Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan vihreät olisi kevään eduskuntavaalien jälkeen mieluinen hallituskumppani. Kauppalehden haastattelussa keskusta olisi ottanut vihreät mukaan jo nykyiseen hallitukseen, mutta asia kaatui demarien vastustukseen.
Vanhanen linjaa, että isoissa kysymyksissä ajattelumme on lähellä, mutta siitä on vielä matkaa yhteistyön toteutumiseen. Yhteistyön toteutumiselle on suurin kynnys tietenkin kansan vaaleissa antama valtuutus. Keskustan on oltava ykkössijalla ja vihreiden pitää nousta omassa sarjassaan Vasemmistoliiton ohi. 2003 vihreiden kannatusprosentti oli 9.9 ja vasemmiston 8.0. Lähtökohdiltaan vihreiden tilanne näyttää hyvältä. Vasemmistoliiton riidoista johtuen tulee siirtymää demareille.
Sama ilmiö on kuitenkin epäedullinen Keskustalle, koska demareiden äänimäärä nousee. Keskustan tuskaa lisää Kokoomuksen eittämätön nousu , jossa saattaa olla vielä presidenttivaalin nostetta mukana.
Vaa´n -kieli- asemassa ovat ne Vasemmistoliiton äänestäjät, jotka miettivät vaihtoehtoa vihreiden ja demareiden välillä.
Mitä muita edellytyksiä on yhteistyön toteutumiselle ? Mielestäni vihreiden kannattaisi korottaa profiiliaan taloudellisen vastuunkantajan puolueena. Uusia äänestäjiä kiehtoisi se, miten ympäristön suojelu parantaa Suomen kilpailukykyä, ja miten se näkyisi omassa taloudessa. Vihreä ihminen, peruskannattaja, kantaa tietenkin yli kaiken huolta maapallon tilasta. Mutta jos halutaan lisää äänestäjiä, täytyy löytyä lähellä näkyviä, konkreettisia parannuksia jokapäiväiseen elämään.
Amerikkalaiset ovat havainneet ympäristöteknologian tarjoamat mahdollisuudet talouskasvun lisäämiseksi. Onko tämä pelkästään negatiivinen asia, jos seurauksena on win-win-lopputulos ?
Puolueella on asiaa imagokonsultin pakeille mikäli on uskominen demarien Matti Putkoseen. Hänen mukaan vihreät voivat osallistua mihin tahansa hallitukseen, jos saavat vain lisätä suojelualueita.
Vanhanen linjaa, että isoissa kysymyksissä ajattelumme on lähellä, mutta siitä on vielä matkaa yhteistyön toteutumiseen. Yhteistyön toteutumiselle on suurin kynnys tietenkin kansan vaaleissa antama valtuutus. Keskustan on oltava ykkössijalla ja vihreiden pitää nousta omassa sarjassaan Vasemmistoliiton ohi. 2003 vihreiden kannatusprosentti oli 9.9 ja vasemmiston 8.0. Lähtökohdiltaan vihreiden tilanne näyttää hyvältä. Vasemmistoliiton riidoista johtuen tulee siirtymää demareille.
Sama ilmiö on kuitenkin epäedullinen Keskustalle, koska demareiden äänimäärä nousee. Keskustan tuskaa lisää Kokoomuksen eittämätön nousu , jossa saattaa olla vielä presidenttivaalin nostetta mukana.
Vaa´n -kieli- asemassa ovat ne Vasemmistoliiton äänestäjät, jotka miettivät vaihtoehtoa vihreiden ja demareiden välillä.
Mitä muita edellytyksiä on yhteistyön toteutumiselle ? Mielestäni vihreiden kannattaisi korottaa profiiliaan taloudellisen vastuunkantajan puolueena. Uusia äänestäjiä kiehtoisi se, miten ympäristön suojelu parantaa Suomen kilpailukykyä, ja miten se näkyisi omassa taloudessa. Vihreä ihminen, peruskannattaja, kantaa tietenkin yli kaiken huolta maapallon tilasta. Mutta jos halutaan lisää äänestäjiä, täytyy löytyä lähellä näkyviä, konkreettisia parannuksia jokapäiväiseen elämään.
Amerikkalaiset ovat havainneet ympäristöteknologian tarjoamat mahdollisuudet talouskasvun lisäämiseksi. Onko tämä pelkästään negatiivinen asia, jos seurauksena on win-win-lopputulos ?
Puolueella on asiaa imagokonsultin pakeille mikäli on uskominen demarien Matti Putkoseen. Hänen mukaan vihreät voivat osallistua mihin tahansa hallitukseen, jos saavat vain lisätä suojelualueita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keskustan kannattajien ja ympäristön välinen ristiriita on sovittamaton. Mutta kokemuksesta tiedämme että vihreät ovat valmiit myymään ministerinpaikoista vaikka äitinsä.
EKOFASCISMI - OMATUNNON ÄÄNI!
Voitko antaa esimerkkejä sovittamattomasta ristiriidasta. Maanviljelijät tuottavat raaka-aineet Suomen elintarvike-, puu- ja energiateollisuudelle (osan). Tuotanto tehdään korkeiden laatuvaatimusten,kestävien eettisten, moraalisten ja suojelullisten periaatteiden mukaisesti.Kaikesta on olemassa kattavat lait ja määräykset ja niiden valvonta. Meillä on jopa EU:n direktiivejä tiukempi maatalouden ympäristösäännöstö.
jo noin puolet asuu kaupungeissa, joten maanviljelijät eivät todellakaan yksin vastaa Suomen puuhuollosta.
Vallitsevan metsänkasvatusmenetelmän eli aukkohakkuu-istutusmenetelmän luontoystävällisyydestä voi olla eri mieltä. Jopa menetelmän taloudellisuus on viimeisimpien tutkimustietojen mukaan asetettu kyseenalaiseksi.
Puolen vuosisadan aukkohakkuut ovat radikaalisti vähentäneet metsien monimuotoisuutta. Myös metsien monikäyttö kärsii.
Metsälakia tulisi uudistaa siten, että pehmeämmät kasvatusmenetelmät tulisivat laillisiksi. Siihen taas keskustan MTK-siipi ei näytä olevan valmis. Talousmetsien monipuolisemmat kasvatustavat vähentäisivät myös suojelualueiden tarvetta.
Siinäpä se ongelma onkin. Nimittäin se maanviljelijä metsänomistaja joutuu hyödyntämään metsää elääkseen. Kaupunkilaismetsänomistaja saa useimmiten palkkansa muusta päätoimesta. Voisiko ajatella niin, että sivutoimiset metsänomistajat antavat metsänsä vapaaehtoisesti suojeluun, koska taloudellisella tuotolla ei ole väliä.
Avohakkuut ovat nykyisin parempia kuin ennen. Metsästä jätetään jäljelle yksittäisiä puita ja puusaarekkeita. Myös kosteikkojen ympärille jätetään puustoa. Monimuotoisuutta suositaan.
Onko mielestäsi kestävää kehitystä, että Venäjältä tuodaan halpaa puuta? Se polkee suomalaisen puun hintaa, johon vielä metsäyhtiöiden hintakartelli tuo oman laskunsa. Mitä huonommin metsänomistajilla menee taloudellisesti, sitä vähemmän on varaa pehmeisiin metsänhoitoarvoihin. Samaan lopputulokseen johtaa demarien ajama metsien kiinteistövero. Metsänomistajien on hakattava metsää saadakseen nousevat kulut maksuun. Mielestäni metsälait eivät ole suojelun ongelma, vaan taloudelliset seikat.
Ps. eivät taida Venäjän metsien hakkuut olla kestävän kehityksen malliesimerkkejä.
Kuten ao. linkistä voit havaita, niin Suomen metsänhoidon taso on huippua ja se tunnustetaan yleisesti maailmalla.
http://www.ffcs-finland.org/pages/suomi/ajankohtaista.ph
on valitettavasti keskittynyt yli puoli vuosisataa vain pelkän volyymin kasvattamiseen. Se on ollut teollisuudelle erittäin edullista, mutta metsänomistajille nykypäivänä epäedullista.
Kun puhutaan metsänkasvatuksen taloudellisuudesta ja hyvästä metsänhoidosta, unohdetaan erittäin kalliit ja uudistuskustannukset ja monet virheet, joita virallinen metsänhoito on tehnyt esimerkkinä olkoon vaikkapa se, että kolmannes ojitetuista soista ei kasva metsää. Niitä ei enää kunnostusojiteta. Valtion rahaa vain on tuhlattu määrättömästi. 1960-luvulla hakattiin maahan hyvät koivikot, kun koivu muka oli roskapuu. Vähän myöhemmin alettiin istuttaa mäntyä reheville maille, kun mäntytukin hinta sattui olemaan korkea. Nyt istutukset kasvavat väärärunkoista, paksuoksaista puuta, joka ei kelpaa kuin hakkeeksi ja selluksi.Ja kukapa muu kärsii nahoissaan kuin metsänomistaja.
Sopiikin kysyä kenen kantilta katsoen Suomen metsänhoito on ollut hyvää? Ei paljon houkuttele kaupunkilaismetsänomistajaa myymään puuta, kun ainoa vaihtoehto on, että hakkuutat aukoksi - äestät, mätästät, istutat, heinäät, perkaat monta kertaa ja pahimmassa tapauksessa vielä uudelleenistutat parikin kertaa hirvi- ja myyrätuhojen jälkeen sekä osan taimista kuoltua heinikkoon ja vatukkoon. Tämän kaiken tiedän kokemuksesta, rehevillä maapohjillani kun heinät, horsmat ja vatut kukoistavat.
Tämän kun vielä teetät palkkatyönä, johan tulee kustannuksia metsänhoidolle. Saa siinä olla aikamoista tukkimetsää, jos aiot omillesi päästä. Tosin saman aukon seuraavaa päätehakkuuta ei enää omin silmin näe. Alaharvennukset eivät juuri rahaa käteen jätä. Tuhoavat sitäpaitsi kasvatuskelpoista puustoa.
Uudistuskustannuksille pitää laskea myös käypä korko koko sen 60 -70 vuoden ajan, jonka seuraava kasvatusjakso kestää. Eipä ole ihme, että moni korkolaskentaa taitava metsänomistaja on alkanut katsella pehmeämpiä menetelmiä metsänuudistamiseen. Monikäyttökin asettaa omat vaatimuksensa metsänhoidolle.
osanenhan meillä on. Suomestakin voisimme "ottaa irti" matkailumaana paljonkin enemmän kuin nyt.
Tämä myöskin edellyttää vihreitä arvoja, elikkä meillähän on mielestäni maailman upein ja ihanin luonto.
Retkeilyyn, kalastukseen...vaikka vain siihen että saa kuunnella ainoastaan tuulen huminaa puissa.
Jokainen luonnonystävähän osaa myös käyttäytyä luonnossa. Tarkoitan roskaamista yms...
Mutta kun on selkeästi osoitetut roskikset jne.. tuskinpa ongelmia tulee.
Valitettavasti nyt täytyy äidin ottaa tauko. Asiaa olisi kyllä, mutta ruoan valmistus kutsuu.
Meille maajusseille on tarjottu liitännäielinkeinoksi luonto- ja elämysmatkailua. Arvostan kyllä ajatusta sinänsä, mutta talouselämän realiteetit sanelevat toiminnalle tiukat ehtonsa. Suomen syrjäinen sijainti ja pitkät välimatkat eivät houkuttele suuria matkailijavirtoja. Volyymit ovat auttamattomasti liian pienet.