Tässä eräs tarinoistani. Toivottavasti jotain kiinnostaa. Jos käytät tarinaa omilla sivuillasi, laitathan perään : Kirjoittaja: moonymarauder
Jydla pyörähti ympäri ja luimi. Sen tummanruskeat silmät haravoivat kilometrien päähän avautuvaa niittyä. Sen jokainen lihas ja solu valmistautui pakenemaan puuman hypätessä pimeydestä. Sitten se kuului jo puolenkilometrin päästä. Riks.Tuuli kulki juuri äänen suuntaan joten Jydla ei saanut selville risahtelun aiheuttajaa. Se ei pitänyt siitä joten keskittyi mulkoilemaan ja kuopaisi lihaksikkaalla jalallaan maata kerran, pari niin että jäi syvä, suuri monttu. Riks. Riks. Kops. Riks. Se kuului jo varmaan viidentoista hevosenmitan pästä. Jydlan sieraimiin saapui outo ja vieras, mutta jollain lailla tuttu haju. Jydla höristi korviaan muttei kumminkaan suinkaan rentoutunut. Se päästi kimakan, varoittavan inahduksen ja survaisi jälleen maata.
Pimeässä, vain joidenkin hevosenmittojen päässä erottui orin ääriviivat pimeyttä vasten. Edestä päin kuului pehmeä mutta pelokkaahko vastaus. Ori oli täysin jykevän ja kiiltäväkarvaisen Jydlan vastakohta: Sen sekainen, myrskynharmaa, kiilloton karva oli likainen, harjaa oli lähtenyt tupuittain ja se haki Jydlan katsetta eriparisilla herasilmillään, joista toinen hyvin haalean ja toinen hyvin tumman sininen. Ori oli myös paljon Jydlaa matalempi, Jydla oli hyvin korkea, ainakin yli 170cm.
Jydla silmäili oria ylhäisyyksistään sen nostaessa jalkaansa astuakseen lähemmäs Jydla hirnahti hyvin kimakasti ja pitkästi. Sen tummanruskeista silmistä paistoi epäluulo ja ärtymys tuota tunkeilevaa, pientä oria kohtaan.
Ori perääntyi askeleen, tulistui sitten ja päsäti itsekin lyhyen, kimakan inahduksen eikä sen silmät olleet enää säälittävät vaan täynnä inhoa ja Jydlan lailla epäluuloa. Ori tuli askeleen taas eteenpäin ja inahti taas.
Jydla tajusi miksi ori oli noin rasittunen näköinen. Ilmeisesti se oli melko heikko mutta luonteeltaan kovasti riitaa haastava. Jydla ei ikinä tappaisi tai satuttaisi heikompaa mutta nyt se todella ärtyi ja syöksyi orin ohi potkaisten tätä samalla kipeästi kylkeen. Ori kompuroi maahan kovasta potkusta ja mätkähti heinikkoon. Jydla pysähtyi ja kääntyi ja näki orin kamppailevan päästäkseen taas pystyyn. Se oli hyvin rasittunut ja Jydlan turhan voimakas potku oli satuttanut sitä entistä enemmän. Nyt Jydla tunsi myötätuntoa sitä kohtaan, hörähti sille lempeästi mutta kääntyi sitten ja laukkasi kauemmas. Odoteltuaan aikansa Jydla huomasi orinkin nousevan ja kävelevän hitaasti hänen perässään. Nyt Jydla ravasi ja meni kauemmas ori kintereillään. Hän johdatti oriin Tamahatariin, villiin laaksoon. Tamahatar oli kymmenien kilometrien kokoinen laakso, jossa ei ollut ainoitakaan ihmisiä ( mitä nyt silloin tällöin niitäkin sinne eksyi ), vaan sitä hallitsi eläimet. Laakson laki oli kova. Joko liittyi muihin tai kuolee yksinäiseyydessä. Sitä noudatti myös Jydla, joka vahvana ja nuorena tammana alkoi koota laumaa. Jotkut oriin yrittivät pompotella mutta tammat hyväksyivät hänet johtajakseen. Paitsi Feva. Feva oli myös melko vahva ja sitkeä mutta silti ei järin hyvä hallitakseen laumaa. Feva yritti vähän väliä ottaa lauman haltuunsa ja aina Jydlan mennessä muualle se pompotti muita. Laumassa oli tällä hetkellä kahdeksan tammaa, neljä varsaa ja kolme oria, joista yksi - suuri ja komea Devil - oli Jydlan rakastettu. Tottahan Jydla ymmärsi että johtavana orina hänen täytyi.. hm... olla muidenkin tammojen kanssa mutta silti Devil oli kintynyt eniten Jydlaan ja Jydla ( huolimatta myös erityisen komeasta Zeyasta tai agressiivisesta mutta vahvasta Keakesta ) kiintynyt Deviliin.
Devil ravasi heti Jydlaa vastaan mutta pysähtyi huomatessaan toisen oriin. Se luimi mutta rapsutti silti Jydlan säkää silmäillen pientä, orvohkoa, tuskin edes nelivuotiasta pikku-oria. Jydla hörähti muutaman kerran matalasti ja Devil ymmärsi asian, hirnahti kutsuvasti Skyelle - ori esitteli itsensä Skyeksi - ja se sai liittyä laumaan.
Minun mielestäni tämä on melko huono eikä paljon muuta kuin kasa lauseita mutta päättäkää itse. Mutta kiitos jos ette alkaisi tekemään mitään ''Paska tarina'' kommentteja tai muuta koska sain tarpeekseni sellaisista, ja lopulta eräs kiusaaja meni liian pitkälle, varasi nimimerkkini, esiintyi minuna ja käyttäytyi keskusteluissa huonosti niin että menetin maineeni silloin hyvänä tarinankirjoittajana. Lisäksi hän väitti itse kirjoittaneensa tarinani ja kukaan ei uskonut että minä olin minä ja kirjoitin tarinani vaan he uskoivat mieluummin sitä *****. Ajattelin vain kertoa.
Jydla pyörähti ympäri ja luimi. Sen tummanruskeat silmät haravoivat kilometrien päähän avautuvaa niittyä. Sen jokainen lihas ja solu valmistautui pakenemaan puuman hypätessä pimeydestä. Sitten se kuului jo puolenkilometrin päästä. Riks.Tuuli kulki juuri äänen suuntaan joten Jydla ei saanut selville risahtelun aiheuttajaa. Se ei pitänyt siitä joten keskittyi mulkoilemaan ja kuopaisi lihaksikkaalla jalallaan maata kerran, pari niin että jäi syvä, suuri monttu. Riks. Riks. Kops. Riks. Se kuului jo varmaan viidentoista hevosenmitan pästä. Jydlan sieraimiin saapui outo ja vieras, mutta jollain lailla tuttu haju. Jydla höristi korviaan muttei kumminkaan suinkaan rentoutunut. Se päästi kimakan, varoittavan inahduksen ja survaisi jälleen maata.
Pimeässä, vain joidenkin hevosenmittojen päässä erottui orin ääriviivat pimeyttä vasten. Edestä päin kuului pehmeä mutta pelokkaahko vastaus. Ori oli täysin jykevän ja kiiltäväkarvaisen Jydlan vastakohta: Sen sekainen, myrskynharmaa, kiilloton karva oli likainen, harjaa oli lähtenyt tupuittain ja se haki Jydlan katsetta eriparisilla herasilmillään, joista toinen hyvin haalean ja toinen hyvin tumman sininen. Ori oli myös paljon Jydlaa matalempi, Jydla oli hyvin korkea, ainakin yli 170cm.
Jydla silmäili oria ylhäisyyksistään sen nostaessa jalkaansa astuakseen lähemmäs Jydla hirnahti hyvin kimakasti ja pitkästi. Sen tummanruskeista silmistä paistoi epäluulo ja ärtymys tuota tunkeilevaa, pientä oria kohtaan.
Ori perääntyi askeleen, tulistui sitten ja päsäti itsekin lyhyen, kimakan inahduksen eikä sen silmät olleet enää säälittävät vaan täynnä inhoa ja Jydlan lailla epäluuloa. Ori tuli askeleen taas eteenpäin ja inahti taas.
Jydla tajusi miksi ori oli noin rasittunen näköinen. Ilmeisesti se oli melko heikko mutta luonteeltaan kovasti riitaa haastava. Jydla ei ikinä tappaisi tai satuttaisi heikompaa mutta nyt se todella ärtyi ja syöksyi orin ohi potkaisten tätä samalla kipeästi kylkeen. Ori kompuroi maahan kovasta potkusta ja mätkähti heinikkoon. Jydla pysähtyi ja kääntyi ja näki orin kamppailevan päästäkseen taas pystyyn. Se oli hyvin rasittunut ja Jydlan turhan voimakas potku oli satuttanut sitä entistä enemmän. Nyt Jydla tunsi myötätuntoa sitä kohtaan, hörähti sille lempeästi mutta kääntyi sitten ja laukkasi kauemmas. Odoteltuaan aikansa Jydla huomasi orinkin nousevan ja kävelevän hitaasti hänen perässään. Nyt Jydla ravasi ja meni kauemmas ori kintereillään. Hän johdatti oriin Tamahatariin, villiin laaksoon. Tamahatar oli kymmenien kilometrien kokoinen laakso, jossa ei ollut ainoitakaan ihmisiä ( mitä nyt silloin tällöin niitäkin sinne eksyi ), vaan sitä hallitsi eläimet. Laakson laki oli kova. Joko liittyi muihin tai kuolee yksinäiseyydessä. Sitä noudatti myös Jydla, joka vahvana ja nuorena tammana alkoi koota laumaa. Jotkut oriin yrittivät pompotella mutta tammat hyväksyivät hänet johtajakseen. Paitsi Feva. Feva oli myös melko vahva ja sitkeä mutta silti ei järin hyvä hallitakseen laumaa. Feva yritti vähän väliä ottaa lauman haltuunsa ja aina Jydlan mennessä muualle se pompotti muita. Laumassa oli tällä hetkellä kahdeksan tammaa, neljä varsaa ja kolme oria, joista yksi - suuri ja komea Devil - oli Jydlan rakastettu. Tottahan Jydla ymmärsi että johtavana orina hänen täytyi.. hm... olla muidenkin tammojen kanssa mutta silti Devil oli kintynyt eniten Jydlaan ja Jydla ( huolimatta myös erityisen komeasta Zeyasta tai agressiivisesta mutta vahvasta Keakesta ) kiintynyt Deviliin.
Devil ravasi heti Jydlaa vastaan mutta pysähtyi huomatessaan toisen oriin. Se luimi mutta rapsutti silti Jydlan säkää silmäillen pientä, orvohkoa, tuskin edes nelivuotiasta pikku-oria. Jydla hörähti muutaman kerran matalasti ja Devil ymmärsi asian, hirnahti kutsuvasti Skyelle - ori esitteli itsensä Skyeksi - ja se sai liittyä laumaan.
Minun mielestäni tämä on melko huono eikä paljon muuta kuin kasa lauseita mutta päättäkää itse. Mutta kiitos jos ette alkaisi tekemään mitään ''Paska tarina'' kommentteja tai muuta koska sain tarpeekseni sellaisista, ja lopulta eräs kiusaaja meni liian pitkälle, varasi nimimerkkini, esiintyi minuna ja käyttäytyi keskusteluissa huonosti niin että menetin maineeni silloin hyvänä tarinankirjoittajana. Lisäksi hän väitti itse kirjoittaneensa tarinani ja kukaan ei uskonut että minä olin minä ja kirjoitin tarinani vaan he uskoivat mieluummin sitä *****. Ajattelin vain kertoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.