Männä viikolla uutisoitiin näyvästi siitä, että hallitus on kuin onkin pääsemässä tavoitteiseensa (100.000 uutta työpaikkaa). Keskinäisten olkaantaputtelujen lomassa ainoastaan pääministeri Matti Vanhanen muisti kertoa, että hyvään työllisyyskehitykseen on vaikuttanut myös ennenkokematon talouskasvu.
Jos kuitenkin katsotaan tehtyjen työtuntien määrää, niin voidaan huomata, että ne ovat tasaisesti laskeneet. Se kertoo siitä, että työpaikat ovat enenevissä määrin osa-aikaisa, määräaikaisia ja muita ns. epätyypillisiä työsuhteita. Tämä kehitys on voimistunut koko sen ajan, kun työväen puolustaja SDP on ollut vallan kahvassa. Miten tämä on mahdollista? Puheet eivät vastaa tekoja.
Kun siivotaan työllisyysluvuista pois piilotyöttömyys (eli ns. aktiivisten työllistämistoimien piirissä olevat) niin todellinen työttömyysaste nouseekin jo 15 prosenttiin. Toisin sanoen SDP:n työllistämistoimien piirissä on ainakin Tampereen verran ihmisiä. Näiden työllistämistoimien tulokset ovat korutonta luettavaa suhteessa siihen, mitä ne maksavat yhteiskunnalle: alle puolet työllistyy, loput ovat työllistämistoimien piirissä kunnes pääsevät eläkeputkeen. Onko tässä mitään järkeä?
Tempputyöllistäminen on kulunut mutta erittäin osuva sana kuvaamaan näitä aktiivisia työllistämistoimia. Niiden ansiosta työttömyysprosenttimme on alle 7 eikä 15 ja niiden ansiosta Pallopää & Co pääsevät kertomaan omasta erinomaisuudestaan. Samaan aikaan niiden ansiosta vain harva työllistyy, verorahaa palaa ja todellisiin työllisyysongelmiin ei puutu kukaan.
Milloin kansa näkee tämän sumutuksen läpi?
Työllisyyden todellinen ongelma on kohtaanto-ongelmasta johtuva rakennetyöttömyys. Muutto-avustuksia on korotettava ja työnantajille annettava oikeus vähentää verotuksessa uusien työntekijöiden, jotka ovat olleet työttöminä, koulutuksesta aiheutuvat kustannukset.
Lisäksi työvoimapalvelun toimintaa on tehostettava. Tällä viikolla hesarissa puhui mies, joka joutui työttömäksi ja joka joutui oma-aloitteisesti ravaamaan vuoden päivät työkkärissä kunnes selvisi, että siellä olisi ollut avoimena uusia työpaikkoja entisen työntantajan luona, mutta työkkäri ei ollut hänelle edes näistä ilmoittanut. Mies pääsi takaisin töihin. Jotenkin tuntuu, että tällaiset tarinat ovat arkipäivää. Työvoimapalvelun nykytoimintaa tehostamalla työpaikat saataisiin nopeammin kiertoon.
Jos kuitenkin katsotaan tehtyjen työtuntien määrää, niin voidaan huomata, että ne ovat tasaisesti laskeneet. Se kertoo siitä, että työpaikat ovat enenevissä määrin osa-aikaisa, määräaikaisia ja muita ns. epätyypillisiä työsuhteita. Tämä kehitys on voimistunut koko sen ajan, kun työväen puolustaja SDP on ollut vallan kahvassa. Miten tämä on mahdollista? Puheet eivät vastaa tekoja.
Kun siivotaan työllisyysluvuista pois piilotyöttömyys (eli ns. aktiivisten työllistämistoimien piirissä olevat) niin todellinen työttömyysaste nouseekin jo 15 prosenttiin. Toisin sanoen SDP:n työllistämistoimien piirissä on ainakin Tampereen verran ihmisiä. Näiden työllistämistoimien tulokset ovat korutonta luettavaa suhteessa siihen, mitä ne maksavat yhteiskunnalle: alle puolet työllistyy, loput ovat työllistämistoimien piirissä kunnes pääsevät eläkeputkeen. Onko tässä mitään järkeä?
Tempputyöllistäminen on kulunut mutta erittäin osuva sana kuvaamaan näitä aktiivisia työllistämistoimia. Niiden ansiosta työttömyysprosenttimme on alle 7 eikä 15 ja niiden ansiosta Pallopää & Co pääsevät kertomaan omasta erinomaisuudestaan. Samaan aikaan niiden ansiosta vain harva työllistyy, verorahaa palaa ja todellisiin työllisyysongelmiin ei puutu kukaan.
Milloin kansa näkee tämän sumutuksen läpi?
Työllisyyden todellinen ongelma on kohtaanto-ongelmasta johtuva rakennetyöttömyys. Muutto-avustuksia on korotettava ja työnantajille annettava oikeus vähentää verotuksessa uusien työntekijöiden, jotka ovat olleet työttöminä, koulutuksesta aiheutuvat kustannukset.
Lisäksi työvoimapalvelun toimintaa on tehostettava. Tällä viikolla hesarissa puhui mies, joka joutui työttömäksi ja joka joutui oma-aloitteisesti ravaamaan vuoden päivät työkkärissä kunnes selvisi, että siellä olisi ollut avoimena uusia työpaikkoja entisen työntantajan luona, mutta työkkäri ei ollut hänelle edes näistä ilmoittanut. Mies pääsi takaisin töihin. Jotenkin tuntuu, että tällaiset tarinat ovat arkipäivää. Työvoimapalvelun nykytoimintaa tehostamalla työpaikat saataisiin nopeammin kiertoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.