Alusta asti on ollut selvää että lapsemme kummiksi tulee minun pikkusiskoni ja myös miehen puolelta joku.
No olemme ajatelleet miehen veljeä.Hänellä on vaimokin,jota emme kumminkaan halua lapsemme kummiksi.
Miten siis sanoa ilman että vaimo loukkaantuu...?
Kumpikaan meistä ei edes pidä hänestä, toimeen kyllä tulemme
No olemme ajatelleet miehen veljeä.Hänellä on vaimokin,jota emme kumminkaan halua lapsemme kummiksi.
Miten siis sanoa ilman että vaimo loukkaantuu...?
Kumpikaan meistä ei edes pidä hänestä, toimeen kyllä tulemme
Vastaukset 21
Vanhimmat
lapselle tulee vain 2 KUMMIA,kyllä sen pitäisi riittää
Se jää sitten nähtäväksi.Tämä kyseinen vaimo todennäköisesti alottaa mekkalan
Kuules, olisi parempi, ettette pakota veljeä loukkaamaan vaimoaan, en usko että suostuukaan. Vaimo on aina tärkeämpi kuin kummilapsi! Joten jos ette hyväksy hänen vaimoaan, ei heidänkään tarvi hyväksyä teidän lasta. Älkää pyytäkö kumpaakaan kummiksi vaan joku ihan muu henkilö.
Pariskuntien siteet on yleensä hyvissä suhteissa niin vahvoja, ettei joku toinen ihminen voi tulla siihen väliin. Meillä suvussa pyydetään kummiksi aina pariskunnat ellei joku satu olemaan sinkku.
mutta tulin vaan ajatelleeksi, että kannattaako sitä veljeäkään pyytää. Jos tulee kova mekkala, niin pahoitatte kyllä mielenne aika tavalla.
Myöhemmin kun tulee kaikenlaisia tilaisuuksia, joihin kummit kutsutaan, niin tästä asiasta voi tulla ainainen riesa.
Jos kuitenkin päätätte pyytää vain veljeä, niin voisihan sitä yrittää selittää, että haluatte vain kaksi kummia, yhden kummankin suvusta. Ei taida kuitenkaan mennä läpi.
On mielestäni ihan ok, jos pyydätte vain miehesi veljeä, mutta ei ole kiva jos siitä sitten veljen vaimon osalta nousee hirveä haloo. Mutta kertokaa, että olette ajatelleet lapsellenne kahta kummia jne.
Mutta mielestäni on epäkohteliasta, jos esim. lapsen syntymäpäiville tai niihin ristiäisiinkin laitetaan kutsu vain kummisedälle. En toki tarkoita, että te tekisitte niin mutta jotkut tekevät.
anna miehesi hoitaa veljensä kanssa asia
Ei kai kaikkia tarvitse sydänystävinään pitää, edes kummeja, eikö riitä että toimeen tulee?
Kuulostaa todella oudolle varsinkin noin läheisessä sukulaisuussuhteessa, että veli pyydetään mutta vaimoa ei. Mitä itse tuumisit vastaavassa tilanteessa?
Kyseessä on kuitenkin pariskunta, jotka yhdessä kai kulkevat esim. lapsen syntymäpäiville, yms.? Vai aiotteko jatkossa kutsua vain veljen kummilapsensa syntymäpäiville ja muihin juhliin?
Alkuperäiselle kysyjälle vastaisin, että kannattaa tosiaan miettiä kumpiko on pienempi paha, "ei-niin-miellyttävä" kummitäti vai pirun kiukkuinen kummisedän vaimo? Vanhemmat tietysti valitsevat lapselleen mieleisensä kummit, mutta ehkä sitä tulevaisuuttakin kannattaa ajatella, kuinka mutkikkaaksi ja sotaiseksi se voi sitten mennä, jos veljen vaimo todella vetää herneen nokkaan.
Kokemuksesta voin sanoa, että nämä kummi-hässäkäät tosiaan voivat todella sekoittaa jo ennestään hyvätkin ihmissuhteet. Avomieheni on serkkunsa lapsen kummi. Minua ei pyydetty lapsen kummiksi sen vuoksi, että emme ole naimisissa (yhdessä kylläkin olemme olleet jo lähes 10 vuotta). Minulle tämä asia oli ihan ok. Ajattelin, että lapset valitsevat parhaaksi katsomansa kummmit, eikä minulla ole siitä syytä loukkaantua. Mutkikkaaksi tämä kuvio meni kuitenkin siinä vaiheessa, kun vanhemmat päättivät, että vain avomieheni on kummin ominaisuudessa tervetullut lapsen elämään. Siihen asti olimme tulleet lapsen vanhempien kanssa hyvin juttuun ja vieraileet puolin ja toisin toistemme kotona. Mutta koska minä en ollut lapsen kummi minua ei kutsuttu lapsen syntymäpäiville eikä enää muutenkaan käymään heidän kotonaan. Jos jossakin avomieheni suvun sukujuhlissa satuin perhettä näkemään ei lasta esim. annettu minun syliini vaan vain kummmisedälle. Sinänsä pikkujuttuja tietysti, mutta käytännössä tämä nyt tarkoittaa sitä, että tapaan ja osallistun avomieheni kummilapsen elämään vähemmän kuin hänen muiden sukulaislastensa. Muiden synttärielle ja juhliin meidät kutsutaan pariskuntana, mutta tähän yhteen perheeseen kutsutaan nykyisin vain kummisetä. Ja korostan vielä, että mitään riitaa tai erimielisyyttä ei jutun taustalla ainakaan minun tietääkseni ole vaan kyse on vain siitä, että lapsen vahemmat haluavat vaalia lapsensa ja tämän kummisedän suhdetta niin hartaasti, että siihen porukkaan eivät ulkopuoliset, kuten kummisedän elämänkumppani mahdu. Itseäni tämä koko tilanne nykyään lähinnä vain naurattaa, mutta sääliksi käy pientä viatonta lasta, joka on tämän koko vyyhdin sisällä. Mahtaa lapsi sitten joskus teininä ihmetellä kun hänelle selviää, että kummisedällä onkin avovaimo, jonka olemassa olo on haluttu pitää häneltä visusti salassa.
Niin siis piti sanomani, että lapsen vanhemmat valitsevat lapselleen parhaaksi katsomansa kummit.
Kaikki sympatiani sinulle.
Entä teidän omat lapset, kutsutaanko juhliin miehesi ja teidän lapsenne mutta sinä et saa kutsua? Olisipa ihan tyhmää, jos näin on, mutta tuohon se väistämättä johtaa, jos toinen puolisoista tahallaan ohitetaan.
Meidän suvussa on kutsuttu aina pariskunnittain, ettei ole ollut tuota ongelmaa. Koska puolisoni ei kuulunut kirkkoon, hän ei voinut ruveta kummiksi, joten sukulaisperheen pariskunta sopi, että mies saa kokea itsensä rinnallani kummiksi lapselle, vaikkei pappi voi sitä kummitodistusta kirjoittaa kirkkoon kuulumattomuuden takia. Heille se ei ollut ongelma ja halusivat, että tulemme aina juhliin pariskuntana.
Meillä ei vielä ole yhteisiä lapsia.
ei varmaan ole keinoa sanoa asiaa niin, ettei miehesi veljen vaimo loukkaantuisi. Aika tylyä, mutta jokainenhan taaplaa tyylillään.
Omalle kohdalleen voi miettiä, miltä tuntuisi kun vain toista pyydetään kummiksi.. harvoin se kummi lapsen elämää pilaa, mutta vanhemmat voivat hyvinkin osin pilata moisilla rajauksilla. Viesti on aika selvä veljen vaimolle: et kuulu meidän sukuun, tämä on meidän juttu. Ei pääse kummi kovin läheiseksi lapsen kanssa, kun joutuu tavallaan valitsemaan, kumpi on tärkeämpi, kummilapsi vai vaimo? MIettikää itse mikä on tärkeintä..
On mieskin kummi lapselle jonka kummi minä taas en ole.Eikä se mielestäni ole ollut loukkaavaa.
Asiassa tosiaan on sellainen mutkia että kun tämä heidän liitonsa tuskin kauan kestää.Mies itse aikoo ottaa eron(vaimo pettää)
Haluan kummin olevan kuitenkin läsnä lapsen elämässä ja eron myötä niin tuskin tulisi käymään.On hänellä muitakin kummilapsia ja ei häntä kiinnosta pitää yhteyttä heihinkään. Lapsien vanhempiinkaan ei yhteydet pelaa,joten...
Hirveältähän tämä tietysti kuullostaa,mutta ajatelkaa omalle kohdalle.
sanotaan, että haetaan ja aiotaan hakea eroa ja ikinä ei sitä tehdä.
mitä jos nainen jääkin sukuunne? minä ainakin loukkaantuisin, jos tuolla tavalla suljettaisiin suvusta pois.
siinä myös vaara, että jos nainen jää sukuun, hän myrkyttää pikkuhiljaa miehensä kummitehtäviään vastaan.
miksei myös nainen voi olla kummi? jos eroavat ja yhteys katkeaa, mitä sitten? mies jää? ja jos ei katkea, niin parempi pitää mukana.
ei se kummius nyt niin pyhää ole, ettei toista voisi kohteliaisuudesta pyytää.
vai haluatko tahallasi loukata?
valinta valita kummit. Voitte ihan hyvin jättää vaimon pois kuvioista. Lapsellani on neljä kummia, joista kaikki ovat siasruksia molemmin puolin. Eikä olisi tullut mileenkään pyytää heidän silloisia siippojaan kummeiksi. Tälläkin hetkellä siipat ovat ns varakummeina, tai niin he itseään nimittävät. Kukaan ei loukkaantunut. Toiseksi olen itse kummi eikä mistäni pyydetty kummiksi eikä kummilapseni toisen kummin vaimoakaan pyydetty kummiksi. eikä tässäkään tapauksessa kukaan tuntunut loukkaantuvan.
ulkopuolelle, kun mieheni pyydettiin kummiksi veljensä lapselle. Emme olleet riidoissa. Emme ole mieheni kanssa myöskään eroamassa, niinkuin kerroit miehesi veljen olevan.
Asia on siis siinä mielessä eri kuin teidän kohdallanne. Jos tiedättä että ovat eroamassa, niin ymmärrän täysin jos ette halua naista kummiksi. Onko silloin väliä suuttuuko hän, jos hän on joka tapauksessa jäämässä teidän elämästänne pois?
Itse olin ja olen loukkaantunut, kun minut sivuutettiin. Mitään syytä ei ole kerrottu, eikä heillä siihen kai ole velvollisuuttakaan. Valitettavasti asia minua häiritsee kuitenkin niin paljon, että vetäydyn itse pois lapsen elämästä, en käy kylässä enää, enkä myöskään syntymäpäivillä. Lapsi ei ole minulle mitään sukua ja kun en ole kummikaan, en katso velvollisuudekseni häntä millään tapaa huomioida. Enhän huomioi muitakaan itselleni vieraita lapsia!
En ole myöskään ottanut lasta hoitoon, vaikka on pyydetty. Jos en kelvannut mieheni rinnalla kummiksi, niin miksi kelpaisin hoitajaksikaan?
Minä olen tulkinnut heidän päätöksensä niin, että minua ei haluttu lapsen elämään ja haluan olla niin ystävällinen, että kunnioitan heidän päätöstään... vaikka se ei mukavalta tunnukaan.
että pitäähän sitä seuraavallekin lapselle jäädä kummeja, että nyt tälle tämä mies ja sitten tulevaisuudessa katsellaan. Ja silleen vähän huumorin kanssa höystettynä. Mutta ihan tosissaan taitaa olla aika erilaisia käytäntöjä sukujen kesken miten noi kummihommat menee, meillä esim. ei ole oikeastaan koskaan pyydetty pariskuntia yhdessä, eikä siitä kukaan ole loukkaantunut. Ja homma on todellakin mennyt niin, että toinen pariskunnasta on yhdelle perheen lapselle kummi, ja toinen toiselle jne. ja kaikki kuitenkin normaalisit käyvät juhlat sun muut. Tuota en nyt kyllä ymmärrä yhtään, että ei niinkuin mentäisi perheenä juhliin, jos vain toinen on kummi. Herran jee, kun saattaahan niitä kummilapsia olla jo ennen parisuhdettakin ihmisillä, eikö sitten sinnekään mennä, kun en ole kummi, vaikka koko ihmisestä ei olisi ollut tietoakaan, kun toinen kummiksi kävi. Tietysti on tottakai kutsujiltakin todella moukkamaista pyytää juhliin vain tuo kummi, en ole kyllä vastaavaan kuunakummoisena törmännyt, on sen verran erikoista touhua. Noh nythä tämä rönsyili vallan hakoteille, mutta noin yleisesti ottaen koko ketjussa oleviin asioihin tuhersin.
Ihmettelit ratkaisuani olla käymättä enää mieheni veljen perheessä kyläilemässä.
Mielestäni tilanne on aivan eri, jos kummiksi on pyydetty ennen pariskunnan yhdessääoloa, kuin se, että pyydetään pariskunnasta vain toinen vaikka olisivat yhdessä. On hieman vaikeaa pyytää kummiksi ihmistä, jota ei ole koskaan nähnyt, verrattuna ihmiseen, joka on ollut "suvussa" lähemmäs 20 vuotta. Eikö?
En osallistu lapsen elämään, koska tulkitsin hänen vanhempiensa viestittävän haluavansa juuri sitä, koska tietoisesti jättivät minut asian ulkopuolelle.
Lapsi ei ole minulle biologista sukua, eli sen myötä en katso minulla olevan minkäänlaisia velvollisuuksia häntä kohtaan. Sisarusteni lapset huomioin, vaikka en kummi olisikaan, koska olen kuitenkin heille täti.
Lisäksi kun tämä mieheni kummilapsi syntyi ja oma lapseni mietti mikä olen tälle lapselle, kun hän on serkku sai hän vastaukseksi vauvan äidiltä: "ei mikään". Olisinhan silti voinut olle lapselle täti, vaikka en biologinen tätä olekkaan?
Vanhempien mielestä en siis kuulu lapsen elämään. Mielestäni heillä on oikeus se asia päättää. Siksi haluan pysyä heidän elämästään pois. Kunnioitan siis heidän päätöstään vanhempina. En kuitenkaan estä miestäni tai lapsiani heillä käymästä, en vain mene itse mukaan!
En ole edellinen kirjoittaja. Ja luin ekan juttusi, ja ajattelin, ett noi voi helv mikä ihminen. Tämä toinen mielipiteesi kyllä jonka onneksi toit esille, muuttaa oman käsitykseni täysin. Vaikka lapsi täysin syytön on vanhempiinsa, niin todennäköisesti olisin toiminut samoin.
Meillä mies teki protokollavirheen, pyysi vain veljensä. Huomasin vasta edellisenä päivänä kysyä, että pyysihän vaimon kanssa, ei pyytänyt. Kyllä se varmaan loukkaantui, itseäni harmittaa että olen syyttä saanut syyt omille niskoilleni. Mutta ei ko. vaimo ole siitä numeroa tehnyt, vain ristiäispäivänä osoitti närkästyksensä. Kun mies pyysi veljeäänkin minulta kysymättä, puolisoni tapa on vähän tällainen. Puolisoni on nyt itse yhden pikkuisen kummi, itse olen sanonut, että minä en rupea kenenkään kummiksi. Kun yhden lapsen kummiksi minut on laitettu selkäni takana, enkä sitten viitsinyt jälkeenpäin kieltääkään.
Veljeni sai juuri toisen lapsen perheeseensä.Minä ja mieheni olemme heidän ensimmäisen lapsen kummeja,toiselle lapselle he valitsivat kummiksi siskoni mutta ei siskon miestä.Mies on joskus pettänyt siskoani ja veljeni ei pidä yhtään miehestä.Tavallaan on ihan oikein että eivät valinneet lapsen kummiksi miestä josta eivät pidä mutta toisinaan se on todella loukkaavaa sekä siskoani kohtaan että hänen miestä.Itse en tiedä mitä olisin tehnyt tämmöisessä tilanteessa.