Eronnot uskovainen seurustelee

Yritän vastata jotain.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta mikä on Raamtun mukaista eli ei ole oikein uskovaisen erota. Ainoastaan huoruuden tähden. Ja tämäkään ei ole pakko. Aina voi ja monesti on hyväkin yrittää jatkaa yhdessä eteenpäin.

Eli jo se että eroaa on väärin. Saatika sitten että alkaa seurustella toisen kanssa.

Mielestäni olet tehnyt oikein, kun olet asiasta puhutellut. Kristuksen kirkkolaki neuvoo käymään kohti ei hymistelemään ja hyväksymään.
Täällä joku vetosi inhimmillisyyteen.. Onko parempi elää yksin ja onnettomana kuin uuden kumppanin kanssa.
Voi olla uuden kumppaninkin kanssa onneton, sillä Jumalan siunaus saatetaan ottaa pois. Synnin tähden.
Joka tapauksessa mikäli synnistä ei tee parannusta ihmisestä tulee onneton.

Mitäpä jos puhuisit miehen vanhempien kanssa.
Tai käyt uudelleen suoraan kohti ja kerrot mitä Jumalan sana sanoo tällaisesta asiasta.
Jos hän ei sinua kuule ota kaksi tai kolme mukaasi ja puhutelkaa häntä.
Voin kokemuksesta sanoa että tämä ei ole helppoa. Etenkin kun siihen sisältyy paljon tunteita. Rakastunut ihminen ei halua nähdä missään mitään väärää. Ja saatat saada melkoisen ryöpyn naamallesi arvostelua.
Mutta jos haluaa totuudessa rakastaa niin tämä on ainoa oikea tapa.

Minun käsitys on että tässäkään asiassa Jumalan sana ei ole tullut sen löyhemmäksi kuin muussakaan.
Avioliittoa solmiessamme me lupaamme rakastaa toista myötä ja -vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Ei kysytä rakastatko vaan tahdotko rakastaa.
Se on tahdon asia ja vaatii monesti paljon työtä molemmilta. Eli kun puoliso kuolee, ihminen on siltä osin velvollisuutensa häntä kohtaan hoitanut oikein ja on valmis vaikka menemään uudestaan naimisiin.

En näkisi asiassa mitään epäselvää.
Viittasit tuossa että onko parempi seurustella kun ei voi mennä naimisiin.
Kyllä se vain on huoruuden synti mikä se on eikä mikään muu, jos seurustelee toisen kanssa.
Lähtökohtana on itsekäs ihminen omine himoineen ja haluineen ei se, että "Mestari, mitä minä tekisin että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Näitä asioita niin kuin uskottomuutta perustellaan monesti inhimmillisillä seikoilla. Huono puoliso, emme sovi toisillemme, plaa plaa..., mutta harvemmin katsomme itse peiliin ja kysymme olenko minä tahtonut rakastaa toista niin kuin itseäni.

Nykyajan rehottava nautintojen haku näissäkin asioissa lyö pärskeensä Siionin sisälle.
Tuntuu että jään jostain paitsi jos sitoudun loppuelämäkseni jonkun ihmisen kanssa matkaa tekemään.
Kaikki media suoltaa uusia kumppaneita, uusia salarakkaita yms. ja ihmiselle tulee helposti ajatus että tällaistahan tämä elämä on.
Mutta Jumalan sana ei neuvo tähän.
Jumala on luvannut avioliittoon siunauksensa.
Ja antanut aviopuolison lähimmäksi saattomieheksi.

Siunaus ei ole sitä että meillä on talot ja tavarat ja koko ajan menee hyvin. Vaan se on etenkin iankaikkisen elämän siunaus.
Ja se siunaus näkyy siinä, että me toinen toistamme evankeliumilla tukien teemme matkaa. Ja uskomme että Taivaan Isä näkee tiemme ja matkamme ja on luvannut olla mukana.

Jos jollakin on tähän korjattavaa niin ihan vapaasti.
Toivon, että kommentit esitetään siten mikä on Jumalan sanan neuvo eikä inhimmillnen puoli, kiitos.

*_* kirjoitti:

Yritän vastata jotain.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta mikä on Raamtun mukaista eli ei ole oikein uskovaisen erota. Ainoastaan huoruuden tähden. Ja tämäkään ei ole pakko. Aina voi ja monesti on hyväkin yrittää jatkaa yhdessä eteenpäin.

Eli jo se että eroaa on väärin. Saatika sitten että alkaa seurustella toisen kanssa.

Mielestäni olet tehnyt oikein, kun olet asiasta puhutellut. Kristuksen kirkkolaki neuvoo käymään kohti ei hymistelemään ja hyväksymään.
Täällä joku vetosi inhimmillisyyteen.. Onko parempi elää yksin ja onnettomana kuin uuden kumppanin kanssa.
Voi olla uuden kumppaninkin kanssa onneton, sillä Jumalan siunaus saatetaan ottaa pois. Synnin tähden.
Joka tapauksessa mikäli synnistä ei tee parannusta ihmisestä tulee onneton.

Mitäpä jos puhuisit miehen vanhempien kanssa.
Tai käyt uudelleen suoraan kohti ja kerrot mitä Jumalan sana sanoo tällaisesta asiasta.
Jos hän ei sinua kuule ota kaksi tai kolme mukaasi ja puhutelkaa häntä.
Voin kokemuksesta sanoa että tämä ei ole helppoa. Etenkin kun siihen sisältyy paljon tunteita. Rakastunut ihminen ei halua nähdä missään mitään väärää. Ja saatat saada melkoisen ryöpyn naamallesi arvostelua.
Mutta jos haluaa totuudessa rakastaa niin tämä on ainoa oikea tapa.

Minun käsitys on että tässäkään asiassa Jumalan sana ei ole tullut sen löyhemmäksi kuin muussakaan.
Avioliittoa solmiessamme me lupaamme rakastaa toista myötä ja -vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Ei kysytä rakastatko vaan tahdotko rakastaa.
Se on tahdon asia ja vaatii monesti paljon työtä molemmilta. Eli kun puoliso kuolee, ihminen on siltä osin velvollisuutensa häntä kohtaan hoitanut oikein ja on valmis vaikka menemään uudestaan naimisiin.

En näkisi asiassa mitään epäselvää.
Viittasit tuossa että onko parempi seurustella kun ei voi mennä naimisiin.
Kyllä se vain on huoruuden synti mikä se on eikä mikään muu, jos seurustelee toisen kanssa.
Lähtökohtana on itsekäs ihminen omine himoineen ja haluineen ei se, että "Mestari, mitä minä tekisin että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Näitä asioita niin kuin uskottomuutta perustellaan monesti inhimmillisillä seikoilla. Huono puoliso, emme sovi toisillemme, plaa plaa..., mutta harvemmin katsomme itse peiliin ja kysymme olenko minä tahtonut rakastaa toista niin kuin itseäni.

Nykyajan rehottava nautintojen haku näissäkin asioissa lyö pärskeensä Siionin sisälle.
Tuntuu että jään jostain paitsi jos sitoudun loppuelämäkseni jonkun ihmisen kanssa matkaa tekemään.
Kaikki media suoltaa uusia kumppaneita, uusia salarakkaita yms. ja ihmiselle tulee helposti ajatus että tällaistahan tämä elämä on.
Mutta Jumalan sana ei neuvo tähän.
Jumala on luvannut avioliittoon siunauksensa.
Ja antanut aviopuolison lähimmäksi saattomieheksi.

Siunaus ei ole sitä että meillä on talot ja tavarat ja koko ajan menee hyvin. Vaan se on etenkin iankaikkisen elämän siunaus.
Ja se siunaus näkyy siinä, että me toinen toistamme evankeliumilla tukien teemme matkaa. Ja uskomme että Taivaan Isä näkee tiemme ja matkamme ja on luvannut olla mukana.

Jos jollakin on tähän korjattavaa niin ihan vapaasti.
Toivon, että kommentit esitetään siten mikä on Jumalan sanan neuvo eikä inhimmillnen puoli, kiitos.

Vuonna 2001 Revonlahden suviseuroissa P.Tervo saarnasi miten Jumalan lasten keskuudessa avioliitosta eronutta on kohdeltava.

"Pitäkää heitä pakanoina ja publikaaneita ja ei he ansaitse Jumalan lasten tervehdystä, eikä heitä lueta Siionin yhteiseen rakkauteen".

Elikkä ei pitäisi olla asiassa epäselvyyksiä.

ry: jäsen kirjoitti:

Vuonna 2001 Revonlahden suviseuroissa P.Tervo saarnasi miten Jumalan lasten keskuudessa avioliitosta eronutta on kohdeltava.

"Pitäkää heitä pakanoina ja publikaaneita ja ei he ansaitse Jumalan lasten tervehdystä, eikä heitä lueta Siionin yhteiseen rakkauteen".

Elikkä ei pitäisi olla asiassa epäselvyyksiä.

tai Pohjanmaan rikkaat yrittäjät! Heitä eivät SRK:n kiellot ja käskyt koske.

ry: jäsen kirjoitti:

Vuonna 2001 Revonlahden suviseuroissa P.Tervo saarnasi miten Jumalan lasten keskuudessa avioliitosta eronutta on kohdeltava.

"Pitäkää heitä pakanoina ja publikaaneita ja ei he ansaitse Jumalan lasten tervehdystä, eikä heitä lueta Siionin yhteiseen rakkauteen".

Elikkä ei pitäisi olla asiassa epäselvyyksiä.

pitäminen tapahtuu?

*_* kirjoitti:

Yritän vastata jotain.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta mikä on Raamtun mukaista eli ei ole oikein uskovaisen erota. Ainoastaan huoruuden tähden. Ja tämäkään ei ole pakko. Aina voi ja monesti on hyväkin yrittää jatkaa yhdessä eteenpäin.

Eli jo se että eroaa on väärin. Saatika sitten että alkaa seurustella toisen kanssa.

Mielestäni olet tehnyt oikein, kun olet asiasta puhutellut. Kristuksen kirkkolaki neuvoo käymään kohti ei hymistelemään ja hyväksymään.
Täällä joku vetosi inhimmillisyyteen.. Onko parempi elää yksin ja onnettomana kuin uuden kumppanin kanssa.
Voi olla uuden kumppaninkin kanssa onneton, sillä Jumalan siunaus saatetaan ottaa pois. Synnin tähden.
Joka tapauksessa mikäli synnistä ei tee parannusta ihmisestä tulee onneton.

Mitäpä jos puhuisit miehen vanhempien kanssa.
Tai käyt uudelleen suoraan kohti ja kerrot mitä Jumalan sana sanoo tällaisesta asiasta.
Jos hän ei sinua kuule ota kaksi tai kolme mukaasi ja puhutelkaa häntä.
Voin kokemuksesta sanoa että tämä ei ole helppoa. Etenkin kun siihen sisältyy paljon tunteita. Rakastunut ihminen ei halua nähdä missään mitään väärää. Ja saatat saada melkoisen ryöpyn naamallesi arvostelua.
Mutta jos haluaa totuudessa rakastaa niin tämä on ainoa oikea tapa.

Minun käsitys on että tässäkään asiassa Jumalan sana ei ole tullut sen löyhemmäksi kuin muussakaan.
Avioliittoa solmiessamme me lupaamme rakastaa toista myötä ja -vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Ei kysytä rakastatko vaan tahdotko rakastaa.
Se on tahdon asia ja vaatii monesti paljon työtä molemmilta. Eli kun puoliso kuolee, ihminen on siltä osin velvollisuutensa häntä kohtaan hoitanut oikein ja on valmis vaikka menemään uudestaan naimisiin.

En näkisi asiassa mitään epäselvää.
Viittasit tuossa että onko parempi seurustella kun ei voi mennä naimisiin.
Kyllä se vain on huoruuden synti mikä se on eikä mikään muu, jos seurustelee toisen kanssa.
Lähtökohtana on itsekäs ihminen omine himoineen ja haluineen ei se, että "Mestari, mitä minä tekisin että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Näitä asioita niin kuin uskottomuutta perustellaan monesti inhimmillisillä seikoilla. Huono puoliso, emme sovi toisillemme, plaa plaa..., mutta harvemmin katsomme itse peiliin ja kysymme olenko minä tahtonut rakastaa toista niin kuin itseäni.

Nykyajan rehottava nautintojen haku näissäkin asioissa lyö pärskeensä Siionin sisälle.
Tuntuu että jään jostain paitsi jos sitoudun loppuelämäkseni jonkun ihmisen kanssa matkaa tekemään.
Kaikki media suoltaa uusia kumppaneita, uusia salarakkaita yms. ja ihmiselle tulee helposti ajatus että tällaistahan tämä elämä on.
Mutta Jumalan sana ei neuvo tähän.
Jumala on luvannut avioliittoon siunauksensa.
Ja antanut aviopuolison lähimmäksi saattomieheksi.

Siunaus ei ole sitä että meillä on talot ja tavarat ja koko ajan menee hyvin. Vaan se on etenkin iankaikkisen elämän siunaus.
Ja se siunaus näkyy siinä, että me toinen toistamme evankeliumilla tukien teemme matkaa. Ja uskomme että Taivaan Isä näkee tiemme ja matkamme ja on luvannut olla mukana.

Jos jollakin on tähän korjattavaa niin ihan vapaasti.
Toivon, että kommentit esitetään siten mikä on Jumalan sanan neuvo eikä inhimmillnen puoli, kiitos.

kauhuissani luin näitä tekstejä täällä ja varsinkin sinun ns. lain opillisia tekstejä. Minä jouduin eroamaan pakon edessä tai minusta erottiin. monen vuoden avioliiton jälkeen mieheni löysi uuden naisen ja elää tälläkin hetkellä hänen kanssaan.Puhutaan elinikäisestä liitosta, minäkin toivoin,luotin,rakastin, yritin olla hyvä vaimo hänelle,mutta en kertakaikkiaan riittänyt.

Täytyy muistaa että erossa on aina kaksi ihmistä, kuinka raaka avioero itsessään on, se tulee kaksinkerroin raaemmaksi kun on vl.vaikka siionista pitäisi ammentaa voimaa, sieltä sitä ei välttämättä saa,ainakaan minä en saanut. Minua pidettiin ja suoraan sanottiin että olin huorannut ja koskaan en miestäni pettänyt ollut.

Eroni jälkeen kun olen vuosien päästä siitä päässyt kuiville hyvän ystäväni ja kotiväen tuella ajattelen uskoa eri tavalla kuin ennen. Uskon ja olen omalla heikolla tavalla uskovainen, en välitä enää niistä "laista" mitä meille nää jotkut on laatineet, en voi välittää niistä koska muuten olen hulluin huoneella. huom.elän kuitenkin niinkuin pitää, raitista elämää ilman tv:tä ja käyn seuroissa silloin kuin viittii.

Huomioikaa ihmiset hyvät se, että jos sinut on jätetty, siihenkö tullaan vielä lakia lukemaan että koskaan et saa sitten avioitua uudelleen,plääplää...kumma jos jäsenet katoaa.minä säilyin onneksi uskossa,vaikka kuukausi eron jälkeen minullekkin tultiin sanomaan että miltä tuntuu elää yksin loppuelämä??herätkää, se jos mikä haavoittaa.
tukekaa ystäviänne mitä valintoja he tekevätkään.
Itse asiassa minäkin alan kohta olemaan valmis uuteen suhteeseen, haluan tuntea vielä aidon rakkauden,hellyyden ja perhe elämän, en voi ajatella etten voi sitä saada,koska ensimmäinen valinta meni mönkään,jokaisella oikeus perheeseen ja kumppaniin.

*_* kirjoitti:

Yritän vastata jotain.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta mikä on Raamtun mukaista eli ei ole oikein uskovaisen erota. Ainoastaan huoruuden tähden. Ja tämäkään ei ole pakko. Aina voi ja monesti on hyväkin yrittää jatkaa yhdessä eteenpäin.

Eli jo se että eroaa on väärin. Saatika sitten että alkaa seurustella toisen kanssa.

Mielestäni olet tehnyt oikein, kun olet asiasta puhutellut. Kristuksen kirkkolaki neuvoo käymään kohti ei hymistelemään ja hyväksymään.
Täällä joku vetosi inhimmillisyyteen.. Onko parempi elää yksin ja onnettomana kuin uuden kumppanin kanssa.
Voi olla uuden kumppaninkin kanssa onneton, sillä Jumalan siunaus saatetaan ottaa pois. Synnin tähden.
Joka tapauksessa mikäli synnistä ei tee parannusta ihmisestä tulee onneton.

Mitäpä jos puhuisit miehen vanhempien kanssa.
Tai käyt uudelleen suoraan kohti ja kerrot mitä Jumalan sana sanoo tällaisesta asiasta.
Jos hän ei sinua kuule ota kaksi tai kolme mukaasi ja puhutelkaa häntä.
Voin kokemuksesta sanoa että tämä ei ole helppoa. Etenkin kun siihen sisältyy paljon tunteita. Rakastunut ihminen ei halua nähdä missään mitään väärää. Ja saatat saada melkoisen ryöpyn naamallesi arvostelua.
Mutta jos haluaa totuudessa rakastaa niin tämä on ainoa oikea tapa.

Minun käsitys on että tässäkään asiassa Jumalan sana ei ole tullut sen löyhemmäksi kuin muussakaan.
Avioliittoa solmiessamme me lupaamme rakastaa toista myötä ja -vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti. Ei kysytä rakastatko vaan tahdotko rakastaa.
Se on tahdon asia ja vaatii monesti paljon työtä molemmilta. Eli kun puoliso kuolee, ihminen on siltä osin velvollisuutensa häntä kohtaan hoitanut oikein ja on valmis vaikka menemään uudestaan naimisiin.

En näkisi asiassa mitään epäselvää.
Viittasit tuossa että onko parempi seurustella kun ei voi mennä naimisiin.
Kyllä se vain on huoruuden synti mikä se on eikä mikään muu, jos seurustelee toisen kanssa.
Lähtökohtana on itsekäs ihminen omine himoineen ja haluineen ei se, että "Mestari, mitä minä tekisin että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Näitä asioita niin kuin uskottomuutta perustellaan monesti inhimmillisillä seikoilla. Huono puoliso, emme sovi toisillemme, plaa plaa..., mutta harvemmin katsomme itse peiliin ja kysymme olenko minä tahtonut rakastaa toista niin kuin itseäni.

Nykyajan rehottava nautintojen haku näissäkin asioissa lyö pärskeensä Siionin sisälle.
Tuntuu että jään jostain paitsi jos sitoudun loppuelämäkseni jonkun ihmisen kanssa matkaa tekemään.
Kaikki media suoltaa uusia kumppaneita, uusia salarakkaita yms. ja ihmiselle tulee helposti ajatus että tällaistahan tämä elämä on.
Mutta Jumalan sana ei neuvo tähän.
Jumala on luvannut avioliittoon siunauksensa.
Ja antanut aviopuolison lähimmäksi saattomieheksi.

Siunaus ei ole sitä että meillä on talot ja tavarat ja koko ajan menee hyvin. Vaan se on etenkin iankaikkisen elämän siunaus.
Ja se siunaus näkyy siinä, että me toinen toistamme evankeliumilla tukien teemme matkaa. Ja uskomme että Taivaan Isä näkee tiemme ja matkamme ja on luvannut olla mukana.

Jos jollakin on tähän korjattavaa niin ihan vapaasti.
Toivon, että kommentit esitetään siten mikä on Jumalan sanan neuvo eikä inhimmillnen puoli, kiitos.

Näin ehdoton tiukkapipoisuus panee vängällä ajattelemaan, että sattuispa ko tilanne kirjoittajalle.. Jos se saisi silmät avautumaan ja hiukan inhimillisyyttä ihmiseen.

Ethän tiedä mistä ero johtuu? Voi olla, että kumppani petti eli huoruuden ehto on täytetty. Ja vielä, täyttyykö tässä Jeesuksen tärkein ehto; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Plus vielä: kuka päättää, mitä Raamatun kohtia toteutetaan kirjaimellisesti, mitä luetaan vertauskuvin ja mitkä sivuutetaan vain toteamalla, että joku asia on sidottu aikaansa eikä enää voi noin ja noin tehdä?

mutta sanonpa kuitenkin kirjoitti:

Näin ehdoton tiukkapipoisuus panee vängällä ajattelemaan, että sattuispa ko tilanne kirjoittajalle.. Jos se saisi silmät avautumaan ja hiukan inhimillisyyttä ihmiseen.

Ethän tiedä mistä ero johtuu? Voi olla, että kumppani petti eli huoruuden ehto on täytetty. Ja vielä, täyttyykö tässä Jeesuksen tärkein ehto; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Plus vielä: kuka päättää, mitä Raamatun kohtia toteutetaan kirjaimellisesti, mitä luetaan vertauskuvin ja mitkä sivuutetaan vain toteamalla, että joku asia on sidottu aikaansa eikä enää voi noin ja noin tehdä?

sun kanssasi täysin samaa mieltä. se ´joka hulluja juttuja täällä latelee, ei oikeesti edes tiedä mitä kaikkea ero voi pitää sisällään..kaikki jotka ovat sen kokeneet,varmasti tietävät ja toisekseen tollaisille sais kyl sattua sellanen, sen jälkeen ääni ois kellos muuttunu tai loppunu kokonaan=) hyvää viikonloppua kaikille

pakanana kirjoitti:

pitäminen tapahtuu?

Kun sinut julistetaan "pakanaksi ja publikaaniksi":
- sinua ei tervehditä Jumalan terve -tervehdyksellä
- sinun kanssasi lopetetaan kanssakäyminen
- sinut eristetään sosiaalisesta verkostosta
- vl-ystävistäsi tulee entisiä ystäviä, he lopettavat yhteydenpidon
- sinusta levitetään leimaavia tietoja ja suoranaisia juoruja läpi maan vl-verkostossa
- usein vl-sukulaisesi eristävät sinut kaiksesta yhteydenpidosta (ei aina, sillä inhimillisiäkin uskovaisia on joukossa)

Kyseessä on samantapainen rangaistus kuin muslimeilla ja toisaalta romaaneilla on käytössä sellaisia kohtaan, jotka yhteisön sääntöjen noudattamatta jättämisen seuraamuksena erotetaan yhteisöstä.

toivoin asiallisia kommentteja.

Täällä on niitä ketkä eivät osaa kirjoittaa, mutta myös näköjään niitä ketkä eivät osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa.

Siinä mielessä kommenttisi on hyvä että se sai lähtöaskentani tältä palstalta taas kiihtymään.

Täällä on tarkoitus keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta. Jos joku vilpittömästi kysyy neuvoa kaiken maailman törtöt ovat heti äänessä ja puhuvat asiattomuuksia.

Mietipä hetkinen käytöstäsi.
Montako silmää tekevää tiedät jotka olisi menetelleet näin?
Kerro.

*_* kirjoitti:

toivoin asiallisia kommentteja.

Täällä on niitä ketkä eivät osaa kirjoittaa, mutta myös näköjään niitä ketkä eivät osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa.

Siinä mielessä kommenttisi on hyvä että se sai lähtöaskentani tältä palstalta taas kiihtymään.

Täällä on tarkoitus keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta. Jos joku vilpittömästi kysyy neuvoa kaiken maailman törtöt ovat heti äänessä ja puhuvat asiattomuuksia.

Mietipä hetkinen käytöstäsi.
Montako silmää tekevää tiedät jotka olisi menetelleet näin?
Kerro.

vl-yhteisössä. Avioero ja uudelleen pariutuminen ovat kaltaisillesi kilven kiillottajille arkoja aiheita. Vai nimiä haluaisit?

Tiedän kymmenkunta tapausta, joissa "paremman vl-suvun" jäsen on ottaneet puolisoistaan avioeron kenenkään siihen uskaltamatta puuttua. Sekä useita uudelleen avioituneita vl-yksinhuoltajia. Tiedän, että ette saa puhua ongelmistanne edes keskenänne -saatikka julkisesti, mutta eivät ne vaikenemalla mihinkään häviä.

Miksi ette heitä saatanalle valtaapitävien sukujen vesoja, vaikka he hyppelevät estottomasti aitojen yli? Pelkäättekö eriseuraa?

on kiellettyä kirjoitti:

vl-yhteisössä. Avioero ja uudelleen pariutuminen ovat kaltaisillesi kilven kiillottajille arkoja aiheita. Vai nimiä haluaisit?

Tiedän kymmenkunta tapausta, joissa "paremman vl-suvun" jäsen on ottaneet puolisoistaan avioeron kenenkään siihen uskaltamatta puuttua. Sekä useita uudelleen avioituneita vl-yksinhuoltajia. Tiedän, että ette saa puhua ongelmistanne edes keskenänne -saatikka julkisesti, mutta eivät ne vaikenemalla mihinkään häviä.

Miksi ette heitä saatanalle valtaapitävien sukujen vesoja, vaikka he hyppelevät estottomasti aitojen yli? Pelkäättekö eriseuraa?

tiedät että nämä uudelleen naimisiin menneet ovat olleet uskomassa. Ei se sukunimi sano sitä että ollaan uskomassa.

Minäkin tiedän yhden,mutta hän ei todellakaan ole mikään silmäätekevä.

Ei ihminen uskovaisella sydämellä koskaan tällaista tee. Vaan syntiin joutuminen ja omantunnon paatumisen kautta näitä asioita tehdään.

En tiedä onko muutenkaan edes ei-vl:llä tapana huudella tällaisista asioista.
Ja mistäpä sen tietää vaikka ko.hlöitäkin olisi puhuteltu, mutta eivät ole halunneet asioista tehdä parannusta. Näin ollen he eivät ole uskomassa tai yhteisessä rakkaudessa.
Kulkevat mukana mutteivät sydämessään usko.

*_* kirjoitti:

toivoin asiallisia kommentteja.

Täällä on niitä ketkä eivät osaa kirjoittaa, mutta myös näköjään niitä ketkä eivät osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa.

Siinä mielessä kommenttisi on hyvä että se sai lähtöaskentani tältä palstalta taas kiihtymään.

Täällä on tarkoitus keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta. Jos joku vilpittömästi kysyy neuvoa kaiken maailman törtöt ovat heti äänessä ja puhuvat asiattomuuksia.

Mietipä hetkinen käytöstäsi.
Montako silmää tekevää tiedät jotka olisi menetelleet näin?
Kerro.

no vastaa sitten tähän aivan asiallisesti asetettuun kysymykseen:Kertokaahan te taivaaseen pääsevät tietäjät että kuinka ennen lestaadiolaisen herätysliikkeen syntymistä päästiin taivaaseen kun ei ollut teitä? vai onko taivaspaikan saanut vasta kun herätysliike vanhoolisl.aloitti toimintansa

pyydän kirjoitti:

no vastaa sitten tähän aivan asiallisesti asetettuun kysymykseen:Kertokaahan te taivaaseen pääsevät tietäjät että kuinka ennen lestaadiolaisen herätysliikkeen syntymistä päästiin taivaaseen kun ei ollut teitä? vai onko taivaspaikan saanut vasta kun herätysliike vanhoolisl.aloitti toimintansa

On ollut uskovaisia.

Vanhoillislestadiolaisuus- nimitys on tullut muualta kuin sisältä päin.

*_* kirjoitti:

On ollut uskovaisia.

Vanhoillislestadiolaisuus- nimitys on tullut muualta kuin sisältä päin.

tuohon aikaisempaan viestiini, missä kyselin sinulta näitä mahtisuvuista..

*_* kirjoitti:

tiedät että nämä uudelleen naimisiin menneet ovat olleet uskomassa. Ei se sukunimi sano sitä että ollaan uskomassa.

Minäkin tiedän yhden,mutta hän ei todellakaan ole mikään silmäätekevä.

Ei ihminen uskovaisella sydämellä koskaan tällaista tee. Vaan syntiin joutuminen ja omantunnon paatumisen kautta näitä asioita tehdään.

En tiedä onko muutenkaan edes ei-vl:llä tapana huudella tällaisista asioista.
Ja mistäpä sen tietää vaikka ko.hlöitäkin olisi puhuteltu, mutta eivät ole halunneet asioista tehdä parannusta. Näin ollen he eivät ole uskomassa tai yhteisessä rakkaudessa.
Kulkevat mukana mutteivät sydämessään usko.

kanssasi eronneen uskonasioista. Teitä näyttää olevan siis ainakin kaksi porukkaa siellä "yhteisen rakkautenne" sisällä..

No, tuomitkaa toisianne siellä ihan vapaasti. Onneksi ei enää tarvitse olla siellä joukossanne uskonkiistojen kanssa painimassa.

*_* kirjoitti:

tuohon aikaisempaan viestiini, missä kyselin sinulta näitä mahtisuvuista..

tiedät, ettette kestä totuutta.
Mutta kävisikö esimerkistä eräs korkeasti oppinut ison perheen isä, joka hylkäsi perheensä ja hyppäsi toiseen sänkyyn. Ja hän oli kaikenlisäksi kova hoitomies ja puhuja! Etelä-Suomesta löytyy ja kuuleman mukaan on vl, vaikka kaksi vaimoa elää.

itsekin kirjoitti:

tiedät, ettette kestä totuutta.
Mutta kävisikö esimerkistä eräs korkeasti oppinut ison perheen isä, joka hylkäsi perheensä ja hyppäsi toiseen sänkyyn. Ja hän oli kaikenlisäksi kova hoitomies ja puhuja! Etelä-Suomesta löytyy ja kuuleman mukaan on vl, vaikka kaksi vaimoa elää.

oppinut perheen isä kielsi ensin uskonsa ja sitten perheensä.Jos tunnet käyppä kysymässä tunnustautuuko hän vanhoillislestadiolaiseksi.Luulempa tietäväni ketä jp.ä tarkoitit

itsekin kirjoitti:

tiedät, ettette kestä totuutta.
Mutta kävisikö esimerkistä eräs korkeasti oppinut ison perheen isä, joka hylkäsi perheensä ja hyppäsi toiseen sänkyyn. Ja hän oli kaikenlisäksi kova hoitomies ja puhuja! Etelä-Suomesta löytyy ja kuuleman mukaan on vl, vaikka kaksi vaimoa elää.

onko vielä?

Siinä on muutes iso ero.

Hyvin moni sanoo olevansa vl tai kuuluvansa liikkeeseen vaikka ei sydämessään uskokaan samalla tavalla.

Mitäpä luulet että onkohan hän vielä yhteisessä rakkaudessa mikäli ei ole enää puhuja...

eri mieltä kirjoitti:

kanssasi eronneen uskonasioista. Teitä näyttää olevan siis ainakin kaksi porukkaa siellä "yhteisen rakkautenne" sisällä..

No, tuomitkaa toisianne siellä ihan vapaasti. Onneksi ei enää tarvitse olla siellä joukossanne uskonkiistojen kanssa painimassa.

täälläkin lainannut Raamattua ja sanonut että on ihmisiä ketkä kulkevat mukana, mutta eivät sydämessään usko.
Nämä toki tukevat toisiaan varmasti mielellään ja kysyvät neuvoja oman korvasyyhynsä mukaan saman "kokeneilta". Se ei kuitenkaan tee syntiä tyhjäksi heidänkään kohdallaan.
Monesti käy niin että aikansa jaksetaan olla mukana mutta sitten tulee muillakin elämän alueilla sellaista rajankäyntiä mikä lopulta vie ulos kokonaan.

Tämä on yksi lopun ajan merkeistä.

Nimetön kirjoitti:

oppinut perheen isä kielsi ensin uskonsa ja sitten perheensä.Jos tunnet käyppä kysymässä tunnustautuuko hän vanhoillislestadiolaiseksi.Luulempa tietäväni ketä jp.ä tarkoitit

siis kielsi uskonsa. Onko jossiteltavaa?

Nimetön kirjoitti:

oppinut perheen isä kielsi ensin uskonsa ja sitten perheensä.Jos tunnet käyppä kysymässä tunnustautuuko hän vanhoillislestadiolaiseksi.Luulempa tietäväni ketä jp.ä tarkoitit

Kielsi perheensä? Kuulostaa hurjalta. Tarkoitatko avioeroa vai jotain muuta? Avioero ei varmasti ole perheen kieltämistä, vaan puolisothan siinä eroavat syystä tai toisesta.

*_* kirjoitti:

täälläkin lainannut Raamattua ja sanonut että on ihmisiä ketkä kulkevat mukana, mutta eivät sydämessään usko.
Nämä toki tukevat toisiaan varmasti mielellään ja kysyvät neuvoja oman korvasyyhynsä mukaan saman "kokeneilta". Se ei kuitenkaan tee syntiä tyhjäksi heidänkään kohdallaan.
Monesti käy niin että aikansa jaksetaan olla mukana mutta sitten tulee muillakin elämän alueilla sellaista rajankäyntiä mikä lopulta vie ulos kokonaan.

Tämä on yksi lopun ajan merkeistä.

vaikka he väkisin väittävät uskovaisia olevansakin, alkaa esiintyä muitakin luopumisen merkkejä: eräällä helsinkiläiselläkin avioeroajalla, vl-yh-äidille on ilmaantunut televisio tuomaan "iloa" elämään...

"uskovaisilla", kirjoitti:

vaikka he väkisin väittävät uskovaisia olevansakin, alkaa esiintyä muitakin luopumisen merkkejä: eräällä helsinkiläiselläkin avioeroajalla, vl-yh-äidille on ilmaantunut televisio tuomaan "iloa" elämään...

Ei television kotiin hankkiminen ole enää vierasta vl-uskovaiselle eikä hankkijaa enää eroteta siionista.

Tältä kiellolta on sanktiot kadonneet, joten itse kieltokin on menettänyt tehonsa. Ainakin eteläisessä Suomessa.

*_* kirjoitti:

onko vielä?

Siinä on muutes iso ero.

Hyvin moni sanoo olevansa vl tai kuuluvansa liikkeeseen vaikka ei sydämessään uskokaan samalla tavalla.

Mitäpä luulet että onkohan hän vielä yhteisessä rakkaudessa mikäli ei ole enää puhuja...

Vanhoillislestadiolaiset käyttävät suunnattomasti energiaa ja aikaa keskinäiseen kyräilyyn. Vatvotaan loputtomiin TOISEN ihmisen, uskonsisaren tai -veljen sielun tilaa... Siitä on keskinäinen rakkaus kaukana ja tilalla avoimen pahantahtoinen juoruilu, sosiaalinen tirkistely ja ilkeämiellinen panettelu. Nämä kaikki perustuvat syvään kateuden kokemukseen, jota ei asianomainen itse ole kyennyt kohdallaan ksäittelemään.

Ei vaikuta erityisen kristilliseltä!

Vastenmielinen tapaus kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaiset käyttävät suunnattomasti energiaa ja aikaa keskinäiseen kyräilyyn. Vatvotaan loputtomiin TOISEN ihmisen, uskonsisaren tai -veljen sielun tilaa... Siitä on keskinäinen rakkaus kaukana ja tilalla avoimen pahantahtoinen juoruilu, sosiaalinen tirkistely ja ilkeämiellinen panettelu. Nämä kaikki perustuvat syvään kateuden kokemukseen, jota ei asianomainen itse ole kyennyt kohdallaan ksäittelemään.

Ei vaikuta erityisen kristilliseltä!

kyllä rehellisesti sanottuna ihan siltä että joku muukin kyttää.
Kyttää meitä. Ja vikoo ja vikoo.
Eipä ollut mitään asiallista heittää enää ketjun jatkoksi niin vaihdoitpa aihetta.

On tämä eräs herrakin täällä näämmä kytänny ja ihan urakalla puhumattakaan näistä muista..

Oijjoi... hirsi omassa silmässä jne.

*_* kirjoitti:

On ollut uskovaisia.

Vanhoillislestadiolaisuus- nimitys on tullut muualta kuin sisältä päin.

alkuseurakunnassa olivat uskomassa, juutalaiskristityt vai hellenistikristityt. Heidän uskonsa on sanottu eronneen toisistaan kuin yö ja päivä niin, että he eivät olisi ymmäärtäneet toistensa uskoa, jos olisivat juttusille joutuneet. Paavalinhan piti lähteä Jerusalemista muille maille saarnaamaan, koska hänen ja Jerusalemin kristittyjen usko ei ollut samanlaista. Mihin kategoriaan vl sijoittuu.

itsekin kirjoitti:

tiedät, ettette kestä totuutta.
Mutta kävisikö esimerkistä eräs korkeasti oppinut ison perheen isä, joka hylkäsi perheensä ja hyppäsi toiseen sänkyyn. Ja hän oli kaikenlisäksi kova hoitomies ja puhuja! Etelä-Suomesta löytyy ja kuuleman mukaan on vl, vaikka kaksi vaimoa elää.

nykyään elää, ensimmäisen vai toisen?

Eteläsuomalainen kirjoitti:

Ei television kotiin hankkiminen ole enää vierasta vl-uskovaiselle eikä hankkijaa enää eroteta siionista.

Tältä kiellolta on sanktiot kadonneet, joten itse kieltokin on menettänyt tehonsa. Ainakin eteläisessä Suomessa.

Jos kuulut äänekkääseen Etelä-Suomalaiseen opettajasukuun, ei kukaan uskalla sinua saatanalle heittää vaikka ottaisit useampiakin avioeroja.

Kuka uskaltaa puuttua silmäätekevän suvun tekemisiin, jonka avioeroaktiivi on paikallisen Ry:n johtokunnassa?

Mikä on totuus? kirjoitti:

nykyään elää, ensimmäisen vai toisen?

Että semmosia velikultia.

Veli Salosta kirjoitti:

Jos kuulut äänekkääseen Etelä-Suomalaiseen opettajasukuun, ei kukaan uskalla sinua saatanalle heittää vaikka ottaisit useampiakin avioeroja.

Kuka uskaltaa puuttua silmäätekevän suvun tekemisiin, jonka avioeroaktiivi on paikallisen Ry:n johtokunnassa?

Onko kysymys siis tästä "etelä-suomalaisesta opettajasuvusta", jonka avioeroaktiivi on Ry:n johtokunnassa?

Kuinka muu Ry:n johtokunta suhtautuu siihen, jos yksi heistä järjestelee avioeroja sukulaisilleen? Vai onko kysymys niin isosta Ry:stä, että johtokunta on jo SRK:nkin yläpuolella?

*_* kirjoitti:

kyllä rehellisesti sanottuna ihan siltä että joku muukin kyttää.
Kyttää meitä. Ja vikoo ja vikoo.
Eipä ollut mitään asiallista heittää enää ketjun jatkoksi niin vaihdoitpa aihetta.

On tämä eräs herrakin täällä näämmä kytänny ja ihan urakalla puhumattakaan näistä muista..

Oijjoi... hirsi omassa silmässä jne.

...........