Teenpa asiasta uuden aloituksen.
Tuossa vahan alempana "Kristuksen kirkkolain kaytto ja vaarinkaytto" kyselin, miten se oikeastaan onkaan Raamatun mukaan: Voiko seurakunta siis pitaa rikkonutta veljea pakanana, kun po. Raamatun paikassa vain veljella on tallainen oikeus. Ketjussa oli muutamia hyviakin kommentteja, mutta asia silti edelleen jai askarruttamaan.
Juhani Alaranta itse alustuksessaan kehotti puhuvaisia veljia tutkimaan Raamattua, jotta Raamattua voitaisiin selittaa Raamatulla. Mitenka tama puheena oleva ns. Kristuksen kirkkolain kohta siis olisikaan ymmarrettava? Eiko Raamattua siina kohdassa tarvitsekaan ottaa 'kirjaimellisesti' (fundamentalismia?).
Eras nuori puhuja kerran aloitti saarnan kymmenesta neitseesta siihen tapaan, etta onhan niita maailmassa jehovalaisia, helluntailaisia, wehalaisia ja melperilaisia... Vanhempi puhuja arahti penkista, etta luepas teksti uudelleen. Nuorempi puhuja luki ja oivalsi: ahaa, Jumalan valtakunta on kymmenen neitseen kaltainen. Siis ne tyhmatkin neitseet ovat sisalla Jumalan valtakunnassa.
Mihin siis perustuu puimatantereen 'valipuhdistus'? Jumalan valtakunnan verkkohan heitettiin veteen ja se kerasi kaikkinaisia kaloja. Vasta aikojen lopulla verkko vedettiin rannalle ja eroteltiin madat kalat kelvollisista.
Monet asialliset keskustelijat aloituksessani "Kristuksen kirkkolain kaytto ja vaarinkaytto" pureutuivat asiaan. Paikalla ei viela tainnut olla teologeja ja Raamattua tuntevia puhuvaisia veljia. Ei kait se mitenkaan paha asia olisi, jos meille rivijasenillekin selviteltaisiin Raamattuun perustuvia uskon totuuksia.
Pitkin kristikunnan historian on nahty, ettei siita kylla mitaan hyvaa ja Jumalan mielen mukaista hedelmaa seuraa, jos aletaan rakennella omia institutionaalisia rakennelmia mutu-tuntumalla ja pelkalla korvasyyhylla (vrt. Mopin palstalla aloitus "Ainoako, joka naita pohdin", nimim. sivustaseuraaja-vl, institutionalismin vaaroista)
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Aikansa moinen horhoily saattaa menetella, mutta sitten Jumala antaa ympari korvia ja vie kynttilansa taas koyhille ja vaivaisille, jotka eivat maailman silmissa mitaan ole. Mahtavat organisaatiot omine oppirakennelmineen vain vahvistuvat ja kaunistuvat, mutta Jumalan kanssa niilla ei sitten ehka enaa olekaan mitaan tekemista.
En mina tarkoita aloittaa mitaan hoitokokouskeskustelua uudelleen, vaan tarkoitan kysella raamatuntuntijoilta Raamattuun perustuvia perusasioita. Lutherkinhan loysi Raamatusta monia siihen asti vahemmalle huomiolle jaaneita totuuksia. Eiko meidankin pitaisi syventya naihin totuuksiin sen sijaan etta seilailemme eteenpain tutussa fraseologiassa mutu-tuntumalla?
Tuossa vahan alempana "Kristuksen kirkkolain kaytto ja vaarinkaytto" kyselin, miten se oikeastaan onkaan Raamatun mukaan: Voiko seurakunta siis pitaa rikkonutta veljea pakanana, kun po. Raamatun paikassa vain veljella on tallainen oikeus. Ketjussa oli muutamia hyviakin kommentteja, mutta asia silti edelleen jai askarruttamaan.
Juhani Alaranta itse alustuksessaan kehotti puhuvaisia veljia tutkimaan Raamattua, jotta Raamattua voitaisiin selittaa Raamatulla. Mitenka tama puheena oleva ns. Kristuksen kirkkolain kohta siis olisikaan ymmarrettava? Eiko Raamattua siina kohdassa tarvitsekaan ottaa 'kirjaimellisesti' (fundamentalismia?).
Eras nuori puhuja kerran aloitti saarnan kymmenesta neitseesta siihen tapaan, etta onhan niita maailmassa jehovalaisia, helluntailaisia, wehalaisia ja melperilaisia... Vanhempi puhuja arahti penkista, etta luepas teksti uudelleen. Nuorempi puhuja luki ja oivalsi: ahaa, Jumalan valtakunta on kymmenen neitseen kaltainen. Siis ne tyhmatkin neitseet ovat sisalla Jumalan valtakunnassa.
Mihin siis perustuu puimatantereen 'valipuhdistus'? Jumalan valtakunnan verkkohan heitettiin veteen ja se kerasi kaikkinaisia kaloja. Vasta aikojen lopulla verkko vedettiin rannalle ja eroteltiin madat kalat kelvollisista.
Monet asialliset keskustelijat aloituksessani "Kristuksen kirkkolain kaytto ja vaarinkaytto" pureutuivat asiaan. Paikalla ei viela tainnut olla teologeja ja Raamattua tuntevia puhuvaisia veljia. Ei kait se mitenkaan paha asia olisi, jos meille rivijasenillekin selviteltaisiin Raamattuun perustuvia uskon totuuksia.
Pitkin kristikunnan historian on nahty, ettei siita kylla mitaan hyvaa ja Jumalan mielen mukaista hedelmaa seuraa, jos aletaan rakennella omia institutionaalisia rakennelmia mutu-tuntumalla ja pelkalla korvasyyhylla (vrt. Mopin palstalla aloitus "Ainoako, joka naita pohdin", nimim. sivustaseuraaja-vl, institutionalismin vaaroista)
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Aikansa moinen horhoily saattaa menetella, mutta sitten Jumala antaa ympari korvia ja vie kynttilansa taas koyhille ja vaivaisille, jotka eivat maailman silmissa mitaan ole. Mahtavat organisaatiot omine oppirakennelmineen vain vahvistuvat ja kaunistuvat, mutta Jumalan kanssa niilla ei sitten ehka enaa olekaan mitaan tekemista.
En mina tarkoita aloittaa mitaan hoitokokouskeskustelua uudelleen, vaan tarkoitan kysella raamatuntuntijoilta Raamattuun perustuvia perusasioita. Lutherkinhan loysi Raamatusta monia siihen asti vahemmalle huomiolle jaaneita totuuksia. Eiko meidankin pitaisi syventya naihin totuuksiin sen sijaan etta seilailemme eteenpain tutussa fraseologiassa mutu-tuntumalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielellään. Olet varmasti sydämen kristitty, joka etsii uskovaisten yhteyttä ja sopua. Vaikka ekumenia onkin kirosana vanhoillislestadiolaisten keskuudessa, vilpittömyytesi lämmittää.
Olen samaa mieltä, hänen uskonsa on niin vahva, että uskaltaa sitä jopa koetella, kuten Raamattu kehoittaa. Olispa minullakin noin vahva usko. Jatka vain Sointula, olet rakakuden ja apsotolisella asialla.
Kempis on vieläki viikonlopputunnelmissa, vähän tavallista enemmän lipsuu hyppyset näppäimillä. Vai rakakuden apsotolisella asialla sitä ollaan. Ei muuta ku suinausta taas!
No niin, enpa paremmin sano, jopa on!
Suivaannusta!