Eräs suurimmista keksinnöistä psyykkisten häiriöiden tutkimuksen ja itsensä tuntemisen ymmärtämiseksi oli Freudin oivallus, että ihmisen naamion takana usein tiedostamattomana oleva ”aito itse” on täynnä pahoja aikeita ja mietteitä ja että tästä ulkokultaisesta naamiosta on löydettävissä neuroosien aiheuttajat.
Tri Keppe oli vieläkin nerokkaampi keksiessään sen, että sama ilmiö näkyy ja toistuu myös yhteiskunnassa. Ihmisen suurestikin arvostamien ja ihailemien sosiaalisten, poliittisten, taloudellisten ja lainopillisten rakenteiden ja järjestelmien takana on paljon sellaista sairautta, joka on täynnä pahoja aatteita, kateutta, vallanhimoa, riistoa, aivopesua ja manipulointia.. Keppe havaitsi, että ihmisen on syytä suojautua instituutioita, lakeja ja hallitsevia järjestelmiä vastaan, sillä juuri niistä löytyvät pääasiallisimmat neuroosien, psykoosien ynnä muiden inhimillisten ongelmien ja sairauksien aiheuttajat.
Keppe varoittaakin, että jokaisen teorian, jokaisen järjestelmän takaa löytyy teorian luojan oma psykopatologia, sillä jokainen teoria tai järjestelmä heijastaa tekijäänsä. Sentähden tiedemiesten, järjestelmäsuunnittelijoiden, jne. on oltava trilogisia töissään ja suunnitelmissaan, eli heidän täytyy olla tietoisia psykopatologiastaan, jotteivät he tuhoaisi työtään ja sitä tietä monet muutkin kanssaihmiset, heidänkin elämänsä.
Yhteiskunnan sairauksien tutkiminen on siten erityisen tärkeää - yhteiskunnan. organisaatiot ja arvothan ovat pohjimmiltaan patologisia – jotta myös yksilön sairautta ja psykopatologiaa kyettäisiin korjaamaan. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että yhteiskunnan järjestelmät, organisaatiot ja arvot muutetaan sellaisiksi – vrt. Keppen muutostalous – poistetaan siis ko. sairauksiin johtavat syyt – että yhteiskunta ja sen yksilöt, heidän elämänsä normalisoituu, korjaustarve minimoituu – todelliset yhteiskuntaterapeutit tekevät itsensä ikäänkuin näennäisesti tarpeettomiksi – kontrolli on silti aina tarpeen!
Yksilö ei voi olla terve, mikäli hän kasvaa patologisessa perheessä ja patologisessa yhteiskunnassa, jotka molemmat vaikuttavat häneen pysyvästi syntymästä saakka ja jotka tällöin ”turmelevat” hänen nk. kasvatus- ja sosiaalistumisprosessinsa.
Jos kaikki olemassa olevat säännöt ja sosiaaliset arvot olisivat oikeita, myös sosiaalistumisprosessi olisi terve ja tarpeellinen. Mutta jos hyväksymme sen, että useimmat säännöt, palkkiot ja kiellot ovat vakiintuneet palvelemaan vääristynyttä sosiaalista ja taloudellista rakennetta, silloin kyseessä ei ole sosiaalistumisprosessi, vaan on kysymys aivopesusta, ”patologisoitumisprosessista”.
Ihmisyhteisöissä valtaa käsissään pitävät laativat sosiaaliset ja taloudelliset säännöt ja lait niin, että he voivat säilyttää valtansa ja jatkaa toisten alistamista ja heidän vapautensa rajoittamista, suoranaista moninaisesti erittäin haitallista holhoamista – vrt. sosialistit.. Jokainen yksilö korruptoituu vähitellen sopeutuessaan sosiaaliseen järjestelmään. Hänet on opetettu valehtelemaan, nöyristelemään, ”kaunistelemaan”, olemaan luottamatta mihinkään ja kehenkään – erityisesti työnantajiin tai työntekijöihin – olemaan epärehellinen ja inhoamaan työtä, jos hän aikoo ”pärjätä” tässä yhteiskunnassa. Jos yksilöt ja kumoukselliset ryhmittymät ovat onnistuneet poistamaan jonkun despoottisen valtajärjestelmän, he ovatkin korvanneet sen toisella, entistä itsevaltaisemmalla ja pidemmälle viedyillä kontrollijärjestelmillä ja byrokratioilla.
Ongelman ratkaisua mutkistaa se, että aivopestyt eivät ilman apua, ilman oikeata terapiaa, kykene näkemään olevansa aivopestyjä. Ts., ihminen on muokattu ajattelemaan tietyllä tavalla, jonka hän uskoo olevan ainoan oikean, vaikka hänen elämäntapansa on tehnyt hänet onnettomaksi. Hän hylkää jatkuvasti muut vaihtoehdot, koska hän pelkää, että häntä rankaistaisiin tai pilkattaisiin ankarasti erilaisesta, vapaammasta käyttäytymisestä. Useimmat ihmiset uskovat, että vallanpitäjiä tarvitaan ”järjestyksen ylläpitämiseksi” kansan keskuudessa, eikä niin, että juuri nämä ovat niitä vallanhaluisia, jotka saavat aikaan sosiaalista ristiriitaa laatimalla epärehellisiä sääntöjä, normeja ja lakeja – vrt. EU!
On siten aivan välttämätöntä, että ne, jotka ovat selvimmin tästä tietoisia, arvioivat uudelleen sosiaaliset säännöt, joihin ovat alistuneet sukupolvi toisensa jälkeen. Näistä säännöistä, ohjelmista ja teemoista heidän tulee jättää voimaan todella arvokkaat ja terveet, kun taas patologiset ja epäoikeudellisesti rajoittavat tulee hylätä. Heistä ja niistä, jotka näin toimivat, tulee sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän muuttava voima – muutostaloudeksi. Heidän ratkaisunsa tekevät mahdolliseksi sellaisen elämänlaadun, todellisen eikä rahan voimalla vain ”voidellun” hyvinvointiyhteiskunnan, joka vastaa paremmin ihmisen hyvää perusolemusta.
Keppe ei rajoitu pelkästään kritisoimaan sosiaalista järjestelmää, vaan hän tekee ratkaisuehdotuksia ja luo sosioterapiaa: trilogisia yhteisöjä ja yrityksiä, joiden pyrkimyksenä on on tarjota ihmisille inhimillisempi kasvuympäristö. Ihmisten täytyy saada kasvaa siten, että he ovat vapaita sisäisistä ja ulkoisista oikeudettomista, epäinhimillisistä rajoituksista. Näin he voivat tehdä sitä, mikä on hyvää, kaunista ja totta. Heitä on myös estettävä toimimasta näitä periaatteita vastaan omassa ja toisten elämässä, on estettävä heidän kateuttaan, ”jumalvertaisuuttaan” (teomania) ja laiskuuttaan, ilmenivätpä nämä ekonomisen tai sosiaalisen vallankäytön tai minkä tahansa patologisen käyttäytymisen kautta hyvänsä.
Tämän koulutusprosessin päämääränä täytyy olla yksilön ohjaaminen siten, ettei hän käytä vapaata tahtoaan väärin. Ihminen ei ole vapaa hyökkäämään, riistämään, kontrolloimaan tai tuhoamaan itseään ja muita eikä elämään laiskana ja vieraantuneena, vaan että hänellä on täysi vapaus tehdä sitä, mitä hän haluaa, kunhan se vain hyödyntää häntä itseään ja ihmiskuntaa yleensä.
Nykyiset järjestelmät eivät tue tuollaista ihmisen kasvua eikä kehitystä. Tri Keppe on kirjassaan Työ ja pääoma selvittänyt, miten yksilö ja yhteiskunta voivat tulla vapaiksi rauhanomaisin ja rakentavin keinoin. On vain löydettävä terve vuorovaikutus ihmisen toiminnan ja luomakunnan rikkauksien välille.
Ilkka Hyttinen
Tri Keppe oli vieläkin nerokkaampi keksiessään sen, että sama ilmiö näkyy ja toistuu myös yhteiskunnassa. Ihmisen suurestikin arvostamien ja ihailemien sosiaalisten, poliittisten, taloudellisten ja lainopillisten rakenteiden ja järjestelmien takana on paljon sellaista sairautta, joka on täynnä pahoja aatteita, kateutta, vallanhimoa, riistoa, aivopesua ja manipulointia.. Keppe havaitsi, että ihmisen on syytä suojautua instituutioita, lakeja ja hallitsevia järjestelmiä vastaan, sillä juuri niistä löytyvät pääasiallisimmat neuroosien, psykoosien ynnä muiden inhimillisten ongelmien ja sairauksien aiheuttajat.
Keppe varoittaakin, että jokaisen teorian, jokaisen järjestelmän takaa löytyy teorian luojan oma psykopatologia, sillä jokainen teoria tai järjestelmä heijastaa tekijäänsä. Sentähden tiedemiesten, järjestelmäsuunnittelijoiden, jne. on oltava trilogisia töissään ja suunnitelmissaan, eli heidän täytyy olla tietoisia psykopatologiastaan, jotteivät he tuhoaisi työtään ja sitä tietä monet muutkin kanssaihmiset, heidänkin elämänsä.
Yhteiskunnan sairauksien tutkiminen on siten erityisen tärkeää - yhteiskunnan. organisaatiot ja arvothan ovat pohjimmiltaan patologisia – jotta myös yksilön sairautta ja psykopatologiaa kyettäisiin korjaamaan. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että yhteiskunnan järjestelmät, organisaatiot ja arvot muutetaan sellaisiksi – vrt. Keppen muutostalous – poistetaan siis ko. sairauksiin johtavat syyt – että yhteiskunta ja sen yksilöt, heidän elämänsä normalisoituu, korjaustarve minimoituu – todelliset yhteiskuntaterapeutit tekevät itsensä ikäänkuin näennäisesti tarpeettomiksi – kontrolli on silti aina tarpeen!
Yksilö ei voi olla terve, mikäli hän kasvaa patologisessa perheessä ja patologisessa yhteiskunnassa, jotka molemmat vaikuttavat häneen pysyvästi syntymästä saakka ja jotka tällöin ”turmelevat” hänen nk. kasvatus- ja sosiaalistumisprosessinsa.
Jos kaikki olemassa olevat säännöt ja sosiaaliset arvot olisivat oikeita, myös sosiaalistumisprosessi olisi terve ja tarpeellinen. Mutta jos hyväksymme sen, että useimmat säännöt, palkkiot ja kiellot ovat vakiintuneet palvelemaan vääristynyttä sosiaalista ja taloudellista rakennetta, silloin kyseessä ei ole sosiaalistumisprosessi, vaan on kysymys aivopesusta, ”patologisoitumisprosessista”.
Ihmisyhteisöissä valtaa käsissään pitävät laativat sosiaaliset ja taloudelliset säännöt ja lait niin, että he voivat säilyttää valtansa ja jatkaa toisten alistamista ja heidän vapautensa rajoittamista, suoranaista moninaisesti erittäin haitallista holhoamista – vrt. sosialistit.. Jokainen yksilö korruptoituu vähitellen sopeutuessaan sosiaaliseen järjestelmään. Hänet on opetettu valehtelemaan, nöyristelemään, ”kaunistelemaan”, olemaan luottamatta mihinkään ja kehenkään – erityisesti työnantajiin tai työntekijöihin – olemaan epärehellinen ja inhoamaan työtä, jos hän aikoo ”pärjätä” tässä yhteiskunnassa. Jos yksilöt ja kumoukselliset ryhmittymät ovat onnistuneet poistamaan jonkun despoottisen valtajärjestelmän, he ovatkin korvanneet sen toisella, entistä itsevaltaisemmalla ja pidemmälle viedyillä kontrollijärjestelmillä ja byrokratioilla.
Ongelman ratkaisua mutkistaa se, että aivopestyt eivät ilman apua, ilman oikeata terapiaa, kykene näkemään olevansa aivopestyjä. Ts., ihminen on muokattu ajattelemaan tietyllä tavalla, jonka hän uskoo olevan ainoan oikean, vaikka hänen elämäntapansa on tehnyt hänet onnettomaksi. Hän hylkää jatkuvasti muut vaihtoehdot, koska hän pelkää, että häntä rankaistaisiin tai pilkattaisiin ankarasti erilaisesta, vapaammasta käyttäytymisestä. Useimmat ihmiset uskovat, että vallanpitäjiä tarvitaan ”järjestyksen ylläpitämiseksi” kansan keskuudessa, eikä niin, että juuri nämä ovat niitä vallanhaluisia, jotka saavat aikaan sosiaalista ristiriitaa laatimalla epärehellisiä sääntöjä, normeja ja lakeja – vrt. EU!
On siten aivan välttämätöntä, että ne, jotka ovat selvimmin tästä tietoisia, arvioivat uudelleen sosiaaliset säännöt, joihin ovat alistuneet sukupolvi toisensa jälkeen. Näistä säännöistä, ohjelmista ja teemoista heidän tulee jättää voimaan todella arvokkaat ja terveet, kun taas patologiset ja epäoikeudellisesti rajoittavat tulee hylätä. Heistä ja niistä, jotka näin toimivat, tulee sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän muuttava voima – muutostaloudeksi. Heidän ratkaisunsa tekevät mahdolliseksi sellaisen elämänlaadun, todellisen eikä rahan voimalla vain ”voidellun” hyvinvointiyhteiskunnan, joka vastaa paremmin ihmisen hyvää perusolemusta.
Keppe ei rajoitu pelkästään kritisoimaan sosiaalista järjestelmää, vaan hän tekee ratkaisuehdotuksia ja luo sosioterapiaa: trilogisia yhteisöjä ja yrityksiä, joiden pyrkimyksenä on on tarjota ihmisille inhimillisempi kasvuympäristö. Ihmisten täytyy saada kasvaa siten, että he ovat vapaita sisäisistä ja ulkoisista oikeudettomista, epäinhimillisistä rajoituksista. Näin he voivat tehdä sitä, mikä on hyvää, kaunista ja totta. Heitä on myös estettävä toimimasta näitä periaatteita vastaan omassa ja toisten elämässä, on estettävä heidän kateuttaan, ”jumalvertaisuuttaan” (teomania) ja laiskuuttaan, ilmenivätpä nämä ekonomisen tai sosiaalisen vallankäytön tai minkä tahansa patologisen käyttäytymisen kautta hyvänsä.
Tämän koulutusprosessin päämääränä täytyy olla yksilön ohjaaminen siten, ettei hän käytä vapaata tahtoaan väärin. Ihminen ei ole vapaa hyökkäämään, riistämään, kontrolloimaan tai tuhoamaan itseään ja muita eikä elämään laiskana ja vieraantuneena, vaan että hänellä on täysi vapaus tehdä sitä, mitä hän haluaa, kunhan se vain hyödyntää häntä itseään ja ihmiskuntaa yleensä.
Nykyiset järjestelmät eivät tue tuollaista ihmisen kasvua eikä kehitystä. Tri Keppe on kirjassaan Työ ja pääoma selvittänyt, miten yksilö ja yhteiskunta voivat tulla vapaiksi rauhanomaisin ja rakentavin keinoin. On vain löydettävä terve vuorovaikutus ihmisen toiminnan ja luomakunnan rikkauksien välille.
Ilkka Hyttinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulos: 0,1 prosenttia! :D
pysy poissa häiriköimästä
Puhut täyttä asiaa! Yhteiskuntamme on vahvasti patologinen. Lisäksi kasvatuksessa suositaan samanaikaisesti lapsijohtoista eli vapaata kasvatusta, vaikka Keppen suosima ohjaava kasvatus on kaikissa yhteiskunnissa paras persoonallisuudelle. EU:n rajoitukset on saatava ehdottomasti pois yhteiskunnastamme ja ainoastaan Suomen laki voimaan voimakkaammin kuin tähän mennessä vuodesta 1995 alk.
Voimakkaasti lisääntyneet mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt ovatkin osaksi patologian ja vapaan kasvatuksen seurausta. Korostaisin tunneälyn elinikäistä vaikutusta sekä sosiaalisissa tilanteissa että yksin. Se auttaa monin tavoin sekä kognitiivisessa oppimisessa että työyhteisötaidoissa ja ongelmanratkaisuissa. EU:n byrokratia on vähentänyt empatian (tunteiden) kehittymistä ja siten tunneäly on jäänyt vähemmälle huomiolle perinteisen kognitiivisen älyn taakse.
...kerran - kiitos! - tunneälyä lisää meille miehille ainakin - niin juuri!
IlkkaOH
Paskan jauhaminen jatkuu. Onko eväät loppu.D
Eväät eivät ole loppuneet. Tärkeän ja varsin laajan perusasian selvittäminen ja perusteleminen siis jatkuu - kysehän ei ole pelkistä "liirumlaarum"- mututuntemuksistasi!...
IlkkaOH