Löysin sattumalta tyttäreni molemmista käsistä valtimoiden kohdalta viiltelyjälkiä.
Tytär, 17 v. sanoi, että ne ovat tulleet vahingossa. No tuo ei ole totta, sillä ei siinä karvat kasva.
Suutuin totaalisesti, en tunne mitään sympatiaa häntä kohtaan vain suuttumusta. Miksi ?
Tytär on saanut kaikki, mitä saada voi, hän on seurustellut yhden pojan kanssa n. 2 vuotta ja heillä ei mene kovin hyvin. Tuntuu, että poika pompottaa mutta viettää normaalin nuoren hauskaa elämää, kun tytär on taas vihkiytynyt kodille, koululle ja tälle pojalle.
Isä alkoi paapomaan ja nyt vaikka syö hänen kädestään.Minulla on tähän asti ollut hieno suhde tyttäreeni mutta nyt jokin naksahti. Mitä pitäisi tehdä, kertokaa kiitos.
Tytär, 17 v. sanoi, että ne ovat tulleet vahingossa. No tuo ei ole totta, sillä ei siinä karvat kasva.
Suutuin totaalisesti, en tunne mitään sympatiaa häntä kohtaan vain suuttumusta. Miksi ?
Tytär on saanut kaikki, mitä saada voi, hän on seurustellut yhden pojan kanssa n. 2 vuotta ja heillä ei mene kovin hyvin. Tuntuu, että poika pompottaa mutta viettää normaalin nuoren hauskaa elämää, kun tytär on taas vihkiytynyt kodille, koululle ja tälle pojalle.
Isä alkoi paapomaan ja nyt vaikka syö hänen kädestään.Minulla on tähän asti ollut hieno suhde tyttäreeni mutta nyt jokin naksahti. Mitä pitäisi tehdä, kertokaa kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuo itsensä viiltelyt ovat hälytysmerkkejä,että kaikki ei ole kohdallaan.Viiltely on itsevihaa,ja itsetuhoisuutta.Vaikea saada poikki tuota viiltelyä.Itseänne teidän ei pidä syyllistää,mutta apua te tarvitsette koko perhe,ennenkuin tuo menee pahemmaksi.Voimia teille
Siellä käynnit hän lupasi lopettaa mutta en antanut. Luonnonlääkkeilläkin on koitettu ahdistuneisuutta hoitaa. En minä osaa ketään muutakaan syyllistää kuin itseni, sillä minä hänet olen kasvattanut. Mies ei ole juuri puuttunut. Nyt kyllä mutta ... taitaa käydä niin, että tytöstä tulee nyt sellainen isin kulta tyttö, joka tekee kaiken mitä hän pyytää ja siitä en pidä. Uskoisin, että asia pahenee, joa hän saisi tuolla viiltelyllä asiat menemäänoman pillin mukaan.
Olen itse kokenut samaa. Sain selitykseksi tyttäreltäni ensimmäisellä kerralla, että kissa on raapinut...vaikka kissa ei meillä ole ollut.
Seuraavat kerrat eivät menneet enää läpi, aloin hakea epätoivoisesti apua. Apua ei tuntunut löytyvän mistään, sairaalan päivystyksessäkin totesi hoitaja vain, että se on jonkin asteinen muoti-ilmiö nuorten keskuudessa. Loppujen lopuksi sain hänet hoitoon nuorten psykiatriselle osastolle. Tämä kaikki pelasti tyttäreni, joka nyt jo aikuisena on jopa kiitollinen ja harmittelee arpia käsivarsissaan. Viiltely on pahanolonmerkki..joka minun mielestä täytyy ottaa vakavasti. Itsekin syyttelin itseäni kaikesta, mutta tämän jälkeen olen ollut ylpeä siitä että uskalsin puuttua asiaan ja hakea sinnikkäästi apua.