedot ovat menossa minä päivänä hyvänsä, mutta varsinaista oikeuden päätöstä ei vielä eilen ollut tullut. Mutta hirveintä kaikesta, sain eilen häätöilmoituksen. Jos olisin yksin, pärjäisin jotenkin, mutta en kestä ajatusta, että pilaan lasteni elämän. Hyvällä tuurilla saatan saada kaupungin vuokra-asunnon, mutta alueellamme ei niitä juurikaan ole eikä ainakaan vapaita. Joutuisimme muuttamaan muualle ja lapset menettäisivät ystävänsä ja joutuisivat vaihtamaan koulua. Sosiaalivirastosta en edes yritä hakea mitään apua. Kun he näkisivät tiliotteistani, miten paljon olen pelannut rahaa ja ottanut pikavippejä, tiedän että sieltä ei heruisi mitään ja nolaisin ja nöyryyttäisin itseni turhaan vielä enemmän kuin mitä jo olen tehnyt. Tiedän, että saan syyttää vain itseäni, tyhmyydestä sakotetaan. Oppirahat vain tuntuvat liian kalliilta maksaa. Jos olisin tyytynyt olemaan pitkäaikaistyötön, olisin jotenkuten pärjännyt kuten ennenkin eläen päivästä päivään kitkuttaen. Tein virheen, kun ryhdyin yrittäjäksi, mutta sitä en voinut etukäteen tietää. Luulin, että pystyisin työllistämään itseni ja saisin sen verran rahaa, että pystyisin itse elättämään perheeni. Mutta toisin kävi.
Häätö tuli
epätoivoinen äiti
334674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mitä häpeämistä tuossa on, monilla on pahempiakin ongelmia. Sosiaalitoimistoon vaan, siellä neuvotaan, autetaan ja annetaan heti hätävararahat käyttöön etenkin kun on lapsia. Suosittelen lounasseteleitä niin ei ainakaan mene peleihin. Ja kaupungin vuokra-asuntoasia vireille mahdollisimman pian.
Kiitos sinulle.
Elämä potkii välillä päähän, mut kyllä se vielä joku päivä hymyileekin. Mitä sitten jos joudut aluetta vaihtamaan, kyllä lapsesi saavat nopeeta uusia kavereita ja lija-autot, ym on kans keksitty.. Sitten kun elämäsi taas ok niin muutto vanhalle alueelle ja hip hei, vanhat tutut ja kaverit?
Leuka pystyyn ja apua hakemaan, et sä yksin jää!
Virhe alkaa yrittäjäksi?! Ai miksi muka? Entäpä jos et olisi alkanut, missä nyt sit olisit? Olisit vain aikaisemmin joutunut ottamaan vippejä,ym. ja kaikki tuo olisi tapahtunut vain aikaisemmin, erittäjänä asiat olisivat voineet kääntyä myös toisin päin.
Etkä ole vielä menettänyt luottotietoja, etkä välttämättä menetäkkään! Aina voi maksuista sopia ja parempi maksaa edes vähän kerralla, kuin mitään. Rohkeesti vain puhelin käteen ja soittorinki pystyyn.
Koita vielä häädöstäsikin keskustella häätäjäsi kanssa ja sopia maksuista.
Sosiaalitoimisto, vanhemmat, ystävät, tuttavat auttavat.
Älä kuitenkaan enään sorru peleihin.. "talo" voittaa aina loppupeleissä.
Jos menetätki luottoteidot, ei se maailmaa kaada!!!
Ota yhteys paikalliseen sosiaalitoimistoon ja luultavasti jossain vaiheessa a-klinikkaan,et pakoilemalla tilanteestasi eteenpäin pääse,sanot sosiaali toimistossa että rahat meni peleihin.Mitä häätöön tulee niin luultavasti kysymyksessä on niin vai että olet jättänyt vuokran maksamatta mitä sinun päässä silloin liikku ajattelitko ettei vuokraa tarvi maksaa,turha itkeä sillon enään kun paskat housussa.Miehesi oli alkoholisti niin kuvitteletko että nyt omissa ongelmissa olet jotenkin erinlaisessa tilanteessa.En kyllä sinua lähtisi auttaan jos kuuluisit lähipiiriin vaan antaisin sinun itse hoitaa sotkut.
että opettelette pelaan ennenkun lähette velaks kortteja lyömään. Se on taitolaji kuitenkin.
Kiitos teille kaikille, jotka yrititte auttaa ja olitte myötätuntoisia. Kai tästä hengissä selvitään.
Pitää tasan paikkansa, että sossu katsoo todella karseesti näitä pikavippien ottajia. Ne kun lasketaan tuloksi. (Ei kaikilla.) Kokemusta on. Potuttaa vaan sellainen, että eräskin kansanosa saa sieltä kaikki mahdolliset avut, oli syyta tai ei. Taitaa perustua siihen, että jos eivät sais, olisi kysymyksessä rasismi.
Et ole ainoa tässä yhteiskunnassa, vastaavanlaisia tapauksia on varmasti paljon.
Kuten yksi sanoi tuossa aiemmin..OTA puhelin käteen ja taistele maksusuunitelmien puolesta,mene sosiaalitoimistoon,diakoniatyöntekijälle..käytä kaikkia mahdollisia keinoja.
Mutta muista lopettaa turha kuluttaminen,lopeta pelailut.
Itse rupesin pelleilemään pikaluottojen kanssa ja hommat meinasi mennä todella poskelle.
VOIMIA sinulle!Ja muista olet edelleen ÄITI!
Minulla oli aikoinaan sellainen tilanne, että otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin mistä vois saada apua.Diakoniin,sossuun,velkaneuvontaan ja jne.Apua ei tullut mistään.Selvisin kuitenkin,mut koville otti.Tällä hetkellä 1 vippi ja estot 28:n vippifirmojen myöntäjään.
Onneksi, vaikka välillä oliskin tarvis vipille.
Maksusuunnitelmia en pysty tekemään, koska olen pelkällä peruspäivärahalla. Joka sentti menee elämiseen, sillä ei velkoja maksella. Kai se on pakko yrittää sitä sossua tai kirkon apua, vaikka se lienee turhaa. Kiitos vastauksestasi.
Juuri tuota itsekin olen epäillyt. Moni uskoo, että kun minulla on lapsia, heidän on pakko auttaa, mutta pelkään heidän auttavan ottamalla lapset huostaan kunnes olen saanut asiat kuntoon. Kiitos vastauksestasi ja onneksi sinä olet saanut asiasi kuntoon :)
Ei ollut tarkoitus lannistaa. Sinuna yrittäisin ensin kirkon diakonia.Jos ei sieltä niin sitten muualle hakemaan apua.Yks vois olla SPR.Kirkon apu on aivan siitä kiinni kuinka paljon heillä on varaa/rahaa auttaa suhteutettuna sinun vippeihin. Mulla oli kyseesä noin 200€ eikä apua saanut.Se johtui siitä,että oli loppuvuosi ja rahat vähissä.Mene velkaneuvontaan.Ei siinä häviä mitään.
Jos olisin miljonääri tai jokseenkin varakas niin auttaisin..Mutta kun on köyhäksi syntynyt niin on..
Jotenkin vaan kosketti sydämmestä tuo sinun tarina.
Tsemppiä!
Olet ihana ihminen, kiitos.
Elä sure uskon että asiat suttaantuvat..
Ja lisää vinkkejä selviytymiseen..
-->
[email protected]
Vinkit ovat tosiaan tarpeen, laitoin sinulle sähköpostia:)
Minäkin olen elänyt pitkään rimpuillen vippihelvetissä, välillä on tullut mieleen, että olen epäonnistunut ihmisenä ja vain riesaksi toisille. On tehnyt mieli hankkia köysi ja ripustautua siihen, niin synkkiä ajatuksia olen sisälläni kantanut, en ole enää nuori, jolla olisi kaikki mahdollisuudet edessä, vaan jo 35-vuotias raakki, jolla oli joskus loistava tulevaisuus edessään.
Jotenkin vaan olen ihan kiusakseni jaksanut rimpuilla ja olla pohjimmiltani optimistinen, koskaanhan ei tiedä mitä huominen tuo....
Vieläkin olen veloissa pahasti, mutta jotenkin aina jollain konstilla jostain senverran olen onnistunut kihnaamaan, että pahimmat olen saanut maksetuksi.
Tsemppiä sinulle, kyllä tunnut niin mukavalta ihmiseltä ja lapsistasikin selvästi välität, että te kyllä selviätte tästä. Kevät vielä koittaa ja elämä voittaa!
Ikävä kuulla, että sinäkin olet ollut (ja olet) niin hankalassa tilanteessa. Nuorihan sinä vielä olet minun näkökulmastani, olen 10 vuotta sinua vanhempi:) Sinulla on tosiaan vielä elämä edessäsi, hienoa että olet jaksanut pyristellä vastoinkäymisistä huolimatta. Yritetään kumpikin kaivaa se optimistisuus esiin aina kun tuntuu synkältä, elämä jatkuu kuitenkin. Oikein hyvää kevään odotusta sinulle:)
Hei! Hali sulle! Ihminen on erehtyväinen. Mutta et ole niin pohjalla kuin tunnet olevasi. Ohjeet:
1.Varaa aika a-klinikalta ja kerro, että haluat tukea pelaamisen lopettamiseen. Ja menet sinne. Jo kolmen kuukauden pelaamattomuus auttaa.
2.Varaat ajat velkaneuvojalta samantien.
3.Tutustu Takuusäätiön nettisivuihin. Huom.Velkajärjestely.
4.Varaat ajan sossuun toimeentulotuki puolelle ja kerrot varaanneesi ajan a:sta ja velkaneuvojalta, ja kerrot tarvitsevasi kertaluonteista apua vuokra-asiassa. Ehdota, että he maksavat suoraan vuokrasi.
5.Vietät paljon aikaa lastesi kanssa.
6.Ole armollinen itsellesi.
7.Päätä joka aamu:tänään en pelaa.
8.Luota siihen, että jo vuoden päästä asiat ovat paljon paremmin.
Kiitos paljon:)
Koskettava tarina. Itse en ole vastaavassa tilanteessa ollut, mutta nuo kohta kohdalta neuvot vaikuttavat järkeviltä. Kannattaa vaan heti tarttua härkää sarvista, olosi paranee heti kun teet jotain asioiden eteen. Kun tuntuu erityisen synkältä, muista, että se mistä ongelmasi johtuvat on vain materiaa. Sinulla on paljon tärkeämpiä asioita elämässäsi, esim. lapsesi.
Tsemppiä, ja kerro miten kävi.
Mukavaa, että on ihmisiä, jotka suovat vieraalle ihmiselle lämpimän ajatuksen.
Itse olen aivan samanlaisessa tilanteessa :(( Ja kaikki paikat olen käynyt mistä apua voisi saada. Kaiken lisäksi olen ollut sairaslomalla masennuksen vuoksi jo joulukuun alusta. Tuntuu että jokapaikassa potkitaan vaan päähän. Ja pakko kumminkin jaksaa pienen pojan vuoksi... Haleja sulle ja toivottavasti aurinko paistaa joskus myös risukasaan. Yritin vuokravelkoihini ( 1500) saada myös sosiaallista luottoa mutta he laskevat myös muut tulot, niin en sitä saannut. *huoh*
Kyllä meitä ongelmaisia on joka lähtöön, itselläkään ei tahdo välillä voimat riittää enää veloissa rimpuiluun. Mutta yritä jaksaa, onneksi täällä paljon tuntuu kuitenkin olevan hyväsydämistä porukkaa, että neuvoja on ainakin ropissut. :)
Itse voin näihin lukemiini viesteihin vain lisätä sen, (kuulostaa kliseeltä) että terveys on kuitenkin vielä jäljellä. Ja lapset varmasti osaavat piristää jokaista päivää ainakin hetkittäin.. Voimia sinulle ja kaikille muillekin enemmän tai vähemmän vastaavassa tilanteessa oleville!
Kuten ihmiset usein tapaavat sanoa:
"Asioilla on tapana järjestyä."
Vaikka kyllä niiden eteen täytyy itsekin töitä tehdä.
ihanaa, vaikka niin ei saisi sanoa. sanon sen kuitenkin koska itse olen pahassa jamassa myös ja ihanaa siinä on se että en ole ainoa jolla on ongelmia. minulla itselläni on myös todella paha peliongelma. kaikki alkoi siitä kun tuli ero. piti ottaa yksi vippi että selvisi vuokrasta ja siitä se kierre alkoi. vippejä tuli otettua ja lopulta pankkiin yhdistämään vipit pois. no, peleihin oltiin jo tutustuttu mutta hyvinkin pienellä panoksella. sitten tuli rahan tarvetta ja taas piti 1 vippi ottaa, siitä alkoi lopullinen helvetti ja peleistä lohtua jos vaikka voittais. lohtua myös tuli, voitin 4000e ja moneen kertaan muutamia tuhansia. sitä kuitenkin halusi aina lisää ja tottakai tuli hävittyä ( ei onneksi ihan kaikkia, laskut sain maksettua)ja taas vippejä että pääsi pelaamaan. puhuin läheisille vipeistä, en peleistä. he auttoivat parhaansa mukaan ja pääsin suht jaloilleni. minä taas mokasin, pelihhimo on niin vimmatun suuri että taas tuli pari vippiä otettua jotta vois kokeilla onnea (muuten ei siihen varaa ollut) no voittoja tuli mutta harmi, liian "pieniä" nekin pelattiin takaisin. nyt olen taas huonossa tilanteessa, vippejä n.5000e pankkilainoja 25000e. ainoa lohtuni on velkaneuvonta joka on runsaan viikon kuluttua. hyvää siinä on että vakituinen työ ja suht hyvä palkka mutta en silti luota että voisin päästä saneeraukseen ja että elämä taas hymyilisi. tarvitsen todella apua peli riippuvuuteeni mutta en uskalla hakea.
Oletkohan saanut asiat järjestymään?
Itselläni on vielä työpaikka ja tienaan kohtuullisen hyvinkin mutta ihmettelen tosiaan mitä häpeämistä on mennä sosiaaliluukulle tms hakemaan apua.
suomalaiset maksaa kaikki veroa kiltisti silloin kun töissä ja sitten kun siitä pitäisi tiukan paikan tullen saada itsellekin jotain apua niin ei kehdata hakea? ihme.
Itse olisin välittömästi luukulla jos tilanne sitä vaatisi.
Hyvin tienaavat kehtaavat tv:ssä julistaa miten ovat oikeutettuja oikeasti täysin ansiottomiin miljooniin ja heikko-osaisimmat eivät hae edes sitä vähää joka heille kuuluu ja jota varten systeemiä ylläpidetään.
jos et jo ole käynyt hakemassa kaikki mahdollisia tukia ja vetoomuksia niin kipikipi.
ja mene sen jälkeen työkkäriin - kaippa aina jotain hommia löytyy.
tietääkö joku mistä voisi apua pikavippi helvettiin.. sossu ei auta kun ne näkyvät tiliotteessa tuloina... velkaneuvoja ei auta opiskelijaa jolla ei ole säännöllisiä tuloja....
ole koskaan katsottu pikavippejä tuloksi sossussa.
Nyt nainen, kerää kaikki voimasi ja yritä hoitaa asiat kuntoon. Edes osa niistä.
Asunto lienee tärkein. Ota ihmeellä yhteyttä sossuun sekä kaupunkisi diakonissaan. Diakonit voivat myöntää tukea niihinkin menoihin, joita sosiaalitoimisto ei huomioi. Sossusta voivat tosiaan sanoa, että ei tipu, mutta jos sattuisi kohdalle ihminen, jolla on sydän paikallaan, niin sekin mahdollisuus on että maksavat vuokrarästit. Sekin tulee halvemmaksi, kuin lapsiperheen jättäminen kodittomaksi. He ovat vastuussa teistä joka tapauksessa. Älä nyt lannistu! Voit myös ehdottaa että he maksaisivat vuokrat pois ja perisivät niitä sitten esim. kela rahoistasi vähitellen pois.
Jos voimavaroja riittää, niin ota puhelu perintään. Tiedustele onko mahdollista sopia velkojen maksusta etteivät ne menisi ulosottoon. Jos saat minkäänlaista maksusuunnitelmaa heidän kanssaan tehtyä, niin velathan eivät siirry eteen päin eikä luottotietosi näin ollen mene. Vaikka täytyy sanoa, että maailmanloppuhan se ei ole vaikka menisikin! Uskon, että varmasti harmittaa jos niin pääsee käymään, mutta elämä jatkuu samaa rataa ilman luottotietojakin. Itselläni luottotiedot meni jo nuorena, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Maksan ulosottoon satasen kuussa tällä hetkellä. Jatkossa kun tulot pienevät en maksa sitäkään. Vaikeuttaahan se monia asioita, mutta on myös vapauttavaa, kun ei TARVITSE tehdä velkaa! Jos haluan jotakin, niin säästän kunnes saan sen. Ei velkoja, ei kuluja. Ja tiukan paikan tullen löytyy aina joku ketä antaa esim. nimellään puhelinliittymän ym. Tuollaisethan sinulla on varmasti jo olemassa, joten pidä nyt niistä kiinni. Jos liittymäsi umpeutuu, niin uutta et saa otettua.
Kun akuutti vuokra-asia on hoitunut, niin kaupunkisi velkaneuvoja taitaisi olla hyvä paikka vierailla. Ainakin meillä jonot ovat n. kolme kuukautta, eli varaa sinne aika. Velkaneuvoja voi tehdä velkojien kanssa sopimuksen, jolla suuri osa kuluista ja koroista saadaan pois.
Ja muista, että vaikka luottotietosi menisikin, niin viiden vuoden kuluttua ne ovat taas kunnossa jos et velkaannu enempää.
Nyt tuntuu varmasti pahalta mutta ei elämä tähän kaadu! Heti huomenna otat yhteyttä sinne sossuun ja diakonissaan!! Ilmoittele itsestäsi ja yritä jaksaa.
Minkä yrityksen laitoit alulle?
Minua harmittaa lukea ihmisistä jotka oikeasti ovat yrittäneet viimeiseen asti, niinkuin ketjun aloittaja on tehnyt. Valitettavasti valtio ei tue näitä ihmisiä riittävästi, sosiaalitoimesta kun on määrätty tietyt rajat kaikkiin maksuihin. Täällä pystyy elämään sosiaalitoimiston rahoilla esim. yksinelävä melko hyvin, vuokran päälle se n.400e kuukaudessa rahaa. Kyllä sillä yksin pärjää jos osaa elää sen mukaisesti eikä tukeudu koko ajan pulloon. Toisaalta, jos sosiaalitoimisto auttaisi vippiveloissa olevia aina (pentille maksetaan 400e vuokran ym lisäksi koska ei vippi/kulutusluottoja, antille maksetaan 700e koska antilla on vippejä lyhennettävänä 300e edestä) niin vippitehtailu vaan rupeaisi entisestään kukoistamaan.
Toivon parasta sinulle, itsellä velkaantuminen tapahtui joustoluottojen ja muiden yhdistelyillä, nykyisin maksan yhtä 13 000e lainaa 180e kuukaudessa (tuon saan hoidettua vielä suht hyvin, esim 300e tuottaisi jo paljon enemmän ongelmia).
Itselle tärkein asia ongelmien selvittämiseksi on se, etten enää ota pikkulainoja ym mistään ellei se ole aivan pakko (lähinnä liipaisin otsalla -meiningillä). Ruokatilanteen heikentyessä kirkoilta pitäisi saada lähes poikkeuksetta ruoka-apua, lisäksi itsellä auttaa sukulaisverkosto sen verran että sitäkin kautta jotain pientä mahdollista saada. Ylimääräisen ja turhan tavaran myynti, talouden budjetointi ja suunnittelu auttaa minua, toivottavasti näistä vinkeistä jotain pientä lohtua tai apua voisi sinulle myös olla :)