1. Liikunta ei auta, laihtuminen tapahtuu ruokapöydässä.
Selitystä käytetään, kun ei haluta ponnistella laihtumisen eteen. Väite on osittain totta, suurin osa energiansaannista voidaan välttää nimenomaan ruokapöydässä. Mutta hyvä kunto parantaa aineenvaihduntaa, vähentää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja vanhuusiän diabetesta ja muitakin vaivoja ja perusenergiankulutus kasvaa 10-20% lihasolujen aktivoinnin myötä. Lihassoluja, joita käytetään, vaativat runsaammin huoltoa, puhumattakaan että liikkuvalla ihmisellä niitä on enemmän kun sohvaperunalla.
2. Lihavuus on sairaus
Selitystä käytetään kun ei viitsitä noudattaa edes dieettiä. Totta on, että jotkut eivät laihdu millään, mutta useimmat kuitenkin pystyisivät siihen, jos viitsisivät. Erikseen mainittakoon
a) masennus
jonka väitetään johtavan syöpöttelyyn. Osittain totta, mutta useimmiten lihavuus ei ole masennuksen seurausta, vaan masennus on lihavuuden seurausta. Kun ensin epäonnistutaan muutaman kerran laihduttamisessa ja huomataan että hoikkavartisilla kavereilla menee lujempaa ja itse jäädään aina seinäkukkaseksi, niin jossain vaiheessa saattaa masennus iskeä. Ja sitten kun alkaa syöpöttely, jonka syynä tietysti siinä vaiheessa onkin masennus, joka siis on alunperin tullut lihavuuden seurauksena. Kierre pitäisi katkaista ennen kuin masennukseen vaivutaan. Masennus on ihan tarpeeksi surkea olotila ilman lihavuusongelmaakin.
3. Rasvainen ruoka on halvempaa
Tätä selitystä käytetään kun halutaan ahmia rasvaista ruokaa. Kun tutkii erilaisten painonvartija- ja laihduttajien sivujen sisältöä, niin huomaa että siellä esillä olevat laihdutusreseptit eivät ole olennaisesti hintavimpia kuin raskaampi vaihtoehtokaan. Sen sijaan lienee totta, että rasvaisesta ruoasta saa helpommalla maukkaampaa ja se hävittää nälän paremmin.
Ja sitten on nämä sipsit ja muut, joista en käyttäisi nimeä "elintarvike" ollenkaan, parempi nimitys olisi ehkä "nautintoaine", kuten alkoholilla ja tupakallakin on. Välttämättömiähän ne eivät ole ollenkaan. Eikä ne ole edes halpoja, kuten ei heseruoatkaan.
Selitystä käytetään, kun ei haluta ponnistella laihtumisen eteen. Väite on osittain totta, suurin osa energiansaannista voidaan välttää nimenomaan ruokapöydässä. Mutta hyvä kunto parantaa aineenvaihduntaa, vähentää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja vanhuusiän diabetesta ja muitakin vaivoja ja perusenergiankulutus kasvaa 10-20% lihasolujen aktivoinnin myötä. Lihassoluja, joita käytetään, vaativat runsaammin huoltoa, puhumattakaan että liikkuvalla ihmisellä niitä on enemmän kun sohvaperunalla.
2. Lihavuus on sairaus
Selitystä käytetään kun ei viitsitä noudattaa edes dieettiä. Totta on, että jotkut eivät laihdu millään, mutta useimmat kuitenkin pystyisivät siihen, jos viitsisivät. Erikseen mainittakoon
a) masennus
jonka väitetään johtavan syöpöttelyyn. Osittain totta, mutta useimmiten lihavuus ei ole masennuksen seurausta, vaan masennus on lihavuuden seurausta. Kun ensin epäonnistutaan muutaman kerran laihduttamisessa ja huomataan että hoikkavartisilla kavereilla menee lujempaa ja itse jäädään aina seinäkukkaseksi, niin jossain vaiheessa saattaa masennus iskeä. Ja sitten kun alkaa syöpöttely, jonka syynä tietysti siinä vaiheessa onkin masennus, joka siis on alunperin tullut lihavuuden seurauksena. Kierre pitäisi katkaista ennen kuin masennukseen vaivutaan. Masennus on ihan tarpeeksi surkea olotila ilman lihavuusongelmaakin.
3. Rasvainen ruoka on halvempaa
Tätä selitystä käytetään kun halutaan ahmia rasvaista ruokaa. Kun tutkii erilaisten painonvartija- ja laihduttajien sivujen sisältöä, niin huomaa että siellä esillä olevat laihdutusreseptit eivät ole olennaisesti hintavimpia kuin raskaampi vaihtoehtokaan. Sen sijaan lienee totta, että rasvaisesta ruoasta saa helpommalla maukkaampaa ja se hävittää nälän paremmin.
Ja sitten on nämä sipsit ja muut, joista en käyttäisi nimeä "elintarvike" ollenkaan, parempi nimitys olisi ehkä "nautintoaine", kuten alkoholilla ja tupakallakin on. Välttämättömiähän ne eivät ole ollenkaan. Eikä ne ole edes halpoja, kuten ei heseruoatkaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Onko sulla nyt hyvä mieli, kun sait purkaa itseäsi.
4. Minulla on perinnöllinen lihavuus
Tämä on yleinen selitys; kerrotaan, että äitikin oli lihava. Ei huomata, että äidiltä on opittu ruokailutavat ja reseptit. Geeneillä ei ole tässä mitään osaa, vaan opituilla kulttuurisilla tavoilla. Aviomieskin on lihonut 25 kiloa viimeisen 10 yhdessäolovuoden aikana, vaikka ei ole yhtään yhteistä geeniä. Syy on siellä perheen ostoskorissa ja keittiössä, ei geeneissä.
Lihavan perheen koirakin on lihava.
Vastasin tuohon äskeiseen viestiisikin. Tähän on sanottava että kyllä minä olen sitä mieltä että lihavuusgeeni on olemassa. Ei siinä että äitini olisi lihava, mutta kun ei ole. Äitini on aina tehnyt kotonani ruoat. Miksi minä ja isäni olemme lihavia ja äitini ja veljeni laihoja? Kaikki, varsinkin isäni olemme kovia liikkumaan (itselläni liikkuminen jäi noin 15 vuotiaana vähemmälle). Äitini syö enemmän kuin isäni. Äitini vanhemmista toinen on hoikka toinen normaali. Serkkuni äitin puolelta ovat hoikkia ja heidän puolellaan kauhistelen heidän ruokiaan, mitenjoku voi syödä noin paljon ja noin rasvaista.
Isäni puolen serkut, olen huomannut tämän, koska suurin osa heistä on naisia, olemme kaikki saman kokoisia. Ylipainoa ollut aina jonkin verran, jokaisella joskus revennyt ylipaino käsistä. Me naisserkut olemme nykyisellään erittäin aktiivisia liikkujia, mutta painomme pysyy kaikilla samassa, sen pari kiloa yli, vaikka ruokailutottumuksemme on samoja ELI HYVIN KEVYITÄ. Ja kaikilla sama asia, jos vaihdamme ruokavaliota vähääkään rasvaisempaan, paino nousee heti?
Joillekkin se on vaikeampaa lahduttaminen ja yhdistettynä tilanne jossa perheelle pitäisi tehda normaaliruokaa, itselle extra-kevyttä, aika ei riitä aktiiviliikkumiseen (itse käytän siihen 2 tuntia päivässä, perheellisellä tuskin on aikaa sellaiseen) työ on istumatyötä ja vielä perintötekijät.
Ja tätä perintötekijäasiaahan on tutkittu, eikä se paskapuhetta ole. Tosin ei tarkoita sitä että ei pitäisi yrittääkkään laihduttaa vaan tuudittautua siihen todellisuuteen että perintötekijät vaan tekevät minusta tällaisen. Se laihduttaminen vain on vaikeampaa. Ihmettelen että mihin väittämäsi perustuu, jos kaikki, jopa luonne on periytyvää, mielenterveyssairaudet on periytyvää, pituus, rintojen koko, peniksen koko, karvaisuus, hiusten laatu, ruumiin rakenne, heikko luusto, herkkyys syöpään, ihon väri ja ihon laatu ja jopa emättimen taaksepäin kääntyvyys on periytyvää, miten lihavuus ei ole? Lopulta kaikki läskihän on rasvasoluja..
Kyllä lihavuusgeeni on olemassa. Vasta jokin aika sitten tuli joku ohjelma jossa uusimman tutkimuksen mukaan 80% ylipainoisista on perimältään lihava. Tuskin nyt kukaan lihava käyttää moista tietoa lihottaakseen itseään lisää kun ei lihavuudelleen mitään voi. Helpompi on kuitenkin hyväksyä itsensä ja hallita painoaan kun ei tarvitse syyllistää itseään.
minä olen masennuksen seurauksena päästänyt otseni lihomaan ja äitinikin on ylipainoinen, mutta jo aikuiset lapseni ovat perineet onneksi isältään
laihuusgeenin, eli ovat todella hoikkia, vaikka syövät mitä sattuu, pitsaa ja hampurilaisia ja cokista jne jne ... liikuntakin on tosi vähäistä heillä. mutta onneksi ei painoa kerry.
eli suomeksi laihuusgeeni on !
en usko et 80% pikemminki 40%
Jos syöt yli kulutuksen, lihoat, vaikka kuinka "kevyttä" ruokaa olisit kurkustasi alas tunkenut.
Ja monesti nämä kauppojen "kevyet" tuotteet sisältävät aivan liikaa sokeria. Kummaa rasvahysteriaa, 2% rasvaa jugurtissa on liikaa mutta monen sokeripalan rasvaton vaihtoehto ei ole mitään (vaikka se rasva tekee koostumuksesta täyteläisempää ja siten pitää nälkää paremmin). Lisäksi monilla on ajattelutapa, että koska ruoka on kevyttä, niin sitä voi syödä sitten enemmän.
Näin meitä kuluttajia huijataan.
Kun kaikille se ei vain ole niin yksinkertaista tuo laihduttaminen kuin ehkä sinulle kulutat enemmän kuin syöt systeemi. Pohja-ajatus on oikea mutta nythän puhutaan laihduttamisesta eikä painon paikallaan pitämisestä.
Mutta totta tuo mitä turiset ihmisten huijaamisesta (toisaalta välillä itsensäkin huijaamista :)!) Toisella tapaa oma yksityinen ravitsemusterapeuttini sanoi että syö sitä vähempirasvaisena ja tätä vähempirasvaisena... Itse TIESIN että ne eivät ole sen kevyempiä vaihtoehtoja ja vieläpä kunnon sokeripommeja, tekevät hyperaktiiviseksi. Huvittavin on sokeriton suklaa, mitä muutamat ystäväni kuvittelevat kevyeksi vaihtoehdoksi suklaalle. Vinkkinä suklaan ystäville proteiinipatukat. Maksavat kyllä...
Yksi mikä myös häiritsi, ravitsemusterapeuttini suositteli vaihtoehtoja jossa on paljon lisäaineita. Kerroin esim. että vaihdoin limsan ryb'n deckens-tuoremehuun. No kalomäärä pysyy.. Terapeutti sanoi että ajatus oli typerä, sillä en laihdu sen johdosta, parempi vaihtoehto kuulema olisi light kokis!!! No juu ehkä kalorit pysyy, mutta saan kuituja (ja en kyllä juonut limsaakaan kovin paljon ennestäänkään, ehkäpä pari lasia viikossa) tosin aloin lantraamaan sen vedellä ja nyt juon hyvääpäivää-juomia, 10 kcal, kunnon lisäainepommeja nekin!
Saakeli mitähän tässä tekis oikein ja mitä väärin! Kyllä ei oo laihduttaminen helppoa!
Petät itseäsi "lihavuusgenillä".
Palataanpa ajassa 50 vuotta taaksepäin. Kuten tiedät, tämä on liian lyhyt ajanjakso millekään geneettiselle tapahtumalle tai evoluutioon perustuvalle ilmiölle. Aikaa tarvittaisiin nykytiedon mukaan ainakin 5000 vuotta.
Okei, mitä 50-luvulla EI ollut?
- lihavuutta (yksi sadasta ylipainoinen, nykyisin 50 sadasta)
- pikaruokaa ja eineksiä
- makeisia
- istumatyötä
- televisiota
- autoja, busseja, metroja
- välipaloja, pizzoja, suklaapatukoita
Mitä 50-vuotta sitten oli?
- ruumiillista työtä
- polkupyörä, sukset ja apostonlinkyyti
- ruisleipää, perunaa
Ja jos lihavuusgeeni olisi olemassa, miksi se on iskenyt vain länsimaihin? Miksi se näkyy vain maissa, joissa syödään roskaruokaa ja maataan television edessä? Miksi se ei näy Aasiassa? Afrikassa? Etelä-Amerikassa?
Läskit yksinkertaisesti syövät enemmän kuin kuluttavat. Siihen ei tarvita monimutkaisia geneettisiä selityksiä. Siihen riittää ahmatin iso suu.
Yleensä yksinkertaisin selitys on oikein.
-VT
Kylläoä 50 v sitten oli vähemmän ja enemmän pulskia, kaikki eivät olleet tikkuja. Voisitkos näyttää muuten tuon yksi SADASTA, mistä voisin sen tarkastaa?
Tuohon ottaisin seitten toiseksi esimerkiksi miesten lihasten kasvun. On myös tutkittu että sekin on periytyvää, elijollain se vain kasvaa vähemmällä.
Sitten, siihen itsensä pettämiseen. Ei ole ollenkaan itsensä pettämistä että tiedostaa olevansa riskialtis lihoamiselle, tai paremminkin tiedostaa sen että laihduttuaan tulee pitää KOVASTI kiinni linjoistaan, sillä paluu entiseen tapahtuu helposti!
ei kukaan tyhjästä lihoa,Yleensä ylipainoiset napostelevat pitkinpäivää,ja usein suklaa pötköjä,ja liikunta ei kiinnosta yhtään,En halua irvailla,ja tiedän,että kukaan ei haluaisi olla lihava,jos saisi valita
Lue otsikko, ei varmaan tarvitse lisätä. Pitäisiköhän teikäläisen luurankoja alkaa kaivelemaan...
1. kohta, totta. Mutta sepä siinä onkin, liikunta yksinään ei auta ja syöminen yksinään ei auta. Henk. koht. minulla on ongelma juuri tässä että liikun kuin hullu, mutta syön aika reippaasti, vaikken niin hullun rasvaisesti!
2. Lihavuus on sairaus. Toisella tapaa tuo on totta. Lihavuuden takana piilee usein syömishäiriö. Syömishäiriö kun ei ole vain anoreksia ja bulimia.. Sitten siihen tapaukseen MASENNUS! Nyt muuten menit poika alueelle mistä et taida tietää yhtään mitään.
"Kun ensin epäonnistutaan muutaman kerran laihduttamisessa ja huomataan että hoikkavartisilla kavereilla menee lujempaa ja itse jäädään aina seinäkukkaseksi, niin jossain vaiheessa saattaa masennus iskeä."
ei masennus tule jostain että kavereilla menee lujempaa ja ite oon ruma ja voi voi voi. Ei masennus ole sitä että voi voi, masentaa vähän tänään... Eikä masennus olen myöskään aina sängyssä makaamista ja oman elämän surkuttelua. Mutta jos ihminen on todellakin masentunut, siitä seuraa lihoaminen helposti, sillä kun mikään ei kiinnosta, niin ei sitten kiinnosta. Harvoin masennus tulee vain ja ainoastaa lihavuuden johdosta, vaikka ulkoiset paineet voivat olla suuri osa tekijä. Masennuksen aikana ei yksinoloaan surkuttele. Miehet kun eivät, kuten mikään muukaan, kiinnosta ja parempi niin, sillä usein masentuneena ottaa jos joninlaisen retaleen kotiinsa, kunhan on joku jonka luulee antavan rauhan elämään.
3. Rasvainen ruoka on halvempaa.
Rasvainen ruoka on halvempaa. Nyt puhutaan jonkun 20 ylikilon pudottamisesta, ellei enemmänkin. Esimerkkinä juusto. Kilo 24% juustoa maksaa 5,50 e/kilo. 5% juusto maksaa 13 e/kilo. Jauheliha, 250 g paketti sitä maksaa enemmän kuin perus sikanauta. Kana. Kevyttä, mutta kallista. Kanankoivet maksavat 2 e/kilo, rasvaisin kanan osa. Fileesuikaleet/kanan rinta 10 e/kilo. Kalkkunan pihvit muuten hyvä vaihtoehto. Kasvikset ovat halvatun kalliita, tosin suosittelen hinnasta riippumatta myös laihoille :) Perusruoasta puhuttaessa, kevyt ruoka on kallista. Mutta tosin itse toteutin suuren laihtumiskampanjani sillä, että jätin nämä rasvaiset pois. Kanankoivista nahat pois, sikanautaa käytin yhäkin, mutten tehnyt kastikkeita. Juustot pois. Herkuttelupäivinä sitten tein piirakkaa tai pizzaa jossa käytin ihan sitä normaalijuustoa. Leipää en ostanut puoleen vuoteen, söin näkkäriä joka uuten on hyvää kun laittaa kevyttä sulatejuustoa ja kinkkua ja salaattia... Lopulta ei sitä oikeeta leipää kaipaakkaan!
Niille jotka asuvat yksin, kevytruoan teko on helppoa, mutta entäpä perheelliset? Perheelle ruoan tekemisessä on niin paljon jo hommaa ja vielä itsellekkin pitäisi tehdä. Mitä jos on kotona mies joka ei tee mitään konttoritöitä vaan on esim. metsuri. Lapset urheilevat paljon ja toinen on uimari joka treenaa hirveästi. No ei minun tilanteessa, mutta onhan näitä! Eipä ole helppoa, ei!
Välillä kyllä itseäni ärsyttää nämä ensimmäinen ja viimeinen tekosyy lihavuuteen, mutta itse olen helpossa elämäntilanteessa laihduttamaan. Työpaikka antaa alennuslippuja harrastuksiin ja ruokaakin joutuu laittamaan vain miehelle. Mutta en allekirjoita tekosyyksi tuota keskimmäistä, ainakaan masennuksen osalta. Muultakin osalta ole sitä mieltä että lihavuus on usein syömishäiriö. Valitettavan harvoin, vaikka lääkäri toteaa ihmisen olevan erittäin lihava, lääkäri ehdottaa ravitsemusterapeuttia tms. jotain sairaanhoitajaa tueksi laihduttamiseen!
täyttä asiaa :) Paitsi masennuksen kohdalta en mene sanomaan yhtään mitään, kun en tiedä masennuksesta lieveilmiöineen yhtään mitään.
Lisään vielä yhden erittäin tärkeän seikan, jota monet hoikat ihmiset eivät tule ajatelleeksi, rasva (oikea voi tai oliiviöljy tai lohikalan rasva) on äärimmäisen tärkeä nimenomaan aivojen toiminnalle, en tarkoita että rasvaa pitäisi syödä hullunlailla vaan kohtuullisesti. Ruokavalio josta on karsittu kaikki mahdollinen rasva pois altistaa alzheimerintaudille, myös pienen lapsen aivot kehittyäkseen tarvitsevat rasvaa. Sanoisin kaikkea kohtuudella. Kohtuudella myös liikuntaa.
Ja eräs tärkeä huomioitava asia myös niille lihaville, joihin itsekkin kuulun, jotka eivät laihdu ruokavaliolla, joiden lihavuuden takana on mahdollisesti hormonaaliset muutokset tai sairauden takia aiheutunut rasva aineenvaihdunta häiriö esim. diabetes (itselläni molemmat). Aerobinen liikunta niin että hikoilet auttaa ainakin aineenvaihduntaan, mutta proteiinia pitäisi saada ravinnosta, että omat lihakset polttaisivat elimistöön jo kertynyttä rasvaa. Avain sana on proteiini tai erittäin kova kuntosali harjoittelu.
Kun ihminen masentuu, hän alkaa syömään ja lihoo? Eipä ihan ole näin. Jos ihminen alkaa syömään masennukseensa, niin taustalla on jo lihavuusongelmia. Vaikea on myös uskoa, että lihavuus ei olisi yksi olennainen tekijä mässäilyyn johtavassa masennuksessa.
Ja sitten tuo syömishäisriö? Mikäs sellainen diagnoosi oikein on? Diagnosoidaanko syömishäiriöksi se että ei pysty hillitsemään syömistään ja kieltäytyy tekemästä mitään painon hallintaan liittyviä toimenpiteitä? Niin, olen samaa mieltä että lihavuuden takana on todella syömishäiriö, kuten myös lorvikatarri. Noihin sairauksiin voi itse vaikuttaa, jos haluaa.
On se sitten kuin on, lihavuuden aiheuttavia sairauksia ei ole kuitenkaan enimmällä osalla lihavia. Tai ainakaan sellaista "sairautta" johon he eivät voisi itse vaikuttaa.
Elintarvikkeiden hintatietoja sain tutkiessani joitakin painonhallintaryhmien reseptejä, en nyt ala etsimään niitä enää uudestaa, mutta varmaan löydät niitä itsekin. Mutta onhan se aivan selvää, että jos haluaa laihtua, on luovuttava joistakin ruoka-aineista kokonaan.
Eikä kaikkien perheenjäsenten tarvii syödä sitä kevyintä vaihtoehtoa, ja varsinkin jos liikkuu niin sillä pystytään kompensoimaan varsin paljon ruokapöydä puutteellisuuksia.
Ruoka-aineiden hinnoissa on aina eroja, itsekin söisin mielummin naudan sisäfilettä kuin sikanautaa, mutta hinta ratkaisee, siksi syön sisäfilettä harvoin.
Suurin osa minunkin ruoastani koostuu muusta kuin eläinkunnan tuotteista, havaitsin tämä puolisen vuotta sitten vaikka (sattuneesta syystä) olin jo muutaman vuoden ajan joutunut laittamaan itse pöperöni. Muutin tilannetta välittömästi, mutta ei se liikoja kukkarossa ole tuntunut. Kasvipohjaista ravintoa se silti on enimmäkseen edelleenkin.
Sanoisin kuitenkin että riittävällä liikunnalla pystyy kompensoimaan lähestulkoon kaiken haitallisen rasvan tms. Kaikilla tietysti ei ole mahdollista liikkua ihan niin riittävästi, mutta esim. kolmen tunnin uhraaminen viikossa kuntoa kohottavaan liikuntaan muutta tilannetta jo aivan olennaisesti nollatilanteeseen verrattuna. Silloin voi ostaa sitä halvempaa juustoakin. Ajan voi tinkiä siitä telkun töllöttämisestä, joten se ei ole edes mistään pois.
tulee,ja liikunnan puutteesta,se on varma
Äsken puhuit että masennus on lihavuuden aeuraamus eikä lihavuus masenuksen seuraamus... Jos ihminen alkaa syömään masennukseensa, tarkoittaa se sitä että hän ei kykene enää pitämään itsestään huolta, kun se itsestään huolenpito ei kiinnosta.
Lihavuus on joissakin tapauksissa osatekijä masennukseen. Henk.koht osatekijä siinä mielessä että minua kiusattiin koulussa aika raa'asti lihavuuden vuoksi joka johti erinäisiin seurauksiin. Minun ei liene pidä kertoa millaisin kun sen kaikki voivat kuvitella.
Muuten elämääni ei lihavuus itsessään ole vaikuttanut mitenkään, ihan normaalia eloa kuten hoikemmilla ystävillänikin. Miehiä on ollut ja ihan komeitakin sellaisia, tällä hetkellä myös.. Enkä ole seinäruusuksi jäänyt. En ole oikeastaa lihavuuttani edes surkutellut, sillä siitä on ollu joskus hyötyäkin.. Jotkut ystäväni ovat sairastaneet saman ja heillä ei ole kyllä lihavuus ollut ongelman ydin myöskään, taustalla persoonallisuushäiriöitä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä.. Muuten, sitten kun sitä alkaa hoitamaan, niin voin kertoa että esim. mirtatsapiini lääkkeenä lihottaa hillittömästi.. Mikä syy siihen sitten on niin sitä en mene sanomaan.
Syömishäiriönä puhun ahmimisesta (BED). lovikatarrista en sano mitään, sillä en tiedä siitä mitään, lääketieteellisesti puhuttaessa limakalvon tulehdus, ei muuten ole minulla. Jos v***iluna meinaat kyseistä tautia, niin jätän sen omaan arvoonsa. Eikö bulimia ole mielestäsi syömishäiriö, ahmii mutta oksentaa? Saa hyvän olon ahmimisesta. Sama vika mutta ei oksenna. Vaikka ihminen tekisi muuta painonhallintansa eteen, ei tarkoita että se auttaisi... sitä kun ahmii, ei sitä liikuntakaan auta kaikkeen! Miten tämä eroaa muista syömishäiriöistä, toinen häiriö ón ettei voi syödä mitään. Kaikki niistä ovat mielenterveyshäiriöitä.
Sanotko saman anorektikolle, kyllä se ruoka menee kun väkisin ahdat. Lopeta liikunta, kyllä se paino nousee. Tai masentuneelle, joka ei ole lihava, että nouset vain ylös ja unohdat elämäsi. Skitsofreenikolle tietysti sanot että ei se mitään vaikka kuulet ääniä, ei ne ole oikeita.
Itsekkin totesin että laihduttajan täytyy jättää rasvaiset ruoka-aineet pois, olemme samaa mieltä.
Sitten tuohon perheenjäsenten ruokailuun. Et varmaankaan ole perheenäiti, tosin en minäkään. Mietippä itsesi tilanteeseen että teet töitä klo 8-16, tulet kotiin 16.30, alat laittamaan ruokaa ja siivoamaan, ottaa vähintään tunnin. Ennen kuin kaikki perheen lapset ja isät on ruokittu, päydän putsattu ja tiskit tiskattu, kello lähestyy puolta seitsemää. Peset pyykin, ulkoilutat koiran, lasten nukuttamiseen puolituntia kello 20.30 ja koetat vielä etsiä tilaa rentoutumiselle ja nukkumiselle.. Ei siinä paljon huvita alkaa kokkailemaan itselle eri ruokia.
Itse käyn liikkumassa maanantaista perjantaihin joka päivä, lauantai aina lepoa ja sunnuntaina liikun joka toinen sunnuntai. Siis en puhu puolen tunnin lenkistä vaan aerobicistä, spinningistä, nyrkkeilystä ja bodypumpista. Jotta laihtumiseni etenisi johonkin, joudun tekemään itselleni kevyemmän ruoan, erikseen kuin miehelle. Olen kokeillut normaaliruokaa ja paino pysyy hallinnassa, muttei tipu. Päivällä syön ruokalassa pelkkää salaattia ja välipaloina hedelmiä, ruisleipaa ja proteiinipatukoita (1/vrk) enkä huijaa itseäni (kun siitä joku kuitenkiin kirjoittaa...) sillä syön rehellisesti lauantaina normaalia ruokaa, ihan kastikkeenkiin itselleni sallin! Karkista ja sipseistä en ole niin välittänyt, normaaleja pähkinöitä herkuttelen aika-ajoin.
Kirjoitit että ruoan hinnassa on eroja. Itse kirjoitit aiemmin että ei siina niin paljon eroa ole.. Ja kyllähän siinä on.
Liikunta ei poista haitallista rasvaa, sitä kun ei pitäisi syödä juuri ollenkaan. Kolesteroolisi voi olla korkea ilman lihavuuttakin jos et söisi muutakuin eläinrasvaa.
Kirjoituksessasi on paljon faktaa, muttaajttelusi on mustavalkoista. Sinä elät ilmeisesti yksin tai parisi kanssa ilman lapsia ja voit viettää vapaa-aikaasi kuinka haluat ilman velvotteita. Joillakin kun on eri elämäntilanne kuin sinulla.
Myös nuo mielenterveyshäiriöt eivät taida olla alaasi, joten sinun ei niistä kannata paljon kirjoittaa.. Kaikiesta ei tarvitsekkaan tietää, mutta älä kirjoita asiasta josta et tiedä.
Monella liikalihavalla on täysin epärealistinen käsitys liikunnasta ja urheilusta. Kilometrit pyöristyvät omassa mielessä ketterästi ylöspäin ja uskotaan että liikunnan määrä on suoraan verrannollinen ulkona vietetyn ajan kestoon riippumatta siitä mitä siellä tehdään.
Esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen on täysin yliarvostettua liikuntamielessä. Tyypillisesti koira liikkuu muutaman kymmenen metriä ja pysähtyy taas touhuamaan omia touhujaan. Eipä siinä kävelyttäjän kunto kohene, vaikka kuinka aikaa kuluu. Sama juttu pyöräilyn ja uimisen kanssa. Niissä pitää olla menemisen meininki, jotta kalorit palavat.
Pienikin liikunta, vaikka vain koiran ulkoilutus on lihavalle ihmiselle hyväksi. Monta kertaa lihava aloittaa liian kovatahtisen pitkänmatkan super kävelyn ja saa sen kuntoilun päättymään siten kokonaan marssimurtumiin tai muihin polvi tai lonkka oireisiin. Jo pelkkä seisominen kuluttaa lihavalla ihmisellä enemmän kaloreita kuin hoikalla.
Juu, siis liikunnassahan aloittamisen vaikeus on suuri hidaste.
Jos tottuu jo koiran kanssa liikkumaan ulkona, niin kynnys mennä yleensäkkään ulos ja lenkille madaltuu
Minä käytän rasvoja reilusti. Kun ei ole sitä lihaa/kanaa/kalaa/makkaraa/leikkeleitä ruokavaliossa tuomassa rasvaa, niin lisäilen päivittäin runsaasti rypsiöljyä vähän joka ruokaan. Esim tomaattikeittoon tuo mukavasti pyöreyttä koostumukseen. Ravintolisänä napsin kalaöljykapseleita päivittäin. En karta myöskään rasvaisia maitovalmisteita, (kuten jogurtti), mielummin rasvaa kuin liikaa sokeria (niinkuin rasvattomissa vaihtoehdoissa yleenä).
Monet muutkin tuntemani kasvissyöjät ovat hyvin valveutuneita kaikkien ravintoaineiden saannin suhteen, mutta toista se on monilla tuntemillani laihduttajilla, jotka jättävät kaiken rasvan ruokavaliostaan pois. Onneksi on kuitenkin olemassa järkeviäkin laihduttajia, löytyy useampi heitäkin lähipiiristäni.
Tiedän kyllä jotain mielenterveyden häiriöistä, ja myös sen, että tilanteelle pitäisi tehdä jotain ennen kuin masennus pääsee iskemään täydellä teholla, silloin pudotaan yht'äkkiä monta kerroslapäin. Äkkinäisiin, yllättäviin tapahtumiin ei kukaan voi vaikuttaa, mutta tuollaiset syömis- ja muut häiriöt eivät todellakaan kehity yhtäkkiä. Niinkuin siten että illalla menee normaalina nukkumaan ja aamulla on syömishäiriö.
Kaikki ei lihavuudesta masennu (tai mistään muustakaan) eikä ole syömishäiriöinen, ja kuten jossain edellä olenkin sanonut, että vain osa, HUOM! siis vain osa lihavista on lihava (tai edistää lihavuuttaan) jonkun mielenterveys- tai muun häiriön takia. Useimmat HUOM! useimmat voisivat auttaa itseään jos vain halauaisivat nähdä vaivaa sen eteen. Mutta ei, passiivisuus tulkitaan itselle masennukseksi tms ja sitten ollaan tyytyväisiä, "en voi asialle mitään, olen masentunut, heh heh". Ainoastaan ihminen, joka on ollut oikeasti masentunut, tietää, mikä ero on masennuksella ja muulla haluttomuudella tai aktiivisuuden puutteella.
Joka ikinen lihava tietää, mikä lihavuuteen auttaa, mutta silti ei tehdä asian hyväksi mitään konkreettista, odotellaan vain jotain ihmettä tapahtuvaksi. Jotain ihmepilleriä tai vastaavaa.
Sanoinko jossain jo sen, että rasvaisesta ruoasta saa helpommin maukkaampaa ruokaa kuin kevyttyotteista? No sehan on se joka käytännön elämää voi haitata ja vie aikaa, jos on iso perhe. Jos ei ole aikaa kokkailla, ainoa keino on silloin tinkiä omasta osuudestaan ja syödä vain sitä kevyempää osioita.
Muuten olen kyllä sitä mieltä että jos on aikaa katsella vaikka töllöä 15-20 tuntia viikossa niin silloin pitäisi olla aikaa kokata tai liikkuakin. Jos on lihomisen taipuvainen, asioita pitää priorisoida toisin kuin laihempien, ja jos ei siihen pysty, ei auta valittaakaan. Mistä tahansa vaivasta/haitasta kärsivä joutuu priorisoimaan asioita vaivansa mukaan, mutta miksi se on lihaville ylivoimaista?
Minäkin olen luopunut autosta jo vuosia sitten, pääasiassa taloudellisista syistä, ja kuljen enimmäkseen polkupyörällä (n. 3000 km/v). Tänä talvena autoa olisi kaivannut enemmän kun koskaan ennen, niin vittumaiset säät ovat olleet. Mutta näin valitsin, koska en voi elää kuin rikkaammat, vaikka kuinka joskus vituttaisi. Elämä ei aina ole reilua.
Ymmärränkö oikein, että kun masennus ja syömishäiriöt eivät kehity yhdessä yössä, niin mielestäsi niihin pitää osata puuttua ennen kuin ne edes pääsevät kehittymään?
Jos, niin yhdyn toiseen kirjoittajaan: ole suu soukemmalla asioista, joista et mitään tunnu tietävän.
Tällaisiin häiriöihin ja mielenterveyden ongelmiin kehitetään perusta usein jo lapsuudessa. Miten voi korjata sellaista, minkä ei ylipäätään tiedä olevan ongelma? Kun se on itselle ihan normaalia. Ja siinä vaiheessa kun tietää, niin kyvyttömyys hakea apua (häpeä!) ja päästä kierteestä on järkyttävän vaikea. Moniko alkoholisti parantuu, jos joutuu ottamaan yhden kaljan joka päivä? Moniko ihminen pystyy kontrolloimaan ajatteluaan ja toimintaansa kaikilta osin? Montako vuotta menee siihen, että havaitsee oman sisäisen tyhjyyden olevan jotain, jonka ehkä voisi korjatakin - ja sen jälkeen aletaan tehdä vasta työtä?
Terveisin: 10 vuotta bulimiaa sairastanut, nykyisin kohtuullisen tervehtynyt asiasta tietävä.
Ilmeisesti kaikki keinot ovat sallittuja silloin kun halutaan kaikki vastuu kierittää pois omalta kontolta.
Jos lukisit koko ketjun ennen kuin kirjoittelet tänne.
Toinen kirjoittaja edellä sanoi syömishäiriön olevan jotain muuta kuin bulimia. "Lihavuuden takana piilee usein syömishäiriö. Syömishäiriö kun ei ole vain anoreksia ja bulimia..".
Onko syömishäiriö kuitenkin bulimia, jos kerran bulimikko tietää kokemuksesta minkälaista se on? Kumpaakohan teistä nyt uskoa.
Ja aivan kuten ihmisiä yritetään valistaa alkoholin vaaroista, niin pitäisi valistaa myös lihavuuteen taipuvia. Siinä on vain se ero, että kukaan ei kehittele omia teorioita alkoholin oikeasta käytöstä ja kiellä sen haitallisuutta, mutta ruoan kanssa asia onkin toinen. Luepa näitä viestejä täällä laajemmin, niin löydät mukamas-oikeaa tietoa laidasta laitaan (esim. vhh vs. runsashiilarinen dieetti), ja ennen kaikkea liikunnan väheksymistä ja suoranaista halveksimista. Ja lisäksi täällä normaalivartaloisista puhutaan "laihoina anorektikkoina". Ja kehutaan miten hedelmällisyyskin on kukkaimmillaan lihavilla, asia, joka on selkeääkin selkeämpi valhe. Mutta moistakin "tietoa" vain levitellään.
Syömishäiriöihin ja muihin vastaaviin voi ihan varmasti vaikuttaa etukäteen, jos pystyisi pitämään lihavuuteen taipuvat pois teikäläisten omasta propagandamyllystänne. Teikäläiset puolustavat härskisti lihavuutta, kiistätte kaikki sen sosiaaliset ja terveydelliset haitat. Ja ennen kaikkea etsitte jatkuvatsi tehottomia vaihtoehtoja lihavuuden torjuntaan. Jotka kaikki lähtevät siitä että teidän itsenne tarvitsisi tehdä asian eteen mahdollisimman vähän.
Dieettejä löytyy kymmeniä, jos ei satoja, ja jokaiselle on omat puolestapuhujansa. Kaikkein halveksituin "dieetti" tuntuu olevan virallisten terveystahojen ruokaohjeet, jotka ovat tutkittua tietoa ja yleensä niitä höystetään kehoituksellä myös lisätä hieman liikuntaa. Syynä lienee se, että siinä tulokset näkyvät hitaasti ja se vaatii paljon itsekuria ja viitseliäisyyttä. Oma propagandanne täällä taas tarjoaa hurjia tuloksia, jopa useiden kilojen painonpudotusta viikossa ja sen sellaista. Alkuun se voi tehotakin, mutta lopputuloksena jonkun ajan kuluttua on yleensä joko entinen paino tai pari lisäkiloa.
Ei ole mikään ihme, että varsinkin nuoret ihmiset menevät sekaisin ihan teidän oman propagandanne avulla.
Ja vielä lopuksi asia, jonka olen jo sanonutkin: selkeästi suurin osa lihavista ovat mieleltään aivan terveitä, joilla olisi mahdollisuus laihtua tai ainakin pysyä terveempänä, jos vain viitsisivät. Ja jos eivät koko ajan saisi kuulla lihavien omaa valheellista laihdutuspropagandaa.
Et taida kyllä pajoa tietää mielenterveyden häiriöistä. Häiriö ei nimittäin ole sitä että vähän masentaa kun kaverit näyttää paremmalta vaan se kuuluu elämään..
Syömishäiriö ei todellakaan kehkeydy yhdessä yössä, vaan tulee hiljaa hiipien, kuten muutkin mielenterveyden häiriöt... Oliko jotain uutta ja onko joku niin väittänyt?
Oletkos ajatellut että suurempi osa lihavista mitä uskotaan voisi sairastaa BED:tä joka vaatisi terapiaa. Itse olen ollu vuosien ja vuosien ajan lihava, jo pienestä pitäen, koskaan lääkäri tms. ei ole tarjonnut minulle ravistemusterapeuttia, vaikka tilanne on välilllä ollút vakava. Nyt olen juu siinä tilanteessa että olen itse saanut hillittyä itseni, mutta ruoka on kuin alkoholismi. Pitää hillitä ja hillitä itseään koko ajan ettei repeä käsistä. Mitähän se mahtaa olla niillä joilla oikeasti on syömiishäiriö. Itse en voi sanoa että minulla olisi kun ei ole diagnoosia ja tiedät nykyisellään tiedän mitkä tilanteet johtavat ahmimiseen.
"Useimmat HUOM! useimmat voisivat auttaa itseään jos vain halauaisivat nähdä vaivaa sen eteen. Mutta ei, passiivisuus tulkitaan itselle masennukseksi tms ja sitten ollaan tyytyväisiä, "en voi asialle mitään, olen masentunut, heh heh". Ainoastaan ihminen, joka on ollut oikeasti masentunut, tietää, mikä ero on masennuksella ja muulla haluttomuudella tai aktiivisuuden puutteella. "
Kuinka monen olet kuullut sanovan että olen masentunut kun olen läski? Aika harva sitä selittää että kun ei viitsi kun on masentunut. Ja koska uskon että minulla taitaa olla enemän näitä lihavia kavereitakin, niin kyllä kaikki myöntävät että liikunnan puute on laiskuudesta, joskus todella kiireellisestä elämästä (perhe). oman tulkintani olen tehnyt ruoasta, useat ovat tietämättömiä.
"Joka ikinen lihava tietää, mikä lihavuuteen auttaa, mutta silti ei tehdä asian hyväksi mitään konkreettista, odotellaan vain jotain ihmettä tapahtuvaksi. Jotain ihmepilleriä tai vastaavaa."
Olet laihduttanut varmaan tosi monta kertaa. Siksi varmasti tiedät, että sitä ihmepilleriä todella odottaa, kun aloittaa joko liian rankasti tai liian kevyesti, nin pysyviä tuloksia ei tule. Ja ihan tietämättömyyden seurauksena. Kun sitä yrittää 5 kertaa ja ilman apua se epäonnistuu, niin kyllä, alkaa sitä toivomaan.
Millä tutkimustuloksella osoitat että lihat eivät liiku laisinkaan ja että lihavat katsovat telkkua 15 - 20 h viikossa? Tuo minua kiinnostaisi tietää. Omasta ystäväpiiristäni vain yksi tällainen tapaus, mutta tosin omaa vakavempiakin ongelmia...
Sitten lopuksi, taitaa olla näin että ne lihavat ovat rikkaampia ja todella... Niillä on varaa liikkua autolla :)! Sinua vituttaa se. Ehkä juuri siksi purat PATOUMIASI täällä.
Hetkonen...
Onko luetun ymmärtämisessäsi jotain vikaa?
"Lihavuuden takana piilee usein syömishäiriö. Syömishäiriö kun ei ole vain anoreksia ja bulimia.." jatkanko lausetta??? No jatkan... Vaan myös ahmimishäiriö... Voi tauti! Sama lause voisi kuvastaa sen sinulle helpommin: Pekalla ei ole vain kissaa, vaan myös koira.
Vai että ei ole ruoan vaaroista varoiteltu... No pidä silmäsi auki niin eiköhän noista ole varoiteltu. VHH-dieetit menee ihan samaan gategoriaan kuin muutkin dieetit, mutta siitä napsimalla osia, on dieetti oikeassa, että hiilareita pitäisis vähentaa, niitä huonoja.
Hedelmällisyydestä ei ole levitetty tietoa vaan on käsitys vanhalta ajalta.
Pidättäydytkö itse alkoholista? Jos näin niin hyvä. Minäkin pidättäydyn rasvaisesta ruoasta. Useilla kun lihavuus vain on ihan elämää pienestä pitäen. Kun luet tätä palstaa, ei siis laihduttajien, vaan tätä palstaa niin huomaa, että täällä jaetaan hyvinkin terveellisiä neuvoja. Laihduttajien palstalla osa on dieettejä, osa hyvin järkeviä dieettejä.
Tuosta propagandasta, tunnut itse levittävän propagantaa "olette lihavia, elämänne on huonolaatuista ja se päättyy pian jos ette tee asialle jotain". Mutta minäpä kerron jotain. Kun kirjoituksistasi päätellen et itse pulskeassa tilassa ole koskaan ollut, etkä asiasta tiedä muuta kuin llihoaminen jöhtuu liian vähäisestä kalorien kulutuksesta ja terveellinen ruoka on kevyttä ja tekstisi rönsyilee asiallisesta väittelystä (väittelyn aihe mielenterveys ja lihavuus/kevyt ruoka) johonkin lihavien omaan propagandaan. Minäpä kerron. Meillä ei ole mitään propagandaa!!!! Meillä ei ole yhteisöä että hyvä läski, syö syö!!! Jos löydät täältä sellaista, niin laita linkki minulle, valitan ylläpidolle!
Tosin on myönnettävä, että jotkin viestin alkupään viesteistäsi oli hyvin järkeviä, ja kuten niihin vastasinkin, olet joissakin asioissa oikeassa.
Kuntoilumielessä koiran ulkoilutus on useimmiten yhtä tehokasta kuin kotona imurointi tai suihkussa käynti.
Pitää muistaa että liikunnalla on terveysvaikutuksia vasta kun syke nousee riittävästi ja sitä kestää vähintään puoli tuntia kerralla. Joka tolpan juurelle pysähtyvä hiljakseen etenevä koira ei aiheuta sykkeen nousua.
Saattaa se tietysti olla muuten kivaa mutta liikunnasta ei juuri kannata puhua, yleensä.
Ja tässäpä yksi linkki joka kumoaa... no, tämä on Turun Yliopistoosa tehty tutkimus. Lukekaapa.
http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb3#
Valitkaa vasemmasta yläreunasta "arkisto" ja sitten haette lehden 3.1.2007 ja klikkaatte sivua kolme (pdf-sivu), sijaitsee aika tavalla keskellä näyttöänne.
Siellä on otsikko:
"Lemmikin isännillä
enemmän sairauksia"
Ja tekstissä lukee mm:
"Lemmikkiperheissä on
enemmän tautien riskitekijöitä,
kuten lihavuutta."
Sanoin jo sen jonka halusinkin, mutta pikku kommentin annan kuitenkin.
Se pitää paikkansa, että viime aikoina minua on ihan todella vituttanut polkupyörällä ajo. Tulee vettä, räntää, välillä tie on kuin jääkenttä ja välillä on saanut kulkea kilometreittäin auraamattomia pyöräteitä ja vähän kiirekin olisi, niin kuka tahansa valehtelisi jos sanoisi että se ei vituta. Ja ties kuinka kauan tätä vielä jatkuu.
Mutta mielipiteitäni käsillä olevasta asiasta se ei muuta. Saman kirjoittaisin myös kesällä, kun on lämmintä ja auringonpaistetta, ja pyörällä kulkeminen on vaivatonta. Kuten viime kesänä.
Ja sitten siihen telkkarin katseluun:
http://www.finnpanel.fi/tulokset/tiedotteet/tv_080403.html
En usko että lihavat keskimäärin ainakaan alittavat tämän.
PS. Harrastan muuten pyöräilyä ihan kuntoilumielessäkin.
Lemmikkieläinten omistajat eivät missään tapauksessa ole sairaampia kuin lemmikittömät. Jo parisenkymmentä vuotta sitten alettiin hankkia useisiin vanhanhainkoteihin kissoja/koiria, koska niiden todettiin laskevan mm. verenpainetta, lisäävän sosiaalisuutta. Sekä on myös tehty tutkimus jossa on todettu, että perheessä jossa on kaksi lemmikkieläintä, perheeseen syntyvät lapset saavat hyvän vastustuskyvyn allergeenejä vastaan. Lenkkikaverina koira on lihavalle todellinen terveyspommi siinä mielessä että sinun on pakko nousta ylös ja lähteä ulos kävelylle ainakin 4-kertaa päivässä. Onko se siis epäterveempi juttu kuin istua netin edessä sisällä? Varmaan mainitsemasi tutkimuksen on tehnyt itse lemmikkieläimetön ryhmä oletuksillaan. Ajatteleppa että koira etenee tosi vauhdikkaasti kun sille annetaan mahdollisuus siihen, koira lähtee juoksemaan kun juokset itse, varmasti siinä saa ihminen koiran rinnalla sykkeen nousemaan. Sitten pysähdys ja syke tasaantuu ja taas juoksuun. Sehän on tehokasta intervalli harjoitusta. Ainakin minun koirani (suomenajokoira) juoksee jos annan sen juosta, siispä annan sen juosta irrallaan edelläni ja yritän pysyä pikakävelyä koirani perässä. Jos ei ole mahdollisuutta pitää koiraa irti niin helposti ne oppivat lenkkeilemään juoksemalla kun aina välillä pysähtyy "lukemaan kirjeet".
Sinulla ei ole minkäänlaista näyttöä että lihavat tuon "lukeman" olisivat ylittäneet tai alittaneet...
Voi tauti!
Itsekkin muuten kuljen pyörällä kesäisin, on paljon mukavempaa. Kuntosalille nykyisellään menen autolla, tai jos on auto miehellä, kävelen. Salilleni on matkaa 4 kmja pyörällä sen matkan kulkee yhtä nopeasti kuin kaupungin läpi autolla.
Tuossa hyötyliikunnassa muuten on yksi hyvä pointti. Naurattaa kun kaveri menevät kauppaan 200metrin päähän AUTOLLA!!!
En tyrmää kaikkia sanomiasi argumentteja, joissakin olet aivan oikeassa ja myönnänettä lihavien keskuudessa itsepetosta tapahtuu kyllä. Mutta kaikki siitä "selittelystä ei ole itsepetosta" vaan faktoja jotka pitää ottaa huomioon elämässä ja keksiä niihin paras ratkaisu!
No josko sitten näyttäisit sen tutkimuksen johon oman vastaväitteesi perustat.
Kas kun et voi tietää asian oikeaa laitaa vain sillä perusteella mikä on oma tilanteesi. Tai mitä olet huhuina kuullut.
Jos koira etenee vauhdikkaasti, ja omistaja siinä mukana, niin hyvähän se sitten on. Mutta tokkopa se intervallin puolelle menee. Mutta jos syke pysyy yli 120 puolisen tuntia niin sitten se on hyvä.
Mutta sikäli kun minä koiria näen taluttajineen, niin ne joko seisovat tai kävelevät hitaasti, välillä pysähtyen.
En väitä, että neti ääressä istuminen on mihinkään verrattuna terveellisempää, mutta hidas siirtyminen pisteestä A pisteeseen B ilman vähimmäiskuormitusta on liikunallisesti yhtä turhaa kuin pyykkine viikkaaminen vaatekomeroon tai paidan silittäminen.
Voi lemmikin pito silti olla hauskaa tai lisätä sosiaalisuutta, lienee nekin jo arvoja sinänsä.
Minäkin vastaan, vaikka olen tuolla laihdutuspalstoilla nykyisin.
1. Osittain totta. Pelkällä ruokavaliollakin on täysin mahdollista laihtua. Liikunnan muodolla sen sijaan on enemmän väliä. Aerobinen liikunta ei ole tehokkainta liikkumista, vaikka monesti niin luullaankin. Laihtuakseen puoli kiloa pitää kävellä yli 50 kilometriä. Sen sijaan voimaharjoittelulla saadaan lihakset polttamaan enemmän rasvaa ja vartalon muotoja paremmin esiin. Aerobisella liikunnalla on toki hyviä vaikutuksia terveyteen, mutta laihduttamiseen se ei ole kovin tehokas keino.
2. Lihavuus ei ole minunkaan mielestäni varsinainen sairaus (vaikka se onkin tulehdustila), mutta voi aiheutua sairaudesta ja tietysti myös aiheuttaa sairauksia. Esim. masennus, kilpirauhashäiriöt ja tietynlaiset lääkitykset saattavat aiheuttaa lihomista ja turvotusta. Jos kyse ei selvästikään ole tuollaisista hoitoa tai seurantaa vaativista asioista, niin silloin voidaan puhua viitseliäisyydestä.
3. Rasvainen ruoka saattaa olla halvempaa. Meillä on aina katsottu aika tarkkaan rasvaprosentteja, joten kovin rasvaisia ei tule osteltua. En siis osaa sanoa tuohon oikein mitään.
Luulen, että ongelma ei ole niinkään rasvaisessa ruoassa. Sitä osataan jo aika hyvin vältellä ja monet laihduttajat tietävät myös, että tietynlaisia rasvoja pitää syödä joka aterialla. Esim. öljyjä ja pähkinöitä ei missään nimessä saa unohtaa ruokavaliosta, vaikka haluaakin pudottaa painoaan! Elimistö menee sekaisin, jos noistakin rasvoista luovutaan.
Veikkaan, että monissa perheissä syödäänkin vähärasvaista, mutta kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Perunoita saattaa mennä useita yhdellä aterialla ja vaaleaa makaronia kipataan lautaselle useita kauhallisia. Nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat ongelma siksi, että ne nostavat verensokeria nopeasti ja tuottavat sitä myötä enemmän insuliinia. Liika insuliinintuotanto taas saa elimistön varastoimaan ylimääräisen energian rasvaksi.
Eli monien dieetit saattavat kaatua pariin perusvirheeseen: hölkätään illat pitkät saavuttamatta oikeastaan sen suurempia tuloksia ja luovutaan KAIKISTA rasvoista, mutta ei kiinnitetä mitään huomiota hiilihydraatteihin.
Ajattelet samoin kuin minäkin, mutta tuota en tiennyt että lihavuus on tulehdustila? Sen tiedän että diabetes on elimistön tulehdustila. Vaikka tuokin tuntuu oudolta siinä mielessä että sokeria on aina pidetty tulehduksia ehkäisevänä aineena. Isäni puolen suku on kirottu tuohon sokeritautiin ja alzheimerintautiin, mutta yksikään heistä ei ole koskaan ollut lihava, paitsi minä, mutta minäkin sain sokeritaudin laihana ollessani.
Pidän myös hiilihydraatteja enemmän lihottavina kuin hyvää rasvaa.
Itse olen pudottanut painoa 23kg 8 kuukaudessa liikunnan ja ruokavalion avulla. Kurkut, tomaatit ja salaatit ovat kalliita varsinkin talvisaikaan. Itselläni on yliliikkuvat nivelet ja varsinkin toinen polvi muljahtelee pois paikoiltaan ja silloin polven kipujen takia joutuu vähän rajoittamaan liikuntaa, mutta silti poljen kuntopyörää ja soudan. Keväämällä, kun minun viikko jumpat loppuvat menen kuntosalille. Yliliikkuvien nivelten takia on vahvistettaja lihaskuntoa, jotta lihakset tukisivat niveliä.
Arvoisa seli seli seli !
Olet oikeassa , että ylensyöppöjäkin on.
Valitettavasti on sairauksia, jotka aiheuttavat ylipainoa. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa ylipainoa lukuisten muiden oireiden lisäksi. Kun tämä vajaatoiminta minulla diagnosoitiin ja aloitettiin lääkitys, putosi paino hujauksessa monta kiloa. Nyt olen normaalipainoinen. Myös tietyt lääkkeet, kuten kortisoni aiheuttaa turvotustja painonnousua. Tunnistat kortisoonin syöjät mm. kuukasvoista. Monet tuki-ja liikuntaelivaivat estävät liikkumisen ja kortisonin kanssa se on mahdoton yhtälö.
Älä pilkkaa lähimmäistäsi, ette saa kirouksena jotain vakavaa.
Panen uudestaan poistetun vietini, taisi olla liikaa mainontaa tässä viestissä tai jotain... Sheriffi voisi selittää jos muu syy poistoon oli...
Tyttönen valitteli kun ei oo rahaa ostaa kevyttä ruokaa lähikaupasta (viesti poistettiin myös) suosittelin isoja kauppoja, johon neiti vastasi että ovat liian kaukana ja niissä myydään nopeasti pahenevaa jugurttia ja näin ees päin...
Haluaisin vastaukseni tänne koska vaikka olen ylempänä käynyt seli selin kanssa kiivasta kamppailua, niin nyt on sanottava että juu. Selityksiä löytyy. Muutin hiukan vastausta jottein tule mainontaa.
Hei anteeksi vain mutta tekstisi kuulosti tosi selittelyltä. Olen tuossa tämän seli seli seli- tapauksen kanssa väitellyt vastaan lihavien selityksistä ja koettanut puoltaa mutta tämänlaiset selitykset ovat juuri niitä selittelyjä tosiaan.
Esimerkkejä: 5% ruokacreme isossa kaupassa 0,50 e/prk, normaali 1 e/prk, kestää avaamattomana 3 kk
Raejuustot yleensä tarjouksessa, 500 g purkki maksaa 1,80e normaalihintaisenakin. Raejuustoa voi pakastaa
Liha: aina on ollut minun käydessäni jokin kevyt liha tarjouksessa, jos ei kevyttä lihaa ole tarjouksessa, seiti on pakettihinnalta euron halvempaa jos ei kalleinta osta. Eikä hukkareissu tullut silti. Sitä rasvasta sikanautaa on usein erikoistarjouksessa aina. paketti josta voi tehdä jopa kevyttä kastiketta (kastiketta ei suurusteta vaan käytä tomaattimurska+pyre+ketsuppi, ja maustat sitä mm. oreganolla ja pippurilla), vaihtoehtona sekaan 4%-5% ruokacremeä jos haluat vähän herkutella...
Voi pakastaa.
Hedelmät ja kasvikset: halvempia ja parempilaatuisia usein isommissa kuin pienemmissä kaupoissa.
Jugurtit, ihmettelen kuinka minun jugurttini ovat kestäneet min. viikon isosta kaupasta ostettuna...
Lisäksi isoissa kaupoissa lähes aina rasvattomampi vaihtoehto saatavilla mitä usein pikkukaupassa ei ole vaikka tuotteelle se olisi keksittykkin.
Kauppaan kulkemisesta. On pari vaihtoehtoa: Iso reppu ja pyörä, joku kaveri tai vanhemmat voi varmasti käyttää kerran viikossa kaupassa tai koska kaupungissasi on myös iso kauppa, teillä lienee kulkee linja-auto!
Kaupan ei tarvitse edes olla mikään jättimarket, vaan vähän lahikauppaa isompi jotta löydät tarvittavat tavarat halvalla.
Sivustakatsojana hermostuin..
Tosi helppohan se on jossain isommassa kaupungissa, mutta esim. täällä missä itse asun, isommat kaupat (Prisma ja Citymarket) ovat aivan kaupungin laidoilla mihin ei kulje yhtään bussia lähimaillekaan. Autolla olisi päästävä, mutta autoa ei ole itsellä eikä tuttavilla (ja vaikka olisikin, en varmasti kehtaisi pyytää kyytiä joka viikko). Pyörällä en lihavana uskalla edes ajaa, ylipainoa kun on sen verran, että tuskin pyörä edes kestäisi sellaista kuormaa. Bussilla pääsisi kyllä keskustaan, jossa on hiukan halvempi kauppa, mutta bussimatkan hinta olisi vähintäänkin kaksinkertaisesti se mahdollinen säästö.
Terveellinen/kevyt ruoka on kalliimpaa! Yhtenä päivänä ostin pussillisen tomaatteja, ja ne maksoivat yli 5 euroa!
Sitä paitsi jos ajatellaan perhettä, jossa on auto ja on mahdollisuus käydä ostoksilla isommissa kaupoissa, niin kyllä ne kevyttuotteet ovat niissäkin kalliimpia kuin tavalliset tuotteet, vaikka olisivatkin suhteessa halvempia kuin pikkukaupassa. Varmasti jokaisella olisi mahdollisuus syödä terveellisemmin, jos ei tarvitsisi ruuan lisäksi maksaa sähkölaskua tai vuokraa tai puhelinlaskua tai ostaa vaatteita, ym... Köyhällä rahat menee näihin perusjuttuihin, keskituloinen maksaa auto- tai asuntolainaa. Joka tapauksessa muilla kuin rikkailla ei ole yleensä varaa huolettomasti ostella vähärasvaista naudanlihaa, kalkkunan rintafileitä, kalaa, kasviksia, kevytjuustoja, ym. Varsinkin jos ohjeeksi otetaan, että kasviksia pitäisi syödä se puoli kiloa päivässä!
olla yksinkertainen! Puoli kiloa kaalia, porkkanoita,selleriä ym. ei paljon maksa. Huomattavasti vähemmän kuin lenkkimakkarat ym. Lopettakaa tuo kitinä kasvisten kalleudesta. Raukat ei edes tunne muita kasviksia kuin tomaatin ja kurkun. Pakkoko niitä on talvella ostaa?
ja aivottomalta tyypiltä.
Ei autoa, ei tuttavillakaan autoa, ei osaa ajaa pyörällä, asuu jossain jumalan selän takana, missä ei ole joukkoliikennetteä.
Ilmeisesti ei siis käy töissäkään. Ostaa tosiaan typeryyden huippuna joitain kirsikkatomaatteja keskellä talvea ja valittelee sitten kasvisten kalleutta.
Ja jotkut täällä vielä väittävät, etteivät lihavat ole tyhmiä..hah!
Ei se ole mikään synti jos on työtön. Autoa on hankala hankkia, jos ei ole rahaa ostaa sitä, saatika sitten maksaa veroja, vakuutuksia, huoltoja ja polttoainetta. Enkä minä voi mitään sille, että tuttavillani ei ole autoa. Luuletko että valitsen ystäväni sen perusteella, että heistä voisi olla minulle jotain hyötyä? Mitä asuinpaikkaan tulee, se voisi olla mikä tahansa 10 suurinta kaupunkia lukuunottamatta ja tilanne olisi ihan sama. Ei kaikki voi eikä halua asua jossain Helsingissä. Ja ne tomaatit olivat ihan normaaleja, eivät siis kirsikkatomaatteja. Sattumalta pidän tomaateista toisin kuin esimerkiksi kaalista, porkkanoista tai selleristä...... Eikö olekin hyvä että sentään yritän syödä terveellisesti, vaikka joudun maksamaan siitä omaisuuksia..?
ei tarkoita, että liskukkeena on tomaattiviipaleita. Se tarkoittaa, että ruokien raaka-aineet ovat kasvista.
Se, että syöt vetisiä tomaatteja ei auta painonhallinnassasi juuta eikä jaata. Sitten kun opit pitämään esim. kaalikeitosta, kasvispihveistä, kukkakaaligratiinista, porkkanasoseesta jne. ja näiden lisukkeena vähärasvaisesta lihasta ja kalasta, voit joskus laihtua.
Eihän tomaatti vie nälkää sen enempää kuin vesilasillinen.
Kokeilepa tehdä pastakastike tomaattimurskasta, sipulista, porkkanasuikaleista ja paprikasta/kesäkurpitsasta (vain vähän paprikaa ja kesäkurpitsaa, koska on kallista) Yllätyt kuinka hyväa ja kevyttä.
Tarvittava spagetti tähän 20 senttiä, tomaattimurska 30 senttiä, sipuli 30 senttiä, porkkana 20 senttiä ja paprika 50 senttiä eli kaiken kaikkiaan 1,5 euroa ja syöt tästä ainakin kahdella aterialla.
Entäpä kaalipata, kaali 30 senttiä, porkkana 20, peruna 20 senttiä, sipuli 20 ja 200 g jauhelihaa noin euro. Tästä syöt jo kolme päivää.
Aamuisin teet puuron ja syöt hedelmän, illalla itsetehtyjä sämpylöitä ja teetä. Kasvikset säilyttävät kaikki ravinto-opillisesti hyvät ominaisuutensa myös kypsennettäessä. Ainoa joka vähän kärsii on c-vitamiini, mutta sitä saa tarpeeksi jo yhdestä tuoremehulasillisesta eli se ei ole ongelma.
Mä olen joutunut venyttämään penniä kolmen lapsen yksinhuoltajana työttömyysaikanani, mutta koskaan ei sorruttu epäterveelliseen ruokaan.
Tottakai se on eri asia jos syö pelkkää kasvisruokaa, mutta itse haluaisin syödä terveellisesti ja monipuolisesti esimerkiksi lautasmallin mukaan. Tässä ohjeet:
Lautasmalli
1. Puolet lautasesta täytetään ensin kasviksilla, tuoreilla tai keitetyillä
2.Neljännes perunalla, tummalla pastalla tai riisillä
3.Viimeinen neljännes vähärasvaisella ja -suolaisella lihalla, kanalla, kalalla tai palkokasveilla.
Lisänä pala leipää, jolla sipaisu kasvimargariinia ja esimerkiksi lasillinen rasvatonta maitoa tai piimää. Muutama tippa öljypohjaista salaatinkastiketta riittää salaatin maustajaksi.
Laatikkoruoissa puolet lautasesta on varattu kasviksille ja puolet laatikkoruoalle. Keittoateriallakin kannattaa nauttia lautasellisen salaattia.
kopioitu sydänliiton sivuilta
http://www.sydanliitto.fi/kaikki_sydamesta/ravinto/fi_FI/ruokamaara/
Ja tämän mallin mukaan syöminen maksaa todella paljon!!! Halvempaa on ostaa ranskalaisia 1kg eurolla ja kalapuikkoja 0,70e/paketti.
Korjatkaa, jos olen väärässä...
Puhutte hirveästi ruoan laadusta. Ei saa olla paljon rasvaa, ei sitä ei tätä.
Rasvaiset ruoat eivät ole kielletty keneltäkään, vaan tärkeintä on tarkkailla syömiään määriä.
Karamelleista valitaan pieni pussi hehtojumbosäkin sijaan, pikaruoka-annoksista normaali annos megaturbokingsize -satsin sijaan, ruokalautaselle opetellaan annostelemaan oman nyrkin kokoinen satsi tavaraa (riittää oikein hyvin!) jne.
Rasva- ja proteiinipitoinen ruokavalio pitää nälän kaikkein parhaiten loitolla. Liian suurissa määrissä elimistö ei kuitenkaan pysty käsittelemään (kuluttamaan, käyttämään hyödykseen) sisään tulvivaa energiaryöppyä ja alkaa varastoida sitä.
Urheilemalla tarpeeksi lujaa saa itselleen parhaassa tapauksessa niin paljon lisäkaloreita, ettei ruokavaliota tarvitse muuttaa kovinkaan kummoisesti. Jos pakottaa itsensä lenkille (salille, uimaan, pyöräilemään, jumppaan hiihtämään..) joka ilta, ja vetää sen tunnin 130-155 sykkeellä, niin ainakin isompi ihminen saa vedellä jo aika hyviä annoksia napaansa. Kulutus on reippaasti yli 600 kalorin luokkaa. Eli yhden ylimääräisen aterian, tai suklaatilevyn verran..
Minä valitsisin mieluummin urheilun ruoasta kieltäytymisen sijaan.