Äitini on siitä saakka kun olen ollut lapsi jättänyt puolustamatta minua joka asiassa. Muut ihmiset ovat saaneet tehdä minulle ihan mitä tahansa ja äitini ei koskaan ole puuttunut asioihin. Jos olen kertonut äidilleni kuinka joku toinen ihminen on mieltäni pahoittanut, tämä joka on ollut minulle ilkeä on sanonut minun keksivän päästäni ja aina on äitini uskonut ketä tahansa muuta paitsi minua. Aina jos jostain ilmestyy henkilö, olkoon tuttu tai tuntematon, joka sanoo minun valehtelevan, äitini uskoo häntä mieluummin kuin minua. Minulla ei ole valehteluhistoriaa, joten itse en ole tilannetta aiheuttanut. Äitini kaikenlisäksi valehtelee itse ja vääristelee minun ja muidenkin puhumisia joten siitäköhän johtuu että uskoo minun aina valehtelevan kun itse sitä tekee...? Muita ihmisiä hän puolustaa minulle. Minä en saa koskaan puolustautua itse pahantekijälle. Jos niin teen, äitini suuttuu ja alkaa mököttämisen joka kestää todella kauan. Minun täytyy vain nöyrtyä ja antaa muiden kiusata jos tahdon olla äitini kanssa väleissä. Äitini on myös kertonut minulle hänen isosiskonsa käyttäytyneen häntä kohtaan ilkeästi ja ylimielisesti. Yksityiskohdittain olen saanut kuulla kuinka tämä isosisko on äitiäni kohdellut. Nyt kun olen aikuinen, äitini tekee juuri samoja temppuja minulle kuin siskonsa teki hänelle aikanaan. Samoin entisten työkavereiden ilkeät temput hän kostaa minulle. Parasta tässä on se että ilkeily ei tapahdu riitatilanteissa. Äidilläni on vain joku ihmeellinen pakkomielle laittaa minut kokemaan kaikki ne samat vääryydet ja ilkeydet mitä hän on itse saanut kokea. Minä en itse osaa edes aavistaa mistä tällainen käytös johtuu. Voiko tämä olla merkki jostain psyykkisistä vaivoista? Hänen kiusanteon kohteena on kuitenkin hänen oma tyttärensä joka tekee kaikkensa tullakseen toimeen hänen kanssaan mutta ehdoin tahdoin hän tekee sen hyvin vaikeaksi. Kiitos jos joku osaa antaa edes epäilyjä siitä mikä tässä voisi olla vikana.
En tiedä kuuluuko tänne mutta....
kati
3486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!!
Sinä vastasit itse kysymykseesi. Äitisi on jäänyt lapsen tasolle. Isosisko on kiusannut ja hän jatkaa samaa rataa. Äidillesi olisi terapia paikallaan että pääsisi eroon lapsuuden möröistä.Miten sen hänelle kauniisti sanoisit ettei loukkaantuisi. Yhdessä voisitte käydä keskustelemassa jonkun ammatti ihmisen kanssa, jos äitisi suostuu. Muuten tilanne jatkuu vaan. Ainakin voit yrittää ettet jatka samaa omille lapsillesi.Kaunista kevään odotusta ja jaksamista sinulle.
Eipä ole ollut helppoa sinullakaan. Muuta selitystä kertomallesi käytökselle en keksi, kuin että äitisi on ollut omassa lapsuudessaan niin kiusattu ja alistettu, että nauttii nyt, kun voi olla itse alistajan asemassa. Surullista, mutta niinhän siinä monesti käy.
Itse olen ainut lapsi, mutta en todellakaan ole päässyt helpolla. Isäni on ollut aina vaativa ja ankara. Kritiikkiä tuli kaikesta mahdollisesta, mutta kehumista sain kuulla vain kiertoteitse jonkun muun kautta. Isä ei koskaan ole kehunut tai kiitellyt minun tekemisiäni, niin että olisin itse ollut kuulemassa. Itsetuntoni oli lapsuudessa aivan nollassa. Aikuistuttuani ja oman perheen perustettuani, itsetuntoni on noussut kohisten. Minähän osaan ! Minähän olen hyvä ! Nykyään suhde isään on kunnossa.
Samaa en valitettavasti voi sanoa äidistäni. Lapsuudessa äidin kanssa meni hyvin. Perusasiat olivat kunnossa. Nyt äiti on heittäytynyt välinpitämättömäksi minua ja perhettäni kohtaan. Häneltä on turha odottaa lastenhoitoapua tai mitään muutakaan apua. Hänelle oma elämä sairauksineen ja kotitöineen on tärkeämpää kuin mikään muu. Itselläni on ollut rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa ja apua olisi kipeästi tarvittu. Äidiltäni on turha odottaa edes henkistä tukea. Minun kuitenkin pitäisi jaksaa kuunnella hänen olemattomia murheitaan ja valituksiaan. Tällä hetkellä olen itse niin väsynyt, että en kertakaikkiaan jaksa kuunnella.
Tunnen välillä itseni yksinäiseksi, kun ei ole ketään, jolle voisi välillä purkautua. Monille äiti on se tuki ja turva, johon voi luottaa.
Toivon todellakin, että pystyn olemaan omille lapsilleni parempi äiti. Ainakin olen pyrkinyt antamaan heille enemmän hellyyttä ja rakkautta, kuin olen itse saanut.
Ei ole helppoa olla äiti, mutta yrittäkäämme parhaamme !
Vaikuttaa siltä, että äitisi on kohdistanut omat ongelmansa sinuun ja hänellä on suuria vaikeuksia oman mielenterveytensä kanssa. Onneksi olet pystynyt säilyttämään itsetuntosi ja oman realiteettitajusi.
Äitisi ei helposti muutu, ehkä pitkällä terapialla voisi jotain vaikuttaa. Luultavasti sinun on tyydyttävä siihen, että sinulla ei ole sellaista äitiä kuin olisit toivonut. Sinun on löydettävä läheiset ja positiiviset ihmissuhteet muualta.
Äiti on kuitenkin äiti, vaikka välit joutuisikin pitämään etäisempinä. Voit silti rakastaa häntä, vaikka päästät hänen puheensa ulos toisesta korvasta. Hänen kiusantekonsa ei vaikuta sinuun, kun ymmärrät että se on sairautta ja suhtaudut siihen tyynesti.