Opiskelijalle tietoa

Terve, olen 22-vuotias lähihoitajaopiskelija Kaarinasta ja teen tutkielmaa/esitelmää Parkinsonintaudista.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla jonkun tautia sairastavan omia mietteitä siitä, että miten sairaus on vaikuttanut omaan ja läheisten elämään. Onko maailmankuva muuttunut diagnoosin jälkeen? Miten vaikeaa sopeutuminen taudin kanssa elämiseen on? Entä miten vanhemmat, puoliso, lapset tai ystävät ovat asiaan suhtautuneet? Onko Parkinsonintauti elämää hallitseva tekijä?

Minulle voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen [email protected] :) Kiitoksia jo etukäteen.
41293
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

tiedoksi, ettei tämä tauti ole 7 v, jyllättyään saanut aikaan juuri mitään, paitsi lepovapinan kädessä ja jäykkyyttä jaloissa. Lenkkeilen ja talvella hiihdän päivittäin.. Olen reilusti yli 60 v. ja luulen ettei sitä olisi nuori poika vaikkei parkkista sairastaisikaan. Naistakin tekee mieli n. kerran viikossa, ja sujuu sekin.

Äänestä

Minä taas olen ammattini puolesta tavannut nuorehkoja ihmisiä joilla Parkinson edennyt siihen malliin ettei paljon ole asiakkaitani naurattanut vaan masennus oireiden pahetessa vain lisääntyy. Ei ole helppo elää kun lääkkeitä ei saada kohdalle eikä voi hallita kehoaan millään tavalla...

Äänestä
  • Kaikki tuntemani parkkis-potilaat tuntuvat kärsivän erilaisista oireista -kahta samoin etenevää en ole nähnyt.Itsellä tauti eteni pari vuotta vauhdilla , nyt pari vähän tasaisempaa vuotta.En vapise mutta kivut ovat joskus sietämättömiä ,yleensä vain siedettäviä. Ikäni on 46 ,joten kivun kanssa on opittava elämään vielä pitkään. Odotan lääketieteen kehitystä- ja olen vielä jonain päivänä terve - onko toiveeni utopiaa?

    Äänestä

Tervehdys
Olen parkinsonia sairastavan naisen aviomies ja tällä hetkellä Kuopion parkinson kerhon puheenjohtaja. Mikäli haluat saada suht helposti tietoa tästä taudista meneppä tapaamaan tautia sairastavia sinne asuinpaikkasi lähistöllä olevaan liittomme keskuspaikkaan Suvituuleen, joka on Turussa.
Voit tarvittaessa kysellä myös vaimoltani osoitteesta [email protected].
terveisin Erkki Lampola

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lähäriopiskelija kirjoitti:

Terve, olen 22-vuotias lähihoitajaopiskelija Kaarinasta ja teen tutkielmaa/esitelmää Parkinsonintaudista.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla jonkun tautia sairastavan omia mietteitä siitä, että miten sairaus on vaikuttanut omaan ja läheisten elämään. Onko maailmankuva muuttunut diagnoosin jälkeen? Miten vaikeaa sopeutuminen taudin kanssa elämiseen on? Entä miten vanhemmat, puoliso, lapset tai ystävät ovat asiaan suhtautuneet? Onko Parkinsonintauti elämää hallitseva tekijä?

Minulle voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen [email protected] :) Kiitoksia jo etukäteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu