Kuinka moni myöntää

, ei kai mikään ole sitä?

koska niin on käynyt jo ainakin viisi kertaa! Aina on tuntunut yhtä nöyryyttävältä havaita, että toinen rohkeampi ja röyhkeämpi on vienyt tytön nenäni edestä!

Ja parhaillaankin taitaa olla tuttu kuvio toistumassa: olen ihastunut tyttöön, joka saattaa olla myös ihastunut minuun, mutta kun minä tyhmä jostakin syystä en koskaan halua näyttää millään tavalla ihastumistani, koska pelkään niin paljon nolaavani jotenkin itseni, niin taas jää tyhjä käteen...

Jälkeen päin ymmärsin että hän oli kiinnostunut oikeasti ja minä taas luulin kuvittelevani olemattomia. Pitkän ajan päästä myönsin olevani ihastunut mutta se oli jo liian myöhäistä..tilaisuus oli mennyt jo.. :`(

Ekalla kerralla noin 10 v sitten olin liian ujo ilmaisemaan kiinnostustani, enkä voinut oikein uskoa, että hän olisi kiinnostunut.
Elämä paiskasi meidät vastakkain pitkän harhailun jälkeen, ja näyttää paremmalta..! Ei enää ujoutta eikä epätietoisuutta, mitä nyt vähän ajoitus tökkii... Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi!

viimeksi niin kävi ja sitten kun päätin että nyt ilmaisen tunteeni oli hän jo kadonnut....
Roisilla junilla pääsee kotiin toiset ajavat aseman ohi )::)

tyhmä olen...

kai se on myöntää, en tiedä miksi on oikeasti niin pirun vaikeaa ilmaista myönteiset tunteensa kun ihastus on käden ulottuvilla ja vielä kaiken lisäksi ihastuksesta näkee, ettei ihastus ole yksipuolista. Sitten tilaisuus menee ja elämä jatkuu, vain ikävä jää...