On kiinnostanut pitkään jo tietää kuinka vanhoja te olette, jotka olette yksinäisiä ja olette tällä palstalla.
Itse olen 33-vuotias ja ainakin 15-vuotta olen ollut yksinäinen. Siihen tottuu kaikkien kriisien kautta.
Kertokaa omat ikänne!
Itse olen 33-vuotias ja ainakin 15-vuotta olen ollut yksinäinen. Siihen tottuu kaikkien kriisien kautta.
Kertokaa omat ikänne!
Vastaukset 25
Vanhimmat
25 vuotta ollut olemassa:)
35 vuotias, 35 vuotta yksikseni, varmaan vika naamassa tai jossain, nynnerö persoonaltani.
24v siittä se oikeestaan lähti kun kavereita rupes alapää ohjaamaan ja nyt viimeisen vuoden aikana menettänyt pari jäljellä ollutta kaveria ja alkaa oleen aika yksinäistä mutta pitää vaaan tottua
mies.
yksin olen ollut aina.
eniten kärsin kumppanin puutteesta.
vanhempiin on välit kunnossa,muita kavereita ei ole(omasta tahdosta,toisten onni ahdistaa).
Moi. Olen 28 v tänävuonna täytän 29v ihan kohta helmikuussa.Olen yksinäinen ja masentunut.
18v.
samaisessa tuskallisessa haaveiluiässä kuin tämäkin.
Se on ikäni.
ja uskalsinpas laittaa viestin tänne!
18 ja (ainakin melkein) koko ikäni ollu 1näinen, tosin eipä tunnu olo yhtään yksinäiseksi :p
16 ja oikeastaan aina olen ollut yksin vaikka olen_todellakin_nähnyt_vaivaa_löytääkseni_ystäviä. 10 vuotta yksinäisyyttä?
että olen enemmän tai vähemmän ollut koko 30 vuotisen ikäni yksin. Motivaatio tehdä enää mitään on aika heikossa...
Ainakin 13 vuotta olen ollut yksinäinen. Yläasteelle mentäessä se alkoi, kaverit rupesivat seurustelemaan, pääsivät hyvään jatko-opiskelu paikaan ja sieltä töihin, saivat perheen ja jne... Itse en saanut tyttöystävää, en hyvää jatko-opiskelu paikkaa, en töitä enkä perhettä. Olen koko elämäni seurannut muiden onnellista elämää miettien samalla että miten sitä itse jaksaisi taas huomiseen. Kavereita kuitenkin oli, on joitain muistoja: enimmäkseen ryyppy reissuja mutta niilläkin minun roolini tuntui olevan sivustaseuraaja. Lopulta kuitenkin kaikki meni siihen että en enään käynyt missään kavereiden kanssa, en edes ryyppäämässä... Rupesin ryyppäämään yksinäni, en halunnat enään nähdä vanhoja kavereitani, tuntui pahalta nähdä kaveri tyttöystävänsä kanssa koska itsellä ei tyttöystävää tuolloin ollut kuten ei nyttenkään.
Karkotin itse viimeisetkin kaverit omalla käytökselläni mutta oikeastaan olen tyytyväinen ratkaisuuni, enään en vertaile itseani kavereihini niin eipä ole enään sitä alemmuuden tunnetta. Oikeastaan katkeruus on ihana tunne mikäs sen mukavampaa kuin yksinään juoda kotona olutta ja voivotelle että kuinka elämä potkii päähän.
Miten vanhempasi antoivat dokaa ylä-aste ikäisenä?
Tiedän vanhempia jotka antoivat lastensa juoda jo kuudennella luokalla. Mutta omat vanhempani ainakin yrittivät parhaansa, enkä syytä vanhempiani siitä että olen ajautunut tähän tilanteeseen, vanhempani antoivat minulle hyvän kodin ja mahdollisuuksia olisi minulla ollut päästä elämässä vaikka kuinka pitkälle mutta olen suurimmaksi osaksi omilla valinnoillani pilannut elämäni.
Mutta palataan siis kysymykseesi. Alkuu join salaa sitten jäin muutaman kerran kiinni, sain tietty kauheet huudot mutta eipähän ne sitten enään myöhemmin siihen puuttunut. Enkä kyllä yläaste iässä oikeastaan mitenkään kauheesti juonut ehkä kerran kuukaudessa. Mutta armeijan jälkeen olen alkanut juomaan reilummin, nykyään tulee melkein joka ilta se "mäyrä" tai kossupullo haettua, viikonloppuisin menee tietty enemmän.
Sä lopetat ton heti, jos oikeasti elämä on tuolla mallilla!
olen ikäni ollut yksinäni. ala-asteella en kavereita saanut, kai olin jotenkin outo, yläasteelle kun menin, oli uusi paikkakunta, enkä tuntenut ketään. kaksi kaveria oli, mutta hekin puhuivat pahaa selkäni takana, heitä en ole nähnyt sen koommin, lukiossa masennuin pahasti, eikä sen vuoksi tullut ystäviä hankittua. yksi oli, mutta hänestä en ole kuullut taas pariin vuoteen. yhteydenottoyritykset eivät tuota tulosta, joten olen luopunut toivosta. Kai hän ei minua kaipaa... Kukapa kaipaisi...
Alkoholi on ainut ystäväni.
täysin täysijärkiseltä, aivan kuin juominen ei olisi vaikuttanut älykkyyteesi ollenkaan. En olisi viestisi perusteella edes arvannut, että juot noin paljon, ellet olisi maininnut! Uskomatonta... minä kun olen aina luullut, että paljolti juovat olisivat tyhmiä kuin saapas. Mutta ainakaan sinä et tunnu olevan!
Ei elämäsi ole mitenkään pilalla. Olet "vasta" 25 (kuulostaa ehkä hupsulta tuo 'vasta', mutta totta se on). Mieti, jos saisit kolmekymppisenä perheen, niinkuin esimerkiksi minun vanhempani ovat saaneet. Ei mikään ole liian myöhäistä.
Kuulostat itsevarmalta kun sanoit, että ainakin kaverittomuudessa on se hyvä puoli, ettei tule vertailleeksi itseään omiin kavereihinsa. Nii-in, ei se kovin kivalta tunnu kun kaverit tahallaan tai tahattomasti murentavat omaa itsetuntoa. Ehkä etäisyyden ottaminen heihin voi joissakin tapauksissa jopa auttaa. Voihan aina saada uusia kavereita.. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta siihen on kuitenkin mahdollisuus jokaisella. Itsekin olen pistänyt välejä poikki aiempiin kavereihini, kun huomasin, että mitä enemmän olin heidän kanssaan tekemisissä, sen epävarmemmaksi tulin. Minun tapauksessani oli kyse kavereiden inhottavasta piikittelystä, mutta olisin voinut myös muutenkin katkaista välini heihin, jos olisin yksinkertaisesti vain tuntenut oloni huonoksi heidän seurassaan.
Tuo "tyhmä kuin saapas" on minulla ainoastaan vakiintunut sanomatapa. Tarkoitan sillä ihmistä, jonka älykkyys on lievästi alle keskimääräisen, enkä ihmistä joka olisi todella typerä. Kai sillä yleisesti ottaen tarkoitetaan tuota jälkimmäistä..
Ei "sanomatapa", vaan sanontatapa. :O)
Heh, olinpa hajamielinen...
Nyt tuli kolme viestiä, vaikka tarkoitus oli tulla vain yksi.
Juu, en juo sillai humalahakuisesti niin kuin joskus teininä. Yleensä haen heti aamusta tosta lähikaupasta olutta tai sitten jos viitsin kävellä alkoon asti niin sitten sieltä väkevämpiä, on vaan tullut sellain tapa kun eipähän tuota tekemistä työttömällä päivisin juurikaan ole, kun ei mitkään harrastuksetkaan innosta eli tissuttelen sitten koko päivän niin eipähän siinä kännissä olla jos esim yhdeksän tuntia juo 12 kaljaa tai 0,7 kossua. Aikalailla samaa rataa kuluu päivät katselen tv:tä, surffailen netissä ja juon, kesäisin saatan istua parvekkeella monta tuntia katsellen ohi kulkevia ihmisiä, juoden kaljaa ja pohtien ihmisten taustoja, missä joku on töissä, ohkohan perhettä tai jos ohi kävelee joku pariskunta niin mietin kuinka kauan hekin lienevät olleen yhdessä. Mutta juominen tuntuu kyllä olevan mukana joka asiassa mitä teen, mitä vain teen niin ajattelen että voisi samalla juoda yhden kaljan tai tehdä paukun.
Sanoit, että joit teininä humalahakuisesti, niin miten vanhempasi oikein antoivat? T. 25-vuotias.
vanhemmat pystyy estämään lapsiaan juomasta, jos ne haluavat juoda? Ei ketkään.
tuola aimennin samaan kysymykseen
noh, tosta otsikostahan se selvis :)