Olin eilen hautajaisissa ja siellä pappi kertoi tarinan kun jaska rukoili jumalaa ja ei osannut sanoa muutakuin että "rakas jumala, täällä jaska..". Sitten vanhana hän sanoi aina saman litanjan kunnes kuoli. Sitten jaskaa halasi valkoinen enkeli, joka oli jeesus. Ja jeesus sanoi: tärkeintä on uskosi minuun.
Summasummarun: ei ole väliä suorituksilla vaan sillä että rakastaa lähimmäisiään. Olemme kaikki yksinäiset( korostan YKSINÄISET sillä en halua mitään pakkohoito latvakakkosta tänne häiriköimään) herran huomassa. Meiltä ei puutu muutakuin seura. Olkaamme hyviä ihmisiä, kunnioittakaamme, vaalikaamme ja rakastakaamme toisiamme. Emmehän aseta turhia taakkoja lapsillemme,emmehän huolestuta heitä aikuisten ongelmilla tai asioilla joihin he eivät voi vaikuttaa. Nostattakaamme muiden mielialaa ja olkaamme reippaita, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Latviksille voimme jättää haistattelut.
Jos olet yksinäinen mies, saat seuraa todennäköisesti netistä, baarista, armeijasta, koulusta, tai työpaikasta. Minullakin oli kultaiset muistot ihanasta lapsuudestani ja ylä-aste ajoistani, tulee ihan itku kurkkuun kun ajattelen noita aikoja. Kuinka onnekas olinkaan. Sitten pilasin kaiken olemalla nössö ja latvis. Mutta en ole enää. Aion taistella kaikin voimin saadakseni lisää vanhoja ja uusia kavereita elämääni. Suunnittelu on puoli suunitelmaa.
Kiitän herraa jokaisesta päivästä minkä saan olla terveenä, reippaana ja raajani tallella olevana ihmisenä. Nyt elän kehnoa elämää kun käyn yksin lenkeillä, yksin lätkämatsissa, yksin töissä, yksin koulussa, yksin pelaan ja yksin kuntosalilla ja yksin kirjastossa. Mutta aion hyödyntää tämän suvantovaiheen. Aion kehittää itseäni sillä uskon että saan vielä hyvän elämän itselleni. Olen vielä joskus täysin terve, työllistetty ja pidetty. Olen vasta 18- vuotias, tänä vuonna 19. Aion voittaa elämäni alkaen tästä päivästä. Tämä kirjoitus oli tarkoitus nostattaa mielialaanne. Jumalan siunausta teille kaikille!
Summasummarun: ei ole väliä suorituksilla vaan sillä että rakastaa lähimmäisiään. Olemme kaikki yksinäiset( korostan YKSINÄISET sillä en halua mitään pakkohoito latvakakkosta tänne häiriköimään) herran huomassa. Meiltä ei puutu muutakuin seura. Olkaamme hyviä ihmisiä, kunnioittakaamme, vaalikaamme ja rakastakaamme toisiamme. Emmehän aseta turhia taakkoja lapsillemme,emmehän huolestuta heitä aikuisten ongelmilla tai asioilla joihin he eivät voi vaikuttaa. Nostattakaamme muiden mielialaa ja olkaamme reippaita, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Latviksille voimme jättää haistattelut.
Jos olet yksinäinen mies, saat seuraa todennäköisesti netistä, baarista, armeijasta, koulusta, tai työpaikasta. Minullakin oli kultaiset muistot ihanasta lapsuudestani ja ylä-aste ajoistani, tulee ihan itku kurkkuun kun ajattelen noita aikoja. Kuinka onnekas olinkaan. Sitten pilasin kaiken olemalla nössö ja latvis. Mutta en ole enää. Aion taistella kaikin voimin saadakseni lisää vanhoja ja uusia kavereita elämääni. Suunnittelu on puoli suunitelmaa.
Kiitän herraa jokaisesta päivästä minkä saan olla terveenä, reippaana ja raajani tallella olevana ihmisenä. Nyt elän kehnoa elämää kun käyn yksin lenkeillä, yksin lätkämatsissa, yksin töissä, yksin koulussa, yksin pelaan ja yksin kuntosalilla ja yksin kirjastossa. Mutta aion hyödyntää tämän suvantovaiheen. Aion kehittää itseäni sillä uskon että saan vielä hyvän elämän itselleni. Olen vielä joskus täysin terve, työllistetty ja pidetty. Olen vasta 18- vuotias, tänä vuonna 19. Aion voittaa elämäni alkaen tästä päivästä. Tämä kirjoitus oli tarkoitus nostattaa mielialaanne. Jumalan siunausta teille kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
viestistäsi! Nyt ei enää puutukaan kuin kieltämättä hyvän suunnitelman toteuttaminen. Toivon, että siinä onnistut. Ja koska olen optimistinen luonne, myös uskon niin. Kaikkea hyvää sinulle.
mullaki tulee itkukurkkuun ku yläaste on ollu pelkkää himassa oloa tähän asti.
uskon Jumalaan, mutta en usko että Hän auttaa ihmistä tässä elämässä millään tavalla. Esimerkiksi "rukouksen voimalla" on enemmänkin psykologinen kuin uskonnollinen vaikutus ihmiseen. Tämä nyt vain on minun näkemykseni. Maailma on todella epäreilu paikka, ja täällä on jokaisen pärjättävä ihan omillaan......
ollut siis niin ikimuistoisen onnellinen.
monelle meistä lapsuus ja nuoruus jättänyt
pahoja muistoja, tuska, ahdistus ja paniikkitiloja
joten eipä tässä enää muuhun voikaan luottaa,
että Jumala on koska helvettiähän elämä on. Tässä
vaan optimistisena odottelen pois pääsyä täältä. eli ei tavoite tai motivaation puutetta mulla.