Luterilaisessa, ja yleisemminkin länsimaisessa, katsontakannassa ihminen nähdään taipuvaisena erinäköisiin itsekkäisiin taipumuksiin, mm. ahneuteen. Tämä taipumus kytkeytynee monasti uskonnollisessa ajattelussa perisyntiin tai on juuri se.
Islamissa ei perisyntiä tunnusteta, vaan ihmiset syntyvät muslimeina ja ilmeisesti muslimien ympäröiminä kasvatettuina eivät "saastu" mistään pahasta, kuten ahneudesta.
Länsimaissa ollaan ahneutta paheksumisen lisäksi keksitty alkaa verottamaan, niin että joidenkin ahneus koituisi monien hyödyksi. Esimerkiksi korkotuloa voinee pitää ahneuden ilmentymänä (anteeksi, jos talousoppini ei ole kovin korkealentoista), mutta sitäkin pyritään verottamaan.
Islamissa koronotto pääomasta on kielletty, mutta ainakin yrityksiltä se otetaan voitosta. Minun mielestäni ihan mallikas systeemi yritysrahoitukseen, pankki siis tulee osakkaaksi ja kantaa osan riskistä ja saa osan voitosta. Asuntolainoituksesta en tiedä, miten se onnistuisi.
Pääoman korko näyttää historiallisesti olevan tarpeen, että rahoitustoiminta järjestyisi liiketoimintana. Mutta onko nykyaikana havaittava trendi koron maksimointiin ilman muita (lähinnä sosiaalisia) velvotteita johtamassa katastrofiin? Esim. kannattavia tuotantolaitoksia lakkautetaan, jotta ne voitaisiin siirtää jonnekin, missä pääomalle saadaan vielä vähän parempi tuotto.
Eli olisiko mahdollista, että islamilainen korkokäytäntö hillitsee ahneutta paremmin kuin luterilainen tai yleinen länsimainen käytäntö? Esiintyykö islammaissa vähemmän ahneutta länsimaihin verrattuna jollakin muulla kuin koronottomittarilla mitattuna? Onko vapaaehtoisen köyhyyden esiintyminen sopiva mittari? Voiko edes yhtä asiaa eristää kokonaisuudesta niin, että se on mitattavissa?
Islamissa ei perisyntiä tunnusteta, vaan ihmiset syntyvät muslimeina ja ilmeisesti muslimien ympäröiminä kasvatettuina eivät "saastu" mistään pahasta, kuten ahneudesta.
Länsimaissa ollaan ahneutta paheksumisen lisäksi keksitty alkaa verottamaan, niin että joidenkin ahneus koituisi monien hyödyksi. Esimerkiksi korkotuloa voinee pitää ahneuden ilmentymänä (anteeksi, jos talousoppini ei ole kovin korkealentoista), mutta sitäkin pyritään verottamaan.
Islamissa koronotto pääomasta on kielletty, mutta ainakin yrityksiltä se otetaan voitosta. Minun mielestäni ihan mallikas systeemi yritysrahoitukseen, pankki siis tulee osakkaaksi ja kantaa osan riskistä ja saa osan voitosta. Asuntolainoituksesta en tiedä, miten se onnistuisi.
Pääoman korko näyttää historiallisesti olevan tarpeen, että rahoitustoiminta järjestyisi liiketoimintana. Mutta onko nykyaikana havaittava trendi koron maksimointiin ilman muita (lähinnä sosiaalisia) velvotteita johtamassa katastrofiin? Esim. kannattavia tuotantolaitoksia lakkautetaan, jotta ne voitaisiin siirtää jonnekin, missä pääomalle saadaan vielä vähän parempi tuotto.
Eli olisiko mahdollista, että islamilainen korkokäytäntö hillitsee ahneutta paremmin kuin luterilainen tai yleinen länsimainen käytäntö? Esiintyykö islammaissa vähemmän ahneutta länsimaihin verrattuna jollakin muulla kuin koronottomittarilla mitattuna? Onko vapaaehtoisen köyhyyden esiintyminen sopiva mittari? Voiko edes yhtä asiaa eristää kokonaisuudesta niin, että se on mitattavissa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kieltää koronoton, mutta jostain syystä kristityt eivät välitä tuosta yhdestä raamatun ydinajatuksesta. Jeesuksen opetuksessa sillä on tärkeä merkitys.
Etkö tunne tapaa todistaa väitteensä? Miksi lukijan pitäisi löytää todisteet sinun väitteillesi?
niin muslimit yksinkertaisesti kutsuvat korkoa vuokraksi. Kun muslimi ostaa vaikkapa talon, niin talo onkin muodollisesti lainanantajan omaisuutta. Muslimi maksaa siitä sitten vuokraa ja samalla osamaksua ostaen talon vähitellen itselleen. Toimii ihan samalla tavalla kuin tavallinen lainanlyhennys korkoineen talon ollessa vakuutena.
Koska Muhammed ei tajunnut taloudesta(kaan) juuri mitään, niin muslimien täytyy edelleen teeskennellä olevansa käyttämättä korkoa. Tyypillistä uskonnollista tekopyhyyttä.