Suorittaessani mustan vyön en ollut panostanut kovinkaan paljoa hyppypotkuihin ja muihin hienouksiin. Sen sijaan olin harjoitellut lähes 10 vuotta perustekniikkaa. Vyökoe menikin huomautuksitta läpi.
Hyvän potkutekniikan takana on virheetön perustekniikka, jota pitää vain harjoitella, harjoitella ja harjoitella ja vielä harjoitella. Lisäksi sitä pitää vielä harjoitella.
Unohda hyppypotkut, kunnes osaat perustekniikan todella hyvin ja keskity varsinaiseen perustekniikkaan. Todellisessa ottelutilanteessa hyppypotkujen käyttö on varsin rajallista. Silloinkin pieni kevennyksenomainen hypähdys tuottaa yleensä parhaan tuloksen. Esim suora takapotku pienellä hypyllä on varsin tehokas ase mutta tärkeintä on, että potku lähtee suoraan taaksepäin ilman, että polvi karkaa sivulle. Tämänkin oppii vain tekemällä sitä puuduttavaa perustekniikan harjoittelua vuodesta toiseen.
Yksi hyvä keino oppia potkujen perustekniikkaa on, että pidät polven ylhäällä ja potkit etu- sivu-, kierto-, sivu- kirves- yms. potkuja laskematta kertaakaan polvea lattiaan välillä. Tämä on aika rankkaa mutta tulokset puhuvat usein puolestaan.
Perustekniikka kunniaan ja kaikenlainen hörhöily kannattaa jättää vähiin (ei kuitenkaan kokonaan väliin, koska välillä pitää olla hauskaa).
Hyvän potkutekniikan takana on virheetön perustekniikka, jota pitää vain harjoitella, harjoitella ja harjoitella ja vielä harjoitella. Lisäksi sitä pitää vielä harjoitella.
Unohda hyppypotkut, kunnes osaat perustekniikan todella hyvin ja keskity varsinaiseen perustekniikkaan. Todellisessa ottelutilanteessa hyppypotkujen käyttö on varsin rajallista. Silloinkin pieni kevennyksenomainen hypähdys tuottaa yleensä parhaan tuloksen. Esim suora takapotku pienellä hypyllä on varsin tehokas ase mutta tärkeintä on, että potku lähtee suoraan taaksepäin ilman, että polvi karkaa sivulle. Tämänkin oppii vain tekemällä sitä puuduttavaa perustekniikan harjoittelua vuodesta toiseen.
Yksi hyvä keino oppia potkujen perustekniikkaa on, että pidät polven ylhäällä ja potkit etu- sivu-, kierto-, sivu- kirves- yms. potkuja laskematta kertaakaan polvea lattiaan välillä. Tämä on aika rankkaa mutta tulokset puhuvat usein puolestaan.
Perustekniikka kunniaan ja kaikenlainen hörhöily kannattaa jättää vähiin (ei kuitenkaan kokonaan väliin, koska välillä pitää olla hauskaa).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikäs laji olikaan kyseessä?
Perusteet pitää toki olla hanskassa, mutta jotkut lajit menevät mielestäni äärimmäisyyksiin noiden "oikeiden" tekniikkojensa kanssa.
Yhdelle sopii, että tekniikka tehdään tietyllä tavalla, ja toiselle toisella tavalla. Eroja ei ole paljon, mutta on kuitenkin.
Esim. lonkan rakenne, raajojen pituus ja vartalon mittasuhteet tekevät sen, että sama tekniikka ei välttämättä toimi juuri samalla tavalla kaikille.
Toinen tykkää vetää takapotkun suoraan taaksepäin, toinen hivenen sivulta. Toinen tekee sivupotkun tikkusuorana (karate, taekwondo), toinen potkaisee kroppa vähän koukussa (Thaiboksarit).
Pääasia, että siinä potkussa on voimaa ja että se on nopea.
Kun tekniikka on "sovitettu" omalle vartalolle ja hiottu toimivaksi, niin se on yksi ja sama onko se kirjaoppisääntöjen mukaa millilleen oikein.
Jos vastustaja nukahtaa ottelussa, niin tekniikka oli hyvä :D
Mahtaisko löytyä liikkuvia kuvasarjoja netistä
potkujen osalta aloittelevalle harrastajalle?