Oletko koskaan ajatellut,että

Aluksi ajatus oli ihan kauhea. Tuli siis töissä sellainen paikka, että alettiin tarkkailla, ottaa veriarvoja ja jos ei meno parane, niin katkaisuun. Ensin ajattelin, että en enää SAA juoda, nyt ajattelen, että ei TARVITSE enää juoda. Ja kun kankkuspalstalla ollaan, niin krapulattomat aamut ja päivät alkavat olla niin arvokkaita, että ihmettelen miten kauan jaksoin sitä helvettiä ja miten paljon meni hukkaan elämästä juomavuosinani.

Toki minä sain tuollaisen ulkopuolisen potkun persuuksilleni ja tajusin, että jos menee työ, niin sitten varmaan alan vasta juodakkin. Se olisi ollut lopullista meno se. En sano, ettenkö koskaan enää joisi, mutta huomaan, että alun vaikeuksien jälkeen tämä elämä on helpompaa. Tylsempää joskus näin perjantai-iltaisin, mutta entisessä elämässäni olisin nyt kapakassa jo kovassa vauhdissa ja varmasti parantelisin huomisen ja sunnuntain oloani täysin sumussa verhot ikkunoissa ja muutenkin alamaissa. Maanatait olivat yhtä tuskaa, mutta nyt töihinkin meno on jo oikeastaan aika mukavaa.

5v ilman alkoholia. ^^