Hei, en ole taas vähään aikaan lukenut palstaa - jokohan te täällä haastelitte Suden vuodesta?
Luin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan vastikään ja minusta se oli ihan hyvin kirjoitettu. Kirjailija oli ilmiselvästi hyvin tietoinen sairaudesta. Joko hän oli ottanut hyvin selvää tai sitten on omakohtaisia kokemuksia. Tuli sellainen vaikutelma, että hän tuntee sairauden kuviot hyvin. Ei siinä kirjassa ehkä kuitenkaan ihan hirmu syvälle menty sairauden tai siihen liittyvien tunteiden tai ajatusten käsittelyssä, mutta oli se kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja antoi näin epilepsiaa sairastavallekin jonkinlaista "vertaistukea". Onhan se jännä aina lukea toisten kokemuksista, jotka ei sitten loppujen lopuksi olekaan niin kovin kaukana omista kokemuksista, vaikka yleensä tämän sairauden kanssa tuntee olevansa niin yksin.
Luin jostain myös sen näyttelijä Krista Kososen haastattelun (nyt pätkii, enkä yhtään muista, missä aviisissa se haasto oli...?!), ja sain sen vaikutelman, että näyttelijätär on todella nähnyt vaivaa roolisuorituksensa kanssa. Hän kertoi jopa ottaneensa yhteyttä Helsingin epilepsiayhdistykseen, mistä oli sitten autettu roolisuorituksessa. Siis kysymyshän on tietysti tästä Suden vuosi -elokuvasta, jonka Olli Saarela on ohjannut ja Krista Kosonen on pääosassa. Esittää siis sitä epiä sairastavaa kirjallisuudenopiskelijaa.
Joskus joku täällä vähän epäili, että kuinkahan käy, että lisääkö elokuva vain epileptikoihin liittyviä ennakkoluuloja. Nyt ainakin ennakkoon näyttää siltä, että siitä voi tulla ihan hyväkin pläjäys. Saas nähdä.
Maanantaina näkyy Helsingissä olevan epilepsiakeskustelutapahtuma, jossa myös näytetään pätkiä tästä Suden vuosi -elokuvasta. Ainakin sairautemme saa nyt näkyvyyttä ja paljon!
Luin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan vastikään ja minusta se oli ihan hyvin kirjoitettu. Kirjailija oli ilmiselvästi hyvin tietoinen sairaudesta. Joko hän oli ottanut hyvin selvää tai sitten on omakohtaisia kokemuksia. Tuli sellainen vaikutelma, että hän tuntee sairauden kuviot hyvin. Ei siinä kirjassa ehkä kuitenkaan ihan hirmu syvälle menty sairauden tai siihen liittyvien tunteiden tai ajatusten käsittelyssä, mutta oli se kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja antoi näin epilepsiaa sairastavallekin jonkinlaista "vertaistukea". Onhan se jännä aina lukea toisten kokemuksista, jotka ei sitten loppujen lopuksi olekaan niin kovin kaukana omista kokemuksista, vaikka yleensä tämän sairauden kanssa tuntee olevansa niin yksin.
Luin jostain myös sen näyttelijä Krista Kososen haastattelun (nyt pätkii, enkä yhtään muista, missä aviisissa se haasto oli...?!), ja sain sen vaikutelman, että näyttelijätär on todella nähnyt vaivaa roolisuorituksensa kanssa. Hän kertoi jopa ottaneensa yhteyttä Helsingin epilepsiayhdistykseen, mistä oli sitten autettu roolisuorituksessa. Siis kysymyshän on tietysti tästä Suden vuosi -elokuvasta, jonka Olli Saarela on ohjannut ja Krista Kosonen on pääosassa. Esittää siis sitä epiä sairastavaa kirjallisuudenopiskelijaa.
Joskus joku täällä vähän epäili, että kuinkahan käy, että lisääkö elokuva vain epileptikoihin liittyviä ennakkoluuloja. Nyt ainakin ennakkoon näyttää siltä, että siitä voi tulla ihan hyväkin pläjäys. Saas nähdä.
Maanantaina näkyy Helsingissä olevan epilepsiakeskustelutapahtuma, jossa myös näytetään pätkiä tästä Suden vuosi -elokuvasta. Ainakin sairautemme saa nyt näkyvyyttä ja paljon!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siitä silloin yhdessä vaiheessa puhuttiin täällä, mutta itse olin jo melkein koko asian... Tavallaan kyllä kiinnostaisi lukea kirja tai mennä katsomaan leffa. Toisaalta - omat ikävät kokemukset on vielä sen verran mielessä, että saattaisi tehdä pahaa katsoa.. Siis nimenomaan katsoa.
Ehkä?
Täytyisi varmaan mennä ja lukea tuo kirja...
hyvin sen, että katsominen voi tehdä pahaa, jos on kovin tuoreita omat jutut. Luulen, että itsellenikin elokuvan katsominen voi olla kovempi juttu kuin kirjan lukeminen.
Kirjaa suosittelen kyllä lämpimästi - ei se ollut vain epilepsiasta, vaan siinä oli kaunis, mukava rakkaustarina ja paljon sellaista tavallista ihmiselämän kuvausta. Eikä se rakkaustarinakaan ollut mikään lällynen vaan mukavasti elämänmakuinen ja rosoinen.
Hyvin kirjoitettu kirja kaikkiaan!
Ilman GM olen ollut jo muutaman vuoden, mutta sairauden hyväksyminen, myöntäminen ja asian yli pääseminen on vieläkin ollut hieman kesken... Kun se pelko kuitenkin on siellä takaraivossa, samassa paikassa missä muistot niistä pahimmista kohtauksista joita aikanaan sain... Mutta kyllä tässä henkisestikin olen jo paljon parantunut... Joten ehkä olis aika uskaltaa jopa katsoakin elokuva. Toivottavasti se kirja löytyy meidän "kylän" kirjastosta..
että kirja löytyy joka käpykylästäkin :) koska on sen verran tunnetun tekijän teos. Ja saahan sen ainakin tilaamalla.
Minulla itsellä (onneksi) on niin, että aina kun viimeisimmästä kohtauksesta (GM minullakin) on kulunut muutama kuukausi aikaa, muisto siitä jotenkin painuu tavallaan taka-alalle, eikä sairaus tunnu sitten taas niin pahalle. Viime talvena oli rankkaa kahden ison kohtauksen jälkeen, mutta nyt alkaa taas olla helpompaa.
Katsomassa elokuvan isäni näki luennolla siitä osan sanoi ihan ok.
Missä täällä Hesas on se keskustelu ?
Areena teatteri... en ole varma, että muistanko väärin, mutta katso www.epilepsia.fi... siinä on tapahumissa jossain se tieto.
ja on kait kaikille meille
tarkoitettu ?
sehän on kaikille tarkoitettu
eikä tarvitse ilmoittautua.
Lähdetkös katsomaan ?
Täytyy myös Pärreä kosiskella,
kun se on vaki pari näissä tapaamisissa.
oli eilisessä, siis lauantain 27.1. Hesarissa ilmotus.
Ymmärsin, että keskustelu on avoin kaikille. Ei kun sinne vaan, kynnelle kykenevät, ja kertokaa meille muillekin sitten, että mitä viisasta siellä sanottiin! :)
kävin hoitamassa asioitani ja huomaan
etten ole vielä parantunut tarpeksi
flunssastani.
Vielä yksi pakollinen meno tänään
joten illalla tuskin enään jaksan
mihinkään lähteä.
Hurautan taksilla paikalle ja katon, että onko siellä jotain. Pimeällä en viitsi ajaa polkupyörällä. Kallis reissu tulee, mutta toivottavasti sen arvoinen.
oliko odotusten mukainen tapahtuma ?
Siis ennenkuin kerkesin lähteä. Eipä tullut pettymystä:).