Olen itse aikanaan kuulunut vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen muutamia vuosia. Huonoja muistoja ei jäänyt: koin ihmiset ystävällisinä, sain seurapuheista vahvistusta uskolle ja ammensin turvaa niistä tälläkin palstalla kovasti parjatuista "rakkaudenneuvoista". Irrottauduin putiikista ensisijaisesti ekslusiivisen seurakuntaopin takia. En omassatunnossani kokenut sitä oikeaksi.
Nyt sitten vuosien jälkeen kuulin tästä keskustelupalstasta ja tulin katsomaan, mikä on "in" tämän päivän vanhoillsilestadiolaisessa liikkeessä. Heti kävi selväksi, että täysimittainen sota oli käynnissä vanhoillisten ja heidän epäuskoisiksi julistamiensa välillä. Hirvittävän surulliselta tuntuu, että näin me aineellisessa yltäkylläisyydessä röhnöttävät suomalaiskristityt kulutamme aikaa netissä sättimällä toisiamme. Se vähäisempi veli tai sisar ei paljon paina, kun toivottelemme toinen toisellemme hyvää matkaa helvettiin.
Keskustelunavausten top X -listaus satunnaisen matkailijan näkökulmasta saattaisi näyttää tällaiselta:
1. Hoitokokoukset
Olen sitä mieltä, että jokainen itseään ja toimintaansa arvostava putiikki ottaisi asiat käsittelyyn ensiksi omissa päättävissä elimissään, sitten rahvaalle suunnatuissa seurakuntailloissa ja lopuksi ulospäin suunnatuissa julkilausumissa. Oli sitten SRK sekaantunut asiaan tai ei, sillä on vastuu siitä vähimmästä veljestä ja sisaresta, joka kipuilee omassatunnossaan liikkeen historian kanssa. Nimenomaan liikkeen omat jäsenet tarvitsevat taustatukea hyväksi paimeneksi julistautuneelta keskusjärjestöltään. Mitä tulee puolestaan hoitokokouksissa ulosjoutuneihin, heidäthän vain voidaan voittaa takaisin - mikä lienee osapuolten yhteinen toive. Vaikka ulosjoutuneissa asuisikin katkera henki, nöyrä kristitty katsoo sisimpäänsä: onko itse tullut tehtyä sitä, mikä tämän toisen on voinut pahentaa.
2. Syntilistat
Jos listoissa mainitut asiat eivät ole autuuden ehtoja, niitä ei voi myöskään käyttää puhuttelujen perusteena.
3. Sakramentit
Kun itse piipahdin liikkeessä, en nuorena ihmisenä juurikaan välittänyt opillisista pohdinnoista. Jälkikäteen olen hämmentynyt etenkin ehtoollis- ja kastekäsityksen eroista luterilaisen kansankirkon ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen välillä. Jälkimmäisen ekslusiivinen seurakuntaoppi selittää paljon sitä, miksi kasteen merkitys vähenee. Samoin tuntuu ikävältä se rima, joka nostetaan ehtoollisen esteeksi. Moni uskon vahvistusta kaipaava ihminen pelkää mennä ehtoolliselle, kun epäilee uskonsa vahvuutta. Ehtoollinenhan on juuri asetettu heikoille uskovaisille.
3. Parannuksenteko
Vaikka tällä palstalla paljon sätitään toisen ihmisen näkemyksiä, olen itse kokenut selventävänä ainakin nimimerkin Teologimies pohdinnat erityisesti parannuksenteosta. Hän keskustelee toiselle palstalla, mutta Sointula taisi laittaa täältä sinne linkin. Teologimiehen ydinajatus oli se, että hyvä Jumala tuntee luotunsa, eikä ole laittanut pelastuksen ehdoksi yksittäistä ihmistä. Minusta tällä palstalla on ansiokkaasti selvennetty sitä seikkaa, että Matteuksen luku jatkuu senkin jälkeen, kun päästö- ja sideavaimia on käsitelty - siihen klassiseen kohtaan, jossa lähimmäiselle tulee antaa anteeksi seitsemänkin kerran jälkeen.
4. Käännyttäminen ja lähetystyö
Minusta tuntuu aivan karmealta, kun joku uskovainen rehentelee sillä, kuinka monta nälkään kuollutta afrikkalaista tai sitten aivan kotikutoistakin mielenterveyspotilasta matkustaa kohti taivasta. Tällä perusteellako ei tarvita lähetystyötä? Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä jokaista auttamaan lähimmäistä lähellä ja kaukana. Leipäpalan jälkeen saattaa parannussaarnakin maistua. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään, ja järkikulta on annettu käytettäväksi.
5. Ehkäisy
Edelleen kiitän Teologimieen selvitystä aiheesta. Raamatunpaikkoja apuna käyttäen hän selitti, ettei ehkäisykään ole autuuden ehto.
Vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa yhteisöllisyytensä johdosta voimakkaasti yksilön psyykeen. Ehkä siksi monet liikkeestä lähteneet kokevat aina olevansa lestadiolaisen omatunnon ohjaamia. Tätä tunnetta käytetään joskus argumenttina sen puolesta, että tällaiseen uuspakanaan olisi jäänyt totuuden siemen kytemään. Voimakkaasti manipulaatioon tukeutuvan yhteisön tulisi tunnustaa vastuunsa jäsenistään ja kouluttautua esimerkiksi sielunhoitotyöhön. Sielujen puoskarinti esimerkiksi omien henkilökohtaisten valtapyrkimysten motivoimana on vaarallista.
Vanhoillsilestadiolaisuus on kuitenkin myös vahva voimavara kansankirkossamme. Ajattelen Kotimaan tuoreen kirjoituksen tapaan, että perusluterilaiset ovat hämmentävän avuttomia neuvomaan helmoihinsa hakeutuvia lampaita. Kansankirkkomme toivottavasti rohkaistuu vaalimaan henkilökohtaista rippiä. Vanhoillislestadiolaisilla on vahva asetti käytössään, kun he ovat liikkeen alkuvaiheissa alkaneet painottaa avainten roolia sielujen ohjaamisessa.
Itse kaipaan kotikirkoltani jämäkkyyttä opissa, selkeästi julkilausuttua yleistä synninpäästöä ja kuitenkin myös sitä moninaisuuden ymmärtämistä, jota karkeammaksi kokemastani herätysliikkeestä saa turhaan hakea. Väkivallalla ja alistamisella ei vapaita kristittyjä synny. Kristus vapautti meidät ihmsiten orjuudesta kristityn vapauteen.
Nyt sitten vuosien jälkeen kuulin tästä keskustelupalstasta ja tulin katsomaan, mikä on "in" tämän päivän vanhoillsilestadiolaisessa liikkeessä. Heti kävi selväksi, että täysimittainen sota oli käynnissä vanhoillisten ja heidän epäuskoisiksi julistamiensa välillä. Hirvittävän surulliselta tuntuu, että näin me aineellisessa yltäkylläisyydessä röhnöttävät suomalaiskristityt kulutamme aikaa netissä sättimällä toisiamme. Se vähäisempi veli tai sisar ei paljon paina, kun toivottelemme toinen toisellemme hyvää matkaa helvettiin.
Keskustelunavausten top X -listaus satunnaisen matkailijan näkökulmasta saattaisi näyttää tällaiselta:
1. Hoitokokoukset
Olen sitä mieltä, että jokainen itseään ja toimintaansa arvostava putiikki ottaisi asiat käsittelyyn ensiksi omissa päättävissä elimissään, sitten rahvaalle suunnatuissa seurakuntailloissa ja lopuksi ulospäin suunnatuissa julkilausumissa. Oli sitten SRK sekaantunut asiaan tai ei, sillä on vastuu siitä vähimmästä veljestä ja sisaresta, joka kipuilee omassatunnossaan liikkeen historian kanssa. Nimenomaan liikkeen omat jäsenet tarvitsevat taustatukea hyväksi paimeneksi julistautuneelta keskusjärjestöltään. Mitä tulee puolestaan hoitokokouksissa ulosjoutuneihin, heidäthän vain voidaan voittaa takaisin - mikä lienee osapuolten yhteinen toive. Vaikka ulosjoutuneissa asuisikin katkera henki, nöyrä kristitty katsoo sisimpäänsä: onko itse tullut tehtyä sitä, mikä tämän toisen on voinut pahentaa.
2. Syntilistat
Jos listoissa mainitut asiat eivät ole autuuden ehtoja, niitä ei voi myöskään käyttää puhuttelujen perusteena.
3. Sakramentit
Kun itse piipahdin liikkeessä, en nuorena ihmisenä juurikaan välittänyt opillisista pohdinnoista. Jälkikäteen olen hämmentynyt etenkin ehtoollis- ja kastekäsityksen eroista luterilaisen kansankirkon ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen välillä. Jälkimmäisen ekslusiivinen seurakuntaoppi selittää paljon sitä, miksi kasteen merkitys vähenee. Samoin tuntuu ikävältä se rima, joka nostetaan ehtoollisen esteeksi. Moni uskon vahvistusta kaipaava ihminen pelkää mennä ehtoolliselle, kun epäilee uskonsa vahvuutta. Ehtoollinenhan on juuri asetettu heikoille uskovaisille.
3. Parannuksenteko
Vaikka tällä palstalla paljon sätitään toisen ihmisen näkemyksiä, olen itse kokenut selventävänä ainakin nimimerkin Teologimies pohdinnat erityisesti parannuksenteosta. Hän keskustelee toiselle palstalla, mutta Sointula taisi laittaa täältä sinne linkin. Teologimiehen ydinajatus oli se, että hyvä Jumala tuntee luotunsa, eikä ole laittanut pelastuksen ehdoksi yksittäistä ihmistä. Minusta tällä palstalla on ansiokkaasti selvennetty sitä seikkaa, että Matteuksen luku jatkuu senkin jälkeen, kun päästö- ja sideavaimia on käsitelty - siihen klassiseen kohtaan, jossa lähimmäiselle tulee antaa anteeksi seitsemänkin kerran jälkeen.
4. Käännyttäminen ja lähetystyö
Minusta tuntuu aivan karmealta, kun joku uskovainen rehentelee sillä, kuinka monta nälkään kuollutta afrikkalaista tai sitten aivan kotikutoistakin mielenterveyspotilasta matkustaa kohti taivasta. Tällä perusteellako ei tarvita lähetystyötä? Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä jokaista auttamaan lähimmäistä lähellä ja kaukana. Leipäpalan jälkeen saattaa parannussaarnakin maistua. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään, ja järkikulta on annettu käytettäväksi.
5. Ehkäisy
Edelleen kiitän Teologimieen selvitystä aiheesta. Raamatunpaikkoja apuna käyttäen hän selitti, ettei ehkäisykään ole autuuden ehto.
Vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa yhteisöllisyytensä johdosta voimakkaasti yksilön psyykeen. Ehkä siksi monet liikkeestä lähteneet kokevat aina olevansa lestadiolaisen omatunnon ohjaamia. Tätä tunnetta käytetään joskus argumenttina sen puolesta, että tällaiseen uuspakanaan olisi jäänyt totuuden siemen kytemään. Voimakkaasti manipulaatioon tukeutuvan yhteisön tulisi tunnustaa vastuunsa jäsenistään ja kouluttautua esimerkiksi sielunhoitotyöhön. Sielujen puoskarinti esimerkiksi omien henkilökohtaisten valtapyrkimysten motivoimana on vaarallista.
Vanhoillsilestadiolaisuus on kuitenkin myös vahva voimavara kansankirkossamme. Ajattelen Kotimaan tuoreen kirjoituksen tapaan, että perusluterilaiset ovat hämmentävän avuttomia neuvomaan helmoihinsa hakeutuvia lampaita. Kansankirkkomme toivottavasti rohkaistuu vaalimaan henkilökohtaista rippiä. Vanhoillislestadiolaisilla on vahva asetti käytössään, kun he ovat liikkeen alkuvaiheissa alkaneet painottaa avainten roolia sielujen ohjaamisessa.
Itse kaipaan kotikirkoltani jämäkkyyttä opissa, selkeästi julkilausuttua yleistä synninpäästöä ja kuitenkin myös sitä moninaisuuden ymmärtämistä, jota karkeammaksi kokemastani herätysliikkeestä saa turhaan hakea. Väkivallalla ja alistamisella ei vapaita kristittyjä synny. Kristus vapautti meidät ihmsiten orjuudesta kristityn vapauteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitoksia erittäin punnitusta ja kypsästä puheenvuorosta. Näitä näkee palstalla valitettavan harvoin.
Todella osuva ja hyvin perusteltu puheenvuoro. Tämä kuuluu palstan ehdottomiin helmiin.
Sydämelliset kiitokset sinulle kirkkaan selkeästä kirjoituksesta.
Hienoa ja siunausta. Pääasia, että löysit mallisen seurakunnan ja Jeesuksen.
On totta, että jos joku todellakin etsivä sattuu palstalle, hän saattaa järkyttyä.
Meille Kritityille on tärkeintä, että ihminen löytää Jeesuksen ja sitten itse hakee maallisen surakunnan. Paikan missä saa kiittä ja ylistää Jeesusta.
Anna palaa vain.
Siunausta
Kempelainen! Löytää ensin Jeesus ja sitten hakea itse maallinen seurakunta. Niinpäinhän se tosiaan menee.
Eipä tuohon ole paljon lisättävää eikä myöskään pois otettavaa. Punnittua puhetta, vaikka kirjoitusta olikin. Vastasi henkeen, kuten vl sanoisi.
Kiitos hienosta kirjoituksesta.
>> 3. Parannuksenteko
Vaikka tällä palstalla paljon sätitään toisen ihmisen näkemyksiä, olen itse kokenut selventävänä ainakin nimimerkin Teologimies pohdinnat erityisesti parannuksenteosta.
- - Teologimiehen ydinajatus oli se, että hyvä Jumala tuntee luotunsa, eikä ole laittanut pelastuksen ehdoksi yksittäistä ihmistä. >>
Samoin minä olen saanut selkoa ja kirkkaan oivalluksen hengessäni, luettuani Teologimiehen kirjoituksen Mopin palstalta.
Tässä linkki siihen, jos joku muukin haluaisi lukea:
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/opilltekstej.msnw?action=get_message&ID_Message=1229&ShowDelete=0&ID_CLast=1317&CDir=-1
Ketjusta voi olla vaikea löytää etsimäänsä, tämä kirjoitus on ketjun 23. kirjoitus.
Onko sinulla linkkiä, missä olisi Teologimiehen kirjoitus tällä Suomi24-palstalla?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022800137