Joka päivä saadaan lukea uutisista äideistä ja isistä jotka tappavat, rääkkäävät, käyttävät hyväksi ja hylkäävät lapsiaan- Ryypätään kotona lasten edessä,yms kauheuksia.
Yleisimpänäsyynä näihin on äitien pitkään jatkunut masennus tai päihderiippuvuus.
Kysynkin ihan suoraan että MIKSI jumalauta teette lapsia jos TIEDÄTTE olevanne MASENNUSHERKKIÄ / oletten SAIRASTANEET masennuksen jo aikaisemmin???????
Tai jos sinulla ON JO PÄIHDERIIPPUVUUS niin MIKSI teet lapsia sitä seuraamaan ja kärsimään?
Jos huomaat masennuksen merkkejä, MIKSI ET HAE APUA AJOISSA?
Pakkoko se on lapsi hukuttaa tai rääkätä ennenkun ÄLYÄT olevasi ongelmissa?
Ottakaa jumalauta vieköön vastuu OMISTA teoistanne ja AJOISSA.
Vastaukseksi ei riitä että LUULIN jaksavani. Eikö sitäpaitsi ole helpompaa panna itse syyllinen ELI SINÄ ITSE vastuuseen kuin viaton lapsi? Eiköhän jokainen ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Yleisimpänäsyynä näihin on äitien pitkään jatkunut masennus tai päihderiippuvuus.
Kysynkin ihan suoraan että MIKSI jumalauta teette lapsia jos TIEDÄTTE olevanne MASENNUSHERKKIÄ / oletten SAIRASTANEET masennuksen jo aikaisemmin???????
Tai jos sinulla ON JO PÄIHDERIIPPUVUUS niin MIKSI teet lapsia sitä seuraamaan ja kärsimään?
Jos huomaat masennuksen merkkejä, MIKSI ET HAE APUA AJOISSA?
Pakkoko se on lapsi hukuttaa tai rääkätä ennenkun ÄLYÄT olevasi ongelmissa?
Ottakaa jumalauta vieköön vastuu OMISTA teoistanne ja AJOISSA.
Vastaukseksi ei riitä että LUULIN jaksavani. Eikö sitäpaitsi ole helpompaa panna itse syyllinen ELI SINÄ ITSE vastuuseen kuin viaton lapsi? Eiköhän jokainen ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Vastaukset 42
Vanhimmat
huomaa ettet sinä tiedä elävästä elämästä yhtään mitään. Ehkä vika on siinä, että tämä yhteiskunta tähtää siihen että ihmisten pitäisi olla täydellisiä. Kun kynnystä täydellisenä olemiseen kokoajan nostetaan, ei uskalleta olla heikkoja. Ei uskalleta näyttää ettei jakset, koska paineet ovat liian kovat. Ei kyetä hakemaan apua, sillä pelätään huostaanottoa, pelkän väsymyksen vuoksi.
Ja hei, tuon perusteella mitä sanoit, KUKAAN meistä ei voisi saada lapsia, et edes sinä! Sillä sinä et tiedä jaksaisitko tai milloin masennut tai pimahdat. Ehkä yhteiskuntatasolla tulisi tehdä jotain, jotta äidit ja isät voisivat paremmin.
Just, eli lasta ei saa hankkia jos on elämässään jossain vaiheessa siarastanut masennusta ta ryypännyt tiuhempaan. Eihän ihminen voi muuttua. Ja miten meinasit tosiaan ennustaa jonkun ihmisen ensimmäisen hermoromahduksen?
Tekstisi oli tosi naiivia ja typerää!
Kysynkin ihan suoraan että MIKSI jumalauta teette lapsia jos TIEDÄTTE olevanne MASENNUSHERKKIÄ / oletten SAIRASTANEET masennuksen jo aikaisemmin???????
Tai jos sinulla ON JO PÄIHDERIIPPUVUUS niin MIKSI teet lapsia sitä seuraamaan ja kärsimään?
Huomaatko?
JOS TIEDÄTTE TAI OLETTE SAIRASTANEET... JOS SINULLA ON JO RIIPPUVUUS.
Tiedän itse omat rajani. Tottakai minä olen ollut myös väsynyt huom, en masentunut vaan VÄSYNYT koska minulla on 2 pientä lasta.
Tarkoitin lähinnä sellaista että toiset syövät jopa odotusaikanakin masnnus lääkkeitä, eikä ilmeisesti huoleta ollenkaan tulevaisuus vauvan kanssa.
Nykyajan ylikoulutetut naiset eivät kestä vastoinkäymisiä vaan heitetään hanskat tiskiin ekan ongelman ilmettyä.
Itsehän me naiset olemme nykyajan vaatimukset itsellemme rakentaneet vaatimalla saada tehdä työtä perheen ohella.
Nyt sitten ne lapset maksaa siitä että kaikki ovat vain masentuneita, aikaa ei ole kun on työtä.
No minä sairastin pari vuotta masennusta ja sain silti syksyllä lapsen. jos on aiemmin ollut masentunut, se ei tarkoita että välttämättä sairastuu siihen uudelleen.
tarkoita. Mutta TODENNÄKÖISTÄ se on. Masennus uusii useasti elämässä. Etenkin lapsen mukanaan tuoma univelka yms tunnemyrskyt uusii hyvinkin helposti masennuksen.
Oletko miettinyt todellakin ajatuksen kera että mitä teet jos uusii kun vauva on vielä pieni??
Olipas toteamus. Tekstin perusteella minä en siis tiedä elävästä elämästä mitään?
Ohhoh. Sinä varmaan tiedät? Sinähän olet katsonut vanhempiesi tappelevan, ryyppäävän kotona joka ilta jättäen lapset kotiin yksin kun ne on alle 7 v?
Sinä olet katsonut äitisi viiltelevän ranteensa auki nenäsi edessä ja sinähän se yritit paikata viiltoja laastarilla? Sinähän se hoisit 6 v pienimpiä sisaruksiasi viikonloppuisin......
Minähän en elävästä elämästä tiedä mitään niin minä se en siis voinut olla:)
Eli minun olisi pitänyt tehdä abortti, koska minulla on normaalia suurempi riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, aiemman masennuksen takia. Pitäisikö siis kaikkien ihmisten joilla on normaalia suurempi riski sairastua johonkin tautiin, olla hankkimatta lapsia?
masennuksesta,jollet ole sitä itse läpi käynyt. Olet siis itse jonkin verran väsynyt. Siitä se masennus alkaa vähitellen hiipimään,varo vaan.
Ja ei TARVII HUUTAA JA KIROILLA....KELE. Ymmärretään vähemmälläkin.
Kuinka luulet tässä yhteiskunnassa perheen tulevan toimeen yhden vanhemman palkalla. Pakko sitä on töissä käydä äidinkin.
Siihen iskeekö masennus ym.riippuu monesta tekijästä.Se ei ole sisäsyntyistä ja ennakolta tiedettävää kuka masentuu,kuka ei.
Mielialahäiriöitä on muitkin kuin masennus.Itseasiassa masennus on vaarattomimmasta päästä, jos aletaan mielen sairauksia etsiä.
Mikä on muuten ylikoulutettu? Enpä usko että koulutus koskaan menee hukkaan, alemmuudentuntoa tuo mieluummin alhaien koulutustaso.Sillä sehän on osoitus jonkinlaisestavelttoudesta ja kykenemättömyydestä suoriutua vaativista asioista.
Pelkkä liukastuminen ja pään satuttaminen saattaa laittaa palikat uuteen järjestykseen-tämä vain yhtenä esimerkkinä.
sinulla juuri on riski sairastua masennukseen.
Lapsuuden traumat nääs sitä useimmiten aiheutuvat. Jos haluaist tämän kierteen katkaista, silloin olisi sinun pitänyt olla hankimatta lapsia. (jos sinun musta-valko linjalle lähdetään)
Näin se menee, jos aletaan ihan tonkimalla tonkia asioita.
Ymmärrän sen että olet omien kokemuksien kautta katkera ja purat sitä kaikkiin muihin ja yleistät. Suosittelen lämpimästi psykiatrin pakeille purkamaan nuo traumat. Saat sitten mielenrauhan ja muutkin ympärilläsi.
Mä olen lukenut että synnytyksen jälkeinen masennus johtuu estradioli-hormonin liian pienistä arvoista. Se on siis hormonaalista, tästä on tieteellistä tutkimusta. Kun taas tavallisen masennuksen syyt voi olla ihan muualla.
Eli onko joku tosiasia, että aiemmin masentunut saa hormonivajauksen synnytyksen jälkeen? Eipä taida olla.
Olet oikeassa.
Itselläni ei ole minkäänlaista taipumusta masennukseen, mutta niin vain iski minullekin yhden synnytyksen jälkeen.
Lapsi oli erittäin toivottu ja odotettu, ettei "alla" ollut mitään pienintäkään masennuksen jyvää.
Nyt olen 4kymppinen, eikä minulla muulloin ole masennusta ollut. Eikä sillä, etteikö joskus olisi aihetta ollut, ei tämä elämä minullekaan ole ruusuilla tanssimista ollut. Silti asioista on aina löytynyt se positiivinenkin puoli.
Inhimillisiä tragedioita.
Niitä sä luet lehdistä.
Sattui niitä ennenkin. Äidit nukkui lastensa päälle ja lapsia hukkui kaivoihin.
Surullista on nykyään, että nuori ihminen ei saa apua ja näkee ainooksi vaihtoehdoksi tämän. Miksei adoptiota tarjota lainkaan suomalaiselle naiselle? Miksei apua anneta?
Uskollan veikata, että monet naiset ovat tavalla tai toisella vihjanneet avun tarpeensa.
Aina sanotaan; kyllä äiti jaksaa
Mistä apu, jos ei jaksakkaan?
Kukaan ei halua kuulla.
Kun vauva löytyy kuolleena 16-vuotiaan repusta, se on traagista. Kun aikuiset ihmiset törttöilee, se on surullista. Mistä apu äideille? Keskustelupalstat täynnä täydellisiä äitejä. Monilla ei oo ees nettiä, mihkä peilata äiteyttä. Sitte oot yksin köyhänä perähikiällä ja mietit ilman tukea syntyjä syviä.
Mikä tänkin uutisen todellinen uutisarvo on?
yli 30 vuotiaat hakkaa pieniä lapsiaan ja jopa tappavat niitä kun eivät tienneet että vauvat ovat niin työläitä..30 vuotiasta ei ole luotu tekemään enää lapsia kun ei siinä iässä enää jaksa valvoa 24/7...tämä on fakta tieto äitien tekemä perheväkivältä pieniin lapsiin kohdituva on lisääntynyt koska äidit tekevät lapsia liian vanhana!!!revi siitä!!!!
Mulla on ikää 37 ja esikoista odotan viikolla 27. Mitä mä nyt teen? Siis kun mä nyt tulen todennäköisesti hakkaamaan väsymyksen takia jossain vaiheessa tän pienokaiseni.Pitäskö heti ilmoittaa että adoptioon annan vai vedänkö itseni vessanpytystä alas vai mikä ois sun neuvo,suuressa viisaudessasi?
niin helpoltahan se lapsi vatsassa tuntuu mutta odotas kohta huomaat mitenkäs se oikea elämä lapsen kanssa maistuu...
yksinhuoltajaksi alkaa. Se oikea isä lapsilleni löytyi vasta pari vuotta sitten.
Ja luehan tarkemmin,jos ironiaa ymmärrät.Minä en jaksamistani epäillyt.
ikiteini vaiheeseen jämähtäneitä mummo mammoja 50 vuotiaanakin pitää päästää pussikaljalle puskaan ja kuseksia pitkis katuja...
Voi kiesus että sapettaa! Voi vain syyttää itseään jos ei osaa hakea apua ajoissa. Pitäisikö tänne Suomeen kohta perustaa joku perhanan "pelastusministerikin", joka kiertäisi maita ja mantuja etsimässä näitä ihmisiä jotka eivät osaa / tajua hakea apua. "Ei saa apua", no taivaastako sen avun pitäisi tippua vai mistä?
Laitatko linkin tähän tutkimukseen tai kerrot mihin tietosi perustuu?
"diagnoosi"? Taisi tulla vstauksesi aivan väärään paikkaan ketjua.
Ei muuten o koskaan tullut tuota pussikaljaa harrastettua. Mutta vielä tietty ehtii;))
Pitää varmaan soittaa sossuun että tulkaas hakemaan muksu nopeesti pois, kuitenkin kaksisuuntainen mielialahäiriö! Hui! Juoskaa kaikki minua karkuun, jos vaikka pimahtaa päässä!
Pitäs varmaan pistää piuhat poikki etten sikiä lisää muksuja tähän maailmaan, missä luullaan että lapsien tekeminen on vain "valioyksilöiden" etuoikeus.
Kyllä, loukkaavaa.
Suosittelen että käyt kirjoittamassa tuolla mielenterveys palstalla, sieltä saat kommenttia mistä vois olla sinulle jotain oikeeta hyötyäkin. Saattaisit jotain oppiakkin. Kyllä kovin on musta-valkoinen ajattelu tapasi.
ja se ei uusiutunut synnytyksen jälkeen,minä en koskaan kajoaisi lapseeni fyysisesti enkä henkisesti.lapseni on minulle maailman tärkein asia,aarre jota vartioisin omalla hengelläni.minun äitini oli kieroutunut alkoholisti jolla oli samanlainen mieskin yhdessä he minua solvasivat ja hakkasivat hyvä että olen edes tänä päivänä hengissä..en edes viitsi kertoa mitä kaikkea pahaa minulle tehtiin kun olin pieni..elämä opettaa mutta nykypäivänä olen yhtä vahva kuin kivi.pieni lapsi kestää yllättävän paljon pahaa..esim tarhoissa ei huomata lapsesta onko kotona kaikki hyvin...
surmanneet lapsensa ovat olleet itse siinä kunnossa etteivät ymmärrä mitä tekevät .Yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla .
ei kannata hankkia lapsia.
Jo tuollainen kielenkäyttö on sopimatonta äidille. Aivan samoin kuin viinasta ja tupakasta on päästävä eroon ennen raskaaksi hankkiutumista, samoin olisi päästävä myös kiroilusta. Ajatelkaa lastenne parasta!
Olisi varmaan parasta, jos yrittäisimme kaikki hillitä itsemme ja tukea toinen toistamme.
Suoraan kysymykseen SUORA vastaus. Yhtään sellaista en saanut.
Monta äitiä vaan jolla herne nenässä onteloita myöden:)
Katsokaas, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Miksi teemme lapsia jos olemme olleet masentuneita, ti masennusherkkiä?
-Siitä samasta syystä kuin kaikki muutkin (sinäkin?),haluamme elää normaalia elämää ja haluamme lapsia, jatkaa sukua. Siinä suora vastaus. Jos joku haluaa korjata tai lisätä niin olkaa hyvä. Katsos kun "aivosairaskin" ihminen voi oikealla hoidolla elää normaalia elämää. Kyse on avunhakemisesta ja saamisesta.
Ei ole millään tavalla kohtuullista yleistää näiden ikävien tapausten perusteella kaikkia jotka ovat kokeneet masennusta tai ovat sairastuneet "aivosairauteen" (itse miellään käytän tätä termiä)
-Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa-
(sitten kun osaa omalle kohdalle, tai omille lapsillesi, muistat tämän keskustelun)
"Monta äitiä vaan jolla herne nenässä onteloita myöden:)"
-Ja sinäkös siitä nautit
Suora vastaus on se, että tulin vahingossa raskaaksi ja en halunnut tehdä aborttia vaikka mies sitä vaatikin.
Kysynkin ihan suoraan että MIKSI jumalauta teette lapsia jos TIEDÄTTE olevanne MASENNUSHERKKIÄ / oletten SAIRASTANEET masennuksen jo aikaisemmin???????
Siksi, että kuten muutkin ihmiset, myös masennuksen kokeneet haluavat kokea vanhemmuuden ilon ja jatkaa sukuaan. Ei siinä ole mitään sen kummempia syitä taustalla kuin sellaisillakaan ihmisillä, jotka eivät ole masennusta kokeneet. Ja toisaalta sellaiset ihmiset, jotka ovat masennuksen kokeneet tuntevat yleensä itsensä hyvin ja tietävät miten masennus ilmenee.. Joten omalta kohdaltani voin ainakin todeta, että avunhakemisen kynnys ja tieto siitä milloin sitä tulee hakea on madaltunut. Tiedän miten masennus minussa ilmenee ja miten sitä tulee hoitaa... Jos sellaiseen olisi tarvetta.
Vastaukseksi ei riitä että LUULIN jaksavani. Eikö sitäpaitsi ole helpompaa panna itse syyllinen ELI SINÄ ITSE vastuuseen kuin viaton lapsi? Eiköhän jokainen ymmärtänyt mitä tarkoitin.
En kyllä ymmärtänyt mitä tarkoitit?? Jotenkin tekstisi huokuu sellaista viestiä ettei ex-masentuneilla tai ex-päihdeongelmaisilla olisi oikeutta perheeseen tai suvunjatkamiseen.. Ja masennuksen kohdalla ei voi kyllä puhua syyllisistä. Siis en ymmärrä miten masennuksen kohdalla voisi ajatella, että syyllinen, masentunut, laitetaan vastuuseen. Laitetaan vastuuseen mistä?? Siitäkö, että on masentunut? Niinkuin joku aikasemmin totesikin, että masennus ei ole sisäsyntyistä, vaan monet ulkoiset seikat vaikuttavat sen syntyyn.. Niin, en oikein ymmärtänyt pointtiasi..!
Päihdeongelmaisten tilanteisiin en voi ottaa kantaa, koska en ole päihdeongelmaa henkilökohtaisesti kokenut..
lasten rääkkääjiä! Eli ihmiset jotka luulee että kaikki on siististi paketissa ja hallittavissa. Veikkaan että ne jolla on ollut (hoidettu) masennus ei ole noita pahoinpitelijöitä. Itellä oli "masennus" aikoinaan, eli vaikea elämäntilanne jolloin meni vähän huonosti. Äitiyteen se ei ole vaikuttanut millään tavalla. En ole seonnut raskauden aikana tai sen jälkeen. Jos tulee oireita, osaan hoitaa itseäni, en tarvitse lääkkeitä vaan terveellistä kala- ja kasvisruokaa, omega3 lisiä ravintoon ja liikuntaa. Perustuuko toi sun oletus että masennusta sairastaneet ja hoitoa saaneet on jotenkin riskiryhmässä pahoinpitelemässä lapsiaan johonkin faktaan tai tieteelliseen tutkimukseen? Tuskin vaan.
Juopot ja narkkikset ja luonnevikaiset on asia erikseen. Suuri osa psykopaateista ei hae mitään hoitoa, vaan esiintyy kunnon ihmisinä jotka mollaa muita huonommassa asemassa olleita, kuten sinä, avaaja.
Eipä se päihderiippuvainen äiti sitä lasta hanki kovinkaan tietoisesti vaan kyllä se useimmiten on vahinko. Kaiken lisäksi nainen on niin riippuvainen ettei edes huomaa olevansa raskaana ja kun huomaa on liian myöhäistä. Lisäksi moni toivoo lapsen auttavan ulos päihteistä, vaan eihän siinä niin käy. Joku taas tekee sen lapsen ihan vaan uhmalla ja sossun tätien kiusalla kun sille ne ei voi mitään kun muuten on ollut alakynnessä siinä suhteessa..
Useimmiten se masennuskin tulee vasta synnytyksen jälkeen. Kukaan ei voi sen tuloa ennustaa eikä estää. Nuorena sairastettu masennus ei edes ennakoi synnytyksen jälkeistä masennusta millään tavalla.
Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että päihderiippuvaisten pakkohoito on ainoa keino tässä asiassa olkoonkin, että se on todella kamala konsti, mutta ei lapsi voi olla se joka joutuu kärsimään vanhempiensa typeryydestä. Jossain vaiheessa jopa pakkosterilisaation pitäisi oll amahdollista kun asiaan ei muutoin tule mitään rotia.. Kun on kerran nähnyt huumeista vieroitettavan vauvan tai alkoholin vahingoittaman lapsen niin se riittää mielipiteen muodostamiseen asiasta!
On kuitenkin aika lapsellista alkaa meuhkaamaan tuolla tavalla kuin nyt teet asiasta jota et itsekkään voi etukäteen tietää. Moni ihan psykiatrisen dianoosin saanutkin on oiva vanhempi kun asiat on kunnossa ja tukiverkosto olemassa jos sitä tarvitsee. Ei maailma ole noin yksioikoinen paikka..
Kun joskus ehkä sairastut masennukseen niin oivallat, että se masentunut on viimeinen ihminen joka tunnistaa itsessään mitään merkkejä asiasta. Tutkippa hieman asioita ja pala ajuttelemaan sitten lisää!
Olet kyllä niin oikeassa, en myöskään ymmärrä että masentuneet ja päihderiippuvaiset tekevät lapsia tai jos on vahinko niin pitävät lapsen. Täällä vastanneet ovat kaikki niitä masentuneita ja päihderiippuvaisia, todellisuus hämärtynyt. Ja kun itselle on jo vahinko tapahtunut ei kehtaa tunnustaa virheitään.
JOs on aikaisemmin ollut masentunut, niin tarkaoittaako se sitä ettei ikinä saisi hankkia lapsia? Keeroin jo, että omalla kohdallani raskaus oli vahinko, mutta masennuksesta olin päässyt eroon jo vuosia aiemmin. Kai siis minunkin olisi pitänyt tehdä abortti, kun vielä yksinhuoltajaksi jäin heti alusta asti, niin siinähän on jo varmaan niin suuri riski, että joku päivä vielä pimahdan ja teen jotain vauvalle.
Voi kiesus mitä vastauksia on tullut tähän aloitukseen. On näköjään moni "koira älähtänyt johon kalikka kalahtanut".
No moni joskus masentunut on ottanut herneen nenäänsä nyt käsittäen tämän aloituksen ehkä vähän väärin.
Ai ja niin, kun ei saa syyllistää missään nimessä, tekee niin tai näin niin eihän meillä Suomessa saa herran jestas missään vaiheessa syyllistää ja asettaa kyseenalaiseksi... pitää vain ymmärtää ja ymmärtää... kaikkia prkl:een lastentappajiakin ja k-päitä!!! Hehän ovat viattomia ja syyttömiä, on vain ollut "niin vaikeaa" että se on saanut tekemään jotain hallitsematonta.
Sanon suoraan, että jokainen joka lastaan on väkivaltaisesti kohdellut ja pitänyt lastaan huonolla hoidolla, rakkaudettomassa kodissa, päihderiippuvaisessa kodissa, niin saisi menettää lapsensa ikuisiksi ajoiksi ja pakkosterilisaatio, ettei nämä k-päät pystyisi ikinä enää lisääntymään.
Mikään, EI MIKÄÄN oikeuta lasten huonoon hoitoon ja kohteluun. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, ikävä kyllä!
Aivan kamalaa, miten on mahdollista että joka vuosi syntyy vauvoja päideriippuvaisille äideille? Sydämeni vuotaa ikuisesti verta kun muistan lukeneeni miten eräskin vastasyntynyt vauva pelastettiin huumekodin sängyn alta pahasti kuivuneena... ei riitä ymmärrystä tälläisille vanhemmille, ei todellakaan.
tilanteessa kantaa se lapsi joka ei voi tilanteelle mitään.
Ihan tosi. Jos olisin alkoholisti/ nisti, haluaisitteko mun tekevän lapsia tähän maailmaan?
Jos olisin MIELENTERVEYDELTÄNI SAIRAS haluaisitteko minun tekevän lapsia?
Eli kaikki skitsofreenikot,kehitysvammaiset, masentuneet ihmiset, päihdeäidit lasten tekoon!
Vastuuhan ei ole sinun.
Joo masennus ei ole sama asia kuin skitsofrenia yms mutta se on sairaus. MIELENTERVEYSONGELMA.
Väitättekö ettei masentunut/mielenterveys ongelmainen äiti ole riskialttiimpi tekemään lapsilleen jotain kuin NS. terve äiti?!?
Ajatelkaapa ihan raivostumatta asiaa. Siinä on kuin onkin järkeä
Mielenterveys ongelmiin on hyvä vedota kun on heikko ja laiska tekemään mitään.
En jaksa hoitaa lapsiani kun on tuo masennus,,,,en voi siivota kun tuntuu että kuolee jos siivoa...itku silmässä saa turissa kokopäivän katsos lapsihan ymmärtää että äiti on nyt masentunut...
ei jaksa ruokaa laittaa kun masentunuthan ei voi syödä,,, väliäkö sillä että lapset kulkee likasissa vaatteissa nälkää nähden ---->kun äiti on masentunut niin ei se mitään---taputellaan päälle, tarjotaan apua kotiin.
Ymmärrän toki jos mielenterveysongelma on suorassa syy seuraus suhteessa esim omaisen kuolema, enkä tarkoita sitä mummoa jonka luona kävit 10 vuotta sitten.
Tyhjää huomionhakemista monen masennus. Ihan tosi.
Nää vitun feikkimasentujat on vieneet todellisen masennuksen häpeämisen asteelle.
Burn out ja synnytysmasennus on kuuminta uutta.''
Voi vitun idiootit.
Eikö edes tule mieleen hävetä??? Toisilla ihmisillä on oikeita ongelmia.. te feikit vaan viette uskottavuuden koko masennukselta. Pari itkua ei ole masennus, eikä parin kuukauden itkutkaan.
Otahan ylpeyden aiheeksesi olla vahva, vahvempi kuin kukaan muu.
Ja näin ajattelemalla pärjää,vaikka millä lyötäisiin, ja kun lyödään, nosta se pää pystyyn ja käännä se toinen poski. Anna tulla , täällä kestetään, ja kaikki tämä jotta
..........................
LAPSENI SAISIVAT OLLA ONNELLISIA.
Eihän siitä olekaan kysymys, että ymmärrystä pitäisi herua sellaisille äideille/vanhemmille, jotka pahoinpitelevät tai laiminlyövät lapsiaan. En minäkään sellaista ymmärrä...
Mutta en ymmärrä myöskään sitä, miksi aikasemmin sairastettu masennus tai masennusherkkyys tekisi ihmisestä vanhemmaksi kelpaamattoman? Sen jos joku perustelisi...
Ainahan elämässä voi tapahtua monenlaisia vastoinkäymisiä, vakavia sairauksia, perheongelmia, kuolemaa, vammautumista jne. jne. Kenelle tahansa ja kenen tahansa lapsille elämä voi muutamassa minuutissa muuttua täydeksi hel...tiksi. Masennus on sairaus, joka voidaan oikealla hoidolla saada kuntoon.
.Osuit asian ytimeen. Alkoholismikin on sairaus. Sekä huumeriippuvuus,enkä edelleenkään soisi lapsia ainakaan noista kahdelle viimeiselle.
Kovaan ääneen peräänkuulutatte masentuneiden OIKEUKSIA mutta ette vastuuta.
KYSYMYS ONKIN: OTATKO TÄYDEN VASTUUN ITSESTÄSI JA LAPSISTASI KUN SAIRASTUT UUDELLEEN?
Tämä kysymys oli niille jotka ovat olleet "masentuneita" jo ennen lapsien syntymää tai ensimmäisen lapsen jälkeen masentuneet ja SILTI tehneet lisää lapsia.
Onhan narkomaaneillakin samat oikeudet tehdä lapsia, ja alkoholisteilla, siis ainakin teidän mielestänne.
Mutta kenen etu se on?
vastuu otetaan. Jos masentuisin uudelleen, kokisin vastuukseni mennä hoitoon ja laittaa pääni järjestykseen. Niin, että minulla ja lapsillani olisi hyvä olla. Kuka haluaa tieten tahtoen rypeä paskassa olossa, kun helpotustakin on saatavissa? En ainakaan minä.
Se ei mahdu päähäni edelleenkään, että joskus aikaisemmin sairastettu ja hoidettu masennusko veisi ihmiseltä oikeuden lapsiin?
Tottakai voi sairastua uudelleen, mutta masennukseen voi sairastua kuka vaan. Eikä se tosiaankaan ole niin, että KUN sairastut uudelleen. Vaan JOS sairastut uudelleen.
Eiköhän vastuullinen vanhempi ole etukäteen pohtinut omaa jaksamistaan ja sitä mitä jos en jaksakaan... Kaikkeen ei toki voi varautua, mutta suurimmat linjat kannattaa kuitenkin pohtia.
Ja edelleenkään minun on turha kommentoida sitä, mikä oikeus päihderiippuvaisilla on lasten hankkimiseen, koska en tunne yhtäkään tapausta.
Mutta tuskinpa kukaan haluaa lapsia huonoihin oloihin.
"KYSYMYS ONKIN: OTATKO TÄYDEN VASTUUN ITSESTÄSI JA LAPSISTASI KUN SAIRASTUT UUDELLEEN?"
Minun kohdallani tuo KUN-sana ei ole toteutunut.
Tottakai otin täyden vastuun itsestäni ja lapsistani.
Ensimmäisen lapsen saadessani minulle tuli synnytysmasennus. En jaksanut mitään, mikään ei tuntunut miltään, mutta lapseni hoidin läheisteni avustuksella. Masennus kesti pari kuukautta.
Kahden seuraavan synnytyksen jälkeen kaikki oli hyvin. Ei tietoakaan masennuksesta.
Olen hyvin optimistinen ihminen, joten synnytysmasennus oli siinäkin mielessä minulle shokki.
Kenen etu tuo on ollut, että sain lisää lapsia?
Lapsieni.
Olen hyvä (koti)äiti ja minulla on aikaa lapsilleni, he ovat todella rakastettuja lapsia. Meillä halataan ja nauretaan paljon.
Kasvattilapsiemme.
Meillä on lapsia, jotka ovat asuneet lastenkodissa alkuelämänsä. Kun on nähnyt, kuinka sulkeutuneesta ja surullisesta lapsesta löytyy iloinen, ihana lapsi, niin ei voi olla kuin onnellinen!
on niin kypsä vanhemmaksi jotta tajuaa milloin on apua haettava.
Käsittämättömintähän on juuri se että nämä kaltoinkohtelijat tuntevat yleisimmin syyllisyyttä mutta eivät kuitenkaan hae apua kasvojen menetyksen kuin niinkin itsekkäistä syistä etteivät pysty myöntämään olevansa avun tarpeessa vaikka tiedostavat ongelmansa.
Moni masentunut äiti tekee juuri sen virheen että tiedostavat huonovointisuutensa mutta ei hae apua vaikka sitä olisi saatavilla.
Tämän päivän terveydnhuolto on niin hyvin hoidettu neuvola puolella missä vanhemmilla on mahdollisuus purkaa mieltään ja saada sitä kautta apua.
Synnytyksen jälkeinen masennus ei iske yhtenä päivänä päälle vaan siellä on taustalla monien negatiivisten tuntemusten kirjo jonka pitäisi hälyttää vanhempaa hakemaan apua. Moni on tehnytkin sen ja avun saatuaan on koittanut päivä jolloin elo lapsen kanssa auennut positiivseksi.
Täytyy kyllä sanoa että äidit ovat toisilleen pahimpia julmureita kun lapsen kasvusta on kyse. Raskaus, synnytys, imetys, hoito, ym on äideille sellaista meriitin aikaa äitien keskuudssa ettei mikään ihme jos joukossa joku masentuu.
Toinen on se että meidät on opetettu pitämään pahat olot piilossa ja pidettävä kulisseja yllä jotta muiden silmissä kaikki näyttää hyvältä. Avun hakeminen on määritelty heikkoudeksi.
Olen samaa mieltä ap.n kanssa siitä että hyvään vanhemmuuteen kuuluu se että tiedostaa omat ongelmansa ja osaa hoitaa myös ne jos ei osaa niin jättää lasten hankkimisen kokonaan elämänsä suunnitelmasta.
Kuitenkin toivon äidille johon viitataan tekstissä
hänen saavan sitä apua nyt ja että voi olla äitinä tuon ensimmäisen lapsensa kasvussa mukana.
Otetaanpa nyt ihan rauhallisesti ja muistetaan että vasta lehdistä lukemamme teot ovat esimerkki ääritapauksista.On aivan turhaa syyllistää ja yleistää masentuneita tao joskus masennusta sairastavia ihmisiä että kaikki olisimme ihmishirviöitä jotka vain mietimme koko ajan sopivaa tapaa ottaa lapsemme tai lähimmäisemme hengiltä.Masennusta on eri asteista-ja kaikki lastensa murhaajat eivät ole olleetsuinkaan masentuneita vaan kyseessä on ollut huomattavasti vakavampi mielensairaus.Masennus on näistä sairauksista kaikista lievin,eikä yleensä johda todellakaan mihinkään hirmutekoihin.
Ja kuule,ihan hyvin uskalsin tämän ihanan lapsen vastaanottaa ja rakastan häntä todella paljon enkä todellakaan edes pohdi mitään pahoja ajatuksia häntä kohtaan,VAIKKA OLENKIN OLLUT MASENTUNUT !!
Itse asiassa kun kuulin raskaudestani joka on ollut todella kauan odotettu,sairauteni ja masennukseni helpotti huomattavasti.Että tiedoksesi vain:lapsen saamisella voi olla tervehdyttävä vaikutus-sisältöä elämään-ja masennuskin helpottaa/väistyy kokonaan.
Niin että otetaanpa järki käteen ja unohdetaan kaiken mailman yleistykset,tässä mailmassa on hyviäkin ihmisiä pahojen lisäksi.
Lasta ei tietenkään pidä siksi tehdä, että ajattelisi sen korjaavan tilanteen(=parantavan masennuksesta), mutta tuskinpa edellinen kirjoittaja sitä tarkoittikaan.
Yleistystähän, aika rankkaa sellaista, tuo on jos ajatellaan ettei kukaan masennuksen läpikäynyt/siihen taipuvainen saisi tehdä lapsia. Koska se ei tosiaankaan mene yksi yhteen siihen, että joskus masennuksen sairastaneiden lapset voisivat pahoin ja etteivät heidän vanhempansa pitäisi heistä huolta.
Luulisi, että juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät tunnista masennuksen oireita/pahaa oloaan romahtavat lopulta ja tekevät hirmutekoja lapsilleen ja läheisilleen. Koska huomaammehan myös lehtijutuista sen, että useinmiten kukaan ei ole huomannut mitään erikoista niissä vanhemmissa, jotka lopulta jonkun kauheuden tekevät. Joskus kulissien ylläpitäminen saattaa käydä paljon raskaammaksi kuin se, että myöntää masennuksensa ja pahoinvointinsa. Myöntäminen ja tunnistaminenhan on iso askel paranemiseen.
Mutta ehkäpä minun ei kannata tätä keskustelua jatkaa, koska tiedän olevani hyvä ja paras mahdollinen äiti lapselleni. Ja tiedän myöskin sen, etten koskaan satuttaisi lastani fyysisesti tai henkisesti. Tiedän, että minusta on hyväksi äidiksi vaikka olenkin masennuksen joskus elämässäni sairastanut.