Olen kyllästynyt näihin yhden viestin ruikuttajiin,jota tämä paikka on täys.Eikö kukaan halua tehdä asialle jotain?Ei tässä pitkää eletä.Hyvin yksinkertaista.Kaksi tai useampi ihmistä tekemässä jotain yhdessä.Vitut siitä miltä näytät tai minkäikäinen olet.Eikö edes yksi kiva hetki riitä?Ja turha tulla sanomaan jotain,että ei se kaikille ole helppoa,masennus ja työkiireet,VITUT!
Yksinäiset jotka haluavat tehdä asialle jotain
kollfg
19843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mitäs sinä ajattelit asialle tehdä?
vastata, että laittanut oman ystävä haku ilmoituksen. eipä vaan vastauksia kuulunut eli yksinäinen ei näytä kelpuuttavan toista kaltaistaan seuraksi? Eipä täällä netissä kyllä
ole kuin treffi tai deitti palstoja. Jos taas
on jotain psyyke ongelmia niinkuin masennus tai
paniikkihäiriö ja yrittä vertaistukea löytää
noilta mielenterveys sivustoilta, niin ei siinäkään tuloksia syntynyt. Tosiasiassa siis
valittaminen jatkunee tälläkin palstalla, kun
kukaan ei tee mitään aloitettakaan tosimielessä poistaaksensa just esim. yksinäisyyden.
Jos on tosossaan yksinäinen, niin siinä ei tosiaan
pitäisi olla ulkonäkö, ikä tai muita rajoituksia.
"Jos on tosossaan yksinäinen, niin siinä ei tosiaan
pitäisi olla ulkonäkö, ikä tai muita rajoituksia."
Valitettavasti yksinäisyys ei kaikkien kohdalla poistu niin, että mennään kahville kenen tahansa random-tyypin kanssa, jutellaan ja aletaan leikkiä kavereita. Ulkonäöllä ei tietenkään pitäisi olla mitään väliä (onko kukaan edes vaatinut sitä ilmoituksissaan?) ja ikäkriteerienkin tulisi olla väljät, mutta se on täysin väärä kuvitelma, että yksinäisyyden voi poistaa kuka tahansa.
"Jos on tosossaan yksinäinen, niin siinä ei tosiaan
pitäisi olla ulkonäkö, ikä tai muita rajoituksia. "
Ongelma vain on siinä ettei tuommoisia yksinäisiä ole kovinkaan paljon... (tai todella pieni vähemmistö).
Taimilla on oma kirjeenvaihto palstansa jossa voi hyvällä tuurilla tullakin vastauksia...
"On täysin väärä kuvitelma, että yksinäisyyden voi poistaa kuka tahansa". Miksi olet tätä mieltä? Jos on aidosti yksinäinen, onko varaa nirsoilla?
Mitä muuten tarkoittaa tämä "random-tyypit", jotka mainitaan tässä ketjussa? Random?
Uskomattoman hyvä idea! Pitää tehdä edes kerran elämässä jotain hauskaa. Mites olisi pommi helsingin metroon ruuhka-aikana. Kyllä siinä ainakin yhden pölkkypään suolet lentäis seinille. Joo.. Yksinkertaista. Kranaatti täysinäiseen linja-autoon kuulostaa kans hupaisalta. Voi mennä ihan omana ittenään. Eihän tässä pitkään eletä. Eihän se elämä muuttuis miksikään vankilassa joten menoks vaa!
Lentokoneen kaappaus vois jo olla aika haasteellista. Sillä vois sitten lentää johonki kivaan paikkaan poksauttaen juttuja. Sääli vaan niitä, jotka ei sitä kuolemaansa ansaitse...
Olispahan medialla taas hehkutettavaa siitä miten terroristit valloittaa meitit ja vie vapauden ja voidaan taas pommittaa kyliä aavikolla.
No heipä hei!
Olen itsekin miettinyt asiaa ja tullut sellaiseen tulokseen ettei yksin tartte olla tai tehdä mitään,vaan olen perustanut facebookiin ryhmän jonne kaipaan ihmisiä jotka tosissaan haluaa tehdä yhdessä jotain tai vaihtaa ajatuksia tai ideoita,yms.yms.
Olen raumalainen nainen jolla ei ole kumppania mutta ystäviä on joilla on omat perheet ja siksi tunnen olevani ulkopuolinen ja kaipaan muita enemmän yhdessäoloa ja yhdessä menoa/tekemistä ja muut ei niin usein ehdi tai pysty.
Ja raumalla ei tunnu olevan mitään kivaa tekemistä viikonloppuisin vaan ainut vaihtoehto on muka baarit ja juominen mikä ei jaksa mua aina kiinnostaa ja siitä syystä olen alkanut kaivata ihmisiä jotka hauluaisi yhdessä keksiä kaikkea kivaa tekemistä,tapaamisia,menoja--mitä vain!
Ja kunhan saan koneeni huollosta takaisin,laitan myös ryhmän saralla meseosoitteen jossa voitaisiin pitää yhteyttä ja tutustua,kehittelen ideaani ja ryhmääni vielä.
kerro mitä olet tästä mieltä ja olet tervetullut ryhmääni?! :)
Laitetaan yhdessä ihmiset pyörät pyörimään ja aloitetaan jotain kannattavaa ja hyvää yhdessä,elämä on seikkailu ja siinä olisi vielä paljon kaikkea uutta :)
Ryhmäni nimi on: yksinäiset ystävystytään.
Kaivoit sitten esiin kolme vuotta vanhan aiheen.
Kuollut idea jo syntyessään. Yksinäisyyttä häpeää eniten ne jotka on sitä eniten. Tulee mieleen Helsingissä keskustassa järjestetty köyhien ruokajakelu/taideteos jossa vaanimassa oli toimittajat kameroineen jos paikalle saapuisivat leipäjonojen köyhät. Kukaan ei tullut paikalle, miksiköhän?
Ongelma on vain siinä että mistä löytää näitä tyyppejä joille "kaikki käy" tai ylipäätään jotka haluavat tutustua... Netti on hyvä keino tuohon, mutta seuran löytäminen netistäkin on vaikeaa. Siltikin lienee yksi helpoimmista kanavista. Livenä eri tilaisuudet ja tapahtumat, mutta samat säännöt pätevät kuin netissäkin... Netti tietysti tarjoaa paremman keinon tutustua henkilöön ulkonäköasioista piittaamatta (jotka muuten estäisivät tutustumisen). Live-tapaamiset tosin kertovat vasta totuuden että kuinka on kenelläkin halua tulla toimeen kenenkin kanssa.
Onhan ymmärrettävää että ihmiset ovat varovaisia kun ei kenestäkään oikein tiedä minkälainen henkilö saattaa olla kyseessä. Erittäin pienet asiat vaikuttavat kuten ulkonäkö... Ystävyys myös vaatii sitä että tulee vastapuolen kanssa toimeen tai haluaa olla ylipäätään tekemisissä...
Ketään ei voi pakottaa ystäviksi ja ystävyyden syntyminen on yleensä varsin isokin prosessi...
"Eikö edes yksi kiva hetki riitä?"
Ongelma vain on siinä että sinulle se voi olla "yksi hyvä hetki" tavata jokin random-tyyppi, mutta sille toiselle osapuolelle tuo ei välttämättä ole niin mukava juttu (vaikka pelkästään sen takia ettei ulkonäkösi satu olemaan semmoinen mitä vastapuoli haluaisi).
"Ongelma on vain siinä että mistä löytää näitä tyyppejä joille "kaikki käy" tai ylipäätään jotka haluavat tutustua... Netti on hyvä keino tuohon, mutta seuran löytäminen netistäkin on vaikeaa. Siltikin lienee yksi helpoimmista kanavista. Livenä eri tilaisuudet ja tapahtumat, mutta samat säännöt pätevät kuin netissäkin... Netti tietysti tarjoaa paremman keinon tutustua henkilöön ulkonäköasioista piittaamatta (jotka muuten estäisivät tutustumisen). Live-tapaamiset tosin kertovat vasta totuuden että kuinka on kenelläkin halua tulla toimeen kenenkin kanssa. "
Niin tämä onkin just se kaikkein suurin ongelma ystävien etsimisessä, kun tuntuu ettei mistään löydä sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat tutustua, saati olla sitten oikein pysyviä kavereita. Joskus harvoin kun olen jossain tavannut mukavan oloisia tyyppejä, niin melkein poikkeuksetta heillä on aina omat kaveripiirinsä, eivätkä he enää tunnu kaipaavan sinne ketään "ylimääräisiä" mukaan. Tämän vuoksi se kavereiden etsiminen netistä onkin paljon helpompaa kun tuolta siviilielämästä, varsinkin jos ei edes ole mitään sosiaalista elämää.
on tämä. Olen työtön, joten rahat ovat niin vähissä, että en todellakaan pysty matkustamaan toisille paikkakunnille. (en omista autoakaan). Jos matkustan jonnekin, jää laskut maksamatta ja elän kaurapuurolla seuraavat viikot... en semmoiseen ala.
Omalta paikkakunnalta en ole onnistunut tavoittamaan ketään yksinäistä, vaikka olen tälläkin palstalla kysellyt ja laittanut meiliosoitteen. Muutama vastaus tuli, mutta ihmiset olivat lliian kaukaa.
Jos joku löytyisi samalta paikkakunnalta, niin kyllä mä vaikka väkisten raahaisin itseni tapaamiseen (vaikka pirusti jännittäisikin). Että näin.
Ja loppuhuomautuksena, että kyllä joitakin ihmisiä häiritsee jos kertoo olevansa masentunut ja syrjäytynyt. Vaikka se toinenkin olisi kuinka yksinäinen, niin ei hän silti halua kaveerata ihmisen kanssa, jos kuulee että on masennusta tai paniikkihäiriötä tms.
Tällaiset vaivat karkottaa monet ihmiset, niin se vain menee.
Eli minä en ole löytänyt ystäviä netin kautta, vaikka olen yrittänyt! ei se aina ole yrityksen puutteesta kiinni.
P.S. oletko itse yrittänyt tehdä jotain yksinäisyydellesi?
"Ja loppuhuomautuksena, että kyllä joitakin ihmisiä häiritsee jos kertoo olevansa masentunut ja syrjäytynyt. Vaikka se toinenkin olisi kuinka yksinäinen, niin ei hän silti halua kaveerata ihmisen kanssa, jos kuulee että on masennusta tai paniikkihäiriötä tms.
Tällaiset vaivat karkottaa monet ihmiset, niin se vain menee."
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, sillä näinhän se yleensä just aina on. Itselläni kun on myös ollut jo teini-iästä lähtien masennusta ja muita sosiaalisia ongelmia, niin tämän vuoksi se uusien kavereiden löytäminen onkin ollut aina erittäin hankalaa. Koskaan en ole viitsinyt kellekkään näistä asioista puhua, sillä ihmiset eivät kuitenkaan osaisi ymmärtää. Toinen asia, mistä en ole koskaan voinut puhua kellekkään on just se, kun mulla ei ole ollut enää vuosikausiin ketään kavereita, johtuen mm. just siitä, kun olen tullut aina joka paikassa syrjityksi mielipiteideni ja elämänarvojeni takia. Kuitenkin ihmiset pitäisivät minua vaan outona ja alkaisivat ihmetellä sitä, että miten ihmeessä en ole onnistunut vielä tähän ikään mennessä löytämään yhtään kavereita.
"P.S. oletko itse yrittänyt tehdä jotain yksinäisyydellesi? "
Olen kyllä yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä. Sen olen vaan huomannut, että tuolta normaalista siviilielämästä se kavereiden löytäminen on niin vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta, että sen vuoksi en ole viitsinyt oikeastaan enää vuosiin käydä muualla kun töissä ja kotona. Baareissa en ole jaksanut käydä enää ollenkaan, kun sinne lähteminen yksin tuntuu aina niin tylsältä ja turhauttavalta. Lisäksi en edes harrasta mitään sen erityisempää, niin harrastusten kautta mun on ihan mahdotonta tutustua keneenkään. Näin ollen se netin kautta tutustuminen toisiin ihmisiin on mun kohdallani ainoa keino saada jonkinlaista kontaktia toisiin ihmisiin. Harmillista vaan, kun netissäkään ei oikein tunnu olevan mitään hyviä keskustelupalstoja, joissa voisi keskustella itseä kiinnostavista asioista ja tutustua sen kautta toisiin ihmisiin.
Itsekkin olen välillä vastaillut ja hakenut ystävää, mutta muutaman viestin jälkeen hiipunut yhteydenpito. Syy varmaan jokin pelko tehdä asialle oikeasti jotain. Itse olen nainen ja minulla on pieni 2 vuotias lapsi enkä ole aivan nuori. Sen olen huomannut, että toiset mieltää yksinäisyyden parisuhteeseen liittyväksi ja toiset ystäviin. En oel täysin yksin koska on mies, mutta ystäviä ei ole. kaipasin ystäviä. Mielenterveysongelmat pelottavat jos ovat vakavia, sillä en jaksa ainakaan skitsofreniaa sairastavan maailmaa. Mielenterveys pon kuitenkin laaja alue ja voihan joku olla jo voiton puolella. Jos pahasti sairas voi joutua tukihenkilön rooliin johon ei kykene eikä jaksa pienen lapsen vanhempana. Voin kuvitella olevani ystävä nuoremmillekkin, mutta tietenkin sitä toivoisi ystäväksi jotain naista jolla olisi lapsi ja joka olisi vanhempi jo. Kyllä voi olla hankalampaa olla ystävä vaikka 19 vuotiaalle pojalle jos itse vanhempi nainen tai toisinpäin. Mutta tosiaan hienoja ihmisiä on kaikenlaisia ja ikäisiä. itse olisin valmis oikeasti tutustumaan,..Olisi hienoa jos olisi joku yksinäisten tapaamispaikka, parisuhdetta etsiville vaikka omat illat.
Jos ystävää hakeva kertoo kärsivänsä mielenterveysongelmista olisi minusta hyvä kertoa tarkemmin. Ihmiselle kun voi olla oikeasti riski olla ystävä pahasti sairaan kanssa ja sitä haluaa suojella itseään. Mutta mielestäni masennus on aivan eriasia kuin skitsofrenia. Kaksisuuntaisen mielialahäiriönkin kanssa voi joku elää aika normaalia elämää. Milenterveysongelmaisille on sitä paitsi omaa toimintaa. päivätupaa sun muuta. Eikö mielenterveysongelmaiselle kelpaa toinen samanlainen?
Onhan täälläkin yritetty järjestää tapaamisia, minäkin 2 kertaa helsingissä, mutta aika nihkeesti niistä innostutaan. Mutta olen samaa mieltä kanssasi, ei saa valittaa jos ei meinaa tehdä asialle mitään. Eri asia on jos ei oikeasti pysty (paikkakunta yms.) mutta ujous tai sos. tilanteiden pelko ei mielestäni ole oikeutettu syy siihen ettei asialle tehdä mitään.
Vaikka pelkää niin paljon ettei uskalla tavata ihmisiä ja fakta lienee se että pakko niitä on jossain vaiheessa tavata (koulu, työ, sossu, mikä vaan), niin tän palstan ihmisten kanssa se olis "helpointa" kun minä ainakin ymmärrän jos jotain jännittää kauheesti.
En sitten tiedä pelkääkö ihmiset että minkälaisia hulluja noihin tapaamisiin tulee. Oon ite tavannu tän palstan kautta 2x uusia ihimisä ja molemmilla kerroilla uudet ihmiset oli ihan normaaleija.
Tapaamiset on tähän asti ainakin järjestetty ihmisten iloilla kuten kahvilassa tms. joten sitäkään ei tarvii pelätä että joutuu johonkin ikävään paikkaan..
Itse kyllä toivoisin että näihin tapaamisiin tulis ihmisiä, kun täälläkin kuitenkin niin monella on paha olla kun on yksinäistä.
Saitteko jotenkin kaverustuttua tapaamisessa?
Itse tulisin kyllä mukaan jos melkein keski-ikäinen kelpuutetaan joukkoon :)
Ei noissa mitään ikärajaa oo ollu, missä mä oon käyny, eli mun puolesta mukaan vaan.
Ensimmäisen porukan kanssa tavattiin muutama kerta, mutta en ite ainakaan sieltä saanu solmittua kun FB kavereita, ja nekin vasta äskettäin (2v tapaamisista).
Toisen porukan kanssa nähtiin kerran ja toista tapaamista ei ole ollu vielä ja ekasta on jokunen kuukausi.
Itellä kestää kyllä tustumisprosessi sen verran kauan, että muutaman tapaamisen pohjalta en saa mitään pysyviä kaverisuhteita solmittua.
Mutta voisi taas kokeilla järjestää jotain, jos vaikka tälläkertaa tulis enemmän ihmisiä paikalle.
Ilmoittelet täällä? Minusta ainakin hyvä juttu, että edes yrittää..