...on lopunikäinen, jos olet nyt tai joskus aikaisemmin hoidattanut jotain mielnterveyteen liittyvää ongelmaasi.
On samantekevää, vaikka esim. tällä hetkellä olisit täysin yhteiskuntakelpoinen nk. terve yksilö.
Olen jo vuosikymmeniä seurannut henkilöä, jonka elämää varjostaa menneisyys. Tavalla tai toisella ko. henkilön tausta revitään esiin mm. asuinympäristössä ja naapuristossa. Epäluuloinen ja pelokas asenne on ajoittain tehnyt hänen elämästään suoranaista "helvettiä" - myös silkkaa kiusantekoa on ilmennyt useita kertoja.
Ko. henkilö elää normaalia, hiljaista elämäänsä häritsemättä ketään, mutta tällä hetkellä naapureilta ei heru edes normaalia tervehdystä.
Milloin Suomi-nimisessä valtiossa saadaan valistusta siinä määrin, että ihmiset vihdoinkin oppisivat ymmärtämään, että vain pieni osa sairaista saattaa olla vaarallisia jossain sairautensa vaiheessa? Yleensä silloin he ovat jo kuitenkin hoidon piirissä.
Tällä hetkellä kaikki ovat samalla viivalla riippumatta siitä mikä nykyhetken tilanne on.
Pahinta on pienien paikkakuntien kohdalla, joissa varsinkin vanhempi väestö elää ennenvanhaisessa tietämättömyydessään - ajassa, jolloin hoitoja ei oltu kehitetty nykypäivän tasolle.
Päivien kuluksi vahdataan liikkumista verhoja raottamalla ja tsekkaamalla ylipäätään "hullun" käytöstä.
Miten voi olla mahdollista, että jopa rikollisten asema vaikuttaa siedettävämmältä?
"leima otsassasi"...
19
1845
Vastaukset
- kaupungissakin-
Kerran jos olet hoidossa,niin olet ikuisesti hullu,niin se vaan menee.Jopa jos menet lääkärille,niin hän näkee papereista käyntisi psykiatrilla.ja sen jälkeen sinua hoidetaan kuin psyykepotilasta.Ikuinen leima otsassa
- raipe
...kaupungeissa ei yleensä tulla niin tutuiksi kuin "susirajoilla", joissa suurinpiirtein tiedetään asiasi parmmin kuin omat ja ...puskaradio se vaan ei ole koskaan edes epäkunnossa, että tiedonjakelu toimii taukoamatta. Edetessään asia saa uusia muotoja ja vivahteita ja kyräily sen kun kasvaa.
Terveydenhuollossahan on nk. vaitiolovelvollisuus, mutta sehän vuotaa kuin seula. Esim. pienen kapakin sakki maistissaan unohtaa tekemänsä luapukset ja lipsauttelee ... ja kukapa siihen puuttuisi.
Kyllä se vaan on kuin "elinkautinen tuomio" ja totta on sekin, että lääkärien kohtelu voi olla äärettömän töykeää.
Samanarvoisuudesta on turha puhua. Eiköhän tämä potilasryhmä ole ensimmäisten joukossa, kun aletaan priorisoimaan potilaita ja varsinkin kun suuret ikäluokat alkavat jäädä pois työelämästä.
Kuitenkin ko. potilaatkin kärsivät tavallisia fyysisiä sairauksia ja kivut lienevät samantasoiset kuin kaikilla muillakin. Veronsakin he ovat maksaneet samalla lailla...
...vaan turha on alkaa "potea tulevia sairauksia".
Yksittäiset ihmiset eivät pysty saamaan muutosta vaikka kuinka haluaisivatkin. - Kaverilta kuultuna
raipe kirjoitti:
...kaupungeissa ei yleensä tulla niin tutuiksi kuin "susirajoilla", joissa suurinpiirtein tiedetään asiasi parmmin kuin omat ja ...puskaradio se vaan ei ole koskaan edes epäkunnossa, että tiedonjakelu toimii taukoamatta. Edetessään asia saa uusia muotoja ja vivahteita ja kyräily sen kun kasvaa.
Terveydenhuollossahan on nk. vaitiolovelvollisuus, mutta sehän vuotaa kuin seula. Esim. pienen kapakin sakki maistissaan unohtaa tekemänsä luapukset ja lipsauttelee ... ja kukapa siihen puuttuisi.
Kyllä se vaan on kuin "elinkautinen tuomio" ja totta on sekin, että lääkärien kohtelu voi olla äärettömän töykeää.
Samanarvoisuudesta on turha puhua. Eiköhän tämä potilasryhmä ole ensimmäisten joukossa, kun aletaan priorisoimaan potilaita ja varsinkin kun suuret ikäluokat alkavat jäädä pois työelämästä.
Kuitenkin ko. potilaatkin kärsivät tavallisia fyysisiä sairauksia ja kivut lienevät samantasoiset kuin kaikilla muillakin. Veronsakin he ovat maksaneet samalla lailla...
...vaan turha on alkaa "potea tulevia sairauksia".
Yksittäiset ihmiset eivät pysty saamaan muutosta vaikka kuinka haluaisivatkin.Toi "vaitiolo" velvollisuus väitteesi pitää aivan paikkansa, itelläkin semmonen kaveri joka päivän alkuun päläpättää kaikken mailman hullujen käytöksiä ja diagnoosi epäilyjä ja vieläpä kertoo että kuka kyseinen henkilö on ja mistä semmosta voi käydä kattomassa ja nauramassa.
eli koko suku tietää että kuka on ja kuka on todella pahasti sekasi, ja mitä ne on sekopäissään menny kertomaan. siitäkös ne parhaat naurut saa kun nuita isommassa porukassa kertoo. - apua iikiik!!
Siis näkeeekö terveyskeskuslääkäri käyntini psykologilla!? :O
- Potilas Asia Mies
apua iikiik!! kirjoitti:
Siis näkeeekö terveyskeskuslääkäri käyntini psykologilla!? :O
Ja päin vastoin, jokainen hoitosi näkyy nyky internet kaudella vaikka sitten ulkomaalaisessa terveys keskuksessa.
- Peony
Mielestäni tätä ongelmaa ei ratkaise muuta kuin mielenterveysongelmista puhuminen julkisuudessa. Syyhän tähän käytökseen on pelko tuntematonta kohtaan kuten rasismissakin. Valitettavasti tuntuu, että osa tuosta pelosta on nykyään oikeutettua, koska pakkohoidon kriteerit ovat niin tiukat, että psyykkisesti sairaan pitää olla todella sairas ennen kuin häntä viedään eli hän pääsee pakkohoitoon!
- Peony
Aihe, jonka nostit raipe esille on todella tärkeä. Juuri tuon leimaamisen pelossa mielenterveysongelmiin avun hakeminen on todella korkean kynnyksen takana. Olisipa ihanteellista, jos ihmiset hakisivat itselleen apua vaikka masennukseen kuten he hakevat apua vaikka selkäkipuun - tietysti miehet ei hae somaattisiinkaan oireisiin apua ennen kuin "pää katkee" eli vaimo pakottaa ;)
Huvittaa on, että tuo leimaaminen on turhaa, koska eikö oo tutkittu, että jokainen tuntee mielenterveysongelmista kärsivän... Tietysti inhottavinta on, jos suvun sisällä tavallaan "oma" leimataan ja eristetään. Kuitenkin lääkityksellä psyykkinenkin sairaus paranee - vaikkakin lääkitystä pitäisi jatkaa loppuelämä. Mutta parempi sekin kuin ilman hoitoa! Elämän laatu ja ihmissunteet palautuvat - jos niin halutaan - normaaleiksi, mitä se sitten onkin :)
- ulpukka_pulpukka
onko kyse niinkään peloista (siis peloista, että toinen olisi vaarallinen). Enemmän taitaa olla tällainen "Matti Nykänen"-ilmiö kyseessä. Ihmiset jollakin tapaa tuntevat olonsa turvalliseksi ja "hyväksi", kun voi todeta, että jollakin menee huonommin kuin itsellä tai joku on ns. tyrinyt elämässään enemmän kuin on itse tullut töpeksittyä.
Hassua sinänsä, kun niille, jotka ovat menestyneempiä, ollaan taasen kateellisia. Mutta alaspäin lyöminen on aina tietysti järkyttävämpää kuin se puhdas kateus.- raipe
Tosin helposti tulee ajatelleeksi, onko kyseessä pelko, kun esim. oven raosta tarkistetaan väylä ja jos satutaan samaan aikaan, pakitetaan ja odotetaan vähän aikaa...
...saati jos tälläisella "ei toivotulla" naapurilla näyttää kaikesta huolimatta menevän hyvin, kuten ystävälläni, joka nauttii valtion virasta huomattavan hyvää eläkettä ja se myös näkyy ulospäin.
Ristiriitaista, että on sellainen ja kuitenkin taloudellisesti pärjää siinä kuin muutkin - jopa paremmin. Kateuttahan siihen tulee mukaan joka taas puolestaan kärjistää tilannetta.
Kyllä näissä asioissa tarvittaisiin enemmän julkista informointia ja perehdyttämistä kaikille kansalaisille.
Yksi "milenterveyspäivä" vuodessa ei riitä.
Infoa tarittaisiin kerran kuukaudessa tai useammin, että päästäisiin turhista ennakkoluuloista.
- Tuota nuin
Eivät opi ymmärtämään tai hyväksymään ennenkun ite päätyvät mielisairaalaan.
ihmiset kun pelkää mielensairauksia kuin ruttoa, joka tarttuu pienessäkin sosiaalisessa kontaktissa. - leimattu
Tuo leimaaminen tosiaan tuntuu todella ikävältä. Itse sen kokeneena en tiedä mitä enää sanoisin. Olen ollut kerran hoidossa psykiatrisessa sairaalassa ja sen jälkeen olen kulkenut tuo leima tiukasti otsassani. Olen yhteiskuntakelpoinen ja toimintakykyinen, mutta jostain syystä tuo leima vaikuttaa elämääni paljon. Tuosta vaitiolosta vielä sen verran että omalla kohdallani olen todennut sen että lääkärit ja hoitohenkilökunta löytävät kyllä kiertotiet tuon vaitiolon kiertämiseen. Ihmettelen mistä muuten asiani olisivat levinneet esim.työpaikan tietoon. Tämä on taistelu jota ei voi voittaa...
- alecx
Itse olen 21-vuotias nuori mies ja sairastan skitsofreniaa. Kerran olen sairaalaan joutunut ja sinne lähdinkin rytinällä, ambulanssimiehien hakemana. Tämä ei varmasti jäänyt ympäristöltä huomaamatta(onneksi tosin oli arkipäivä ja kello ei kovin paljon). Minulla oli puukko kädessä, kun avasin oven, raottaen sitä ja peräytyen useita metrejä taaemmas. Yksityiskohtia tässä en jaksa paljastaa, mutta laskin sitten puukon pois ja lähdin heidän mukaansa suosiolla. Tarkoituksenani ei ollut vahingoittaa heitä, ainoastaan itsenäni meinasin, kun koin silloin tilanteen hyvin ahdistavaksi(ambulanssi kutsuttiin paikalle, koska olin uhannut tehdä vakavissani itsemurhan).
Sairauskertomuksessa mainittiin tuo kohtaus, mutta ei sen motiivia. Sairaalassa ei kyselty tuosta puukosta - mitä olisin sillä tehnyt. Ehkä he vain ajattelivat, että puukko kädessä ja mahdollinen tappaja. Se kaikki oli pelkkää hätähuutoni katkelmaa, mutta sitä ei ymmärretä.
Siitä hoidosta on jo jonkin aikaa. Kävin vastikään terveyskeskuksessa asioimassa ja lääkäri oli hyvää pataa aina siihen asti kunnes aukaisi koneensa ja huomasi lähetteen(sairaalaan psykoosin vuoksi). Itse hän ei ehkä sitä edes huomannut, mutta hän muuttui heti varautuneeksi ja jotenkin teennäiseksi.
Olen syrjäytynyt ja nyt pitkällä sairauslomalla. Enpä tiedä mitä tehdä, aikamoisessa tilanteessa olen.
Lainaanpa katkelman Jim Thompsonin kirjasta "Pimeän tultua, rakkaani" Tarinan päähenkilö on hiukan epätasapainoinen kaveri, Kid Collins.
"Bud-setä alkoi keskustella minun kanssani ja kysyi, mitä olin tehnyt lopetettuani nyrkkeilemisen. Sanoin olleeni hetken aikaa armeijassa ja sen jälkeen olin vain kierrellyt siellä täällä.
'Vai armeijassa? Tulitko toimeen siellä?'
'No melko hyvin. Ainakin luulen niin.'
Fay nauroi. Bud-setä rypisti otsaansa ja pudisti päätään hänelle.
'Tein parhaani', sanoin. 'Mutta he eivät olleet kovin kärsivällisiä ja näytti jotenkin siltä, että he halusivat nähdä kuinka vaikeaksi he voivat tehdä sen minulle. Joten jouduin häkkiin muutaman kerran ja lopulta he lähettivät minut sairaalaan. Ja heti sen jälkeen ne päästivät minut lähtemään.'
'Hmmmm-hmmm.' Bud-setä sanoi, pehmeästi. 'Ymmärrän millaista se oli, Kid. Tuntuu siltä, että sellaista on koko elämä. Ihmiset odottavat miehen tulevan toimeen heidän kanssaan, mutta he eivät yritä tulla toimeen miehen kanssa. Ehkä hän kaipaa vähän apua, vähän ymmärrystä, mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa sadasta hän ei saa sitä.'
Sanoin, etten halua hänen saavan päähänsä että minussa olisi jotain vikaa. Minussa ei oikeasti ollut paljon vialla, tiedättekö - ei silloin - ja tuntui siltä, että minun oli pakko sanoa se. Koska henkiset ongelmat jos mitkä pelottavat ihmisiä.
Voit olla entinen vanki, jopa murhaaja, eikä se ehkä vaivaa heitä pätkääkään. Mutta jos sinulla on minkäänlaisia henkisiä ongelmia, tai jos sinulla on koskaan ollut niitä, no, se muuttaa asian. He pelkäävät sinua. He eivät halua olla kanssasi missään tekemisissä."
Siinä on niin painavaa asiaa, että... Kautta aikojen henkisesti epävakaat ovat saaneet sietää sortoa. Kauanko sitä jatkuu? On menty eteenpäin, mutta minusta tässä ei ole kaikki oikein - ei sitten alkuunkaan. Minä luopuisin elämästäni, jos en tietäisi, että tämä elämä ei ole kaiken loppu.- Mitä ei löydetä, niin sitä ...
Hyvä esimerkkini tuohon on se että kun minun henkisten? ongelmien vuoksi minun koulunkäynti ei ottanu sujuakseni (siis lapsena) joten nykyäänkin vieläpä aikuisena, ainakin läheiseni puhuttelevat minua kuin pikku lasta enkä ne katto äon? jollain hokkus pokkus testillä joka olisi ehkä näyttäny 10% alle keski tason, joten kehitysvammainenhan sen on pakko olla !
- samassa veneessä
Mehän tiedämme, että usein henkisesti järkkyy nimenomaan Herkkä ja Älykäs ihminen. Oikeanlaista tukea saatuaan hänen tasapainonsa palautuu - ja kokemuksensa perusteella hän on entistäkin ylivertaisempi paksukalloisiin naapureihinsa nähden.
Siinä mielessä tuo "leimaaminen" on suorastaan koomista; hyvällä itsetunnolla sen voi ottaa huumorin kannalta. Eikös ne verhon takana kyttääjät, jotka eivät uskaltaudu ulos kotoaan yhtaikaa naapurinsa kanssa, ole paremminkin hoidon tarpeessa.. ;-)
Minä tervehdin naapureita sun muita mahdollisimman "normaalisti", en korostetun ylireippaasti enkä itseäni häveten. Kun he ovat huomanneet, että minulla käy vieraita ja olen usein silmin nähden hyvällä tuulella (leikin lasten ja koiran kanssa), ainakin kyräily on jäänyt.
Tämä on vähän sama juttu kuin naisilla ns. miesten maailmassa: sinun on osoitettava olevasi parempi niin pärjäät. Ex-hullun on osoitettava olevansa "normaalimpi" ja pystyvämpi eli "terveempi" kuin muut!
Vanhat potilastiedot ovat silti aina peikko, joka
voi päästä valloilleen, ja elämä leimattuna aloittaa uuden kierroksen... - raipe
samassa veneessä kirjoitti:
Mehän tiedämme, että usein henkisesti järkkyy nimenomaan Herkkä ja Älykäs ihminen. Oikeanlaista tukea saatuaan hänen tasapainonsa palautuu - ja kokemuksensa perusteella hän on entistäkin ylivertaisempi paksukalloisiin naapureihinsa nähden.
Siinä mielessä tuo "leimaaminen" on suorastaan koomista; hyvällä itsetunnolla sen voi ottaa huumorin kannalta. Eikös ne verhon takana kyttääjät, jotka eivät uskaltaudu ulos kotoaan yhtaikaa naapurinsa kanssa, ole paremminkin hoidon tarpeessa.. ;-)
Minä tervehdin naapureita sun muita mahdollisimman "normaalisti", en korostetun ylireippaasti enkä itseäni häveten. Kun he ovat huomanneet, että minulla käy vieraita ja olen usein silmin nähden hyvällä tuulella (leikin lasten ja koiran kanssa), ainakin kyräily on jäänyt.
Tämä on vähän sama juttu kuin naisilla ns. miesten maailmassa: sinun on osoitettava olevasi parempi niin pärjäät. Ex-hullun on osoitettava olevansa "normaalimpi" ja pystyvämpi eli "terveempi" kuin muut!
Vanhat potilastiedot ovat silti aina peikko, joka
voi päästä valloilleen, ja elämä leimattuna aloittaa uuden kierroksen...Hienoa!
Olet harvinaisen oikeassa ja valistunut!
- Sone
Ihan noita samoja mietteitä olen pohtinut lähiaikoina ja nostanut keskustelun aiheeksi ystävieni ja perheni keskuudessa. Nämä ovat TODELLA tärkeitä asioita.
Joku tuossa puhuikin siitä että kerran kun on hullun leiman saanut joutuu todistamaan olevansa normaaliakin normaalimpi karistaakseen luulot pois. Noh, monet sanoo että mitäs sillä on väliä mitä muut luulee tai luulee tietävänsä- onhan sillä! En jotenkin usko että sellaista ihmistä löytyy ketä ei haittaisi mitä muut ajattelee (edes vähän?!?') Pikemminkin sen asian kanssa voi oppia elämään, ETTÄ NE MUUT AJATTELEE ;)
Esimerkkinä...
"Hullut" eivät voi yleisesti potea pahaa päivää, täytyy olla NORMAALIAKIN NORMAALIMPI! Usein vedotaan siihen että "sillähän on niitä mielenterveys ongelmia ollut"- raipe
Mt-ongelmat kaivetaan kyllä vaikka vuosien takaa, että kyllä siitä leimasta ei pääse eroon.
Luulojen karistaminen ei vain onnistu helposti jos lainkaan. Todennäköisesti se ei onnistu koskaan.
Eräät julkisuuden henkilöt ovat astuneet rohkeasti esiin kertomalla esim. potemastaan masennuksesta ja selviytymiskeinoistaan, mutta "taviksen" kohdalla tuskin monikaan vakuuttuu...
On yksi lääketieteen osa-alue, jossa ei tapahdu asenteiden muutosta vielä 2000-luvullakaan. - Sone
raipe kirjoitti:
Mt-ongelmat kaivetaan kyllä vaikka vuosien takaa, että kyllä siitä leimasta ei pääse eroon.
Luulojen karistaminen ei vain onnistu helposti jos lainkaan. Todennäköisesti se ei onnistu koskaan.
Eräät julkisuuden henkilöt ovat astuneet rohkeasti esiin kertomalla esim. potemastaan masennuksesta ja selviytymiskeinoistaan, mutta "taviksen" kohdalla tuskin monikaan vakuuttuu...
On yksi lääketieteen osa-alue, jossa ei tapahdu asenteiden muutosta vielä 2000-luvullakaan.Hmmm...
Jos julkkis tulee ulos Mt-kaapista niin sitä pidetään rohkeana tekona, edistysaskeleena. Rohkaistaan meitä taviksia tulemaan kaapista ulos! Noh, tässäkin on kaksi puolta, onko sen arvoista YKSILÖN kannalta tulla sieltä kaapista ulos:
Itse koen että on vapautuneenpaa kun ei tarvitse salailla ja olen oppinut hyväksymään itseni, mikä myös vaikuttaa sairauteen. Olen myös valaissut ystävät ja läheiset monista ennakkoasenteistaan ja peloistaan Mt-ongelmista.
Kolikon toinen puoli on sitten se että ajoittain ja tietyissa tilanteissa tekisi mieli kelata taaksepäin ja pitää omat asiat omana tietonaa, juuri sen takia että joutuu ponnistelemaan puolet enemmän että todistaa olevansa esim luottamusken arvoinen jossain vastuu tehtävässä. Sairaus katsotaan myös esteeksi kouluttautumiseen ja työelämään pääsyyn. Vaikkakin asiat täytyisi olla toisin, kannustettaisiin työelämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Syrjäytyminen pahentaa ongelmia entisestään. Se mikä on mielestäni päällimmäisimpiä ongelmia Mt-ongelmaisia kohtaan , on ettei MAHDOLLISUUTTA ANNETA. Se on totta että sairaus VOI OLLA este, mutta se EI AINA OLE este.
Monesti olen miettinyt, olisinko saavuttanut enemmän omia päämääriäni jos olisin pitänyt omana tietona "aivosairauteni"!?!? E välttämättä, mutta KYLLÄ, olisi varmasti enemmän mahdollisuuksi ja vaihtoehtoja. Mutta, helpompi elää kun ei ole salattavaa.
BTW. Kiinnostaisi tietää kuinka toimitte hyvät ihmiset työpaikka haastatteluissa? Jos haastattelija kysyy onko sairausksia? - Naapurin neitokainen
Sone kirjoitti:
Hmmm...
Jos julkkis tulee ulos Mt-kaapista niin sitä pidetään rohkeana tekona, edistysaskeleena. Rohkaistaan meitä taviksia tulemaan kaapista ulos! Noh, tässäkin on kaksi puolta, onko sen arvoista YKSILÖN kannalta tulla sieltä kaapista ulos:
Itse koen että on vapautuneenpaa kun ei tarvitse salailla ja olen oppinut hyväksymään itseni, mikä myös vaikuttaa sairauteen. Olen myös valaissut ystävät ja läheiset monista ennakkoasenteistaan ja peloistaan Mt-ongelmista.
Kolikon toinen puoli on sitten se että ajoittain ja tietyissa tilanteissa tekisi mieli kelata taaksepäin ja pitää omat asiat omana tietonaa, juuri sen takia että joutuu ponnistelemaan puolet enemmän että todistaa olevansa esim luottamusken arvoinen jossain vastuu tehtävässä. Sairaus katsotaan myös esteeksi kouluttautumiseen ja työelämään pääsyyn. Vaikkakin asiat täytyisi olla toisin, kannustettaisiin työelämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Syrjäytyminen pahentaa ongelmia entisestään. Se mikä on mielestäni päällimmäisimpiä ongelmia Mt-ongelmaisia kohtaan , on ettei MAHDOLLISUUTTA ANNETA. Se on totta että sairaus VOI OLLA este, mutta se EI AINA OLE este.
Monesti olen miettinyt, olisinko saavuttanut enemmän omia päämääriäni jos olisin pitänyt omana tietona "aivosairauteni"!?!? E välttämättä, mutta KYLLÄ, olisi varmasti enemmän mahdollisuuksi ja vaihtoehtoja. Mutta, helpompi elää kun ei ole salattavaa.
BTW. Kiinnostaisi tietää kuinka toimitte hyvät ihmiset työpaikka haastatteluissa? Jos haastattelija kysyy onko sairausksia?Moi. Minä muutin vuonna 1999 pienelle paikkakunnalle. Aloin samantien tervehtimään naaapuritalon asukasta. Vuodenverran tervehdin ja sitten en enää jaksanut yksipuolista tervehtimistä.Tervehtiminen loppui kesäkuussa 2000.Ai niin minä olen mielenterveyskuntoutuja myös. Sairastan pahaa masennusta. Olen vuosimallia-78 - nuori neitonen. Yritin vain saada ystäviä silloin kun paikkakuntaa vaihdoin ja ajattelin että ei sitten väkisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi735002Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1164709- 804193
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak1034133Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa33318Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1223114- 352838
- 282787
- 402763
- 372762