Keskustan lanseeraama työreformi on vihdoin yli kymmenen vuoden viiveellä saanut SAK:nkin ymmärtämään työläisten etua. On turha sanoa, etteivät ammattiyhdistysliikkeessä ymmärtäisi talouden päälle.
Aina kun jotain uutta ja järkevää ehdotetaan ensin SAK uhittelee yleislakolla ja muilla helvetin kauhuilla, että kaikki johdateltavissa olevat äänestäisivät demareita, sitten riittävän pitkällä viiveellä otetaan sama ehdotus omaan ohjelmaan ja kerrotaan, että itse keksittiin se.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ihalainen laajentaisi paikallista sopimista/1135224621987
Aina kun jotain uutta ja järkevää ehdotetaan ensin SAK uhittelee yleislakolla ja muilla helvetin kauhuilla, että kaikki johdateltavissa olevat äänestäisivät demareita, sitten riittävän pitkällä viiveellä otetaan sama ehdotus omaan ohjelmaan ja kerrotaan, että itse keksittiin se.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ihalainen laajentaisi paikallista sopimista/1135224621987
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noh, SAK ei enää ole niin sosialidemokraattinen kuin silloin.
Kepun ääriporvarit ovat ujuttamassa työreformia joka rakoon. Ihalainen ja SAK puolustaa työkansan etuja ja onhan paikallista sopimista palkoista, työajoista ym jo ollut hyvin menestyvien yrityksien ja työntekijöiden kesken. Työntekijät ovat myös joustaneet.
Ilimaankos se SAK ei ole Keskustan kimpussa kuten tavallisesti vaaleissa?
Työreformi oli alunpitäen tarkoitettu 1999 kaavaillun punamullan hallitusohjelman osaksi. Paikallisen sopimisen vaihtoehto oli siellä jo mukana, kun Vanhanen ja Heinäluoma ohjelmaa kirjoittivat.
Pieleen työreformi meni vasta sitten, kun Esko Aho ja maria-Kaisa Aula ryhtyivät sitä peukaloimaan vaaliohjelmaksi, ja ehdottivat työttömyyskassojen irroittamista ammattiliitoista sekä yrityskohtaisen sopimisen nostamista liittokohtaisen ja tupojen ohi.
Siinä Aho munasi mahdollisuutsensa punamultaan. Ihalaisen ei sen sijaan ole tarvinnut mieltään muuttaa, koska kyllä SAK:ssa on jo nähty se, että keskusjärjestöjen tasolla sopiminen on suljetun talouden aikainen jäänne.
Liittotasolle siirrytään jo syksyllä, kun keskitetty tupo ei enää toimi. Palkansaahjajärjestötkin yhtyvät yhdeksi keskusjärjestöksi EK:n tapaan heti, kun ihalaisen eläkkeellelähtösuunnitelmaa ryhdytään toteuttamaan.
Oli se kyllä varsin matalamielistä silloin joskus pelotella työreformilla. Vielä nytkin se tuntuu olevan kirosana eräille ay-liikkeen lähellä toimiville, vaikka siihen suuntaan ollaan jatkuvasti menossa. Tässäkin asiassa tärkeintä ei ollut mitä esitetään, vaan kuka esittää. Jos SDP olisi jo tuolloin lähtenyt toteuttamaan Vanhasen ja Heinäluoman johdolla tehtyä luomusta, olisi tilanne työmarkkinoilla erityisesti PKT-yritysten kannalta parempi. SAK päätti silloin tehdä asiasta vaalikysymyksen, hienosti propaganda heidän kannaltaan toimikin.
Aho ja Aula lisäsivät vaaliohjelmaksi muunneltuun työreformiin työttömyyskkassojen irroittamisen ammattiliitoilta ja paikalliseen sopimiseen sen, että yritystasolla voisi poiketa tessin yleissitovuudesta, jos työnantaja ja työntekijät ovat yksimielisiä.
Näitä lisäyksiä ei ollut Vanhasen ja Heinäluoman ohjelmaluonnoksessa. Siksi ei ole ihme, että Ahon työreformista tuli kirosana, kun siinä romutettiin ammattiliittojen rahanmlähde ja samalla myös tessien yleissitovuus, molemmat ay-demareiden pyhimpiä asioita.
Jos paikallinen sopiminen kerran on ollut työreformin synnystä asti SAK:n linjana, niin miksi SAK sitten tuolloin pillastui siitä että Keskusta rohkeni sitä ehdottaa? Paikallisen sopimisen mahdollisuuttahan SDP SAK:n tuella käytti melkoisena lyömäaseena vuoden 1999 vaaleissa muiden työreformin kohtien jäädessä taka-alalle. Joten valehteliko SAK tuolloin vai valehteleeko se nyt? Vai onko valehtelija jälleen kerran Jaba_43?
Paikallisen sopimisen sisältö ratkaisee.
SAK on kannattanut sopimista paikallisesti, eli ay- ja tyonantajaliittojen välillä eikä se ole vastustanut yrityskohtaisia sopimuksiakaan.
Esko Aho vaan lisäsi tähän paikalliseen sopimiseen sen piirteen, että yritystasolla voidaan poiketa työehtosopimuksesta myös huonompaan suuntaan, jos työntekijät ja työnantaja ovat yksimielisiä.
Tämä "isäntien uho, jolla palkansaaja palautettaisi torppariaikaan murentamalla vaivalla aikaansaatu ja yhdessä sovittu suomalainen sopimisjärjestelmä", johtui juuri siitä, että keskusta ehdotti paikallistasolle lupaa poiketa liittotason työehtosopimusten ehdoista.
Toinen älämölön aiheuttaja oli raha: työttömyyskassat esitettiin irroitettavaksi ammattiliitoista, mkun juuri työttömyyskassaaan liittyminen oli silloin lähes ainoa ammattiliittoon järjestäytymisen syy ja ay-jäsenmaksunkin maksamisen peruste.