Kiveen hakattu

Yhteisöllinen totuus,jos valhe auttaa kommunismin etenemistä,muuttuu valhe totuudeksi ja totuus vaietaan kuoleman uhalla.

Kuten onjelmasta kävi ilmi,tuo kiveen hakattu totuus ei ollut suomalaisten kommunistien totuus vaan paikallisen puoluepiirin propagandanäytöksen lopputulos. Samanlainen mutta suurempi ja tunnetumpi on suomalaisillekin tuttu, siihen on hakattu Vietnamin sodan "sankarien" nimet.
Jos valkosuomalaisten tappamien punikkien nimet olisivat kaiverrettu kiveen, niitä kiviä olisi paljon.

Kuusisen osa dokumentissa jäi hämäräksi.Ohjelmassa haastateltu Parviainen nimesi hänet petturiksi mutta ei sanonut sitä,kenet Kuusinen petti. Viite Terijoen hallitukseen ei antanut tuohon lopullista vastausta, kenties dokumentin tekijöiltä on tulossa Kuusisen osalta jotakin kouriintuntuvampaa.

Suomen Kommunistinen Puolue perustettiin Moskovassa. Sillä oli lyhyt ohjelma joka tiivistyi aseellisen vallankumouksen valmisteluun Suomessa,kapinan toiseen aaltoon. Kuten dokumentissa kävi ilmi,Neuvosto-Venäjä oli saarrettu maa. Kommunistien ohjemaa arvioitaesa tuo on otettava huomioon,aikaansa ne elävät kommunistitkin ja päätökset tehdään olosuhteiden mukaan.
Suomen raja oli auki,ohjelmaansa toteuttaakseen kommunistit käyttivät sitä hyväkseen. Puolueen ohjelmahan painottui illegaaliin toimintaa,kaikenlainen vasemmisto-oppositioha oli Suomessa kielletty.
Kuusinen teki useita matkoja Suomeen,Toiska Antikaisen jälkeen hän oli kenties etsityin.Kiinnijääminen tiesi varmaa kuolemantuomiota. Kuusisen kuolemasta laskettiin liikkeelle huhuja usean kerran. Kuusisen klubin nimeämisen nähty dokumentti kertoi. Kuusinen kerrottiin ammutun meren jäälle Vaasan edustalle matkalla hiihtäen Ruotsiin. Kenet suomalaiset suojeluskuntajoujot ampuivat Kuusisen sijasta,sitä ei koskaan ole kerrottu. Tuon huhun takia Kuusiselle nimettiin siis muistoklubi.

Ohjelmassa painotettiin usein ja sormella osoittaen Leningradin (St Petrograd) kommunistien keskinäisen kaunan johtuneen elintasoeroista. Oli johto,joka eli leveästi ja enemmistö,joka eli puutteessa. Ainoaksi Kuusisen klubin tapahtumiin johtaneeksi syyksi tuota eivät näyttäneet uskovan ohjelman tekijätkään, ei myöskään haastateltu epävarman tuntuinen historioitsija. Muut seikat ohitettiin.
Kommunistisessa puolueessa Kuusinen alkoi ajanoloon kääntymään sille kannalle,että illegaalia toimintaa Suomessa on jatkettava mutta aseellisen kapinan valmistelusta luovuttava. Kuusinen oli keskuskomitean vahva mies. Kuusisen klubilla ammutut edustivat puoluejohtoa,ampujat jyrkkää siipeä. Edustiko Kuusinen ja hänen kannattajansa heille sitten kapinan ajatuksen petturuutta? Siihen ohjelma valitettavasti ei uskaltanut kajota.

Kuusisen klubin tapahtumista kertova ohjelma kertoo ajan suoraviivaisista menettelytavoista.
Kiinnostuneet voivat lukaista vaikkapa säveltäjä Toivo Kuulan ampumiseen johtaneista tapahtumista Viipurissa ja verrata sitä Kuusisen klubin tapahtumiin. Mielenkiintoinen on myös välienselvittely,jonka suomalaisaktivistit ja suojeluskunnan esikuntaherrat kävivät helsinkiläisen hienostohuoran salongissa asein.

Kuusisen klubin murhat -ohjelma saanee jatkon.Sitä odotamme mielenkiinnolla. Tekijät näyttivät peuhanneen kiitettävästi Moskovan arkistoja. Seuraavaan ohjelmaan toivoisin heidän saavan käyttöönsä myös SKP:n arkistot noilta vuosilta sekä valkoisen Suomen arkistot kapinan jälkeiseltä ajalta sekä vainoihin johtaneiden kommunistilakien ajalta aina vuoteen 1939 saakka.

Missähän mahtavat olla IKL:n ja Lapuan Liikkeen arkistot? Entäpä Suojeluskuntien? Ketkä pääsevät tutkimaan niitä ja jos pääsevät,kukahan tutkimusta tänään rahoittaa. Suojeluskuntien Vaasan arkistoista saattaisi selvitä ainakin se, minkänimisen hylkeenpyytäjän suojeluskuntalaiset ampuivat Vaasan jäälle Kuusisen sijasta.