Kellään nyt sellasta oloa kun mikään ei tunnu miltään? Ahdistaa ja masentaa, ei ketään kelle kertoa, tai ei vaan voi tai halua.
Kun mikään ei tunnu miltään.
._.
51242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tyhjä olo. Kun on ollut rakastunut liian pitkään ja ei ole voinut kertoa asiaa toiselle, sellainen olo tulee...pakosta.
on vähän harmaata, se on aika yleistä! Arki velvollisuuksineen ja kaiken jatkuminen samanlaisena voi joskus pitkästyttää.
Itseä kyllä nyt innostaa se, kun ajattelen kevättä ja kesää, mutta pakko on kuitenkin viihtyä myös tässä ja nyt-hetkessä.
Yritän elää sisäisesti rikasta elämää, vaikka välillä tuntuisi arki ankealta. Näen myös mieluummin sen hyvän, mitä minulla on enkä niinkään sitä, mitä puuttuu.
Katsele omaa tilannettasi ikäänkuin ulkopuolisen silmin ja vertaa sitten tilannettasi ko. asioissa pahimpaan kuviteltavissa olevaan tilanteeseen, niin todennäköisesti huomaat, että Sinulla on loppujen lopuksi aika paljon asioita, joista olla kiitollinen!
niin joskus teenkin, ajattelen kuinka onnekas loppujen lopuksi olen.
Mutta tärkein oikea rakkaus puuttuu, ja siihenhän ei voi muuta kuin itse vaikuttaa, omilla valinnoilla. Ja toisaalta miettimällä tavallisia syy-seuraus-suhteita, miten valinnat vaikuttaa nyt ja myöhemmin.
Järki ja tunteet kammailee, jos ollaan epävarmoja, ja lapsuus...sieltä jos puuttuu perusluottamus, tälläisiä ollaan aikuisena, mä olen ihan varma asiasta.
Mutta senkin kun tietää, voi taas toimia parhaaksi katsomallaan tavalla...
tuo vielä eteesi rakkauttakin, kristallipalloni sen kertoo;)) No, vakavasti puhuen, lapsuudella on varmasti suuri merkitys koko ihmisen TÄHÄNASTISELLE elämälle, mutta huomenna on loppuelämäsi 1. päivä, jolloin voit jo alkaa päättäväisesti jättää taaksesi mahdolliset lapsuudesta johtuvat traumat!
Kukaan meistä ei ole saanut valita vanhempiaan enempää kuin lapsuutensa kokemuksia, joten ei kanneta niitä enää taakkana mukanamme, jookoskookos:) Ja vaikka vertaat omaa lapsuuttasi jonkun muun lapsuuteen, yritä olla katkeroitumatta, koska siitä ei ole mitään apua; päin vastoin!
Rakenna itsetuntoasi myönteisille muistoille ja kokemuksille ja hanki sellaisia lisää, pikku hiljaa, niin minäsi vahvistuu ja nautit elämästäsi enemmän. Rakkain puuttuu? Näinhän se monella on...Mutta siinäkin etsivä löytää, usko pois!
juuuuri noin! ;)
Omassa lapsuudessa on liian paljon traumoja, mutta toisaalta ne on olleet jonkinlainen voimatekijä menestykseen, mikään kun ei ole tullut helpolla. On pitänyt taistella ja ilman sapeleita, paljain käsin.
Ja nauttiminen...siihen kun ei tunnu olevan lupaa edes itseltä. Se onkin kynnyskysymys, kyky nauttia asioista ja vielä luvan kanssa. Sitten nautinkin fasupaloja ja kahvia kuten äsken ;)
Mutta oikein..huominen on uuden alku ..AINA. Lämdemme siitä ja ihanaa...joku vielä kaappaa mut :D