Täällä on tosi paljon ollut puhetta sisäisestä kauneudesta ja rumuudesta. Joidenkin mielestä lihavat ovat sisäisesti rumia, koska eivät huolehdi itsestään, eivät harrasta liikuntaa, ovat laiskoja, ahneita, katkeria ja kateellisia, jne... mitä negatiivisia asioita nyt yleensä liitetään ajatukseen lihavuudesta.
Toiset ajattelevat, että laihat/normaalipainoiset ovat sisäisesti rumia, koska he kiusaavat tai pilkkaavat ylipainoisia tai muuten poikkeavia ihmisiä, ovat ylimielisiä ja ymmärtämättömiä ihmisten erilaisuutta ja ongelmia kohtaan, arvostavat ulkonäköä ja menestymistä liikaa verrattuna muihin arvoihin, ja ovat niin kireitä ja kontrolloivia elämässään, että eivät ikinä sorru nautintoihin tai tee virheitä, ym...
Tietysti ihmiset ovat yksilöitä, ja tämä koko keskustelu on raakaa yleistämistä, mutta jos keskitytään tällä kertaa vain näihin stereotypioihin mitä ihmisillä on toisistaan..
Ensinnäkin liikunnallisuus/liikunnan puute: se ei minusta tosiasiassa kerro mitään henkilön luonteesta. Se on yhtä merkityksetöntä kuin muutkin harrastukset tai henkilökohtaiset mieltymykset. Joku käy jumpassa ja toinen kutoo mattoja tms. Mitä väliä? Korkeintaan siinä vaiheessa aletaan puhua liikunnan vaikutuksesta sisäiseen minään, kun on kyseessä jonkun lajin ammattilainen tai erittäin intohimoinen harrastaja. Olen kuullut, että esimerkiksi kilpatanssipiireissä (nämä lattarit sun muut) on todella armoton henki kilpailijoiden kesken, ja suoranaista toisten vahingoittamistakin tapahtuu. Urheilu ja etenkin siinä menestyminen voi olla joillekin ihan liian tärkeää. En kuitenkaan syyttäisi tällaisista ylilyönneistä hoikkuutta, vaikka urheilijat yleensä ovatkin hoikkia/normaalipainoisia. Lähinnä selitän asian niin, että kyseiset henkilöt olisivat yhtä v****maisia missä tahansa harrastuksessa tai ammatissa, lihavina tai laihoina. No ehkä pieni yhteys saattaa olla liiallisen kilpailunhaluisuuden ja urheiluharrastuksen valinnan välillä, mutta kuitenkin.
Sitten ahneus ja laiskuus. Nuo piirteet mielletään yleensä epämiellyttäviksi ja rumiksi. Ja monet lihavat jopa myöntävät nämä paheet omaavansa. Kysymys ei kuitenkaan minusta ole siitä, että nämä luonteenpiirteet/-heikkoudet tekisivät kenestäkään rumaa sisäisesti tai sen puoleen ulkoisestikaan. Ne eivät ole ominaisuuksia jotka säteilevät yksilön ympäristöön, toisin kuin vaikkapa agressiivisuus/väkivaltaisuus, varastaminen tai valehtelu. Niistä ei koidu haittaa muille kuin henkilölle itselleen. Sitäpaitsi ahneus on ihmisen perusominaisuus. Toiset vain osaavat paremmin hillitä tai peitellä sitä. Ahneus voi myös kohdistua muihin asioihin kuin ruokaan. Kukaan ei vain pysty ulkoapäin näkemään ahnehtiiko joku rahaa, kuuluisuutta, kokemuksia, seksuaalista nautintoa, tai mitä tahansa muuta. Ruoan ahnehtiminen on ainoa mikä näkyy. Ahneus on inhimillistä. Se ei erityisemmin kaunista tai rumenna ketään, tai jos tekeekin niin, niin se on useimmiten helposti "meikattavissa" piiloon. Olisi kuitenkin tekopyhää sanoa, että vain lihavat ovat ahneita.
Laiskuus taas on todennäköisesti enemmän lihavien ongelma. Tai kenelle se sitten on ongelma ja kenelle ei. Sanotaan että ihminen on laiska, jos hän ei viitsi nähdä vaivaa jonkun asian eteen. Toisaalta kysymys on kuitenkin siitä, onko asia ihmiselle tarpeeksi tärkeä, että siihen laitettu ponnistus olisi sen arvoista. Joillakin on erilainen tärkeysjärjestys. Jotkut ovat kenties kärsimättömiä, ja haluavat mieluummin saada asiat heti eikä joskus. Todennäköisesti laiskuus tuottaa jossain vaiheessa ongelmia, mutta yleisesti ottaen vain henkilölle itselleen. Kenellekään ulkopuoliselle ei aiheudu haittavaikutuksia sen takia että tuttava tai sukulainen on laiska. Ne tulevat vain oman toiminnan seurauksena.
Laihoista, liikunnallisista ihmisistä voidaan löytää laiskuuden vastakohta, eli äärimmäinen kurinalaisuus. Uskon että monet hoikat ihmiset joko joutuvat tekemään vartalonsa eteen paljon työtä ihan tarkoituksella, tai sitten he tekevät niin tiedostamattaan. Joku voi pitää ihan normaalina, että ruuasta ei ole syytä nauttia, ja että terveellisyys on tärkeämpää kuin herkullinen maku. Toinen kulkee konditorian ohi vesi kielellä, eikä koskaan poikkea sisään. Samoin on esimerkiksi hauskanpidon suhteen. Aina on tehtävä jotakin hyödyllistä, töissä oltava ahkera, kotona siivottava, suoritettava kaikenlaisia hommia, ja luullaan että yhteiskunta jollakin tavalla vaatii olemaan joka hetki tuottelias. Ei ole aikaa hauskuudelle, hulluttelulle, häpeilemättömälle nautiskelulle, terveelle itsekkyydelle tai yleensä millekään muulle kuin niille tietyille asioille, mitä tekemällä luulee saavuttavansa jotain ihmeellistä. Kun jonain päivänä herää ja kysyy itseltään mitä varten kaiken sen tekee, ei tiedä vastausta. Kieltäytymällä kaikesta epäterveellisestä voi mahdollisesti elää pitkän elämän. Tai ainakin se tulee tuntumaan pitkältä... :)
Sisäinen kauneus on jotain muuta kuin ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja mieltymykset. Se on sitä, että suhtautuu muihin ystävällisesti, auttaa hädässä, on kiltti, hellä, mukava, empaattinen ja antelias. Se on sitä, että nauraa jonkun vitsille, ettei tämä tuntisi oloaan tukalaksi. Se on sitä, että antaa anteeksi ja unohtaa. Se on sitä, että suojelee heikompaa, on rohkea ja viisas. Se säteilee ihmisen ympärille, ja aiheuttaa sen, että muut tuntevat olonsa hyväksi hänen lähellään, oli hän sitten laiha tai lihava. Sisäisesti kaunis ihminen ei ole välttämättä terve tai onnellinen. Usein joku henkilökohtainen tragedia tai vastoinkäyminen jalostaa luonnetta enemmän kuin normaali elämä. Sisäistä kauneutta voi olla vaikea hahmottaa, mutta jos kiinnittää vähän huomiota, niin kyllä sen näkee.
Toiset ajattelevat, että laihat/normaalipainoiset ovat sisäisesti rumia, koska he kiusaavat tai pilkkaavat ylipainoisia tai muuten poikkeavia ihmisiä, ovat ylimielisiä ja ymmärtämättömiä ihmisten erilaisuutta ja ongelmia kohtaan, arvostavat ulkonäköä ja menestymistä liikaa verrattuna muihin arvoihin, ja ovat niin kireitä ja kontrolloivia elämässään, että eivät ikinä sorru nautintoihin tai tee virheitä, ym...
Tietysti ihmiset ovat yksilöitä, ja tämä koko keskustelu on raakaa yleistämistä, mutta jos keskitytään tällä kertaa vain näihin stereotypioihin mitä ihmisillä on toisistaan..
Ensinnäkin liikunnallisuus/liikunnan puute: se ei minusta tosiasiassa kerro mitään henkilön luonteesta. Se on yhtä merkityksetöntä kuin muutkin harrastukset tai henkilökohtaiset mieltymykset. Joku käy jumpassa ja toinen kutoo mattoja tms. Mitä väliä? Korkeintaan siinä vaiheessa aletaan puhua liikunnan vaikutuksesta sisäiseen minään, kun on kyseessä jonkun lajin ammattilainen tai erittäin intohimoinen harrastaja. Olen kuullut, että esimerkiksi kilpatanssipiireissä (nämä lattarit sun muut) on todella armoton henki kilpailijoiden kesken, ja suoranaista toisten vahingoittamistakin tapahtuu. Urheilu ja etenkin siinä menestyminen voi olla joillekin ihan liian tärkeää. En kuitenkaan syyttäisi tällaisista ylilyönneistä hoikkuutta, vaikka urheilijat yleensä ovatkin hoikkia/normaalipainoisia. Lähinnä selitän asian niin, että kyseiset henkilöt olisivat yhtä v****maisia missä tahansa harrastuksessa tai ammatissa, lihavina tai laihoina. No ehkä pieni yhteys saattaa olla liiallisen kilpailunhaluisuuden ja urheiluharrastuksen valinnan välillä, mutta kuitenkin.
Sitten ahneus ja laiskuus. Nuo piirteet mielletään yleensä epämiellyttäviksi ja rumiksi. Ja monet lihavat jopa myöntävät nämä paheet omaavansa. Kysymys ei kuitenkaan minusta ole siitä, että nämä luonteenpiirteet/-heikkoudet tekisivät kenestäkään rumaa sisäisesti tai sen puoleen ulkoisestikaan. Ne eivät ole ominaisuuksia jotka säteilevät yksilön ympäristöön, toisin kuin vaikkapa agressiivisuus/väkivaltaisuus, varastaminen tai valehtelu. Niistä ei koidu haittaa muille kuin henkilölle itselleen. Sitäpaitsi ahneus on ihmisen perusominaisuus. Toiset vain osaavat paremmin hillitä tai peitellä sitä. Ahneus voi myös kohdistua muihin asioihin kuin ruokaan. Kukaan ei vain pysty ulkoapäin näkemään ahnehtiiko joku rahaa, kuuluisuutta, kokemuksia, seksuaalista nautintoa, tai mitä tahansa muuta. Ruoan ahnehtiminen on ainoa mikä näkyy. Ahneus on inhimillistä. Se ei erityisemmin kaunista tai rumenna ketään, tai jos tekeekin niin, niin se on useimmiten helposti "meikattavissa" piiloon. Olisi kuitenkin tekopyhää sanoa, että vain lihavat ovat ahneita.
Laiskuus taas on todennäköisesti enemmän lihavien ongelma. Tai kenelle se sitten on ongelma ja kenelle ei. Sanotaan että ihminen on laiska, jos hän ei viitsi nähdä vaivaa jonkun asian eteen. Toisaalta kysymys on kuitenkin siitä, onko asia ihmiselle tarpeeksi tärkeä, että siihen laitettu ponnistus olisi sen arvoista. Joillakin on erilainen tärkeysjärjestys. Jotkut ovat kenties kärsimättömiä, ja haluavat mieluummin saada asiat heti eikä joskus. Todennäköisesti laiskuus tuottaa jossain vaiheessa ongelmia, mutta yleisesti ottaen vain henkilölle itselleen. Kenellekään ulkopuoliselle ei aiheudu haittavaikutuksia sen takia että tuttava tai sukulainen on laiska. Ne tulevat vain oman toiminnan seurauksena.
Laihoista, liikunnallisista ihmisistä voidaan löytää laiskuuden vastakohta, eli äärimmäinen kurinalaisuus. Uskon että monet hoikat ihmiset joko joutuvat tekemään vartalonsa eteen paljon työtä ihan tarkoituksella, tai sitten he tekevät niin tiedostamattaan. Joku voi pitää ihan normaalina, että ruuasta ei ole syytä nauttia, ja että terveellisyys on tärkeämpää kuin herkullinen maku. Toinen kulkee konditorian ohi vesi kielellä, eikä koskaan poikkea sisään. Samoin on esimerkiksi hauskanpidon suhteen. Aina on tehtävä jotakin hyödyllistä, töissä oltava ahkera, kotona siivottava, suoritettava kaikenlaisia hommia, ja luullaan että yhteiskunta jollakin tavalla vaatii olemaan joka hetki tuottelias. Ei ole aikaa hauskuudelle, hulluttelulle, häpeilemättömälle nautiskelulle, terveelle itsekkyydelle tai yleensä millekään muulle kuin niille tietyille asioille, mitä tekemällä luulee saavuttavansa jotain ihmeellistä. Kun jonain päivänä herää ja kysyy itseltään mitä varten kaiken sen tekee, ei tiedä vastausta. Kieltäytymällä kaikesta epäterveellisestä voi mahdollisesti elää pitkän elämän. Tai ainakin se tulee tuntumaan pitkältä... :)
Sisäinen kauneus on jotain muuta kuin ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja mieltymykset. Se on sitä, että suhtautuu muihin ystävällisesti, auttaa hädässä, on kiltti, hellä, mukava, empaattinen ja antelias. Se on sitä, että nauraa jonkun vitsille, ettei tämä tuntisi oloaan tukalaksi. Se on sitä, että antaa anteeksi ja unohtaa. Se on sitä, että suojelee heikompaa, on rohkea ja viisas. Se säteilee ihmisen ympärille, ja aiheuttaa sen, että muut tuntevat olonsa hyväksi hänen lähellään, oli hän sitten laiha tai lihava. Sisäisesti kaunis ihminen ei ole välttämättä terve tai onnellinen. Usein joku henkilökohtainen tragedia tai vastoinkäyminen jalostaa luonnetta enemmän kuin normaali elämä. Sisäistä kauneutta voi olla vaikea hahmottaa, mutta jos kiinnittää vähän huomiota, niin kyllä sen näkee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Internet on hyvä väline. Täällä saavat kaikki hourupäät avautua ilman kritiikkiä.
Vinkki: vähennä syömistä ja lisää liikuntaa, sillä se lähtee.
Kauneus on pinnallista, mutta rumuus menee luihin ja ytimiin.
-VT
Ei laihat sivuuta kaikkia herkkuja kyllä niitä voi syödä silloin tällöin ja kyllä terveellisestäkin ruaasta hyvää saa. Jotkut taas on sitä, mieltä että ne rasvaset ruuat on pahoja. Mulle taas tulee hyvä olo liikkumisesta, se ei todellakaan oo rääkkäämistä tai mitään, se on melkein kuin huumattu olotila
"Laihoista, liikunnallisista ihmisistä voidaan löytää laiskuuden vastakohta, eli äärimmäinen kurinalaisuus. Uskon että monet hoikat ihmiset joko joutuvat tekemään vartalonsa eteen paljon työtä ihan tarkoituksella, tai sitten he tekevät niin tiedostamattaan. Joku voi pitää ihan normaalina, että ruuasta ei ole syytä nauttia, ja että terveellisyys on tärkeämpää kuin herkullinen maku. Toinen kulkee konditorian ohi vesi kielellä, eikä koskaan poikkea sisään. Samoin on esimerkiksi hauskanpidon suhteen. Aina on tehtävä jotakin hyödyllistä, töissä oltava ahkera, kotona siivottava, suoritettava kaikenlaisia hommia, ja luullaan että yhteiskunta jollakin tavalla vaatii olemaan joka hetki tuottelias. Ei ole aikaa hauskuudelle, hulluttelulle, häpeilemättömälle nautiskelulle, terveelle itsekkyydelle tai yleensä millekään muulle kuin niille tietyille asioille, mitä tekemällä luulee saavuttavansa jotain ihmeellistä. Kun jonain päivänä herää ja kysyy itseltään mitä varten kaiken sen tekee, ei tiedä vastausta. Kieltäytymällä kaikesta epäterveellisestä voi mahdollisesti elää pitkän elämän. Tai ainakin se tulee tuntumaan pitkältä..."
Tässä lainatussa kohdassa on monia vääriä oletuksia laihoista ihmisistä. Ei laihat (kuten lihavatkaan) ole mikään yhtenäinen homogeeninen massa, vaan IHMISET OVAT YKSILÖITÄ.
Toiseksi, ei hoikan, normaalipainoisen vartalon ylläpitäminen ole mitenkään vaikeaa, mikäli ei ole koskaan päästänyt itseään lihomaan. Sitä vain syö kohtuudella ja harrastaa säännöllisesti itselleen mieluista liikuntaa. Paino pysyy vakiona, eikä tarvitse jojoilla.
Herkullisesta ruuasta: ihminen syö sitä mitä on tottunut syömään. Varsinkin lapsuuden kokemukset määrittelevät varsin paljon mieltymyksiä siitä, mikä ruoka maistuu hyvälle ja mikä ei. Vaikket itse ole koskaan osannut valmistaa hyvää terveellistä ruokaa, niin älä väitä ettei kukaan muu sellaista osaisi tehdä.
Herkuttelusta: itselläni on 1 tai useampia karkkipäiviä viikossa, eikä se painoa mihinkään suuntaan hetkauta. Kokonaisruokavalio ratkaisee, eikä pelkästään yhden päivän syömiset.
Tekstistäsi paistoi myöskin asenne, etteivät hoikat ihmiset osaisi pitää hauskaa, vaan laahustavat roboottimaisesti tehtävästä toiseen, päivästä toiseen. Et taida oikeasti kovin montaa ihmistä edes tuntea? Tutustumalla uusiin ihmisiin voit huomata, etteivät ihmisen luonteenpiirteet tai elämän asenne riipu ulkoisista tekijöistä, kuten paino, pituus tai nenän suoruus.
Hulluttelu ja turhan vakavan asenteen pois heittämisestä on apua itse kullekin, ja joitakinasioita pitää pystyä kohtaanaan täysin ennakkoluulottomasti. Toivottavasti sinäkin pääset stereotypioistasi eroon ja huomaat maailman kauneuden.
Kirjoittaja taisi alussa kirjoittaa että seuraava teksti kertoo stereotypioista...
Tarkoituksena oli juuri kirjoittaa siitä että näitä stereotypioita riittää ja kuitenkin se kaikki sisäinen kauneus on ihmisestä kiinni...
Niin ymmärrät, mitä oikeasti kritisoin.
Mielestäni ensimmäinen kirjoittaja on oivaltanut sisäisen kauneuden aivan oikein! Sisäinen kauneus ei ole painosta kiinni!
Sisäinen kauneus ei ole painosta kiinni, mutta ei ole myöskään muutkaan luonteenpiirteet tai elämäniloisuus.