Hyvä omatunto on kun uskoo silkasta armosta synnit anteeksi. Anteeksi saa uskoa kaikki, ihan kaikki, ilman tekoja.
Silloin ei tarvitse syntilistoja mmiettiä. Saa olla vapaa ja uskoa vapaasti, kaltaisenaan.
Mutta miksi ihmeessä näistä syntilistan asioista sitten meitä uskovaisia jatkuvasti muistutetaan saarnoissa ja Päivämiehen kirjoituksissa?? Mitä väliä sillä on minkä värinen tukka ihmisellä on kun Jumala hyväksyy meidät jokaisen sellaisena kuin olemme? Ja antaa Poikansa kautta synnit anteeksi.
Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia "antaa" mitään Jumalalle, ei enempää lapsien synnyttämisen muodossa kuin luopumalla television katselusta tai klassisen musiikin konserteistakaan.
Jumala ei semmoisia siis meiltä vaadi.
Pysytisikö joku veli tai sisar ystävällisesti kirkastamaan tätä asiaa?
Silloin ei tarvitse syntilistoja mmiettiä. Saa olla vapaa ja uskoa vapaasti, kaltaisenaan.
Mutta miksi ihmeessä näistä syntilistan asioista sitten meitä uskovaisia jatkuvasti muistutetaan saarnoissa ja Päivämiehen kirjoituksissa?? Mitä väliä sillä on minkä värinen tukka ihmisellä on kun Jumala hyväksyy meidät jokaisen sellaisena kuin olemme? Ja antaa Poikansa kautta synnit anteeksi.
Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia "antaa" mitään Jumalalle, ei enempää lapsien synnyttämisen muodossa kuin luopumalla television katselusta tai klassisen musiikin konserteistakaan.
Jumala ei semmoisia siis meiltä vaadi.
Pysytisikö joku veli tai sisar ystävällisesti kirkastamaan tätä asiaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Omatunto tai lestadiolainen yhteistunto tarvitsee jonkin pohjatiedon siitä mikä on pahasta ja mikä ei, eihän homma muutoin toimi. Kattava syntilista auttaa tietämään, millaisista asioista pitää potea huonoa omaatuntoa. Esimerkiksi Polynesiassa sukupuolielämään liittyvät käsitykset pokkeavat täkäläisestä vl-normistosta. Esim. vanhojen naisten velvollisuutena on opettaa sukukypsiksi tuleville nuorukaisille asiat, joita vl-ilmastossa pidetään sopivana keksiä tai jättää keksimättä hääyönä.
Vanhoillislestadiolaisuuden kiellot ovat kahdentasoisia.
On (1) viralliseen yhteiseen päätlkseen eli Pyhän Hengen päätökseen perustuvia kieltoja, ja on (2) lievempiä kieltoja eli "rakkauden neuvoja".
Kummankin tyypin kiellon rikkomisesta on lupa uskonveljen tai -sisaren käydä nuhtelemaan sääntöä rikkonutta. SRK:n virallisten päätösten rikkomisesta saattaa pahimmassa tapauksessa seurata välitön erottaminen seurakuntayhteydestä, tervehtimisen lopettaminen ja eristäminen kanssakäymisestä. Tässäkin saattaa olla paikkakuntakohtaisia eroja.
Seuraamukset "rakkauden neuvon" rikkomisesta taas ovat usein lievempiä ja niiden sisäinen kontrollointi vaihtelee suuresti paikkakunnittain. "Rakkauden neuvo" on siten vl-dogmatiikassa lievempi, alemman tason kielto kuin SRK:n kokouksissaan virallisesti tekemä päätös.
Edellä olevassa Hyshysin ketjussa esillä oleva luettelo kielletyistä asioista ei ole siis suurelta osin lista "synneistä", vaan luettelo niistä asoista, joista on olemassa "rakkauden neuvo".
Listassa on vain joitakin sellaisia asioita, joiden kielto perustuu dokumentoidusti SRK:n virallisesti joko vuosikokouksessa tai puhujainkokouksessa tekemään päätökseen.
Näitä virallisen päätöskäytännön mukaisesti keillettyjä asioita vanhoillislestadiolaisille ovat:
- syntyvyyden säännöstely (tosin tiedossani ei ole, missä ja milloin pidetyssä kokouksessa ehkäisy on kielletty, koska vielä 50-luvulla näin ei ollut)
- avioero (todettu synniksi ainakin v. 2005 julkilausumassa)
- avioliiton solmiminen eron jälkeen (tiedossani ei ole päätösajankohtaa)
- television hankkiminen kotiin (julistettu synniksi SRK:n vuosikokouksessa 1963, Ylivieska; kiellon vahvistaminen ja täydennys välittömästä erottamisesta 1976 Ruukki)
- solistinen muusikon työ sekä orkesterissa soittaminen ammattimaisesti tai harrastuksena (seurakuntavanhinten ja puhujainkokous 1972)
- kuorolaulu harrastuksena tai ammattina (sama seurakuntavanhinten ja puhujainkokous 1972).
Tiedossani on vain yksi puhujainkokouksen päätös, joka on peruutettu jälkeenpäin. Puhujain- ja seurakuntavanhinten kokous teki vuuden 1978 tai 1979 lopussa Oulussa tiukan päätöksen, joss akiellettiin uskovaisia käyttämsätä missään työssä televisiota tai videooita. SRK lähetti Opetushallitukselle kirjelmän, jossa toivottiin vl-perheiden lapsille erillistä ohjelmaa videoiden katselutuntien ajaksi. Näin toimittiin sitten parisen vuotta. Mutta vuonna 1983 SRK lähetti peruutuksen kaikille rauhanyhdistyksille. Tätä päätöstä ei tarvinnut enää noudattaa. (Surullista on, että ihan kaikissa ruahanyhdistyksissä tätä peruutusta ei johtokunta ehkä häveliäisyyssyistä saattanut tavallisten yhdistyksen jäsenten tiedoksi, vaan piilotti ao. kirjeen yhdistyksen arkistoon.)
Tiedossani ei ole, millä menettelyllä virallinen "Pyhän Hengen" päätös silloin oikein käytännössä kyettiin jälkikäteen peruuttamaan . Lieneekö puhujainkokouksen osanottajat kutsuttu uudestaan koolle Ouluun peruuttamaan päätös? Tästä ei ole Päivämiehessä informoitu.
Tässä meillä on joka tapauksessa olemassa todellinen ennakkotapaus, jonka pohjalta voimme todeta, että myös puhujainkokousten päätöksiä on mahdollista peruuttaa.
Jos jonkun tiedossa on päivämääriä muiden päätösten osalta, olisi hyvä jos voisit lisätä tietoja ketjuun.
Korostan: siis esimerkiksi korvakorukielto tai maljan nostamiskielto eivät perustu puhujainkokouksen päätöksiin.
Osuva kuvaus vl-opin kieltojen eri tasoista!
Lisäisin virallisella päätöksellä kiellettyihin asiohin tämän: vasemmistopuolueiden kannattaminen valtiollisissa vaaleissa.
Muistelen että tämä on kielletty joskus 1900-luvun alkuvuosina.
Onko tosiaan vain noin vähän niitä asioita, jotka on virallisesti yhteisellä sopimuksella herätysliikkeessämme kielletty?
Millä perusteella sitten urheilukilpailujen seuraaminen on kielletty jos siitä asiasta ei oel virallista raamatulle perusteltua päätöstä?
Miksi emme saa seurata otteluita ja olla jännittämässä ja kannustamassa urheilijoita? Tätä kieltävää Raamatun kohtaa ei tietääkseni ole.
Kysymys on synnintunnosta, ja siitä herättääkö seurakunnan opetus synnintuntoa Sanaa kohtaan, vai kunnioitusta seurakuntaa kohtaan.
Leean Huovisen sanoja käyttäen, jos pikkuasiasta tehdään iso asia, ei kyseessä todellakaan ole pieni asia!
Synnintunto tulee ihmisellä säilyä, koska ihminen elää syntisenä elämänsä loppuuun asti, vaikka kuinka hurskas olisi. Ihmiset ovat elämässään eri vaiheissa ja pyrkivät kasvamaan uskossa Raamatun mukaisesti. Asiat muuttuvat vanhemmiten, ja olen joskus kuullut sanottavan, etteivät vanhemmat ihmiset enää ole niin tekosyntien perään kuin nuoremmat, vaan heissä alkaa vaikuttaa ahneuden, kateuden, vallanhimon ja väärän kunnian perkeleet. Näin varmasti on. Ihminen oppii elämään tietyllä tavalla, ja välttämään tiettyjä ulkoisia syntejä, mutta mitä se häntä hyödyttää, jos hän on vieläkin pahempi näiden sisäisten syntiensä kanssa? Ei hyödytä, taitaapa vain saada omat lähimmäisensäkin ahtaalle. Ja mitäpä sekään hyödyttää jonkun vanhan äijän jollekin tyttöselle mennä puhumaan koreuden synnistä, kun se taitaa olla hänen oma syntinsä kaunista nuorta naista katsella! Tehköön hän itse ensin parannuksen tytölle, että ajatteli hänestä ties mitä.
Emme ole toisiamme parempia yksikään. Valvominen on omissa synneissä. En usko siihen että kovin moni kykenee rakkaudessa nuhtelemaan lähimmäistä niin, ettei toinen siitä pahastuisi ja lähtisi ovet paukkuen ulos. Voitammeko sillä sitten jotakin, jos saamme "puhdistettua" seurakunnan erilaisista yksilöistä itsemme näköisiksi: samanlaisiksi, samannäköisiksi ja samoin ajatteleviksi?
Seurakunnan tarkoitus on hyvä: ettei kuolemattomalle sielulle tulisi vahinkoa. Se on oikein. Mutta tapa, että opetetaan reagoimaan ulkoisiin asioihin, on väärä. Seurakuntalaisten tulee rukoilla saarnaajiensa puolesta, kuten Israelin kansan piti pitää Mooseksen käsiä ylhäällä. Jos seurakunta antaa käsien vajota, vihollinen pääsee voitolle.
Muuten hyvässä kuvauksessasi on yksi ketjun heikko lenkki, johon homma kaatuu.
Saarnaajien opetuksen raamatullisuutta ei seurakunnalla ole mitenkään kykyä eikä mahdollisuuksia valvoa, koska seurakunnan jäsenet eivät itse tunne lainakaan Raamattua.
Seurakunta voi rukoilla sellaista opetusta, joka ulkoisten syntien paukutuksen sijaan keskittyisi Raamatun tuntemiseen ja seurakuntalaisten kehottamiseen Raamatun tutkimiseen Jeesuksen omien sanojen mukaisesti. "Te eksytte, kosta ette tunne kirjoituksia". Uskon siihen, että moni haluaa tutkia Raamattua, mutta siitä pitäisi pystyä myös vapaammin vaihtamaan mielipiteitä ja näkemyksiä. Aina ei löydy yhtä selkeää vastausta. Ja aina ei löydy edes vastausta, eikö vain vl-dogmaatikko?
osaa rukoilla että puhujan puheessa kuuluisi Jumalan Sana , Hyvän Paimenen ääni , puhdas Evankeliumin oppi.
SILLOIN OLLAAN OIKEALLA TIELLÄ jos näin tapahtuu.
Logiikka ei näytä olevan sinun vahvin lajisi.
:-)
Sanot:
"Kyllä jokainen varmasti osaa rujoilla että puhujan puheessa kuuluisi Jumalan sana"
Eli tarkoitat että seuroissa istuja rukoilee Jumalaa että puhuja tuntee Raamattua ja osaa tulkita Sanaa kristinopin mukaisesti.
Sitten sanot:
"SILLOIN OLLAAN OIKEALLA TIELLÄ jos näin tapahtuu."
Mutta jätät kertomatta, millä tavoin seuroissa istuja voi todeta, että puhuja puhuu oikein.
Kun seuroissa situjien oma Raamatun ja Tunnustuskirjojen tuntemus on hyvin heikkoa, heistä useimmilla ei ole kompetenssia arvioida saarnaajan puheen raamatunmukaisuutta.
Millä tavoin siis saarnaajan erehdykset ja väärintulkinnat tunnistetaan?
Et kai sentään edusta sellaista taikauskoa, että kuka hyvänsä miespuolinen henkilö, joka menee pöytäkiinapöydän taakse jaarittleemaan, saa yhtäkkiä Jumalalta tiedot Raamatun kokonaisuudesta ja sen eri kirjojen merkityksestä kristillisyyden opin kannalta?
Sellainen ajattelu on höperöä taikauskoa, josta Jeesus ja myös apostolit ankarasti varoittivat.
Ennen Lutherin uskonpuhdistusta tilanne oli juuri tämänkaltainen, mutta se johtui pitkälti siitä, etteivät ihmiset osanneet lukea, tai jos osasivat, eivät ainakaan munkkilatinaa. Lutherin suuri päämäärä oli kirjottaa Raamattu saksaksi. Munkit eivät siitä pitäneet. Toivon mukaan vl-opettajat eivät tunnustaudu munkeiksi, ja pahastu siitä, että ihmiset lukisivat Raamattua ihan itse.
Parhaiten selviää puheen oikeellisuus ja Raamatun mukaisuus sillä, että tutkii Raamattua, ja kuuntelee tarkasti, miten kulloinkin puhuja Raamatunkohdan selittää. Jos jokin kohta jää epäselväksi, on täysi oikeus mennä ja kysyä sitä uudestaan. Kysyvä ei tieltä eksy. On muutoinkin paljon mukavampaa seurata puhetta, jos on itse Raamattua lukenut. Se tuntuu tutummalta ja kotoisemmalta. Ei ole koko ajan haukotus suupielessä.
tunne Raamattua, mutta tuntevatko sitten puhujat ja seurakunnanvanhimmat. En ole koskaan käsittänyt, miten HS saattoi vuosikymmenet opettaa väärin, eikä siihen kukaan puuttunut SRK:ssa. Miten tämä oli mahdollista sinun mielestäsi?
meiltä mitään silloin kun puhumme uskosta joka meidät vanhurskauttaa,siihen ei edes saa tuoda mitään rinnalle autuuden ehdoksi.
Uskosta kuitenkin vuotaa hyviä hedelmiä , Hengen hedelmiä , joista suurin on rakkaus lähimmäisiimme , ja se sisältääkin kaikki lait.Rakkauttakaan ei saa tuoda autuuden EHDOKSI.
Syntilistan asioista osa on tapakulttuuria ja osa taas sellaisia asioita , mitkä saattavat olla VIEROTTAMASSA elävästä uskosta , ja viemässä meitä syntiin. Niiden noudattamisessa ei ole mitään väärää , ELLEI NIITÄ TUODA USKON RINNALLE AUTUUTTAVINA ASIOINA.
ELI : Jos ajattelee että alkoholin välttäminen autuuttaa , niin silloin KRISTUS OIS KUOLLUT TURHAAN SYNTIEMME EDESTÄ. Koska silloin jos alkoholia välttämällä tulisi autuaaksi , niin ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin välttää alkoholia , ja perisi taivaan.
Kun taas vastaavasti ajattelis että , koska mitkään työt eivät kelpaa autuutavina asioina , niin silloinhan sitä voi tehdä mitä haluaa , eli elää lihan himoissa yms. ja kuitenkin ymmärretään että ne EIVÄT OLE Jumalasta lähteviä Hengen hedelmiä.
Kun omistaa elävän uskon , armo opettaa siviästi ja hurskaasti elämään. Ja sitä haluaa luottaa Jumalan johdatukseen KAIKISSA elämän vaiheissa.
On totta että nuo syntilistan asiat EIVÄT SAISI KOROSTUA liikaa , eikä uskomme pääpaino saisi olla ollenkaan pilkun viilaamisissa , tapakulttuurissa ,yleesäkkään missään teko-opissa , vaan pääpaino pitäisi olla ARMOEVANKELIUMISSA , JA SITÄ KAUTTA
TULEVAT HENGEN HEDELMÄT.
ENSIN USKO , SITTEN TEOT.
ENSIN PUU , SITTEN HEDELMÄT.
KUITENKAAN TEOT JA HEDELMÄT EIVÄT VANHURSKAUTA.
YKSIN USKO KRISTUKSEEN VANHURSKAUTTAA IHMISEN.
Siinä on suuri vaara lähteä omavanhurskauden tielle , jos ajattelemme ettää niin ja niin tekemällä olemme uskomassa(tai oikeastaan silloin on jo sillä tiellä). Sitten taas jos ajattelee ettei millään ole mitään väliä , niin vaarana on jumalattomuus . Molemmat asiat ovat huonoja , eivätkä ole oikeita ja johtavat kadotukseen. Niitten (omavanhurskauden ja jumalattomuuden)keskellä kulkee tie , joka on kapea , ja kuljettaa kulkijaansa kohti taivaan kotia. Sen tien kulkijat haluavat kaksiosaisena , Kristukseen turvaten , tehdä matkaa , armosta synnit anteeksi uskoen , päivä kerrallaan.
HERRA , LISÄÄ MEILLE USKOA.
... vaadikaan, siis ei vaadikkaan.