Se on kyllä hassua, miten siitä jaksetaan valittaa ja toitottaa miten liian lihavat (huom. monessa tapauksessa täysin itseaiheutetusti paskalla ruokavaliolla ja liikkumattomuudella läskinsä hankkineet) joutuvat syrjinnän kohteeksi sosiaalisesti ja työelämässä.
Mutta autappas armias, jos kasvoihisi nykypäivän maailmassa ilmestyy finnejä naamaasi. Johan rupeaa sukupuolten kiinnostus laimentumaan ja ihmiset rupeavat karttamaan sinua kuin ruttoa. No kun vakavampi akne tulee geeneissä ja pahimmillaan kestää vuosia, jopa 10 vuotta helposti, se tuhoaa sosiaalisen elämäsi ja sinut. Huomaat sen siinä vaiheessa kun olet syönyt muutamat roacutan-kuurit, mutta finnit palaavat aina naamaasi. Siinä ei auta enää lääkärit tai mitkään poppas-konstit.
Jos jossain vaiheessa sitten hamassa tulevaisuudessa ihosi rauhoittuu ja finnit katoavat naamastasi, on se ihmisten karttava katse ja olemus jo tarttunut itseesi. Sen karistamiseen tarvitaan jo vähän muutakin kuin sileä iho. Kukaan ei edes harkitse ottaa puheeksi, että tällaiset ihmiset tarvitsisivat mahdollisesti jotain muutakin apua kuin turhia:"ota vähän voidetta" vinkkejä. Ihmiset joiden naama kukkii ovat tässä maassa ja kansassa rutto, koska lihavuus on yleisesti hyväksytty ja johonkin se negatiivinen energia täytyy purkaa.
Mutta autappas armias, jos kasvoihisi nykypäivän maailmassa ilmestyy finnejä naamaasi. Johan rupeaa sukupuolten kiinnostus laimentumaan ja ihmiset rupeavat karttamaan sinua kuin ruttoa. No kun vakavampi akne tulee geeneissä ja pahimmillaan kestää vuosia, jopa 10 vuotta helposti, se tuhoaa sosiaalisen elämäsi ja sinut. Huomaat sen siinä vaiheessa kun olet syönyt muutamat roacutan-kuurit, mutta finnit palaavat aina naamaasi. Siinä ei auta enää lääkärit tai mitkään poppas-konstit.
Jos jossain vaiheessa sitten hamassa tulevaisuudessa ihosi rauhoittuu ja finnit katoavat naamastasi, on se ihmisten karttava katse ja olemus jo tarttunut itseesi. Sen karistamiseen tarvitaan jo vähän muutakin kuin sileä iho. Kukaan ei edes harkitse ottaa puheeksi, että tällaiset ihmiset tarvitsisivat mahdollisesti jotain muutakin apua kuin turhia:"ota vähän voidetta" vinkkejä. Ihmiset joiden naama kukkii ovat tässä maassa ja kansassa rutto, koska lihavuus on yleisesti hyväksytty ja johonkin se negatiivinen energia täytyy purkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Akne kyllä laskee useimmilla ihmisillä sosiaalisen kanssakäymisen tasoa vieraiden ihmisten kanssa ja on pahimmillaan tosiaan aika ikävä sairaus. Mutta kyllä silti voi elää elämäänsä ja ainakin mulla on aika runsaasti kavereita aknesta huolimatta, tosin vastakkaisen sukupuolen kanssa jäänyt astetta vähemmälle kanssakäyminen :)
Päivällä ensimmäisen roa-kuurin ensimmäinen pilleri meni alas, toivotaan että auttais heti nyt 6kk antibioottien ja voiteitten kanssa sähläämisen jälkeen.
Kyllähän aloittajan viestissä kiteytyy moni tosiasia. Itse kuitenkin koen, että ei akne aiheuta niinkään syrjintää saman sukupuolen edustajilta, mutta vastakkaiselta sukupuolelta sitäkin enemmän. Väitteet "sisäinen kauneus on tärkeintä" tai "ulkonäkö ei merkitse paljoa" ovat kenties suurinta paskaa, mitä kliseiden maailmassa on koskaan lausuttu.
Kerrankin järkevää puhetta!
Toi on niin totta kun joku vaan voi olla.
Mun mielestä siinä olis hyvä markkina-alue!
Ihotautilääkäri / lasertoiminta / psykiatri /psykologi samassa talossa, kaikkien käytettävissä.
Itelläni elämä on täysin karseen naamani takia pilalla ollut jo vuosia. Ihmiset tietää heti jos menen masennuksen takia lääkäriin tai mihin vain että haluan apua, kaikkihan sen näkee mistä se johtuu! Mutta siihen kun ei saa apua niin ei!
Sitä en ole kokeillut, että ottais töistä sairauslomaa, kertoisi lääkärille että akne/arvet on vieny elämästä täysin ilon ja motivaation kaikkeen!
Että töihin en enää jaksa/kehtaa mennä, kun saan sääliviä katseita tms.
Onko kellään kokemusta?
Oon nyt ite 18v ja olen kyllä jättänyt välillä huonoina päivinä kouluun menemättä naaman takia :)
On tullut itse skipattua yksi päivä töistä lääkärintodistuksella niin paskan naaman ---> ultrapaskan fiiliksen vuoksi.
Olin niin maissa, että tarvitsin lomaa. Silloin kun tauti pistää itkun kurkkuun aikuiselle miehelle, ei kovin hyvillä jäljillä voida olla.
Onneksi nyt oon saanu lääkityksen avulla ihan loistavan ihon. Tai taistelujen jäljet näkyy vielä, mutta uusia finnejä ei enää tule. Kiitos Roaccutan.
Itselläni häpeä saa pääni kääntymään vähän pois/alaspäin, kun joku tulee juttelemaan. Aika friikkiä? Useimmiten en katso oikein kehenkään päin ja mua pidetäänkin kai sen vuoksi sitten liiallisen ujona tai sellasena ihmisenä, ettei kiinnostais muka jutella, joten yhteydenotot jäävätkin sitten pieniksi. Onneksi olen kuitenkin sisimmiltäni niin sosiaalinen, että olen jo luonut laajan kaveripiirin. Siihen kuuluu tosin vain naispuolisia. Miehille kun en uskalla puhua itsevarmuuden ollessa 0. Kovasti he yrittävät välillä lähestyä, mutta itse teen aina samoin, kattelen seiniin ja muualle. *Älkää katsoko rumaa ihoani, please* Tämä ajaakin sitten miehet pois kiinnostuksensa lopahtaessa liiallisen ujoon ja epävarmaan tyttöön.
En myöskään uskalla lähteä tapaamaan ketään, vaikka sisimmissäni voisinkin. Mitähän sekin nyt loppujenlopuksi ajattelisi, kun näkis läheltä tän ihon. En missään tapauksessa uskalla lähteä sellaiseen kiusalliseen tilanteeseen missä mies antaisi oikeen kunnon pakit :| se nyt olis varma juttu. Miksi siis edes yrittää...
Yritän ajatella toisella tapaa ja yritän olla rohkea ja vahva, muttei siitä tule koskaan mitään. Se vaan on kun refleksi; ajatella ensimmäisenä että muistatko millainen ihosi on!! (Haloo, älä toivo mitään tällä naamalla)
Toisinaan tiedän sen olevan toissijainen asia, vaan minkäs teet. Ihminen on pinnallinen.
Luoja keksi naisille meikit, mutta entäs se totuus? Mitä tapahtuu silloin kuun meikki poistetaan?... Tiedän, etten koskaan voi elää normaalia elämää. Toisinaan ajatus siitä masentaa.
Omaan itsetuntooni akne vaikutti todella paljon. Minulla on ollut keskivaikea yläasteella ja lukion kolmennella puhkesi erittäin paha akne. Ulkoisten ongelmien vuoksi ihoani särki ja kutitti, olin todella vihainen ja masentunut. Kaikista ärsyttävintä oli että olin käyttänyt roaa ja useamman kuukauden - tuloksetta. Nyt runsaan vuoden roakuurin aloittamisen jälkeen naamassani on haaleita arpia, mutta ennusteen mukaan nekin paranevat. Kiitos roa vaikka pitkään se kesti!
Pahinta oli kuitenkin se, että olin lukioaikoina erittäin kiinnostunut yhdestä tytöstä. Ja enhän etenkään finninaamana uskaltanut tätä lähestyä. En mennyt aina kouluun, koska minulla oli koko ajan sellainen tunne, että olin joka tapauksessa erilainen kuin muut. Helpointa olisi pysyä vähän syrjässä. Sosiaaliset suhteet kärsivät paljon. Joka aamu häpesin peilikuvaani. Lopetin kuntosalilla käynninkin. En yksinkertaisesti voinut katsoa itseäni peilistä. Uskokaa se oli todella paha. En nähnyt parhaimmillani yhtään kaveriani kolmeen viikkoon.
Nykyisin kun olen 90%parantunut aknesta, tunnen että se pilasi koko lukioaikani. Olin aina vähän äreä, en ehkä kestänyt painetta niinkuin jotkut joutuvat kestämään. TOivoin koko ajan parempaa kun aamulla heräsin, että näppylät olisivat edes vähän painuneet, mutta ei.
En tiedä miten muut ihmiset todella suhtautuvat aknekasvoon. Eivät kaikki todella välitä siitä. Mielestäni akne on kuitenkin niin yleistä tänä päivänä,että siihen löytyy sympatiaa. Vastakkainen sukupuoli on kuitenkin pinnallisista syistä aina hieman kriittisempi.
Minulla eivät voi ees kvaerit katsoa suoraan silmiin ja hymyillä jos puhutaan huvittavia asioita. He vilkasevat ja tuntevat olonsa kiusalliseksi, siis minun kaverit ja niiden poikaystävät, koska minulla on niin hirveän kuntoinen iho. Jos joskus ollaan baariin päästy (harvoin nähdään) niin sitten he katsovat silmiin ja tavallaan ongema vähiää kun on niin pimeää!!! Siis vaikka oltaiskin selvinpäin.
Eli se yhdistelmä että itse olen todella ujo ja en käy missään enää pariin vuoteen (nuoruus menee täysin hukkaan) vielä kaverinikin häpävät minua. Kyllä itsemurha on usein vakavasti mielessä. Ei yhtäkään ystävää löydy kenen kanssa voisin olla ilman meikkiä kotonani normaalisti!
Itse aloitin asiakaspalvelutyöt viime syksyllä ja kyllä on ollut välillä tosi rankkaa. Mulla kun ihon kunto vaihtelee suuresti riippuen kuukautiskierrosta. Muutama päivä kuukaudessa (ovulaation aikaan) iho on ihan ok, pienempiä näppyjä ja punaisia arpia joita pystyy meikillä peittämään, mut kuukautisten lähestyessä iho muuttuu niin kamalaksi, paljon isoja paukamia.
Huomaan usein miten ihmisten katseet kohdistuu mun silmistä ihoon, mikä saa mut melkein itkemään :/ Hyvinä päivinä joita on nykyään n 2-3 kuukaudessa olen iloinen ja pirteä, jaksan palvella asiakkaita töissä jne, ja olen oikeasti erinomainen asiakaspalvelija, mut sit kun taas iskee kauhee akne päälle, niin ei jaksa puhua kenellekään. Työkaverit vielä suhtautuu hyvin, mut ventovieraat kyllä jaksaa tuijottaa. Tuijotan aina vihaisesti takaisin :D heh, ärsyttää vaan, kun ihmiset ei tajua ollenkaan miten pahalta tuo tuijotus tuntuu.. Välillä itken aamuisin yrittäessäni epätoivoisesti peittää noita paiseita ja joka kuukausi kun iho on hiukankin parempi niin naiivisti kuvittelen et nyt tää uusi hoitokeino (ihonhoitosarja, joku luontaistuote jne, kokeilen koko ajan jotain uutta) toimii mun kohdalla ja nyt saan vihdoin ihon kuntoon, kun taas parin päivän päästä ongelma räjähtää käsiin, argh!!!
Ihme et poikaystävä silti kehuu kauniiksi vaikka naama olis ihan punainen ja täynnä paiseita.. Aluks se kyl vähän ihmetteli, mut kyl kaikkeen tottuu näköjään :D