Ihmisellä on rajallinen kyky ymmärtää asioita.Mikä ja kuinka pitkä se ikuisuus on.Minä en ainakaan haluaisi olla siellä ilossa ikuisuutta,oli se tuhat tai miljardi vuotta.Kun siellä olisi aina vaan iloa niin sepä ei enää tuntuisikaan ilolle vaan alkaisi kyllästyttää.Elämässä on oltava aina vastaparit,taivaassakin.Valo tarvitsee pimeyden,ilo ja suru ovat sisaruksia ja ei olisi myrskyä ilman tyventä.Ja mitä siellä taivaassa sitten tehtäisiin jatkuvalla lomalla,sitähän jo kaipaisi välillä vaikka halonhakkuuta.
Kuka jaksaisi olla
taivaan ilossa ikuisuuden
2145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pelänneeni iankaikkisuutta. Ensinnäkin sinne tuntui olevan pitkä matka. Perillä sitten saattoi olla edessä loputon tylsyys. Yritin ajatella, että iankaikkinen elämä on kuin lankakerä, joka aina vain keritään auki - aina aina aina. Kun alkoi huimata tämä laaja näköala, ryhdyin sitten pikkutytöille sopivampiin puuhiin.
Raamatussakin kyllä luvataan, että odotettavissa on jotakin aivan muuta kuin osaamme kuvitella. Uusina ihmisinä varmasti kokemustapammekin toivottavsti muuttuu. Harpun soittoa olisi kyllä joka tapauksessa hauska opetella - ja huilua - ja kannelta.
Kuten sanoit, ihmisella on rajallinen kyky ymmartaa asioita.
Jumalallahan on vain yksi nykyhetki, jossa Han elaa. Niin on aina ollut. Iankaikkisuus on sellainen. Myos sielujen osalta. Ei siis ole alkua eika loppua, ei eilista eika huomista. Kuinka siihen nykyhetkeen voisi kyllastya, jos siina hetkessa on hyva olla?
Ihmisella on rajallinen kyky ymmartaa asioita.