Kaipaan sydäntäni

Epätoivoni on jo siksi suuri, että haen apua vaikka tältä palstalta, kunhan vain jostain saan vastauksen. Elän avioliitossa, jossa on sairautta, mutta sydämeni asuu muualla.

Saanko koskaan sydäntäni takaisin vai onko minut tuomittu elämään koko loppu elämäni tällaisena.
Aina välillä se sattuu niin perhanasti.
Eihän ihmistä ole tarkoitettu tällaiseen elämään.
2137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Arkesi on huolien täyttämä ja on raskasta katsoa vierestä sairautta, kun ei pysty auttamaan. Siksi sydämesi lentää muistoihin ja unelmiin, joiden kautta voi elää toista elämää ja tunnistaa itsessään sen ilon, muutoksen ja vapauden, joka ei nyt ole mahdollista. Ehkä se ei ole mahdollista täysin kenenkään elämässä, sillä me voimme aina kuvitella, uskoa ja toivoa enemmän kuin mitä elämä antaa. Me pyydämme yhtä, mutta saammekin jotain toista joka tuo mukanaan kasvun mahdollisuuden.

Me elämme vain kahdesti: kerran tosielämässä ja toisen elämämme unelmissa. (Tämä ei ole minun alkuperäinen ideani, vaan jostain Bondelokuvan musiikkisanoituksesta)

Ristiriita unelmien ja todellisuuden välillä raastaa myös siksi, että tiedämme unelman unelmaksi. Elämä kulkee salaisia ja ihmisjärjelle vaikeaselkoisia teitään, mutta myös hyviä asioita on vielä edessäpäin.

Tarvitset ehdottomasti aikaa olla yksin, irrallaan vastuusta ja huolesta. Yksi päivä viikossa, muutama ilta viikossa - silloin jaksat. Sydäntäsi et saa takaisin, mutta niin on juuri hyvä. Muisto on arvokas voimavara ja kaipuu hälvenee ajanoloon kuin aamu-usva, joka hajoaa ja kohoaa korkeuksiin päivän lämmetessä ja auringon kohotessa lakipisteeseen.

Kun ihminen rakastaa yhtä koko sydämestään se ei merkitse sitä, etteikö hän voisi rakastaa koko sydämestään myös muita, vain hieman eri tavalla. Rakastaahan äitikin jokaista lastaan koko sydämestään, vaikka kukin lapsi on erilainen.

Äänestä
  • Et arvaakaan kuinka paljon sanasi lämmittivät mieltäni.
    Olet hieno ihminen, jaksat valaa uskoa tulevaisuuteen ja tekstisi suorastaan pulppuaa elämän viisautta.

    Sinulla on harvinainen lahja kirjoittaa ihmiselle lämmintä tekstiä. Kiitän sinua siitä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


saanko sen takaisin? kirjoitti:

Epätoivoni on jo siksi suuri, että haen apua vaikka tältä palstalta, kunhan vain jostain saan vastauksen. Elän avioliitossa, jossa on sairautta, mutta sydämeni asuu muualla.

Saanko koskaan sydäntäni takaisin vai onko minut tuomittu elämään koko loppu elämäni tällaisena.
Aina välillä se sattuu niin perhanasti.
Eihän ihmistä ole tarkoitettu tällaiseen elämään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu