että kun on oikeasti todella ihastunut, niin ei saa aikaiseksi tehdä asian eteen yhtään mitään? Kyllähän sitä kaikkien naisten naurattajien kanssa höpöttää vaikka mistä, mutta sitten kun on ihan oikeasti helvetin ihastunut ja tosi kyseessä, niin mitään ei tapahdu.
Tässä se sitten elämä menee.
Tässä se sitten elämä menee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehenä ihmettelen ihan samaa asiaa. Lähes päivittäin näen erästä ihmistä johon ihastuin ensinäkemältä. Jatkuvasti pyörii mielessä ja rohkeutta olen yrittänyt kerätä jo useamman kuukauden. Asiat eivät vaan edisty millään tavalla eikä oikein kunnollisia tilaisuuksia enää ole.
Olen uskomattoman turhautunut ihminen!
Ei viinanjuonnista johtuvaa. Se on tämä ihmisen luonne sellainen, että sitä ei niinkuin ymmärrä hyvän päälle mitään eikä näe onnea silloin, kun se seisoo suoraan edessä. Toiset onnelliset huomaavat kyllä. Naisetkin ovat niin ovelia, että ne keinolla millä hyvänsä kietovat pikkusormen ympärille sen miehen ja sitten alkaa pomottaminen ja määräily. Sehän on varsin helppoa.
Itse en välitä tapella kenestäkään. Jos ei kerran tosirakkaus ole tosirakkautta, niin antaa olla vaan. Muut saavat pelata ja tehdä mitä lystäävät ihan vapaasti.
kumma juttu, että itsekään en miehiä "pelkää". Mutta kun tän yhen näen niin juoksen suurinpiirtein pakoon, vaikka mieli tekis hypätä kaulaan. Meillä on jo vähän yhteistä historiaakin takana, mutta silti jännittää näkeminen.
Ja se, että saisin sanottua, että olen häneen ihastunut- ei tule mitään. sanat juuttuu kurkkuun. Helpompi olisi sanoa vaikkapa että vihaan häntä (mikä olisi kyllä valhe). Miksi tämän pitää olla näin vaikeata..
se on niin jumalattoman vaikeaa. Ja on ihan turha etsiä ja analysoida syitä ja seurauksia. Miksikös se siitä tulee. Ongelmien analysointi ei muuta tilannetta miksikään. Jos kerran asiat ovat vaikeita, niin ne vaan ovat!
vastaavassa tilanteessa kerran ohi mennen pyytää mukaan syömään kun oltiin sattumalta liikenteesä. Ei lähtenyt työkiireiden takia, sellaista...sinäänsä "pointsit" mulle, että edes yritin, kai...
Se on oikeaa meininkiä se. Ei se ota jos ei annakaan.
siksi katselen kaukomaille...
en tajunnut???
samassa tilanteessa. Se on vaan niin vaikeaa tehdä jotain. Ehkä pelko tulla torjutuksi on suurin syy!
tulemisen pelko...Ollaan juteltu kahdenkesken ja pientä vihjailua on ollut, mutta siihen se on sitten jäänyt.
Mutta vaikeuksien kautta voittoon. Mun on vaan pakko uskoa, luottaa ja toivoa, että tästä syntyy vielä mahtava suhde. En jaksa muuten elää. Tai sitten elän katkeroituneena lopun elämäni. Joko tai.
Minäkin mokasin ja pahasti! Pitkään "kateltu" toisiamme ja juteltu, nähty siellä sun täällä, viestitelty, soiteltu jne. Mutta niinpä vaan sanoin EI kun piti sanoa KYLLÄ. Kadun katkerasti, suorastaan soimaan itseäni typeryydestäni.Toivon vain että saisin vielä uuden tilaisuuden ja sanoa KYLLÄ !!!!
tarkasti mitä tarkoitat, vaikka itse sain parissa kuukaudessa kerättyä rohkeutta pyytää ihastusta ulos. Mutta eihän siitä sitten tullut muuta kuin pettymys. ;/
Ja mimmeröinen entäs jos nyt vuorostas antasit sille ihastuksellesi tilaisuuden sanoa "kyllä"? Rohkeesti vaan juttelemaan sillä eihän siinä mitään häviä, vaikka ylpeys kokis pienen kolauksen..