Tervehdys painiväki!
Olen jutellut kilpailuissa eri puolilla Suomea useiden kauan painissa vaikuttaneiden ihmisten kanssa ( joukossa seuranvetäjiä, liittotason ihmisiä, tuomareja, valmentajia )
Todella monella on ollut sama mielipide kilpailuista aloittelijoilla ja nuorimmilla junioreilla - Kilpailuja on liikaa
Moni on myös ollut sitä mieltä, että lapsia kilpailutetaan liikaa, mikä aiheuttaa loppuunpalamista, sekä jopa elimistön kulumista niin että lupaavia ja hyviä painipoikia ja tyttöjä lopettaa aikaisessa vaiheessa.
Toivon että saataisiin tähän keskusteluun mukaan vaikuttajia, ja että koetettaisiin pysyä asialinjalla jolla saataisiin asiaa pyöriteltyä niin että löydettäisiin lapsille ja lajille sopivat suositukset kilpailumääristä vuosi / kuukausitasolla.
Eli toivon vapaamuotoista keskustelua ja mielipiteitä , mikä olisi sopiva määrä esim. 7-13 vuotiailla kilpailemiseen painissa.
Lasten ja painin puolesta
Tero Luostarinen , JäVo
Olen jutellut kilpailuissa eri puolilla Suomea useiden kauan painissa vaikuttaneiden ihmisten kanssa ( joukossa seuranvetäjiä, liittotason ihmisiä, tuomareja, valmentajia )
Todella monella on ollut sama mielipide kilpailuista aloittelijoilla ja nuorimmilla junioreilla - Kilpailuja on liikaa
Moni on myös ollut sitä mieltä, että lapsia kilpailutetaan liikaa, mikä aiheuttaa loppuunpalamista, sekä jopa elimistön kulumista niin että lupaavia ja hyviä painipoikia ja tyttöjä lopettaa aikaisessa vaiheessa.
Toivon että saataisiin tähän keskusteluun mukaan vaikuttajia, ja että koetettaisiin pysyä asialinjalla jolla saataisiin asiaa pyöriteltyä niin että löydettäisiin lapsille ja lajille sopivat suositukset kilpailumääristä vuosi / kuukausitasolla.
Eli toivon vapaamuotoista keskustelua ja mielipiteitä , mikä olisi sopiva määrä esim. 7-13 vuotiailla kilpailemiseen painissa.
Lasten ja painin puolesta
Tero Luostarinen , JäVo
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lapsi aloitti painimisen viime syksynä eli reilu ½ vuotta on harrastanut ja kovasti pitää lajista.
Heti alussa sovimme että kisoihin ei ainakaan ennen joulua mennä, sitten katsotaan mikä on tilanne. Lapsella ei mitään kovaa hinkua kisaamaan ole, on aivan tyytyväinen kun pääsee harjoituksiin. Eli emme sitten ole "pakottaneet" muiden mukana kisamatkoille.
MUTTA........ Mikä ihme kun harjoituksissa valmentajat koko ajan kyselevät ja "painostavat" mukaan????? Lapsemme taitaa olla koko joukossa ainut joka ei ole kisoissa ollut, ihan omasta tahdostaan. Painiseuramme nettisivuillakin painotetaan että kisaaminen ei ole se tärkein juttu ja vanhempien pitääkin katsoa ettei kisoja tule liikaa. MIKSI sitten koko ajan siihen rumbaan yritetään puoliväkisin mukaan?
Tulee pakostakin sellainen olo että ollaan luusereita kun kaikki muut kuskaavat lapsiaan kisasta toiseen. Eli en ihmettele vaikka aloittelijoiden vanhemmat ilmoittavatkin lapsensa kaikkiin mahdollisiin kisoihin mukaan, tätä voisi myös valmennustasolla hiukan miettiä.....
kuin meillä ;-) Kovasti valmentajat painostavat koko ajan ja aivan älyttömiin sarjoihin vielä (ikäkausikisat ynnärrän, mutta jos ei todellakaan ole niin hyvä, että pärjää 5 vuotta vanhemmille, en halua latistaa lapseni motivaatiota tähän hyvään harrastukseen patistamalla kisoihin "kylmäkalleksi").
No niin, jos lapsi ei suurella innolla ole itse menossa kisaamaan, niin muutama kisa/vuosi varmasti riittää.
On niitä tosi räikeitäkin tapauksia, yli 30 kisaa/vuosi alle 10 vuotiailla jne.
kerrankin asiaa Tero. Kilpailuja on aivan liikaa pojille. Siitä kärsivät sekä kilpailujen taso että pojat itse. oma mielipide on että 6 kilpailua keväällä ja 6 syksyllä alle 16v pojille/tytöille.
VAIN sinun mielipide siis HERÄÄ jo 12 kisaa vuodessa??esim jalkapallossa ja muissa lajeissa on kisoja vielä enemmän ja matsitkin kestää kauemmin esim 10-12v pojilla 2*25min, isot turnaukset kuten football cup saattaa olla viikon lopun aikana 8 peliä, piiri pelit, ja muut sarja pelit niin ollaan jo kuukaudessa tuossa 12matsissa, jos lapsesi ei jaksa kisata niin jätä väliin kisoja äläkä täällä yritä latistaa tosi urheilijoiden kisa määriä.
lapset kävivät puolisen vuotta salilla ja sitten kisoihin, into olisi ollut kova jo aiemminkin, mutta toppuuttelin. nuorempi pärjäsi ekoista kisoistaan lähtien loistavasti, vanhempi vähemmän loistavasti, mutta kehittyy koko ajan.
kisoja ei ole liikaa. ei ainakaan meillä päin. ja kaikkiinhan ei ole pakko lähteä. vanhemmistahan se johtuu. meillä ollaan siinä onnellisessa (?) asemassa, että meillä harrastetaan muutakin kuin painia ja myös kilpaillaan muissa lajeissa. eli kisoja piisaa. mutta todellakaan kaikkeen ei ole pakko lähteä mukaan.
mielestäni on rikkaus, että kisoja järjestetään. ja mitä enemmän sitä parempi, jos kisoja on kovin vähän, kuljetaan niiden perässä sitten kaukanankin, ajatelkaas vaikka flikkapaineja, missä oli todella nuoria tyttöjä mukana satojen kilometrien päästä. itse olen lapsistani huomannut, että pitkä kisamatka, ei itse kisa, väsyttää enemmän.
me kuljetaan liki kaikki lähialueen kisat painissa, muissa lajeissa sitten vähän vähemmän. painikisoja tulee n 4-7 kpl/kevät ja saman verran syksyllä, eli ei todellakaan liikaa.
hienoa tero että toit tämän asian esille. Tämä kun saatais seuran/valmentajien/vanhempien päähän.Samoihin asioihin on törmätty. Jos on ehdotettu, ettei mennä nyt johinkin kisoihin. Niin joku valmentaja tai vanhempi on heti älähtänyt.
Kyllä joku raja...
vähemmän niin jaksaa kilpailla useammin, ollaan aina menty siihen sarjaan mitä vaaka näyttää ilman laihdutuksia ja hyvin riittää energiaa juuri siitä syystä.
Siis lisää kisoja halukkaille ja tietääkseni voi kisoista jäädä pois?vai mitä?
Joskus kyllä tuntuu että kaikkea on liikaa.Mutta todellakaan kaikkiin kisoihin ei tarvitse mennä mukaan.Mutta sen olen huomannut että lapset todella nauttivat olostaan kisapaikalla ja reissuilla.Vanhempia voi stressata joskus,varsinkin perheissä joissa on useampi lapsi ja jokainen harrastaa jotakin ja eri lajeja.Hyväksi olen kokenut sen että lapset ovat hyvien asioiden parissa tekemisissä kun kisaavat.Loppujen lopuksi matseja 1-3 loppu aika kavereiden kanssa oleilua.Siis pienillä.Iän myötä tietenkin vakavoituu.
7-13-vuotiaissa painijoissa on katto korkeella ja seinät leveellä tason suhteen. Osa on siellä ihan puhtaita aloittelijoita, jotka eivät edes kisoja kaipaa. Osa ko. haarukkaan osuvista on jo sitten SM-kisoihin lähteviä, joiden on haettava niitä kovia matseja oman salin ulkopuolelta.
Sen verran tutkailin oman seuran kisaohjelmaa, että esimerkiksi minun oman ryhmän pojilla ja tytöillä on tässä talven ja kevään aikana tiedossa 5-6 kisaa, joista yhdet on salikisat ja yhdet omat ikäkausipainit. Se tekee keskimäärin kisat per kuukausi, joten loppuunpalamisesta ei liene pelkoa. ja tässä mun ryhmässä osa on juniori- ja osa kilpalisenssillä.
Ja mihinkään kisoihin ei ole pakko osallistua. Ainoastaan ne seuran omat kisat ovat sellainen pakkorako, että jos ei siellä painita, niin ei lähdetä kyllä viemään kauemmaskaan.
Meillä tosin tätä kisahommaa rajoittaa pitkät etäisyydet ja vähäiset kilpailumahdollisuudet. Lähimpään kisapaikkaan on 178 kilometriä. Ihan ykkösporukallakaan ei tule toukokuun loppuun mennessä kuin 11 kisaa, vaikka kävisivät kaikki suunnitelmissa olevat. Ja kaikkia kisoja ei käy kukaan läpi. Ja meillä pidetään varmasti kesätaukoa KLL:n kisojen jälkeen kisaamisen suhteen aina tuonne syyskuun alkupuolelle saakka.
Joka tapauksessa hieman kummastuttaa joskus lukea noita tuloksia, sillä melko aktiivista tuntuu kilpailutoiminta siellä etelän lihapatojen ääressä olevan. Toisaalta siinähän ei ole mitään pahaa niin kauan, kun intoa riittää treenaamiseen ja halu kisailemiseen lähtee lapsesta eikä vanhemmista.
Ja erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota, että paljon kilpailevien kohdalla pitää olla tarkkana laihduttamisten suhteen. Pojat kun oppivat liiankin nopeasti sen, että parin päivän paastolla pääsee alempaan sarjaan. Siihen on kyllä hyvä vastalääke se, että valmentaja siirtää painojaan passailleet pojat punnituksen jälkeen ylempään sarjaan. Ei ne jätkät monta kertaa suotta laihduta.
Sen verran pitää oikaista tuota edellistä tekstiä, että osa "omista" painijoistani on tietenkin aloittelijoita.
Kyllä se tosiaan näin on, että se kilpailuinnostus pitää lähteä lapsista itsestään. Itselle ei ole tullut mieleenkään väkisin viedä lapsia kisoihin, tosin enempi ongelmana tuntuu olevan se, että nimenomaan lapset haluavat kisaamaan, joten välillä pitää yrittää toppuutella ja olla kotosallakin.
Mutta kuten tossa joku alussa sanoi, noille nuoremmille tuo kisoihin meno on kuitenkin paljolti myös hauskaa, tapaa niitä kavereita, joita ei muutoin näkisi.
Täällä "etelässä" tosiaan kisoja riittää liki joka viikonlopulle, eli on varaa mistä valita, ja sen vuoksi on myös varaa välillä jättää kisoja väliinkin, kun ei tarvitse seuraavaa kisaa sitten kuukautta kahta odotella.
Meillä ei ainakaan valmentaja pakota ketään kisaamaan. Aina kun joku kisa lähestyy, kysytään ketkä on lähdössä. Yritetään innostaa toki kisaamaan niitäkin jotka harvoin käyvät, mutta ei todellakaan pakoteta. Pakolla vaan tapetaan pidemmän päälle paini-innostus. Toivottavasti oikeasti missään seurassa ei valmentaja pakota lapsia kisaamaan.
Ja on paljon niitä lapsiakin, jotka vaan käy treenamassa, kun paini on hyvä harrastus, mutta kisa-areenoille ei ole minkäänlaista halua. Ja tämä heille suotakoon. Lajin parissa oleminenhan ei edellytä kilpailemista millään muotoa.
Meillä ei aina oltaisi niin innokkaita lähtijöitä. Vanhempi varsinkin joskus lyö kapuloita rattaisiin kun kisa-aamuna pitää herätä, jää lastenohjelmat väliin, väsyttää jne... eli joskus se liikkeellelähtö vaatii houkuttelua. Mutta sitten kisapaikalla; into kasvaa sitä mukaa kun päivä pitenee. Ja jos joskus olen jättänyt kotiin ja lähtenyt vain toisen kanssa, soi puhelin viimeistään klo 12 ja hätääntynyt poika sieltä soittelee, että mikset ottanut mukaan, mäkin HALUAN...
Kisamatkojen mittaa lapset moittivat, kisat meiltä 100-200 km päässä. Ja päivien mittaa myös moititaan. Joskus tekisi mielti järjestäjiltä pyytää, että nuorimmat sarjat painitettaisiin ensin ja heille sitten palkinnot vaikka tauolla, että pienimmät pääsisivät vähän aiemmin kotiin.
Varsinkin jos 120-150 painijaa yritetään viedä läpi kahdella matolla, kisa venyy, vähintään 3 mattoa pitäisi nykyään olla vähimmäisvaatimus. Muissakin lajeissa useimmiten on pienimpien "startit" ekana.
Kisoja on valittavaksi ihan kohtuudela, tosin ei ihan joka viikonlopuksi.
Tiedän, että osa teistä saattaa kauhistella tätä, mutta meillä yksi poika vetäisee parhaillaan läpi 4 kisaa kolmessa päivässä:
27.1 Juniorien TUL:n mestaruuskisat
28.1 TUL-Eestin Kalev liitto-ottelu
28.1 Miesten TUL:n mestaruuskisat
29.1 Pohjanmaa-liiga VaaTo-VVV-SPM
Tämä on tosiaan ihan poikkeustapaus, enkä olisi sitä edes ajatellut, ellen olisi aivan varma, että poika jaksaa ja nimenomaan haluaa painia kaikki nämä.
Hyvin on tähän mennessä mennyt. Tosin vatsa reistaili hieman lauantaiaamuna mutta sekin asettui iltaa kohden.
On se tuo teidän seura poika jo poikkeus muutenkin, Suomen ainoa nelikuutonen, joka joutuu ajamaan parran aamuisin....
Siinä hommassa poika on Karvan verran muita edellä.
suomen LAIHIN vetäjä..huh huh antakaa ny poijjaallee ruokaa.
Jollain on nyt väärää tietoa. Pojan arkipaino on 47 kg. Tervetuloa koska vain Vaasaan tarkistamaan. Esim. viime SM-kisoihin ei tiputettu ollenkaan, vaan haettiin lähinnä kovaa vastusta.
Painijoitakin on eri kokoisia ja eri pituisia. Joillakin rasvaprosentti on luontaisesti hyvin matala, toisilla taas korkea. Itselläni on keinotekoisesti korkea rasvaprosentti.
sdfsds
joka on 12v treenaa 4 krt/viikko leirit, hänen puolueeton mielipittensä oli että saisi olla enemmän kisoja.
Kaikkihan lähtee painijan omasta motivaatiosta, jaksaahan työmieskin tehdä raskastakin työtä 8h päivässä jos työ on mielekästä ja siitä pitää, voihan vastentahtoisesti kisaava/treenaava lapsi olla "poikki"kun lajia rakastava lapsi on vasta lämmitellyt.
Siis eipäs tungeta lapsia samaan muottiin, jotkut jaksaa jotkut ei, se täytyy katsoa yksilö kerrallaan:)
sinun 12 vuotias treenaa NELJÄ kertaa viikossa? huh huh. varmasti haluaa painia ja harjoitella, en ollenkaan epäile, mutta kauanko on tuota tehnyt? tekeekö mitään muuta? meinaan harrastaako mitään muuta urheilua?
eikös tuon ikäisillä painoteta monipuolisuutta vielä liikunnassa? miten monipuolista liikuntaa enää mahtuu viikkoon, kun jo 4 kertaa treenataan painia? onko tämmöisiä enemmänkin, vai olenko minä jäänyt junasta?
muuta ohjattua liikuntaa kuin koulussa, mutta toki omatoimisesti luistelee, hiihtää, liikkuu pyörällä, pelaa talon poikienkanssa milloin mitäkin futista ym..
on aiemmin harrastanut futista ja sählyy mutta eivät kiinnostaneet, paini on imaissut miehen alun mukaansa TÄYDELLISESTI.
ja miksi pitäisi väkisin harrastaa muita lajeja?kun ei kiinnosta muut lajit niin silloin ei kiinnosta...siis siinä määrin kiinnosta että alkaisi ohjatusti harrastamaan.
mutta mitä mieltä olet saman ikäisen pojan treeni viikosta 7krt/viiko ja kahtena päivänä kahdet eri lajin treenit, futis, tennis, lentopallo, sitten eräs huippulupaava tennis poika samasta koulusta treenaa JOKA päivä tennistä...myös viikonloppuisin.
kyllä se on vanhempien vastuu vetää raja johonkin. joka päivä tennisharkkoja...huh hei vaan. ja kahden lajipäivän treenejä... ei hyvää päivää vaan. missä vaiheessa nuo pojat ovat koulussa? ja tekevät läksyt? ovat kavereiden kanssa?
en tosin ymmärrä, missä välissä poikasi ehtii luistella ja hiihtää ja pelata kavereiden kanssa, jos hän en ensin 4 kertaa viikossa painiharkoissa, hoitaa läksyt ja kai hän huilaakin joskus?
heti koulun jälkeen, sitten voi mennä ulos, ruuan syömme viiden maissa.
sitten nuo kolme treenitöntä päivää voi luistella ym...ja tietysti illalla treenien jälkeen jos huvittaa.
lepo hoituu meillä päin yöllä nukkumalla:)21:00-22:00 mennään nukkumaan.
ja mitä perään kuuluttamaasi monipuolisuuteen tulee niin lisää tuohon lajeja niin sehän menisi sinunkin juttujesi mukaan huonompaan suuntaan?jos neljät paini treenit viikossa ovat minun pojalleni SINUN mielestäsi liikaa niin lisää lajeja =lisää treeneihin käytettyä aikaa?
haistan jutuistasi lievää provosointia, siis mitä monipuolisemmin eri lajeja treenaa täytyy siihen myös uhrata enemmän aikaa, tai jos ei uhraa aikaa ei tule tuloksiakaan, mielestäni jos on oma laji löytynyt niin ok, miksi repiä vasten tahtoaan lasta eri lajeihin?eri asia on jos lapsi haluaa, mutta meilläkun ei halua kuin painia ja ottaa sen vakavasti ja tosissaan.
viikossa on 168 tuntia (7*24h)tästä menee nukkumiseen n.60 tuntia, kouluun menee 24 tuntia, painiin 6 tuntia, siis luisteluun ja hiihtoon ym..ym..jää aikaa 78 tuntia hyvin ehtii muutakin touhuta, ja lapseni ei ole uupunut tai haluton treeneemaan vaan päinvastoin on ERITTÄIN energinen ja haluisi jopa lisää treenejä:)
Siis ei kannata rinnastaa muita lapsia omiin, käy meidänkin salilla sullaisia poikia että jos olisi sukan päässä reikä niin valuisivat sieltä ulos, se ei ole uupumista vaan silkkaa haluttomuutta apiniin..Tällaisten tapausten pitäisi kokeilla uusia lajeja.
mutta kyllä tuo 4 krt/vko on mielestäni aika paljon 12-vuotiaalla. eri lajien treenaamisella kai lähinnä tarkoitetaan sitä, että ollaan niissä myös kilpaurheilussa mukana. sehän ei enää onnistu tuolla painimäärällä, sillä siihen ei yksinkertaisesti mahdu enää kilpalajeja muita. eikä siinä mitään pahaa olekaan, sillä paini on monipuolinen laji ja hyvä sellaisena, mutta... kyllä kestävyyspuolta tarvitaan myös - sehän tietty hoituu jos poika hiihtelee omia aikojaan ja luistelee ym. mutta kyllä sitä lepopäivääkin tarvitaan - ihan varmasti.
sinusta haistan tiettyä menestymisen nälkää... eli mielestäsi jos ei uhraa aikaa, ei tule tulostakaan. onhan se näin. mutta kysynkin, mitä sellaista pitää 12-vuotiaan saavuttaa, mitä ei ehtisi myöhemminkin? näitä loppuunpalaneita lapsitähtiä löytyy joka lajista.
suurin osa tuntemistani poikasi ikäisistä painijoista harjoittelee 2-3 treenikertaa/viikko. lisäksi useimmat heistä pelaavat jääkiekkoa, jalkapalloa, yleisurheilevat, hiihtävät ym... ja osa menestyy painissa hyvin, osa heikommin. mutta heillä kaikilla, iän karttuessa, on myöhemmin varaa kiristää treenikertoja ja harjoituksia, pojallasi ei enää oikein ole.
poikasi varmaan pärjää, on suomen huippuja ikäisissään, uskon niin. mutta katsopa tilanne parin vuoden päähän; suurin osa poikasi ikätovereista ei harjoittele noin paljon, en usko ainakaan. parin vuoden päästä he ovat nostaneet suoritteitaan siihen ehkä 4 kertaan viikossa ja alkavat saavuttaa, menevät ehkä ohikin. mitä tekee poikasi? treenaa vielä kovemmin? ei liene oikein mahdollista enää. alkaa hävitä? lopettaa? ja jos lopettaa, niin mitä jää tilalle? ei paljon mitään...
Eikös tuo sitten "syö" lasta, jos harrastaa kolmea, neljää eri laijia ja niissä kaikissa myös kilpailee? En mielestäni näe mitään väärää siinä, että lapsi harrastaa vain tiettyä lajia vasta 12 vuotiaana. Kyllä paini on sen verran monipuolinen laji, että sillä pohjalla on hyvä siirtyä myös melkein mihin tahansa lajiin, jos innostus painiin lopahtaa.
Minun lapsenikaan eivät halua mitään muuta lajia harrastaa kuin painia, nimenomaan siinä mielessä että kävisivät säännöllisesti joissain muissakin treeneissä.
Ja toiseksi... mitäpä mahtaa maksaa kolmen lapsen kolme eri harrastusta kaudessa? Paini on edullinen, mutta sitten jos vaikka siihen lisätään lätkää, ratsastusta, telinevoimistelua yms. niin kylläpä alkaa jo hintaa harrastamiselle kertyä.
itse olen taas nähnyt juuri niitä lapsia, joilla monta eri harrastusta (3-5), että loppupelissä niistä kaikista lopahtanut ajan kanssa kiinnostus, kun ei ole mihinkään tiettyyn ollut aikaa panostaa, joten tulostakaan ei ole tullut. Kyllä lapselle selkeämpää yksi mieluinen harrastus, kuin monta vähemmän mieluisaa.
Kyllä niitä muita lajeja ehtii "harrastaa" ilman treeneissä käyntiäkin; riittävästi ehtivät hiihtää, luistella, uida, juosta, pyöräillä, rullaluistella yms.
Jokaikinen asiantuntija nuorten ja lasten liikunnan parissa esittää, että lopullisia "lajivalintoja" ei tulisi tehdä missään nimessä ennen 14 ikävuotta. Siihen asti monipuolisuus on valttia, mikä näkyy myöhemmin terveempänä kroppana (monipuolisemmat lihasharjoitteet) ja motivaationa. Paini yksistään on tietysti monipuolisempi laji kuin esim kestävyysjuoksu, mutta liian nuoresta ei siihenkään pitäisi jämähtää täysin.
Tietysti paini yksistään on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Mutta 12-vuotias on liian nuori tekemään valintoja, varsinkin jos muuta ei ole tarjottu.
Meillä vasta 10 vuotias ja 9 vuotias painija, jotka käyvät salilla 2 kert/vko. Lisäksi harrastetaan muutakin urheilua. Nuorempi on innolla mukana kaikessa, vanhempi vain painisi, mutta olen vielä houkutellut mukaan muuhunkin, koska ei tuon ikäinen ihan oikeasti voi tietää, mikä häntä kiinnostaa parin vuoden kuluttua. Ja 12-vuotiaana on aika myöhäistä mennä esim joukkueisiin mukaan,ellei ole superlahjakkuus.
Ja maksaahan se; molemmat pelaavat joukkueessa, harrastavat hiihtoa (se vasta on kallista) ja yleisurheilevat ja suunnistavat. Mutta se on mielestäni kannattava uhraus.
mihinkään tulevaisuuteen "säästää"eikä myöhemminkään tarvitse treeni määrää lisätä vaan tehostaa ja Räätälöidä treeni henkilö kohtaiseksi painijalle.
sinusta haistan tiettyä menestymisen nälkää... eli mielestäsi jos ei uhraa aikaa, ei tule tulostakaan. onhan se näin. mutta kysynkin, mitä sellaista pitää 12-vuotiaan saavuttaa, mitä ei ehtisi myöhemminkin? näitä loppuunpalaneita lapsitähtiä löytyy joka lajista.
Ja mitähän tuo oli tarkoittavinaan?kuka on loppuun palanut?kerro nyt ihmeessä?joku musta partainen mies vai?laiskuus ja kiinnostuksen lopahtaminen voi näyttää loppuun palamiselta mutta ei ole sitä, vaan suomeksi sanottuna kyllästymistä lajiin.
poikasi varmaan pärjää, on suomen huippuja ikäisissään, uskon niin. mutta katsopa tilanne parin vuoden päähän; suurin osa poikasi ikätovereista ei harjoittele noin paljon, en usko ainakaan. parin vuoden päästä he ovat nostaneet suoritteitaan siihen ehkä 4 kertaan viikossa ja alkavat saavuttaa, menevät ehkä ohikin. mitä tekee poikasi? treenaa vielä kovemmin? ei liene oikein mahdollista enää. alkaa hävitä? lopettaa? ja jos lopettaa, niin mitä jää tilalle? ei paljon mitään...
Hehheehhee tuo kyllä kertoo sinusta tosi paljon et ole varmastikkaan harrastanut/kilpaillut missään lajissa ikinä:)..no tuo poikani tulevaisuus oli kiva saada tietää:) pistätkö ensi viikon lotto rivin tänne seuraavaksi:)katsos jotkut vaikka treenais joka päivä ei menesty ikinä ja tuo muiden ohi meno juttu oli aika kaukaa haettu, poikanihan vastaavasti on saanut houmattavasti enemmän laji kokemusta kuin nämä kiekkoilijat sun muut, ja voi olla myöhäistä alkaa panostamaan painiin murkku iässä.
Sillä on kai selvää että jos poikani menisi esim jääkiekkoon 14vuotiaana hän tuskin saavuttaisi ikinä 8 vuotiaasta pelanneita siis pelkästään lätkään keskittyneitä poikia.
ja saat toki pitää metodisi ja mielipiteesi aivan vapaasti, sillä joku määrä toimii jollain joku taas ei.
olen muuten kuullut hauskan jutun työssä käyvistä muslimeista, musliminhan kuuluu rukoilla useita kertoja päivässä persepystyssä kyykkien;)no, tällainen touhuhan ei onnistu työ aikana joten he kuulemma rukoilevat aamulla varastoon:)siis yhtä tyhmältä kuullostaa tuo sinun treeneissä säästely.
siis sinä olet päättänyt mikä on muiden lapsille hyväksi?oletko joku jeesus vai?ja jos osaat lukea niin on kyllä tyrkytetty ja ehdoteltu muitakin lajeja mtta kun poika ei HALUA etkö pysty käsittämään?vie sinä kersojasi vaikka mihinkä lajeihin ja vaikka kuinka paljon ei kiinnosta minua mutta sinua näyttää häiritsevän muiden treenit.
ja valitseeko muuten poikasi sitten sen lajin myöhemmin missä menestyy parhaiten?vai päätätkö sinä senkin?
painiharjoitusten määrään, mutta joissakin olen samaa mieltä kuin joku/jotkut muutkin. Minulla on vielä niin vihreä painija, että olen kovin vähän seurannut painimaailmaa, mutta muita urheilulajeja sitäkin enemmän, itse urheilleena ja nyt seurassa mukana.
Olen täysin samaa mieltä, ettei liian nuoresta saisi tehdä lajivalintoja, vaan se monipuolisuus tosiaan on valttia. Olen seurannut liian läheltä ns lapsi- ja nuorisotähtiä, jotka ovat sammahtaneet ennen 18 ikävuotta. Esim hiihdossa olen tuntenut läheisesti muutaman tosi lupaavan nuoren hiihtäjän, jonka vanhemmat ovat polttaneet loppuun. Lapsilla on ikävuosina 9-12 hiihdätetty satoja kilometrejä vuodessa, jolloin he ovat tottakai olleet piirin kärkeä ikäryhmässään. Sitten kun on tullut ikää se 12 tai 13 tai 14, ovat muut alkaneet harjoitella ja yks kaks kirineet kiinni nämä lapsitähdet. Näillä jo ennestään paljon harjoitelleilla ei sitten ollutkaan enää varaa kiristää tahtia ja he ovat hiipuneet - ja lopettaneet koko urheilun.
Samoin olen tuntenut 2 lupaavaa kestävyysjuoksijaa (sm-kärjessä alle 15-vuotiaina), jotka ovat juosseet liian nuorena aloitetetuilla treenimäärillä jalkansa piloille ja juoksu on jäänyt.
Mutta kuten sanoin, painijoita tunnen vielä niin vähän, etten puutu heihin - jotenkin kyllä uskon, etteivät hekään ole poikkeus - nuori kehittyvä kroppa ei kestä kovin suuria harjoitemääriä liian nuoresta.
Niin, ei treenimääriä voi tosiaan säästellä. Mutta liikaa voi treenata ja uskon, että lajissa kuin lajissa on niin.
Seuraava tekstisi kyllä antoi hieman ikävän kuvan sinusta vanhempana: "katsos jotkut vaikka treenais joka päivä ei menesty ikinä ja tuo muiden ohi meno juttu oli aika kaukaa haettu, poikanihan vastaavasti on saanut houmattavasti enemmän laji kokemusta kuin nämä kiekkoilijat sun muut, ja voi olla myöhäistä alkaa panostamaan painiin murkku iässä."
Koska nimenomaan vasta murkkuiässä tai jopa sen jälkeen vasta pitäisi alkaa panostamaan, oli laji mikä tahansa. Kuulostaa aika hurjalta, että 12-13-vuotiaana esim painin aloittanut ei pystyisi siellä menestymään, koska mielestäsi silloin on myöhäistä alkaa siihen panostamaan.
Näin ei todellakaan voi olla. Salillemme tuli vuoden vaihteen jälkeen 13-vuotias poika ensimmäistä kertaa ja liikunnallinen poika tuntuu olevankin. Väitätkö, ettei hänellä ole mitään asiaa esim sm-mitaleille, koska ei ole tajunnut lähteä painisalille 8-vuotiaana?
Täällähän kirjoitellaan kauttaansa satuja ja juuri niin kuin ei pitäisi tehdä, mutta kuitenkin tehdään.
Ja juuri niistä puhutuimmista aiheista,mutta se nyt vaan kuuluu tähän lajiin.
Toiset ne vetää treenejäkin viiskertaa viikos ja kilpailut päälle ja aina kun vaan sarjoja sattuu jostain löytymään.
Oikein oppinut tietäjä,riimi jumala.
Noinhanse pitäisi mennä mutta eipä taida teilläkään olla kirjoittamallasi tavalla asiat.
sinua vaivaa?miksi kyseen alaistat ja arvostelet tuota tyyppiä koko ajan?
jos teillä ei asiat ole noin niin ei ole minun vika, mikä syy sinulla meidän perhe elämää epäillä? oletko kateellinen, vai etkö saa lapsiasi kuriin??no, jompikumpi.
Kiitos kirjoittajille, teksti on ollut asialinjalla ja ainakin itselleni tullut selkeämpi kuva kilpailumääristä eri alueilla ja miten mm. painijan ikä motivaatio etc. asiat vaikuttavat kisaamiseen.
Toivotaan että keskustelu jatkuu ja valmennuspuolelta tulee lisää kommentteja vanhempien luettavaksi.
Tero Luostarinen
Nyt kirjoitukset ovat menneet sille linjalle että koko viestiketjun joutuu poistamaan mikäli ei palata asialinjalle. Riitely, nimittely jne. ei palvele sitä miksi ketju aloitettiin, - jotta löydettäisiin ohjeita kilpailumääristä.
Viestiketjun aloittajahan voi itse poistaa oman viestinsä ja sen mukana kaikki muutkin.
Tämä valitettavasti on pakko tehdä, jos ei palata takaisin asiaan ja asialinjalle.
Ystävällisin terveisin
Tero Luostarinen
hyvästä ja asiallisesta keskustelusta pystyy jotkut kiihkoilijat vääntämään mahtavan riidan aikaiseksi. ei voi mitää ku joillain on putkinäkö.
Toivotaan että "rauhottuminen" tapahtuu.
Tero Luostarinen
juri niin HAHA
Puhutaan asiaa niin harjoittelun määrähän lähtee ensisijaisesti lapsesta tai nuoresta itsestään,ei kyse ole siitä harjoitteleeko hän kaksi vai neljä kertaa viikossa,vaan siitälähteekö se halu lapsesta/nuoresta itsestään vai jostakin muualta,valitettavasti on huonojakin esimerkkejä olemassa,jos muistetaan että tahdin määrää harrastaja itse en usko että kukaan itse itseään loppuun polttaa,mielestäni ei sen suhteen pitäisi ongelmaa olla.Hyvää painivuotta kaikille.
aluperäistä asiaa, niin kysehän oli kilpailujen määrästä, ei harjoittelun. Noin niinkuin alunperin tässä ketjussa.
Ja ei muuten lapsi pysty arvioimaan omaa jaksamistaan. Haluja voi olla ja tuntuu, että lapsi pystyy harjoittelemaan paljonkin, mutta joskus se tulee näkymään. Ei ehkä vuodessa eikä kahdessakaan mutta joskus kuitenkin. Pitäisi kuitenkin nähdä pitemmälle kuin seuraaviin SM-kisoihin.
yrittänyt selittää huonolla menestyksellä, en painosta yhtään mihinkään, en painiin enkä mihinkään muuhunkaan, vaan innostus on täysin omaa, jos haluaa huilata niin sitten huilaa, kun haluaa treenata niin treenaa, on vain mukavaa huomata että on jo nyt noin omistautunut lajille.
Joidenkin mielestä se on väärin, mutta minun mielestä siinä ei ole mitään väärää joten en estä lastani menemästä paini salille.
hyvää vuotta myös sinne:)
tässä asiassa kärpäsestä on tehty härkänen. Anna vain muksusi keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Oma halu "paras halu".Kyllä kai valtsut osaa toppuutella kun on tarve. Paini on muuten monipuolinen laji kaikkinen korvikkeineen...voimistelua,voimaa,
nopeutta,kehittää koordinaatiota jne.